Turhia uhkauksia

Jumala uhkailee ihmisiä: jos et tee sitä tai tätä, niin minä teen sitten sitä tai tätä. Vanhaa Testamenttia tarkastelemalla selviää, että Jahven vihollisuudet olivat täysin tarpeettomia. Ensimmäiseksi leski ja orpoja ei tulisi kiusata, koska sellainen tapetaan miekalla. (2. Moos. 22:24) Taas kerran rajallisesta rikkeestä seuraa kuolemanrangaistus. Jos joku yrittää Jerikon jälleenrakennusta, niin rakennuttajan vanhin ja nuorin poika kuolevat. (Joosua 6:26) Tässä tapauksessa Jahve harvinaisesti tajuaa itsekin rangaistuksen järjettömyyden. Voiko pysyvästi järkensä menettänyt olio edes hetkellisesti olla järjissään.

Jos et palvo Jahvea, menetät kätesi ja näkösi ja kirous vie sinut ennenaikaiseen hautaan. (1. Sam. 2:31-33) Jahve hävittää sinut maapallolta, jos katselet muita jumalia. (4. Moos. 6:14,15) Jos viet asian niin pitkälle, että vihaat Jahvea, hän tuhoaa sinut kokonaan. (4. Moos. 7:10) Kaikki nämä rangaistukset ylittävät missä tahansa oikeusjärjestelmässä sopivuuden rajat, mutta Jahve järjestelmä onkin mielipuolinen.

Näissä uhkauksissa on sellainen epäjohdonmukainen piirre koskien rangaistusten toimeenpanijaa.  Miksi Jahve ei vain muuta ihmisten toimintatapoja? Luulisi sellaisen onnistuvan kaikkivaltiaalta. Tai miksi Jahve ei vain pysy taustalla?

Aikamoisilla rangaistuksilla Jahve uhkaa niitä, jotka eivät usko häneen: sokeus, surumielisyys, kyvyttömyys kasvattaa ruokaa, vihollisista tulee uusia hallitsijoita, joutuu pakenemaan ilman mitään syytä, ihmisellä ei ole voimaa, ylpeyttä, maa muuttuu hedelmättömäksi, karja ja lapset kuolevat usein villieläinten toimesta, kaupungit autioituvat, kulkutaudit vaivaavat, nälänhätä seuraa toista sellaista, syöt omia lapsiasi, ylistyspaikat tuhotaan, vihollinen ryöstää maasi. Lyhyesti: elät elämäsi epätoivossa ja sitten kuolet. Fuck that!

Onneksi voimme päätellä, että Raamatulla ja reaalitodellisuudella ei mitään tekemistä keskenään. Jos vaikka tämä mielipuolinen jumala juuri nyt sattuisikin olemaan olemassa, niin em. rangaistuksia ei ole viime aikoina käytetty. Vaikka uskoville sattuu em. kaltaisia vastoinkäymisiä, niin voidaan melkoisella varmuudella sanoa, että ne eivät johdu mielipuolisesta Jahvesta. Koska Raamatun kirjoittajat elivät aikana, jolloin kaikenlainen taikausko oli vallitsevaa maagista ajattelua, niin nuo em. selitykset kelpasivat mitä erilaisimpien elämänilmiöiden selityksiksi. Primitiiviset ihmiset tulkitsivat oletettuja kausaalisuhteita ihan päin persettä. 

Jahve taktiikka oli yksinkertainen pelottelutaktiikka.

Tämä Jahve muka lähettää poikansa osoittamaan ihmisille häntä miellyttävän elämäntavan käskyineen ja vaatimuksineen. Mutta taas kerran Jahve uhkaa polttaa ihmiset jossain tulisessa paikassa, jos ihmiset eivät usko tätä jumalan pojaksi väitettyä fakiiria. Ja miksi uskoisivat? Jeesus on mielipuoli, kuten aikaisemmissa blogiteksteissä on jo osoitettu.  

On siinä Jahvella taas pähkäilemistä, kun ihmiset palvovat häntä aivan väärällä tavalla taas kerran. Miksi Jahve ei alun alkaen tehnyt luomakunnasta sellaista, ettei niinkin suureksi väitetyn jumala tarvinnut olla koko ajan kyrpä otsassa ja täysin vittuuntunut?