Vanhassa
Testamentissa on lukuisia esimerkkejä siitä kuinka viattomia ihmisiä tapetaan
heidän esi-isiensä tekemien rikkomusten takia.
Jefta pyytää
Jahvelta apua tappaakseen ammonilaisten lapset. Jefta lupaa, että ensimmäinen
ihminen, joka tulee ulos Jeftan talosta polttouhrataan oletetun jumalan
oletetuksi kunniaksi. Näillä perusteilla Jahve hyväksyy massamurhan. (Tuom.
11:29-39)
On moraalisesti
ala-arvoista Jahvelta, että hän hyväksyy sivullisen ja viattoman uhrin, paitsi
jos Jahve näkee ihmiset pelkkänä omaisuutena. Ihminen omaisuusluokkana on
vastenmielinen ideologia, vaikka kyseessä olisi kaikkivaltiaaksi väitetyn
hahmon määrittelemä omaisuusluokka.
Silloin kun
Daavid oli kuninkaana, Daavid päätti edistää yhtenäisyyttä. Tämä se vasta
olikin Jahven mielestä paha juttu. Daavidin ”huonon” päätöksen seurauksena
Jahve pähkäili rangaistuksen kanssa: Vuosia kestävä nälänhätä? Kuukausia
kestävä pakomatka vastustajien kynsistä?
Kolmen päivän kulkutauti?
Päätös oli tuo
viimeinen vaihtoehto. Tuloksena oli 70000 kuollutta. Jahven tappamistahti oli
ennenkuulumatonta. Raamattu ei mainitse sisältyikö tuohon em. lukuun naiset ja
lapset. Eipä sillä juuri merkitystä ole, koska Raamatussa naiset ja lapset
eivät ole juuri minkään arvoisia. Taas kerran Jahve murhaa keskikokoisen
kaupungin asukasmäärän verran ihmisiä yhden ihmisen rikkeen takia.
Daavidin
kysellessä, miksi Jahve surmaa näin monta ihmistä, Jahve ei tietenkään anna
vastausta näin epäolennaiseen kysymykseen. (2. Sam 24:10-17)
Lisäksi Daavid
vielä himoitsee naista nimeltä Batseba, vaikka nainen on toisen miehen vaimo. Daavid
päättelee, että määräämällä naisen miehen taistelussa etulinjaan, ratkaisee
ongelman näppärästi. Taas kerran Jahve kyrpiintyy mielettömästi. Kun Daavid ja
Batseba saavat lapsen, Jahve kiduttaa lasta sairaudella viikon ja sitten lapsi
kuolee. (2. Sam. 11, 12:14-18) Jahve tappaa lapsen isänsä rikkeen takia.
Yhdessä
vaiheessa Jahve lähettää nälänhädän Daavidin jengin pariin. Taas kun Daavid
kyselee tapahtuman oikeutuksen perään, Jahve antaa mielipuolisen vastauksen:
Tällä kertaa syynä onkin Saul ja tapahtuma, joka sattui vuosia aikaisemmin. (2.
Sam. 21:1) Vaikka Saul kuoli vuosia aiemmin, Jahve katsoo tarpeelliseksi
rangaista ihmisiä, joilla ei ollut mitään tekemistä Saulin päätösten kanssa.
Daavidin poika,
Salomon, luopuu perinteen mukaisesta uskosta muiden jumalien takia. Kuten
arvata saattaa, Jahve kyrpiintyy tästäkin. Rangaistukseksi pikkumainen jumala
ryöstää Salomonin pojan maaomaisuuden tämän päästessä valtaan. (1. Kun. 11:9-13)
Tämäkin on esimerkki siitä, että kukaan ja mikään ei turvassa Jahve
mielipuoliselta raivolta, vaikka eläisikin Jahven määräysten ja vaatimusten
mukaan.
Seuraava painos
isä-poika juttuihin on Joosuan tarina kerrottuna 2. Kuningasten kirjassa, luvussa
23:
24 Josia hävitti myös henkienmanaajat ja
enteidenselittäjät, kotijumalat, epäjumalankuvat ja kaikki muut iljetykset,
joita Juudan maassa ja Jerusalemissa vielä oli. Näin hän pyrki toteuttamaan
lain sanat, jotka oli kirjoitettu pappi Hilkian temppelistä löytämään kirjaan. 25 Koskaan ennen ei ole ollut Josian vertaista
kuningasta. Koko sydämestään, koko sielustaan ja voimastaan hän alkoi palvella
Herraa juuri niin kuin Mooseksen laki määrää. Hänen vertaistaan ei ole tullut
hänen jälkeensäkään. 26 Herra ei silti leppynyt. Yhä paloi hänen
vihansa Juudaa vastaan kaiken sen pahan vuoksi, jolla Manasse oli hänet
vihastuttanut.
Taas kerran Jahve rankaisee jotakin aivan jonkun
muun tekemän rikkeen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti