Mika Niikon nyrjähdys ja muita kramppeja

Persujen kansanedustaja ja eduskunnan kristofasistisen lahkon seinähullu heppu, Mika Niikko, aktivoitui Uuden Suomen Puheenvuorossa. Niikon aivot näyttävät taas nyrjähtäneen.

Tällä kertaa Niikko nillitti Harro Koskisen teoksesta Sikamessias. Tämä lähes viidenkymmenen vuoden takainen ristillä riippuva sika ponnahtaa keskusteluun aina silloin tällöin. Tämän blogin alkuhämärissä minäkin kommentoin teosta lyhyesti.

Niikko perusti närkästymisensä siihen, että Koskinen sai tuolloin vuosikymmeniä sitten taideteoksensa johdosta tuomion jumalanpilkasta. Tällainen tuntuu nykyisin todella hölmöltä samoin kuin se, että Hannu Salama sai vastaavan tuomion yhdestä lyhyestä tekstistään romaanissa Juhannustanssit.

Nyt Koskisen Sikamessias on esillä Kouvolan taidemuseossa ja Niikkoa nyppii, että rikollisen taidetta on esillä Suomen itsenäisyyden juhlavuonna.

Lait ovat noista Koskisen vuosista muuttuneet, eikä Sikamessias hätkäytä ketään muutamaa ”niikkoa” lukuun ottamatta.

Niikko on todella harhainen, jos hän ajattelee mielikuvitusystävänsä pahoittavan mielensä jonkin taideteoksen johdosta.

* * *

Uuden Suomen Puheenvuorossa Mirita Saxberg kirjoitti ansiokkaan kirjoituksen joka oli otsikoitu: Kahden kodin lapsia ei kalkkis käsitä.

Saxbergin kirjoitus käsitteli sitä, kuinka yhä useampi lapsi asuu vuoroviikoin aina toisen vanhempansa luona ja sitä kuinka tällaista menettelyä koskeva lainsäädäntö ei ole ajan tasalla. Yksinhuoltajien asiat ovat lainsäädännössä ja ihan käytännönkin tasolla otettu entistä paremmin huomioon, mutta tällainen jaettu vanhemmuus ei ole saanut ajanmukaista lainsäädäntöä.

Saxbergin kirjoituksen kommenttiosuudessa Ilkka Vuori heitti käsittämätöntä paskaa: Enpä ole pitkään aikaan yhtä tyhmää ja lapsellista kirjoitusta nähnyt.. Mirita ajattelee, että ihmiset joilla on moraali, ovat kalkkiksia (= kalkkeutuneet verisuonet aivoissa ja sitä myöten vähäjärkisiä). Mirita haluaa sekoittaa yhteiskuntaamme yhä enemmän, hyväksymällä ja pitämällä epämoraalista huoraamista ja pervoilua jopa primäärisenä ja älyllisenä toimintana. Saastainen ajatustapa kertakaikkiaan!

Miltä vuosisadalta tai –tuhannelta Vuoren kommentti oikein kumpuaa? Onneksi nämä ”vuoret” ovat sen verran mitättömiä ihmisiä, että heihin voi suhtautua enimmäkseen huvittuneesti.

* * *

Lopuksi pieni pätkä taantumuksellisesta verkkojulkaisusta Seurakuntalaisesta, jossa krisujen kansanedustaja Antero Laukkanen kyselee tyhmiä: Kuka turvaa lapsen oikeuden uskoa?

Vastaus on hyvin yksinkertainen: Lapsi itse! Tämä ei tietenkään käy Laukkaselle vaan hän nillittää siitä, että varhaiskasvatuksessa on luovuttu mm. ruokarukouksista ja monesta muusta uskonnollisesta hömpästä. Tämä Laukkasen mielestä loukkaa lapsen oikeutta uskoa mielikuvitusystäviin. Näinhän ei tietenkään ole.

Tässä blogissa olen moneen kertaan perustellut sitä, kuinka negatiivinen uskonnonvapaus peittoaa aina ja kaikissa olosuhteissa positiivisen uskonnonvapauden. Olen myös esittänyt argumentteja sen puolesta, että julkisen vallan tulee olla uskontoneutraalia, joten Laukkasen paheksuma sekulaari varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma on askel oikeaan suuntaan, jossa uskosta ja uskonnosta tehdään yksityisasioita.

Omissa kirjoituksissani olen mennyt vielä pitemmälle. Minä väitän, että edes vanhemmilla ei ole oikeutta ehdollistaa (pakottaa!) lapsia omien uskomustensa kannattajiksi.

Laukkanen lopettaa vuodatuksensa: Nykysuunta vaarantaa lapsen terveen kehityksen. Minä taas väitän, että kaikkialla missä on luovuttu julkisen vallan sponsoroimasta uskonnosta, lasten olot parantuneet eksponentiaalisesti.