Harvoin olen
ollut mistään samaa mieltä kansanedustaja Juhana Vartiaisen kanssa, mutta nyt
olen.
Viime viikolla
Vartiainen esitti, että Suomen sadoista tuhansista työttömistä vain noin
40 000 on millään tavoin työllistettävissä. Tästä aiheesta olen
kirjoittanut tässä blogissa useasti. Nyt
on vain ratkaistava miten tuon muun joukon toimeentulo ja hyvinvointi turvataan.
Siihenkin on jo olemassa relevantteja ratkaisumalleja, mutta toistaiseksi ne
eivät ole saaneet juurikaan huomiota ja kannatusta vallitsevassa
oikeistolaisessa ilmapiirissä.
Nykyinen
hallitus aina pääministeriä myöten vaikeroi sen kanssa, että työllisyysastetta
ei saada sitten millään nostettua reilusti yli 70 prosentin.
On kehitetty
kaikenlaista tilastokikkailua, jolla työttömyyslukuja saadaan kaunisteltua,
mutta työllisyysasteeseen sillä ei ole juurikaan vaikutusta.
Ongelma ei
edes ole työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaanto-ongelma. Tietenkin tällainen
ilmiö voidaan esittää ongelmana, mutta reaalimaailman relevanssia sillä ei ole.
Kuntouttava
työtoiminta pitkäaikaistyöttömille se vasta koomista onkin. Mitkään sen
kaltaiset teot eivät nosta työllistymisastetta; korkeintaan saavat lyhyellä tähtäimellä
tilastot näyttämään hieman paremmilta.
Muuntokoulutuskin
on sinänsä aivan turhaa. Nekin tiedot ja taidot vanhenevat entistä nopeammassa
tahdissa. Muuntokoulutusta seuraisi siten aina uusi muuntokoulutus, joka sekin
olisi pian ajastaan jäljessä.
Ratkaisu ei
myöskään ole työn teettäminen olemattomalla korvauksella. Jos joku ylipäänsä
tekee töitä, palkan on oltava riittävä kohtuulliseen toimeentuloon. Työttömät
eivät saa olla mikään ilmainen työvoimareservi.
Nykyisen
uusliberalistinen talouspolitiikka Suomessa on kopioitu paljolti
Yhdysvalloista, eikä se ole mikään meriitti. Amerikassa jopa 40 prosenttia
väestöstä elää köyhyydessä tai hyvin lähellä köyhyysrajaa. Tässä piilee aina
uuden feodaali-yhteiskunnan vaara.
Suomessa olisi
jo korkea aika hyväksyä realiteetit ja lopettaa työttömien syyllistäminen. Viime
kesänä oli puhetta ns. ideologisista työttömistä. Tämä on askel oikeaan
suuntaan, kuten on myös nyt käynnissä oleva perustulokokeilu. Perustulokokeilun
summat ovat vain täysin riittämättömiä kohtuulliseen toimeentuloon.
Kaljan
juominen sohvalla on aivan yhtä arvokasta kuin niskalimassa puurtaminen,
varsinkin kun tuo puurtaminen ei paranna puurtajan asemaa millään tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti