Kaljaa, leipää ja sirkushuveja työttömille

Harvoin olen ollut mistään samaa mieltä kansanedustaja Juhana Vartiaisen kanssa, mutta nyt olen.

Viime viikolla Vartiainen esitti, että Suomen sadoista tuhansista työttömistä vain noin 40 000 on millään tavoin työllistettävissä. Tästä aiheesta olen kirjoittanut tässä blogissa useasti.  Nyt on vain ratkaistava miten tuon muun joukon toimeentulo ja hyvinvointi turvataan. Siihenkin on jo olemassa relevantteja ratkaisumalleja, mutta toistaiseksi ne eivät ole saaneet juurikaan huomiota ja kannatusta vallitsevassa oikeistolaisessa ilmapiirissä.

Nykyinen hallitus aina pääministeriä myöten vaikeroi sen kanssa, että työllisyysastetta ei saada sitten millään nostettua reilusti yli 70 prosentin.

On kehitetty kaikenlaista tilastokikkailua, jolla työttömyyslukuja saadaan kaunisteltua, mutta työllisyysasteeseen sillä ei ole juurikaan vaikutusta.

Ongelma ei edes ole työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaanto-ongelma. Tietenkin tällainen ilmiö voidaan esittää ongelmana, mutta reaalimaailman relevanssia sillä ei ole.

Kuntouttava työtoiminta pitkäaikaistyöttömille se vasta koomista onkin. Mitkään sen kaltaiset teot eivät nosta työllistymisastetta; korkeintaan saavat lyhyellä tähtäimellä tilastot näyttämään hieman paremmilta.

Muuntokoulutuskin on sinänsä aivan turhaa. Nekin tiedot ja taidot vanhenevat entistä nopeammassa tahdissa. Muuntokoulutusta seuraisi siten aina uusi muuntokoulutus, joka sekin olisi pian ajastaan jäljessä.

Ratkaisu ei myöskään ole työn teettäminen olemattomalla korvauksella. Jos joku ylipäänsä tekee töitä, palkan on oltava riittävä kohtuulliseen toimeentuloon. Työttömät eivät saa olla mikään ilmainen työvoimareservi.

Nykyisen uusliberalistinen talouspolitiikka Suomessa on kopioitu paljolti Yhdysvalloista, eikä se ole mikään meriitti. Amerikassa jopa 40 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä tai hyvin lähellä köyhyysrajaa. Tässä piilee aina uuden feodaali-yhteiskunnan vaara.

Suomessa olisi jo korkea aika hyväksyä realiteetit ja lopettaa työttömien syyllistäminen. Viime kesänä oli puhetta ns. ideologisista työttömistä. Tämä on askel oikeaan suuntaan, kuten on myös nyt käynnissä oleva perustulokokeilu. Perustulokokeilun summat ovat vain täysin riittämättömiä kohtuulliseen toimeentuloon.

Kaljan juominen sohvalla on aivan yhtä arvokasta kuin niskalimassa puurtaminen, varsinkin kun tuo puurtaminen ei paranna puurtajan asemaa millään tavoin.

Mika Niikon nyrjähdys ja muita kramppeja

Persujen kansanedustaja ja eduskunnan kristofasistisen lahkon seinähullu heppu, Mika Niikko, aktivoitui Uuden Suomen Puheenvuorossa. Niikon aivot näyttävät taas nyrjähtäneen.

Tällä kertaa Niikko nillitti Harro Koskisen teoksesta Sikamessias. Tämä lähes viidenkymmenen vuoden takainen ristillä riippuva sika ponnahtaa keskusteluun aina silloin tällöin. Tämän blogin alkuhämärissä minäkin kommentoin teosta lyhyesti.

Niikko perusti närkästymisensä siihen, että Koskinen sai tuolloin vuosikymmeniä sitten taideteoksensa johdosta tuomion jumalanpilkasta. Tällainen tuntuu nykyisin todella hölmöltä samoin kuin se, että Hannu Salama sai vastaavan tuomion yhdestä lyhyestä tekstistään romaanissa Juhannustanssit.

Nyt Koskisen Sikamessias on esillä Kouvolan taidemuseossa ja Niikkoa nyppii, että rikollisen taidetta on esillä Suomen itsenäisyyden juhlavuonna.

Lait ovat noista Koskisen vuosista muuttuneet, eikä Sikamessias hätkäytä ketään muutamaa ”niikkoa” lukuun ottamatta.

Niikko on todella harhainen, jos hän ajattelee mielikuvitusystävänsä pahoittavan mielensä jonkin taideteoksen johdosta.

* * *

Uuden Suomen Puheenvuorossa Mirita Saxberg kirjoitti ansiokkaan kirjoituksen joka oli otsikoitu: Kahden kodin lapsia ei kalkkis käsitä.

Saxbergin kirjoitus käsitteli sitä, kuinka yhä useampi lapsi asuu vuoroviikoin aina toisen vanhempansa luona ja sitä kuinka tällaista menettelyä koskeva lainsäädäntö ei ole ajan tasalla. Yksinhuoltajien asiat ovat lainsäädännössä ja ihan käytännönkin tasolla otettu entistä paremmin huomioon, mutta tällainen jaettu vanhemmuus ei ole saanut ajanmukaista lainsäädäntöä.

Saxbergin kirjoituksen kommenttiosuudessa Ilkka Vuori heitti käsittämätöntä paskaa: Enpä ole pitkään aikaan yhtä tyhmää ja lapsellista kirjoitusta nähnyt.. Mirita ajattelee, että ihmiset joilla on moraali, ovat kalkkiksia (= kalkkeutuneet verisuonet aivoissa ja sitä myöten vähäjärkisiä). Mirita haluaa sekoittaa yhteiskuntaamme yhä enemmän, hyväksymällä ja pitämällä epämoraalista huoraamista ja pervoilua jopa primäärisenä ja älyllisenä toimintana. Saastainen ajatustapa kertakaikkiaan!

Miltä vuosisadalta tai –tuhannelta Vuoren kommentti oikein kumpuaa? Onneksi nämä ”vuoret” ovat sen verran mitättömiä ihmisiä, että heihin voi suhtautua enimmäkseen huvittuneesti.

* * *

Lopuksi pieni pätkä taantumuksellisesta verkkojulkaisusta Seurakuntalaisesta, jossa krisujen kansanedustaja Antero Laukkanen kyselee tyhmiä: Kuka turvaa lapsen oikeuden uskoa?

Vastaus on hyvin yksinkertainen: Lapsi itse! Tämä ei tietenkään käy Laukkaselle vaan hän nillittää siitä, että varhaiskasvatuksessa on luovuttu mm. ruokarukouksista ja monesta muusta uskonnollisesta hömpästä. Tämä Laukkasen mielestä loukkaa lapsen oikeutta uskoa mielikuvitusystäviin. Näinhän ei tietenkään ole.

Tässä blogissa olen moneen kertaan perustellut sitä, kuinka negatiivinen uskonnonvapaus peittoaa aina ja kaikissa olosuhteissa positiivisen uskonnonvapauden. Olen myös esittänyt argumentteja sen puolesta, että julkisen vallan tulee olla uskontoneutraalia, joten Laukkasen paheksuma sekulaari varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma on askel oikeaan suuntaan, jossa uskosta ja uskonnosta tehdään yksityisasioita.

Omissa kirjoituksissani olen mennyt vielä pitemmälle. Minä väitän, että edes vanhemmilla ei ole oikeutta ehdollistaa (pakottaa!) lapsia omien uskomustensa kannattajiksi.

Laukkanen lopettaa vuodatuksensa: Nykysuunta vaarantaa lapsen terveen kehityksen. Minä taas väitän, että kaikkialla missä on luovuttu julkisen vallan sponsoroimasta uskonnosta, lasten olot parantuneet eksponentiaalisesti.

Republikaanit pedofilia-puolue, baptistit pedofilia-uskovia

Viimeisen kahden viikon puheenaihe on ollut Alabaman senaattoriksi republikaaninen riveistä pyrkivän Roy Mooren pedofilia.

Roy Moore on ollut amerikkalaiset uskonnollisen oikeiston kristofasistisen siiven kultapoika. Tai ei Moore ole mikään poika vaan 70-vuotias seniili ukko, jolla on tolkuttomasti luurankoja kaapissaan.

Nyt Mooren uhriluku on yhdeksän. Nämä naiset ovat tulleet julkisuuteen omalla nimellään. Mooren kerrotaan metsästäneen nuoria tyttöjä jalkapallo-otteluiden cheerleadereiden keskuudesta. Homma oli ollut niin röyhkeää, että pelien järjestäjät olivat palkanneet matseihin turvamiehiä. Moore metsästi tyttöjä myös paikallisesta ostoskeskuksesta. Lopulta ostarin johto oli antanut Moorelle porttikiellon.

Republikaanien tilannetta pahensivat Donald Trump ja Kellyanne Conway, jotka sanoivat, että on parempi, että senaattori on pedofiili kuin liberaali demokraatti. Tähän fanaattisimmat Trumpin kannattajat hurrasivat. Mooren vastaehdokas, Doug Jones, ei kuitenkaan ole liberaali, mutta kylläkin demokraatti.

Republikaanien johto sanoutui irti Trumpin ja Conwayn kommenteista yksimielisesti.  Muut republikaani-senaattorit ovat jo spekuloineet sillä, miten he toimivat, jos Moore voittaa vaalit Alabamassa.

Vahinko on kuitenkin tapahtunut. Republikaanit identifioidaan nyt pedofiili-puolueeksi. Heimoajattelu on saavuttanut kliimaksinsa: pedofiili on sopivampi ehdokas kuin demokraatti.

Samalla etelän baptistien evankelikaalinen suuntaus on sekin leimautunut pedofilia-uskonnoksi, koska monet tuon suuntauksen pastorit ovat kaikesta huolimatta Mooren kannattajia.

Eilen illalla haastateltiin muutamia uskonnollisen oikeiston republikaaneja. Vastaukset olivat harhaisuudestaan huolimatta (vai siitä johtuen?) riemastuttavia.

Yksi haastatelluista sanoi, että vaikka Jeesus tulisi alas ristiltä ja sanoisi Mooren olevan syyllisen, hän uskoisi silti Moorea.

Toisen hassun kommentin heitti baptisti-pastori. Nyt on paljastunut, että Roy Mooren vaimo Kayla on ollut ennen Roy Moorea naimissa jonkun toisen hepun kanssa. Moore oli tavannut Kaylan tämän ollessa 15-vuotias ja Roy oli tuolloin päälle kolmekymppinen. Sitten oli tullut usean vuoden tauko.

Kayla ei siis ollut avioituessaan neitsyt, mitä nämä uskonnollisen oikeiston republikaanit pitävät pahana rikkeenä. Pastori kuitenkin sanoi, että Kaylan tapauksessa sovelletaan ilmiötä ”extra-virginity”. En keksi mitään hyvää suomennosta ilmiölle. Jutun juoni on kuitenkin se, että eronnut nainen voidaan julistaa neitsyeksi, jos hän avioituu uskovan miehen kanssa. Aivan huimaa kiemurtelua!

Irvokkuudestaan huolimatta Mooren tapaus tarjoaa myös komiikkaa.

Patriarkaatin uho ja tuho

Patriarkaatti on joutunut Yhdysvalloissa julkisen ryöpytyksen kohteeksi ja ihan aiheesta. #MeToo –kampanja on pitkästä aikaa poikinut kiihkeän debatin koskien seksuaalista ahdistelua. Nykyisen sanailu alkoi elokuvamoguli Harvey Weinsteinin tekemisten ruotimisesta, mutta parin viime viikon aikana eniten huomiota on saanut Alabamasta senaattoriksi pyrkivä republikaani Roy Moore.

Patriarkaatti on pulassa jopa niin taantumuksellisella alueella kuin Alabamassa. Patriarkaatti on nyt värvännyt naisia puolustamaan Moorea ja hänen edustamaansa patriarkaatin kristofasistista suuntausta.

Maanantai-aamuna MSNBC:n Monday –ohjelmassa Janet Porter väitti, että tosiuskova mies ei voi näytellä syytöntä ja tästä seuraa,  että Roy Moore on syytön. Porter edusti Faith2Action –järjestöä, joka on näitä vähemmän tunnettuja republikaaneja lähellä olevia kristofasistisia yhdistyksiä.

Porter esitti kaikenlaisia salaliittoteorioita siitä, kuinka Moore on lavastettu syyllikseksi. Ohjelman juontanut Ali Velshi ja Stephanie Ruhle ampuivat ne kaikki alas jättäen Porterin nikottelemaan.

Myöhemmin maanantaina samainen Janet Porter esiintyi CNN:llä Erin Burnettin juontamassa ohjelmassa. Tällä kertaa Porter väitti Mooren arvojen ja käytöksen olevan moitteettomia. Burnett ampui hänkin alas Porter sekopäiset väitteet.

Tässäkään ei vielä ollut kaikki. Hetkeä myöhemmin Valkoisen talon puhuva pää, Kellyanne Conway, oli vähän huolimaton siinä, että hän sanoi republikaanien tarvitsevan Mooren äänen senaatissa kun verolakien muutoksesta äänestetään.  Tästä syystä Moore täytyy valita, olipa hänen positionsa muissa asioissa mikä tahansa.

Maanantain tapahtumat ovat taas yksi esimerkki republikaanien uskonnollisen oikeiston korruptiosta ja siitä, kuinka moraalitonta heidän toimintansa on. Oma hypoteesini kuuluukin: Uskon ja sen äärisuuntauksen yhdistäminen äärioikeistolaiseen politiikkaan rapauttaa kaiken moraalin. En luottaisi yhteenkään uskovaan republikaaniin.

Maanantain tapahtumat voidaan nähdä patriarkaatin raivoisana tappeluna muutosta vastaan. On jo korkea aika syöstä patriarkaatti vallasta ja alkaa kohdella ihmisiä inhimillisesti.

Trump ja Moore jakavat Amerikan kristityt kahteen joukkoon

Lauantaina MSNBC:lle esitettävässä Joy Reidin juontamassa ohjelmassa AM Joy esitettiin taas kipakkaa sanailua. Viime viikkoina näissä puheohjelmissa on ollut kaksi toistuvaa teemaa: Trumpin hallinnon sekoilut Venäjä-kysymyksessä ja #MeToo –kampanjan esille tuoma seksuaalinen ahdistelu.

Reidin vieraana oli neljän hengen paneeli keskustelemassa seksuaalisesta ahdistelusta sellaisena kuin sen Alabaman senaattoriksi pyrkivän Roy Mooren tapauksessa esiintyi.

Vieraista aika häiriintynyttä settiä ja shittiä heitti afro-amerikkalainen pastori Mark Burns. Hän on ennenkin esittänyt aika sekavia julkisia lausuntoja. Burns on tiukka Trumpin kannattaja, jonka mielestä ala-ikäisiin sekaantunut Roy Moore on ihan huippu tyyppi. Burnsin näkemys Mooresta on aika vinoutunut, kun ottaa huomioon Mooren ajaman segregaation ja silkan rasismin kaiken muun ohella.

Reid ja Burns päätyivät puhumaan toistensa päälle, mutta Burnsin hypoteesi tuli selväksi: ”Johtajalta ei vaadita moraalia.” Ainakin Trumpin ja Mooren tapauksessa tuo jopa pitää paikkansa, mutta se kertoo paljon myös heidän äänestäjistään. Heimojattelu on syrjäyttänyt moraalin ja etiikan.

Toisenlaisen näkökulman aiheeseen toi Frank Schaeffer. Hänellä jos jollakin on meriittejä sanoa politisoituneesta evankelikaalisuudesta vaikka mitä. Hän on uskonnollisen oikeiston pääideologin Farncis Schaefferin poika. Frank toimi vuosia isänsä tärkeimpänä avustajana kunnes sanoutui irti koko liikkeestä huomattuaan liikkeen agendan myrkyllisyyden. Tämä tapahtui jo 1970-luvulla ennen kuin nykymuotoisen uskonnollisen oikeiston stoori oli edes alkuvaiheissaan.

Frankin hypoteesi taa soli: ”Kunnon kristityt evankelikaaliset naiset vaativat Mooren uhreja vaikenamaan ja tämä vain liikkeessä vallitsevan myrkyllisen patriarkaalisuuden takia. Naisen on aina vaiettava, vaikka hän  olisi uhri.”

Frank Schaeffer myös kertoo, kuinka Billy Graham vältti yhdenkään poliitikon julkista tukemista sen jälkeen kun hän oli kannattanut Richard Nixonia siitä huolimatta, että Nixon oli konna, rasisti ja anti-semitiitti monen muun asian lisäksi. Frank oli paikalla kun Francis ja Billy keskustelivat asiasta.

Frank on erityisen suivaantunut siitä, että Billy Grahamin poika Franklin ja Jerry Falwellin poika Jerry Jr. ovat tukeneet kaikkea sitä epäeettistä heimoajattelua, mikä evnakelikaalisuudessa nykyään vallitsee. Frank on tuntenut Franklinin ja Jerry Jr:n lapsesta saakka ja hän on hyvin pettynyt siitä, että nämä hänen entiset ystävänsä ovat politisoineet evankelikaalisuuden tavalla joka jakaa liikkeen. Frank itse kuuluu nykyään meidän ateistien leiriin, mutta seuraa asioita tiiviisti.

Aiemmin on jo raportoitu mm. The Guardianin toimesta, että monet ovat jättäneet liikkeen, koska evankelikaalisuudesta on tullut synonyymi republikaanien ja Trumpin politiikan kanssa, eivätkä he halua olla asian kanssa missään tekemisissä. Ennen presidentti oli commander-in-chief mutta nykyään divider-in-chief. Tämä muutos on tapahtunut uskonnollisen oikeiston järjestelmällisen hajotustyön tuloksena.

#MeToo -kampanja on toiminut oikein hyvin

Muutama viikko sitten alkanut #MeToo –kampanja on toiminut Yhdysvalloissa oikein hyvin.

Seksuaaliseen ahdisteluun syyllistyneet miehet ovat saaneet kylmää kyytiä. Politiikan, viihdemaailman ja talouselämän tärkeimmistä vaikuttajista on paljastunut kaikenlaista epäeettistä juttua. Samalla moni uskonnollinen vaikuttaja piispoista evankelistoihin on paljastunut ahdistelijaksi. Miten nämä uskonnolliset vaikuttajatahot aina kompuroivat seksin ja rahan kanssa?

Lukuisat naiset ovat tulleet julkisuuteen omalla nimellään nimeten myös heitä ahdistelleet miehet. Asia on ollut monen tiedossa, mutta vasta nyt se on saanut ansaitsemaansa julkisuutta. Muutama vuosi sitten samanlaisia paljastuksia tehtiin pedofiileistä. Se debatti on vähän laantunut, mutta onneksi ei ole laantunut kokonaan.

Jos jonkinlaista syytä ahdisteluun on etsitty. Ainakin Amerikassa voidaan pistää patriarkaalisuuden piiriin. Vaikka tiukka patriarkaalisuus ei olisikaan kovin ilmiselvää, mutta patriarkaalisuus kytee pinnan alla. Paljon ovat feministit saaneet aikaan, mutta paljon on vielä tehtävää. Ongelmaan tuskin saadaan kestävää ratkaisua ennen kuin me miehet puutumme ahdisteluun missä ikinä sellaiseen törmäämme.

Monella julkisuudessa ryvettyneellä miehellä näyttäisi henkilötietojen mukaan olevan tyttäriä. Miten hitossa nämä ahdistelijat pystyvät puolustelemaan tekemisiään tyttärilleen? Patriarkaatin jäänteet olisi syytä kitkeä lopulta koko yhteiskunnasta.

Vapaan maailman johtajuus siirtyi Pohjoismaihin

Sata vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan melskeissä Yhdysvallat luopui eristäytymiseen tähtäävästä Monroen -opista. Siitä lähtien vuosikymmenten ajan USA markkinoi itseään vapaan maailman johtajana. Vapaan maailman johtajuus sai lopun vuoden 2016 vaalikierroksella republikaanien saatua murskaavan vaalivoiton, joka oli totalitaristien vuosikymmenten työn orgastinen kliimaksi.

Republikanisoitumisen myötä Yhdysvalloista tuli aivan samanlainen valtio kuin Venäjästä ja Kiinasta. Toki venäläiset edesauttoivat Yhdysvaltain ”republikanisoitumista”. USA onkin nykyään liberaalin demokratian irvikuva, jolla joskun oli kuvitteellinen vapaan maailman johtajuus.

Amerikkalaiset tiedotusvälineet ovat nekin jo kiinnittäneet asiaan huomiota. Monissa radion ja television puheohjelmissa Ruotsi ja Norja nimetään esimerkillisiksi vapaan maailman edustajiksi. Toisinaan Ruotsin ja Norjan yhteydessä mainitaan myös Suomi ja Tanska. Listaan kun lisätään Hollanti, Ranska ja Saksa, niin siinä se sitten onkin vapaan maailman edustus.

Kanadakin voitaisiin perustellusti laskea kyseisiin vapaan maailman valtioihin, varsinkin nyt kun konservatiivisesta pääministeristä, Steven Harperista, on päästy eroon. Kanadakin palasi liberaalien demokratioiden joukkoon epäonnistuneen konservatiivisen yhteiskuntakokeilun jälkeen.

Pohjoismaat ovat kaikkien mittareiden mukaan maita, joissa on korkea elintaso, sosiaalinen eriarvoisuus on vähäisempää kuin verrokkimaissa. Ihmisten tyytyväisyys elämäänsä on tutkitusti parempaa kuin vähemmän liberaaleissa maissa.

Pohjoismaiseen tapaan nämä maat eivät ole pitäneet kovin suurta melua itseään toisin kuin esimerkiksi USA, jonka vapaan maailman idea oli pelkästään amerikkalaista arroganssia. Pohjoismaissa tulokset ovat puhuneet puolestaan.

Toki vallitsevassa edistyksellisessä liberaalissa demokratiassa on parantamisen varaa, missäpä ei olisi. Pohjoismainen muoto liberalismista on osoittanut ylivoimansa kaikilla foorumeilla. Pohjoismaidenkin republikanisoinnille löytyy puolestapuhujia, mutta hyvin informoidut ja tiedostavat äänestäjät pystyvät torppaamaan Pohjoismaiden republikanisoinnin.

Suomessa asiat ovat oikein hyvin verrattuna entiseen vapaan maailman kärkinimeen Yhdysvaltoihin.

Evankelikaalisuuden irvokkuus kiteytyy Roy Mooressa

Viikko sitten pohdin kysymystä siitä, kuinka evankelikaaliset kristityt ovat hylkäämässä liikkeensä, koska heidän uskonsuuntauksestaan on tullut synonyymi Trumpin edustamalle uskonnollisen oikeiston tukemalle poliittiselle suuntaukselle.

Selvyyden vuoksi on syytä erottaa evankelisuus ja evankelikaalisuus. Yhdysvalloissa evankelisuus tarkoittaa suunnilleen samaa kuin Suomessakin. Evankelikaalisuus taas viittaa kristinuskon politisoituun virtaukseen sellaisena kuin erityisesti etelän baptistit sitä ajavat.

Tässä blogissa on moneen kertaan ollut puhetta Frank Schaefferista. Tämä siitä syystä, että hänen isänsä, Francis Schaeffer, oli tuon evankelikaalisen uskonnollis-poliittisen ideologian pääideologi. Jokainen Francisin ajatus on pantu lähes sellaisenaan täytäntöön republikaanien kristofasistisen siiven toimesta. Francis oli ainakin kirjoitustensa mukaan vankka teokratian kannattaja.

Francisin poika Frank on taas ollut paljon esillä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, koska hän on sanoutunut jyrkästi irti isänsä alkuun panemasta evankelikaalisesta politiikan ja uskonnon symbioosista. Frank on toistuvasti ruoskinut itseään television puheohjelmissa, sillä hän oli isänsä tärkeimpiä avustajia ja täten oli mahdollistamassa nykyistä tilannetta, jossa sekä politiikasta ja uskonnosta että niiden yhdistelmästä on tullut tappavan myrkyllistä juuri sellaisena kuin se nykyään ilmenee republikaanien menettelytavoissa.

Lauanataina 11.11.2017 Frank Schaeffer oli yksi vieraista Joy Reidin MSNBC:n ohjelmassa AM Joy. Aiheena oli viikon puheenaihe: Alabaman senaattoriksi on pyrkimässä evankelikaalinen Roy Moore, jonka epäillään syyllistyneen pedofiliaan. Aihe on vakava, sillä Moore on pitkästä aikaa poliitikko, jonka epäillään syyllistyneen niin irvokkaaseen tekoon kuin lasten lähentelyyn.

Moore kuitenkin nauttii laajaa luottamusta fanaattisimpien kannattajiensa keskuudessa. Haastattelututkimuksen mukaan he äänestäisivät Moorea vaikka hänen kohdistuneet epäilyt olisivatkin totta. Se kertoo paljon siitä, mitä evankelikaaliset ajattelevat moraalista.

Tähän juuri Frank Schaeffer puuttui. Evankelikaaliset republikaanit edustavat kaikkea sitä, mikä uskonnossa ja siitä johdetussa poliittisessa toimintaohjelmassa on vikana. Raamatulla perustellaan mitä tahansa epäeettistä ja moraalitonta tekoa ja sellaisia tekoja pidetään vielä moraalisesti oikein esimerkillisinä. Frank Schaefferilla on kompetenssia esittää kritiikkiä tuota kristofasistista suuntausta kohtaan, sillä hän oli yksi sen varhaisimmasta demagogeista.

Frank myös pahoitteli sitä, että uskonnosta ja politiikasta on molemmista tullut heimoajatteluun nojaavia dogmeja. Oman heimon selviä väärinkäytöksiä ei haluta edes nähdä, eikä väärinkäytöksiä haluta korjata. ”Heimo ennen kaikkea muuta” -ajattelu vallitsee erityisesti evankelikaalisten parissa. Tähän liittyy myös evankelikaalisten pakkomielle siitä, että he olisivat jollain tavoin vainottuja ja tämän perusteella he sitten uhriutuvat. Jyrkimmät evankelikaaliset ovat ryhtyneet myös vastaiskuihin ja silloin on aina tullut ruumiita.

Evankelikaalisuus on uskontoon ja polittikaan perustuvaa kiihkoilua, rasismia, misogynia, sairasta patriarkaalisuutta, riistoa, sortoa, syrjintää., korruptiota…lista on todella pitkä ja Frank Schaeffer kävi AM Joyssa koko listan läpi. Se lista oli todella karu.

Frank Schaeffer oli kuitenkin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Kalifornia on suuntautumassa kohti liberaalia demokratiaa, joka muistuttaa jonkin verran Pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

Isoonkin maahan mahtuu vain yksi puheenaihe kerrallaan. Viime päivinä se on ollut Roy Moore.

Kuinka USA:sta tuli maolainen banaanitasavalta

Hypoteesini tosiaan on, että Yhdysvaltain republikaaneista tuli maolainen puolue; tai tarkemmin uusmaolainen puolue.

Tässä blogissa on aiemmin ollut puhetta siitä, kuinka republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston retoriikka on kopioitu paljolta sadan vuoden takaisesta Antonio Gramscin retoriikasta. Joku on lukenut Gramscin Vankilavihkot ja ottanut vihkojen retoriset keinot oman käyttöönsä.

Valkoisessa talossa on jo vaikuttanut yksi leninistiksi julistautunut avustaja, Steve Bannon. Nykyään hän toimii Breitbartin johdossa ja Breitbart jos jokin on vallankumouksellinen julkaisu. Tavoitteena tietenkin on yksipuoluejärjestelmä muinaisen Neuvostoliiton mallin mukaan, mutta toimintatavat ovat pikemmin kopioita maolaisuudesta kuin marxismi-leninismistä. Tästä hetken kuluttua lisää.

Proletariaatin diktatuuri on korvattu korporaatioiden diktatuurilla. Molemmat ovat totalitaristisia harvainvaltaan ja mielivaltaan perustuvia järjestelmiä. Kurjistuminen oli yksi keskeisistä Marxin teemoista. Marx esitti, että kapitalistisessa järjestelmässä pääomat keskittyvät harvojen käsiin. Tässä suhteessa Marx oli harvinaisen oikeassa. Edelleen Marxin mukaan pääomien keskittyminen laukaisee proletariaatin johtaman vallankumouksen.

Yhdysvalloissa vallankumous tapahtui hitaasti hivuttamalla, joka muistutti Mao pitkää marssia. Pääomien keskittymisestä tehtiin ”vallankumouksellinen” hyve, jossa sosialistisen ja kommunistisen puolue-eliitin korvasi yritysjohtajien eliitti. Nyky-Amerikassa politbyroon muodostavat suuryritysten yritysjohto, eikä asiaan ole muilla juuri nokan koputtamista. Tällä politbyroon nykymuodolla on veto-oikeus kaikkeen valtiolliseenkin päätöksentekoon. Mitään ei tapahdu ilman politbyroon hyväksyntää. Politbyroosta on tullut se kaikkein tärkein instanssi.

Jotain varallisuuden keskittymisestä kertoo se, että vuonna 1980 alempi 50 prosenttia tienasi 16 000 USD vuodessa. Ylin prosentti tienasi tuolloin 430 000 dollaria vuodessa. Inflaatiokorjattuna luvut vuonna 2014 olivat alimmalle puolikkaalle 16200USD ja ylimmälle yhdelle prosentille 1300000USD. Luvut kertovat karmaisevasta eriarvoistumisesta, jossa köyhyydestä on tullut vallitseva normi.

USA onkin nykyään feodaaliyhteiskunta, jossa maaorjan asemassa ovat pienipalkkaiset, joilla ei nykysysteemissä ole edes toivoa sosio-ekonomisesta liikkuvuudesta ylöspäin. Vain tuota ylintä luokkaa lukuun ottamatta sosiaalinen liikkuvuus tapahtuu aina alaspäin. Tämä on saatu ihmisten hyväksymäksi taitavan retoriikan ansiosta; kuten sanottua tuo retoriikka on kopioitu mm. Vankilavihkoista.

Tähän kelkkaan hyppäsi myös Yhdysvaltain uskonnollinen oikeisto. Heidän 40 vuotta kestäneen pitkän maolaisen marssinsa tarkoituksena oli paaluttaa teonomiaan perustuva teokratia vallitsevaksi yhteiskuntapoliittiseksi menettelytavaksi. Sosiaalisesti Yhdysvallat on kuin Pohjois-Amerikan Saudi-Arabia ja taloudellisesti puolue-eliitin korvanneen talouseliitin hallitsema feodaaliyhteiskunta. Tämä oli se  päämäärä ja hyvin siinä on onnistuttukin.

Teokratia ja uusi feodalismi ovat tappava yhdistelmä. Kun yhdistelmään lisätään kattava rasismia siinä muodossaan kuin alt-right sitä ajaa, niin kyse on kehitysmaalaisesta diktatuurista. Kehitysmaahan USA nykyään on, suorastaan banaanitasavalta.

Eivätkä vankileirien saaristokaan ole tuntemattomia Yhdysvalloissa. Länsimaissa, tai niiden maiden keskuudessa joita ennen kutsuttiin länsimaiksi, USA:ssa on suurin vankipopulaatio. Lisäksi mitättömästäkin syysstä pidätetty saattaa menettää koko omaisuutensa. Monessa osavaltiossa pidätyksen jälkeen epäillyn koko omaisuus voidaan takavarikoida. Vaikka epäilty saisikin oikeudessa vapauttavan päätöksen, niin takavarikoitua omaisuutta ei ole lain mukaan mitään velvollisuutta palauttaa. Monet tosin viruvat selleissä pitkään odottamassa oikeudenkäyntiä.

Korruptiokin on jopa yleisempää kuin Neuvostoliitossa tai Maon Kiinassa. Yksi irvokas esimerkki on Korkeimman oikeuden ns. Citzen United –päätös. Sen mukaan yritysten on aivan laillista ”ostaa” poliitikkoja. Toinen Korkeimman oikeuden epäonnistunut päätös oli ns. Hobby Lobby –päätös. Sen mukaan yritys on henkilö, jolla on uskonnollinen vakaumus, joten yritys voi syrjiä ja sortaa uskonnolliseen vakaumukseensa vedoton.

Maolaisuuden yksi lieveilmiö USA:ssa on tieteen ja kaikenlaisen akateemisuuden halveksunta. Akateemiset kansalaiset ovat republikaanien epäsuosiossa, ei pelkästään uskonnollisen oikeiston kristofasistisen siiven vaan myös nykyisen politbyroon muodostavan talouseliitin epäsuosiossa. Oppineisuus kun kannustaa kriittiseen ajatteluun, joka on aina vaarallissiat totalitarismiin nojaavan harvainvallan kannalta.

Mao pani oppineet kansalaiset maantöihin, Yhdysvalloissa heidät lähetetään elämään köyhyydessä.

Oma johtopäätökseni asioiden tilasta on se, että Yhdysvallat on juuri nyt samassa tilassa kuin Neuvostoimperiumi vuonna 1989 ennen Berliinin muurin murtumista. Mikään imperiumi ei ole ikuinen, mikä onkin ainoa lohdullinen asia.

Republikaanien ahdinko syvenee

Alkuviikosta republikaanit kärsivät pahan takaiskun osavaltioiden paikallisvaaleissa demokraattien saadessa suorastaan äänivyöryn. Nyt myrskyn silmässä on republikaanien kristofasistisen siiven ykkösnyrkiksi kaavailtu Roy Moore Alabamasta.

Moore epäillään pedofiliasta ja sopimattomasta laittomasta alaikäisten tyttöjen lähentelystä. Kuinka kummassa nämä kristofasistit kärähtävät aina joko talousrikoksista tai johonkin seksiin liittyvästä? Vain nämä rikokset aiheuttavat ylipäänsä mitään reaktioita republikaanien parissa.

Roy Mooren on tullut tunnetuksi Raamatun kirjaimellisesti ottavana ”tosiuskovana” literalistina. Tässä valossa ei lainkaan yllättävää, että typerin Moorea ja hänen toimintaansa puolustava väite sisälsi uskonnollisen elementin. Moorea puolustettiin sanomalla, että Maria oli alaikäinen ja Joosef keski-ikäinen mies ja silti heillä oli Jeesus. Täten asiassa ei ole mitään paheksuttavaa. Puolustuspuheessa ei mainittu lainkaan Jeesuksen neitseellistä sikiämistä.

Alabamassa on piakkoin täytevaalit, joissa valitaan Jeff Sessionsilta vapaaksi jäänyt senaattorin paikka hänen saatuaan oikeusministerin pestin. Sessions puolestaan on tutkinnan kohteena hänen valehdeltuaan Kongressille mahdollisista Venäjään liittyvistä yhteyksistään.

Moore itse kielsi häntä koskevien väitteiden todenperäisyyden sanoen väitteitä demokraattien salajuoneksi. Toisaalta Mooren kannattajista entinen Trumpin neuvonantaja ja Breitbart Newsin pääjehu, Steve Bannon, sanoi väitteitä republikaanien valtavirran masinoimaksi salajuoneksi.

Roy Mooresta on tässä blogissa ollut puhetta kerran aiemmin republikaanien esivaalien yhteydessä. Vastakkain olivat Bannonin kannattama Moore ja Donald Trumpin kannattama Luther Strange. Moore murskasi Strangen puolueen sisäisessä mittelössä.

Moore on tätä porukkaa, joka väittää Yhdysvaltain olevan kristitty valtio, kun perustuslain mukaan maa on sekulaari. Edelleen Moore esittää perustuslaillisen uskonnonvapauden koskevan vain kristittyjä. Moore vaatii homoseksuaalisen säätämistä jälleen laittomaksi.  Naisten paikka on sunnilleen nyrkin ja hellan tai nyrkin ja kullin välissä vielä siten, että perhesuunnitteluun oleellisesti liittyvä ehkäisy tehtäisiin laittomaksi. Mooren ajatukset ovat järjestäen seinähulluja.

Nyt kun Mooren ympärillä on kiehunut pari päivää, hänen tekemisensä ovat saaneet paljon valtakunnallistakin huomiota Mooren puoluetovereita myöten. Jopa kaikkein konservatiivisimmat senaattorit ovat sanoneet, että Mooren tulisi luopua ehdokkuudestaan. Tätä tuskin tulee tapahtumaan, sillä Moore on itse sanonut, ettei hän luovu ehdokkuudestaan. Alabamassa noudatettava vaalilaki ei sano asiasta juuri mitään.

Jos Moore voittaa Alabaman senaattorinvaalit, niin hänestä tulee iso ongelma senaatin republikaaneille. Eivätköhän puolueen muut senaattorit hankkiudu hänestä eroon jollain keinolla?

Republikaaneista on tullut pelkkä törkykasa.

Trumpismille takapakkia Amerikassa

Tiistaina muutamassa osavaltiossa järjestettiin paikallisvaaleja. Valittavana olivat osavaltioiden paikallisparlamenttien molempien kamarien edustaja, kuvernöörejä, pormestareita ja muita ehdokkaita joiden virat täytetään vaalien perusteella.

Mielenkiintoisimmat vaalikamppailut käytiin Virginiassa. Kyseinen osavaltio on merkittävä siinä mielessä, että historiallisesti Virginia heijastaa hyvin äänestystuloksia myös valtakunnan tasolla. Ensi vuonnahan järjestetään kongressivaalit.

Virginiassa demokaraatit etenevät kaikilla rintamilla. Heillä ovat nyt hallussaan kuvernöörin virka ja osavaltion parlamentin molemmat kamarit. Täyskättä täydentävät monet pormestarin virat.

Vaalien häijyin ja likaisin kampanja käytiin Virginian kuvernöörin virasta.  Vastakkain olivat demokraattien Ralph Northam ja republikaanien Ed Gillespie.

Gilespie kampanjoi trumpistien ajaman rasismin, eriarvoisuuden yms. puolesta; siis kaiken sen mikä republikaanien ohjelmassa on vikana. Demokraattien ehdokas Northam kävi kamppailunsa asiapohjalta.

Vaalipäivän aamuna Donald Trump twiittasi kannattavansa Gillespietä. Aiemmin nykyään Breitbatissa vaikuttava Trumpin entinen neuvonantaja Steve Bannon oli jo aiemmin kannattavansa Gillespietä.

Northman voitti saaden 54 prosenttia äänistä Gillespien jäädessä 45 prosenttiin. Yksi prosentti äänistä meni riippumattomalle ehdokkaalle. Virginian oloissa tällainen ylivoima on suorastaan murskaavaa.

Demokraattien menestys Virginiassa, New Jerseyssä, Mainessa, Washingtonin osavaltiossa ja muutamassa muussa paikassa pohjautui paljolti naisten ja nuorten äänestäjien aktivoitumiseen. Naisia ja nuoria oli myös ehdolla enemmän kuin aikoihin.

Mielenkiintoisia yksityiskohtia vaalituloksia löytyy paljon. Ensimmäinen transhenkilö pääsi Virginian paikallisparlamenttiin. Pitkästä aikaa lesbo valittiin pormestariksi. Muutama vuosi sitten Houstonissa oli vastaava tapaus. Muutama avoimesti ateistikin tuli valituksia ja tätä voi pitää vanhoillisessa Amerikassa hyvänä suorituksena.

New Jerseyssä paikallisparlamenttiin oli ehdolla afro-amerikkalainen nainen Ashley Bennett. Sinänsä asiassa ei ole mitään kummallista, kuten ei ole siinäkään, että tammikuussa Bennett oli satoja tuhansia osallistuneita keränneen naisten marssin järjestäjä. Huvittavaa asiassa on se, että Bennettin vastaehdokkaana oli heppu, joka oli kritisoinut Bennettiä kyseisen marssin takia todella häijyllä tavalla. Tästä sisuuntuneena Bennett päätti asettua ehdolle ja niinhän siinä kävi, että hän murskasi vastaehdokkaansa.

Keskiviikkona republikaanit selittelivät vaalitappioitaan aika mielikuvituksellisella tavalla. Pientä paniikkia oli havaittavissa siltä suunnalta, sillä kuten tuossa aiemmin mainitsin, ensi vuonna järjestetään kongressivaalit. Republikaanit ovat hirttäytyneet presidenttiinsä. Trump on muuttunut niin myrkylliseksi, että republikaanien on sanouduttava irti trumpismista, jos haluavat tulla valituksiksi yhtään mihinkään.

Jokohan olisi vihdoin aika USA:n liberalisoimiselle?

Amerikkalaiset ammuskelun uhrit velkakierteessä

Muutama päivä ennen sunnuntain Teksasissa sattunutta ammuskelua Coloradossa Denverin lähellä tapahtui varsin vähän huomiota sattunut ampumatapaus.

Scott Ostrem (47v) meni Walmartin tavarataloon ja ampui 3 ihmistä. FBI on luokitellut tapauksen terroriteoksi, koska kohteena oli vähemmistöryhmä: tällä kertaa latinot.

