Tällä
hiipparilla nimeltä Muhammed väitetään olleen jos jonkinlaisia
hulluuskohtauksia (mahdollisesti epileptisiä), joiden aikana heppu näki outoja
näkyjä perinteisten hullujen tapaan. Muhammed äänteli kuin kameli, suusta tuli
vaahtoa ja kundi hikoili poikkeuksellisen paljon. Encyclopedia of Islam sanoo,
että Muhammed itse piti näitä kohtauksia aitoina jumalallisina kohtauksina.
Ehkä niin, tai sitten ne on vain sovitettu kertomukseen.
Kaiketi
epileptiset kohtaukset vaikuttivat aikalaisista mahtavilta. Toiset taas
väittivät Muhammedin olevan pahojen henkien riivaama (sinänsä todella typerä
väite) tai sitten Muhammed oli härski taikuri tai mahdollisesti teeskentelijä. Epäselvää
on, oliko suurella kusettajalla näitä kohtauksia jo ennen kuin hän alkoi nähdä
itsensä profeettana.
Bysanttilainen
historioitsija Teofanes raportoi Muhammedin kohtauksista jo 8. vuosisadalla. Teofaneksen
mukaan Muhammedin vaimo, joka kaiketi oli ”aatelista” alkuperää valitti, että
hän joutui olemaan niin hullun miehen vaimona. Kaiken lisäksi nainen kitisi
siitä, että Muhammed oli köyhä (mutta köyhyys oli kaiketi siihen aikaan
normaali tila).
Keski-ajalla
vallitsi näkemys, jonka mukaan epileptikot olivat jotenkin epäpuhtaita ja
parantumattomasti sairaita eli hulluja tai demonien vallassa olevia (mikä
silloin tarkoitti samaa asiaa).
Ei ole kovinkaan
tervejärkistä väittää enkeli Gabrielin ilmestyneen välittämään viestiä
jumalalta. Saadessaan epileptisen kohtauksen Muhammed väitti olevansa
transsissa. Tällainen temppu saattoi tehota aikalaisiin, mutta on
hämmästyttävää, että uskomus elää vieläkin sitkeästi.
1700-luvulla
käsitykset Islamin uhkasta muuttuivat länsimaissa. Muhammedin epilepsia
alettiin nähdä sairautena. 1800-luvulla D.S. Margoliouth väitti, että Muhammed toisinaan
jopa teeskenteli kohtauksensa. Myös kataleptinen hulluus sopii Muhammedin
taudinkuvaan.
Dostojevski,
joka myös oli epileptikko, kirjoitti kohtausten antavan inspiraatiota siten,
että emotionaalinen subjektiivisuus kohtaa ajan pysähtyneisyyden. Dostojevskin
mukaan hänen omat kohtauksensa olivat hyvin samankaltaisia kuin Muhammedin.
Franz Bul (1903)
on tutkimuksissaan havainnut hysteerikkojen huonon erottelukyvyn todellisuuden
ja kuvitelmien välillä. Muhammedin oli täten turvallista sanoa näkyjensä olevan
profeetallisia. Nykyään hän olisi joutunut hullujenhuoneelle, minne hän ilman
muuta olisi kuulunutkin. Duncan Black Macdonald (1911) sanoi, että Muhammedin
elämän tutkiminen sai hänet tekemään johtopäätöksen, että Muhammed oli
patologinen tapaus.
Onko epilepsia
vakavia terveydellisiä vaikutuksia? Muhammedin tapauksessa näin näyttäisi
olleen.
Myös toisiin
diagnooseihin voidaan päätyä käytettävissä olevan materiaalin perusteella. Frank
F. Freemon kuitenkin sanoo, että kyseessä ei ollut skitsofrenia sellaisena kuin
se nykyään ymmärretään. Freemon mukaan kuvaukset eivät myöskään sovi
hallusinogeenien käyttöön tai Menieren tautiin. Freemonin mukaan on kuitenkin
selvää, että Muhammed kärsi psykomotorisista häiriöistä. Jonkinlaisesta
epilepsiasta Muhammed ilmeisesti kärsi. Puutteelliset tiedot tekevät tarkan
diagnoosin mahdottomaksi.
Muhammedin
epänormaali psykofyysinen tila teki myös hänen ”moraaliset” opetuksensa enemmän
kuin kyseenalaisiksi. Vai onko niin, että jumala(t) kommunikoivat vain
epänormaalien ihmisten kanssa? Paavalillakin taisi olla epilepsia.
Lähteenä on
käytetty Wikipedian artikkelia Criticism
of Muhammed
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti