Jeesus oli psykopaatti

Evankeliumit eivät kovin mairittelevaa kuvaa Jeesuksen mielenterveydestä; tämä täysin riippumatta siitä pitääkö evankeliumeita tosina kertomuksina vai ei. Jo epäilys siitä, että Jeesus oli hullu, riittää tuhoamaan kristinuskon.

Jos Jeesus oli hullu, niin opetuslapset jotka Jeesus valitsi, olivat lähes yhtä hulluja. Uskonto, joka perustuu Jeesuksen hullun miehen höpinöihin, on parhaimmillaan typerä, pahimmillaan vaarallinen kuten väkivaltaisten fundamentalistien tapauksessa olemme saaneet nähdä.

Jeesuksen normaalista psyyken rakenteesta ei ole näyttöä; päinvastaisia esimerkkejä kyllä löytyy.

On mahdollista, että Jeesus oli maanis-depressiivinen. Hän sanoi olevansa maailman valo (Joh. 9:5) ja uniikki jumalan poika (Joh. 17). Tämä on oire pahasta maniasta. Jeesus oli poikkeuksellisen täynnä itseään. Jeesus myös vaati kulttinsa jäseniä sanomaan varauksetta, että maaninen Jeesus oli kaikkein paras olio maan päällä sen sijaan, että olisi yrittänyt saada seuraajansa vakuuttuneiksi pätevin perusteluin. Jos Jeesuksella olisi ollut arsenaalissaan jokin entiteetti, jota voitaisiin kutsua raamatullisessa mielessä pyhäksi hengeksi, niin Jeesuksen ei olisi tarvinnut esittää em. vaatimusta.

Kristityt väittävät, että Jeesus ei ollut hullu, vaan että Jeesus oli totuus. Sen tiedon perusteella, mitä meillä on käytettävissä, edellistä väitettä ei voida todentaa. Se että Jeesus julisti koko hänen sukupolvensa olevan paha ja syntinen, on oire depressiosta, joka seuraa maanista euforiaa. Ei voida todentaa, että Jeesuksen väite pätisi kaikkiin tuolloin eläneisiin ihmisiin. Lopulta mikään mitä Jeesus sanoi on vailla viisautta. Viisaus on yksi ominaisuus, mikä Jeesukseen kovin mielellään liitetään, mutta tämäkin argumentti on perusteeton. Jotkut Jeesuksen väittämät tosin olivat oikeita, mutta tämä vain sen ansiosta, että ne oli varastettu paljon vanhemmasta viisauskirjallisuudesta. Jeesus kyllä laukoo subjektiivisia väitteitä juuri koskaan perustelematta niitä. Tämä ei ole kovinkaan viisaan miehen merkki.

Jeesus tunsi Vanhan Testamentin kirjoitukset sen verran hyvin, että pystyi viittaamaan itseensä 5. Mooseksen kirjasta luvusta 18 jakeesta 15 löytyvään sitaattiin: "Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella.”

Mikään Jeesuksessa ei viitannut siihen, että juuri hän olisi tuo profeetta. Ainoastaan Jeesuksen oma ilmoitus ja muutamien seuraajien usko ei riitä todentamaan Jeesuksen väitettä.

Jeesus myös näytti piileskelevän useampaankin kertaan. Väitetään, että Jeesus kävi rukoilemassa, mutta yhtä hyvin Jeesuksella saattoi olla depressiivinen vaihe, mikä teki hänestä toimintakyvyttömän. Kaikesta huolimatta Jeesus ”katosi” autiomaahan, oli nälissään, ja vielä kohtasi paholaisenkin siellä.

Aluksi Jeesus pyrki välttämään kiinnijoutumisen, mutta kun näytti siltä, että hänen agendansa tulisi epäonnistumaan, hän alkoi pyrkiä järjestelmällisesti kohti ristiinnaulitsemista. Jeesuksen päämäärähakuinen itsetuhoisuus tekee hänestä hullun. Taas kerran kristityt sanovat, että Jeesus ei ollut hullu vaan että Jeesus kuoli ihmisten syntien tähden. Jotta väite Jeesuksen hulluudesta tässä yhteydessä voitaisiin kumota, olisi osoitettava, että Jeesus oli oikeassa. Muussa tapauksessa väite ihmisuhrin tarpeellisuudesta tekee tästä ihmisuhrista pahasti psyykeltään järkkyneen.

Monen psyykkiset häiriöt saavat ihmiset uskomaan kovin outoja juttuja. Messiaita on ihmiskunnan dokumentoidussa historiassa ollut muitakin kuin Jeesus Nasaretilainen. On täysin mahdollista, että apostolitkin huomasivat Jeesuksen hulluuden. Saattoi myös olla niin, että Jeesus valitsi apostoleiksi jo valmiiksi hieman häiriintyneitä ihmisiä.

Jeesuksen jo omana aikanaankin eriskummalliset väitteet ja vaatimukset tukevat hypoteesia hänen hulluudestaan. Jeesuksen käyttäytyminen oli parhaimmillaankin eksentristä. Jeesuksen ulkoisesta habituksesta ei mainita paljoakaan, mutta silti ihmiset tunnistivat Jeesuksen. Hänen käyttäytymisessään siis täytyi olla jotain, joka teki Jeesuksesta aikansa pienen kulttijulkkiksen. Jeesus saattoi itse haluta aika ajoin yksityisyyttä, mutta hänen pakkomielteinen käytöksensä piti hänet aina julkisuudessa.

Jeesus sanoi, että jokainen joka katsoo naista himoiten, syyllistyy aviorikokseen (Matt. 5:28). Jeesus ei sanonut ”naimisissa olevaan naiseen”. Vain häiriintynyt ihminen voi esittää tällaisen vaatimuksen ja käskyn. Sitä on mahdoton todentaa, sitä on mahdoton noudattaa. Ehkä Jeesus projisoi omia seksuaalisia halujaan?

Jeesus sai raivokohtauksen temppelissä ja vaaransi sillä hetkellä oman elämänsä. Lisäksi hän vaaransi seuralaistensa ja jopa sivullisten hengen. Kristityt usein väittävät, että Jeesuksen raivo oli oikeutettua. Enemmänkin raivokohtaukset kertovat Jeesuksen horjuvasta psyykestä. Miksi Jeesuksella juuri tuolloin petti itsekontrolli? Jeesus kyllä tiesi temppelissä toimivista rahanvaihtajista. Vaikka temppelissä olisi ollut minkälaista korruptiota tahansa, järjetön raivo ei mairittele jumalan pojaksi väitettyä henkilöä.

Oletetun vuorisaarnan kuulijakuntana olivat yksinkertaiset ihmiset, joten on perusteltua sanoa, että Jeesus tarkoitti sitä mitä sanoi saarnassaan. Tässä saarnassa Jeesus paljolti kielsi seksuaaliset halut, valat, itsensä puolustamisen ja omaisuuden. Kaikki vuorisaarnan ”opetukset” ovat mielipuolen puhetta. Vuosisatojen kuluessa on keksitty mitä mielikuvituksellisimpia tulkintoja vuorisaarnasta, jotta ko. saarna ei vaikuttaisi niin hullulta kuin se on.

Jeesus oli niin harhainen, että uskoi (vai uskoiko sittenkään?) jumalan valtakunnan korvaavan kaikki muut hallitusmuodot. Tämä oli Jeesuksen mukaan tapahtuva aivan minä hetkenä tahansa. Sitten Jeesus kuoli ristillä ja hänen agendansa loppui siihen.

Jeesuksen viha fariseuksia vastaan on aivan huippua hulluutta (Matteus 23). Mikään evankeliumeissa ei viittaa siihen, että Jeesus olisi tarkoittanut vain korruptuneita fariseuksia; ei, Jeesuksen raivon kohteeksi joutuivat kaikki fariseukset riippumatta heidän tekemisistään. Mikä saa hullun entistä itsepäisempään raivoon, kun hänen mielipuoliset sanomisensa kyseenalaistetaan?  Jeesus väitti oletetun ylösnousemuksensa jälkeen, että ne jotka uskovat ja kastetaan, saavat jonkin pelastukseksi tulkitun. Muut taas kirotaan. Jeesus ei ainakaan ollut mielipiteenvapauden kannattaja. Taas kerran Jeesuksen raivo oli aiheetonta ja perustelematonta.

Jeesuksen vaatimus siitä, että ihmisen tulisi rakastaa naapuriaan kuten itseään, on harha. Vihamiestäkin voi kunnioittaa vaikka ei pitäisikään tästä. Näin toimii järjissään olevan ihminen. Taas kerran ne kirotaan helvettiin, jotka eivät pysty tätä noudattamaan, vaikka noudattaminen on loogisesti mahdotonta. Inhimilliset tunteet olisi täten Jeesuksen mukaan kiellettävä. Mikään ei miellytä Jeesusta, niin hullu hän on. Vaatimus – tai toive – että ihmiset olisivat Jeesuksen kaltaisia johtaa yhtä hulluun maailmankuvaan ja käyttäytymiseen mitä Jeesus esitti.

Jeesuksen virheellinen käsitys häntä ympäröivistä ihmisistä oli, että nämä ihmiset olivat joko hänen puolellaan tai häntä vastaan. Tämä jos mikä on vainoharhaista (Matteus 12:30). Jeesukselle ei ollut välinpitämättömien kategoriaa. Näin joustamaton ja epärealistinen näkemys on osoitus vihamielisyydestä ja megalomaniasta. Jeesus veti puoleensa ihmisiä joiden todellisuuden taju oli vähintään yhtä häiriintynyt kuin Jeesuksen itsensä.

Jeesus sanoi monia irrationaalisia asioita. Jeesus väitti, että Abraham, Iisak ja Jaakob olivat elossa jossain, mutta ei pystynyt todentamaan väitettään. Mooseksen kirjoista ei löydy tukea näin mielipuoliselle väitteelle.

Raamattu ei kerro Jeesuksen ystävistä. Jeesus taisi olla niin hullu, että kukaan ei halunnut olla hänen ystävänsä. Vaikuttaa siltä, että Jeesus ei täysin hyväksynyt ketään.

Jos Jeesus itse väitti olevansa jumala ja/tai kaikkien aikojen tärkein profeetta, niin tässä on jälleen yksi näyttö Jeesuksen harhoista. Ei edes väitetyt ihmeteot saa Jeesusta näyttämään vähemmän hullulta – päinvastoin. Jeesuksen kaikki väitteet jumalallisesta alkuperästään olivat vailla perusteita. Jopa Jeesuksen väite, että ylösnousemus olisi tärkeä jumalallisuuden merkki, on vailla perustetta. Jeesus kuittaisi kaiken sanomalla antavansa ainoastaan Joonaan merkin. Tämä on juuri paljastumaisillaan olevan huijarin epätoivoinen yritys pelastaa agendansa romahtaminen (Luukas 11:29, 30).

Markus (8:12) on tulkittavissa siten, että ylösnousemuksesta ei edes anneta todistetta vaan se on pelkästään uskottava. Tässä ovat hulluja sekä väitteen esittäjä että henkilö joka uskoo väitteen.  Kristinuskon ei perustu aktuaaliseen ylösnousemukseen vaan siihen, että ylösnousemuksen sanottiin tapahtuneen.

Ylösnousemus on riittämätön todiste Jeesuksen jumalallisuudesta, sillä ylösnousemus perustuu todentamattomiin ennakko-oletuksiin. Oletetun ylösnousemuksen jälkeen näyt Jeesuksesta ovat tärkeämpiä kuin tyhjän haudan probleema. Koko probleema sivuutetaankin sen kummemmin asiaa pohtimatta. Näkyjä voidaan nähdä ilman yhtäkään jumalaa.

Jeesuksen neuroottisuus oli tuolle ajalle tyypillistä neuroottisuutta. Jeesus nimittäin kirosi varallisuuden synnillisenä kuten kertomus nuoresta miehestä, joka tuli Jeesuksen puheille sanoen pitäneensä kaikki käskyt. Jeesus kuitenkin röyhkeästi väitti, että ko. nuoren miehen on luovuttava omaisuudestaan. Jotkut tulkitsevat asiaa niin, että tullakseen Jeesuksen kaltaiseksi on luovuttava omaisuudestaan. Entäpä jos Jeesus olisikin ollut varakas? Teologia olisi saanut aivan toisia muotoja. Sitten nuori mies käveli tiehensä ja Jeesus esitti neulansilmä ja kameli vertauksen. Jeesus esitti sen suuntaisen ajatuksen, että ainoastaan jumala voi pelastaa rikkaan ihmisen. Epäselväksi jää miltä tämä rikas ihminen pitäisi pelastaa? Mitään konkreettista ei raamatussa esitetä. Johtopäätös episodista on se, että Jeesus ei edes halunnut rikkaan nuoren miehen palvovan jumalaa, koska tällä oli jotain, mikä Jeesukselta puuttui – vaurautta.

Jeesuksen aikalaiset – mm. hänen perheenjäsenensä – pitivät Jeesusta hulluna; jonkinlaisena raivoavana sekopäänä. Tällaista sekopäätä sanotaan ”hyväksi paimeneksi”. Jeesusta vastustettiin myös sen perusteella mitä hänen väitetään sanoneen (Joh. 10:19) omasta ylösnousemuksestaan. Tämä oli taas ainutkertaista sekopäistä kiihotusta. Edelleen Jeesus väitit (Matteus 7:22) ihmeiden olevan riittämätön todiste ihmisille ja silti hän vetosi järjettömimpään ihmiseen – ylösnousemukseen. Tosin tuon ajan kulttuurissa ylösnousemus ei ollut mikään tuntematon ilmiö. Sanoipa Jeesus mitä tahansa, niin kuka tahansa muukin olisi voinut esittää samat väitteet.

Ihminen on kykenevä pääsääntöisesti rationaaliseen ajatteluun, mutta silti jotkut – aivan liian monet – ottavat Jeesuksen hullun miehen huuhaan aivan tosissaan. Jeesus väitti kaikkien muiden olevan väärässä, sillä hänellä, ja vain hänellä, oli oletettu jumalan valtuutus tuomita ihmisiä; tuomita heidät vaikka hulluiksi. Jeesukselta puuttui tässäkin tapauksessa terve itsekritiikki. Jeesuksen perhekin  varmasti  tunsi noloutta ellei peräti häpeää Jeesuksen hulluuden takia. Nykynäkökulmasta katsottuna Jeesuksen sanomiset ovat parhaimmillaankin vain noloja ja pahimmillaan destruktiivisia.

Jeesuksen elinaikana käypä hulluuden syy oli demonien vaikutus (Joh. 10:20). Jeesusta ei aina nähty hulluna, jonka suusta valuu vaahtoa. Pehmentämällä Jeesuksen hulluutta päädytään vain melkoisen eksentriseen kuvaan Jeesuksen persoonasta. Tämä ei kuitenkaan poista Jeesuksen hulluutta olipa taustalla vaikka sitten väitetyt demonit. Vielä nykyaikanakin jotkut mielisairaat eivät reagoi hoitoon vaan laittavat kaiken demonien syyksi. Vielä nykyäänkin on pahojen henkien manaaja jopa Suomessa. Jotkut vielä ottavat manaukset aivan tosissaan. Huvittavaa on väite, että paholainen/saatana houkuttelee ihmisiä pois jumalasta, mitä sillä väitteellä ikinä tarkoitetaan. Tämä taas tuhoaa jumalan suunnitelman. Ei vaikuta kovinkaan kaikkivaltiaalta tämä jumala.

Jeesus väitti, että suuri osa ihmisistä on paholaisen vallassa. Jeesuksella oli melko vainoharhainen kuva ihmiskunnasta. Jeesus sanoi loogisesti problemaattisen väitteen: jos paholainen ajaisi ulos paholaisen, niin tämä valtakunta romahtaisi. Ilmeisesti saatanallinen paholainen ei pystyisi toimimaan ilman ihmistä. Loogisesti useimmat ihmiset käyttäytyisivät tästä Jeesuksen väitteestä huolimatta normaalista ja he eivät edes huomaisi paholaisen vaikutusta itsessään. 

Jeesus vastusti tällaista näkemystä, koska hän uskoi saatanan olevan kovin voimakas ja vaikutusvaltainen. Jeesus saattoi epäillä omaa järkeään epäillessään valtaosan ihmisistä olevan paholaisen vaikutuksen alainen; so. hän itse saattoi olla tässä tilassa. Matteus 12: n mukaan paholainen voitiin karkottaa, mutta paholainen saattoi palata viedä mukanaan seitsemän muuta, vaikka päättelyketjun alkuperäinen riivattu olisi saanut elämänsä kasaan ja eläisi hyveellistä elämää. Kun tällainen saattoi tapahtua terveelle ja kaikin puolin kunnialliselle ihmiselle, se ei jättänyt paljonkaan mahdollisuuksia muille. Jeesus väitti, että paholainen vierailisi juuri Jeesuksen sukupolven luona. Jeesus kuvaili tuota sukupolvea pahaksi sukupolveksi. Ketään muuta kuin jumalaa ei tulisi kutsua hyväksi (Markus 10:18). Jeesus esitti myös väitteen, jonka mukaan se joka erehtyi pienissä asioissa, ei ansaitsisi luottamusta isoissakaan asioissa (Luukas 16:10). Jo tässä kappaleessa esitetyt seikat yksistään riittävät kategorisoimaan Jeesuksen pähkähulluksi.

Jeesuksen itsemurhataipumuksista kertoo se, että hän asetti itsensä tielle, joka loogisesti johti ajan tapojen mukaan kuolemantuomioon. Jeesuksella olisi ollut mahdollisuus  myös valita toisin. Evankeliumit esittävät Jeesuksen uhkarohkeana sekopäänä, joka vähät välitti omasta turvallisuudestaan. Jeesus sanoi (Luukas 14), että hänen seuraajiensa olisi oltava valmiit ”sotaan” hänen vuokseen. Kyseessä oli hengellinen sota, mitä se sitten merkitseekään. Väkivaltainen sodan elementti ilmenee siinä, että tämä hengellinen sota olisi yhtä rankkaa ja raakaa kuin normaali sota. Jeesus ilmaisee implisiitisti, että seuraajien olisi luovuttava omaisuudestaan ja seurata häntä kyseenalaistammatta mitään, jotta olisi valmis sotaan.

Jeesus väitti myös, että hänen seuraajissaan oli teeskentelijöitä, koska nämä eivät noudattaneet Jeesuksen mielipuolisia ohjeita sanatarkasti. Kukaan ei ilmeisesti kelvannut opetuslapseksi ellei luopunut aivan kaikesta.

Vihanlietsojanakin Jeesus onnistui. Mitä muuta kuin vihanlietsontaa on väite ”se joka ei ole puolellani, on minua vastaan”?  Täten seuraajan olisi oltava opetuslapsi juuri Jeesuksen kriteerien mukaan, jotta ko. henkilö pääsisi taivasten valtakuntaan. Kukaan ei myöskään pelastuisi ellei luopuisi kaikesta. Jeesuksen fanatismi edellyttää moraalisesti kyseenalaista toimintatapaa.

On aika outoa, että Jeesus esitetään kovinkin hyveellisenä kristittyjen opillisissa katsannoissa. Uuden Testamentin Jeesus on vaarallinen ja väkivaltainen psykopaatti. Jos ei seuraa näin häiriintynyttä yksilöä, niin joutuu johonkin helvettiin. Aika uskalias väite jopa Jeesuksen esittämäksi. Kuitenkin samaan aikaan ei saisi osoittaa aggressioita vaan olisi käännettävä toinenkin poski. Ristiriita Jeesuksen vaatimuksissa on sovittamaton.  

Jeesuksen ohje oli kestämätön: oli hyveellisempää antaa ihmisten talloa sinut kuin puolustaa oikeuksiaan, joita Jeesus ei lopulta edes myöntänyt ihmisillä olevan.

Jeesuksen sanoma viehättää ihmisiä, joilla on ongelmia rationaalisuuden kanssa. Monien ihmisten rationaalisuus yksinkertaisesti loppuu kun on kyse uskonnollisista väitelauseista. He haluavat kovin uskoa, joten he ovat alttiita seuraamaan mitä hulluimpiakin uskonnollisia doktriineja.

Jokainen psykopaatti on ainutlaatuinen. Jokaisessa psykopaatissa esiintyy varianssia ”hyvän” ja ”pahan” käyttäytymisen välillä. Jeesus saattoi olla hyvinkin moraalinen ja samanaikaisesti psykopaatti väittäessään olevansa jumala tai jumalan poika, vapahtaja jne. Moraalinen imago oli tärkeä Jeesuksen uskottavuuden kannalta. Sillä Jeesus peitti persoonallisuushäiriönsä. Psykopaateille tyypilliseen tapaan hän saattoi vaikuttaa empaattiselta, mutta tämä piirre käytöksessä oli teeskentelyä. Väite siitä, että Jeesus oli täysin synnitön, on rajusti yliampuva. Jeesus saattoi itse tietää oliko hän synnitön vai ei. Ehkä Jeesuksen agendan kannalta tällä ei kuitenkaan ollut merkitystä. Synnitön imago oli hänen seuraajiensa konstruoima.

Todisteet Jeesuksen jumalallisuudesta ovat niin heikkoja, että jokainen joka uskoo niihin, huijaa ennen muuta itseään.

Jeesuksen sanoma on näin typerä: usko jumalaan ennen omaa ja läheistesi hyvinvointia olipa sitten kyseessä vaikka avuton lapsi. Olisi siis uskottava uskonnollista auktoriteettia kuten Jeesus ilman ainoatakaan hyväksyttävää syytä. Uskonnollisen auktoriteetin hyväksyminen on harha siitä, että näillä auktoriteeteilla olisi jotain erityistä ”jumalallista” ilmoitettavaa ihmiskunnalle. Jeesuksen jumala on niin turhamainen, että tarvitsee ihmisten ainaista palvontaa tai muuten…ja tähän kohtaan voi esimerkiksi lisätä vapaavalintaisen vitsauksen. Väittämällä olevansa jumalan poika Jeesus paljasti olevansa samanlainen psykopaatti kuin kuvittelemansa jumala.

Yleensä psyykkiset ongelmat eivät aiheuta destruktiivista käyttäytymistä; ei ainakaan muita ihmisiä kohtaan. Kuitenkin erityisesti kristinusko on halveksinut psyykkisesti sairaita Jeesuksen psykopaattisuus  ainoana poikkeuksena. Psyykkisesti sairaat nähdään demonien riivaamina silloinkin kun syyt ovat täysin spesifioitavissa. Vaikka ihminen ei aina olisikaan demonien vallassa, niin hänen aina epäillään olevan. Olemattomien demonien pelko on uskovien keskuudessa niin voimakas, että se projisoidaan melkeinpä mihin tahansa. Näin teki Jeesuskin.

Uskon demoneihin on poistuttava, jotta sairaat ihmiset saavat  ihmisarvon ja inhimillisen kohtelun. On vaarallista väittää psykoottisille ihmisille, että demoneja on oikeasti olemassa. Vielä vaarallisempaa on kieltää sairailta todellinen psykiatrinen hoito vetoamalla uskonnollisiin doktriineihin. Sairaiden epätoivo nähdään rikkomuksena pyhää henkeä vastaan.

Jopa aikansa mittapuun mukaan Jeesuksen käytös oli hullua. Jeesus räkäisi käteensä hieroessaan tahnaa, jonka Jeesus väitti parantavan sokean. Jollain tavoin Jeesus väitti tämän olevan jumalallista, mutta se oli vain ja ainoastaan täysin hullua.

Ajatellaan, että Jeesus eli yhteiskunnassa, joka odotti messiasta ja apokalyptista katastrofia ja tämän väitetään odotusarvoisesti osoittavan, että Jeesus ei ollut hullu. On eri asia odottaa tällaista tapahtumaa kuin väittää olevansa lopun aikojen toimeenpanija kuten Jeesus väitti. Kristityt odottavat maailmanlopun koittavan katastrofaalisella tavalla. Jos joku nyt sitten aloittaisi ydinsodan tällaisen uskomuksen perusteella, niin jopa kristityt sanoisivat hänen olevan hullu. Tällaista uskoa Jeesus markkinoi, mutta se olikin vain yksi Jeesuksen markkinointikikka.

Johtopäätös on se, että Jeesus kärsi psyykkisistä häiriöistä ja niin kärsivät hänen uskovatkin. Jeesuksen opetuslapset halusivat uskoa messiaaseen niin paljon, että jättivät tarkoituksellisesti huomiotta kaikki oireet Jeesuksen hulluudesta.

Messiaaniset odotukset ovat mielipuolisia, joten Jeesuksella, jos hän olisi ollut täysjärkinen, ei olisi ollut syytä ottaa messiaanisia odotuksia todesta. Näin Jeesus ei kuitenkaan menetellyt. Sen sijaan Jeesuksen sukupuu on väärennetty, jotta Jeesus saatiin sopimaan messiaan pätevyysvaatimuksiin. Jeesus ei tehnyt mitään virheen oikaisemiseksi.

Jeesus pyrki ja yritti tietoisesti täyttää Vanhan Testamentin profetiat pönkittääkseen omaan egoaan ja asemaansa yhteisössään. Tämä on psykopaattista käyttäytymistä.

Evankeliumit eivät pysty vakuuttamaan lukijaa siitä, että Jeesus olisi ollut täysjärkinen. Täten kristinusko on oiva tapa tuottaa lisää psykopaatteja ja neurootikkoja. Kristinusko historia on samalla kristittyjen psykopatian historiaa.