Ostrem on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmainen. Naapurit kuvailivat Ostremia todella kilahtaneeksi hepuksi. Hänen asunnossaan ei ollut juurikaan huonekaluja tai muuta tavaraa. Sen sijaan kämppä oli täynnä erilaisia Raamattuja. Kuka hitto tarvitsee niin monta Raamattua?

Amerikkalaisten kannalta on suorastaan katastrofaalista, että Teksasin Sutherland Springsin ammuskelusta hengissä selvinneet haavoittuneet ovat muutamassa tapauksessa jo nyt, kolmen päivän jälkeen, ajautuneet velkakierteeseen. Heillä ei ole hoidon kattavaa vakuutusta. Ei heitä sentään kadulle heitetä, mutta lasku tule perästä. Monet eivät selviä koskaan laskusta.

Yhdysvalloissa on kymmeniä miljoonia ihmisiä ilman vakuutusta. Monet näistä ovat niitä, jotka kaikkein kipeimmin tarvitsivat hoitoa, mutta heillä ei ole varaa. Samaan aikaan maan puolustusbudjetti on noin 700 miljardia dollaria vuodessa sisältäen äskettäin myönnetyn 70 miljardin lisämäärärahan. Sillä rahalla hoidettaisiin koko maan kaikkien ihmisten terveydenhoito 10 vuoden ajan ja rahaa jäisi vielä ylikin. Kuusitoista vuotta sitten alkanut ”sota terrorismia vastaan” maksaa 250 miljoonaa dollaria joka päivä ja tätä on jatkunut nyt 16 vuoden ajan.  Tässä vähän suhteutettuna kulueriä.

Näiden ikävien ampumatapausten syitä on etsitty milloin mistäkin. Alternet.org  –verkkosivulla esitetään hypoteesi, että amerikkalainen rosvokapitalismi aiheuttaa paljon ongelmia, jotka manifestoituvat esim. juuri joukkoampumisina. Keskiluokkaa on kurjistettu vuosikymmeniä ja erityisesti keskiluokkaan ennen kuuluneiden miesten turvaverkot ovat haihtuneet. olemattomiin. Yksinäisyys, talousvaikeudet ja terveysongelmat ovat näille entisille keskiluokkaan kuuluneille tappava yhdistelmä, josta kärsivät myös kasvava määrä sivullisia.

Aihe on sen verran vakava, että asia vaatii lisätutkimuksia. Kongressin edustajainhuoneen puhemies Paul Ryan sanoi rukoilua toimivaksi menetelmäksi. Jotain noin hölmöä voi kuulla vain republikaanien kristofasistiselta siiveltä. Amerikkalaiset suurin uhka tällä hetkellä ovatkin toiset amerikkalaiset.

Vihdoinkin uudistuksia USA:n demokraatteissa

Republikaanien hajaannuksesta on ollut puhetta muutamaan otteeseen. Puolueen sisällä voidaan erottaa ainakin kuusi erilaista ja erilaisin intressein toimivaa kuppikuntaa. Tiedä sitten voidaanko noita keskenään riitaista lahkoa kutsua uudistajiksi? Myös demokraattisessa puolueessa on vihdoinkin uudistuksiin pyrkiviä voimia. Tähän voi sanoa: Jo oli aikakin!

Tammikuussa 2017 perustettiin Justice Demoocrats nimeä kantava ”kansanliike” tavoitteenaan rahavallan poistaminen poliittisesta kampanjoinnista. Nykyisen tilanteen vallitessa Supreme Courtin ns. Citizen United –päätös mahdollistaa rajattomat kampanja-avustukset kunkin ehdokkaan lähipiiriin kuuluvalle PAC:lle (Political Action Committee). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yritykset ja varakkaat yksityishenkilöhenkilöt voivat ”ostaa” poliitikkoja aivan laillisesti.

Justice Democrats perustettiin Seculat Talkin Kyle Kulinskin ja The Young Turksin Cenk Uygurin toimesta. Nämä kaksi verkon webcastien tähteä edustavat sitä sukupolvea, joka demokraattien esivaalien yhteydessä vuonna 2016 ryhmittyi Bernie Sandersin taakse liikkeessä joka tunnettiin nimellä Our Revolution.

Mainittakoon, että The Young Turksilla on tähän mennessä ollut yli 7,6 miljardia katselukertaa. Nämä nuoremman polven mediapersoonat osaavat käyttää internetin mahdollisuuksia kiitettävästi. 

Uygur vaikutti muutama vuosi sitten poliittisessa komiteassa nimeltä Wolf PAC. Tämä komitea keräsi varoja niille poliitikoille, jotka ajoivat Citzen United –päätöksen kumoamista. Paradoksaalisuudestaan Wolf PACin ajama asia on kannatettava.

Vuonna 2018 USA:ssa järjestetään kongressivaalit, joissa valitaan kaikki edustajainhuoneen jäsenet sekä osa senaattoreista.

Tähän mennessä Justice Democratsilla on noin kolmekymmentä ehdokasta, jotka osallistuvat vuoden 2018 vaalikierroksella demokraattien esivaaleihin. Monet ehdokkaat ovat ehdolla eri Kalifornian vaalipiireissä, mutta ehdokkaita löytyy muistakin osavaltioista. Kalifornia on oikea paikka aloittaa Justice Democratsin toiminta. Siltä alueelta takuulla löytyy paljon uudistushalukkaita demokraatteja.

Demokraattien kansallisen puolueneuvoston puheenjohtajan, Donna Brazilen, uutuuskirjassa Hacks: The Inside Story of the Break-ins and Breakdowns That Put Donald Trump in the White House dokumentoidaan ja analysoidaan sitä, kuinka demokraattien Hillary Clintonin vaalikampanja oli kaapannut jo esivaalikierroksen yhteydessä koko puolueen ja sitä kautta puoleen kautta tulevan rahoituksen itselleen jo vuosi ennen vaaleja.

Tällaisesta menettelystä oli jo viitteitä paljon enne vaaleja, mutta vasta nyt asia on luotettavasti verifioitu.

Irvokas esimerkki demokraattien valtaapitävän puoluekoneiston korruptiosta on se, että esivaalikampanjan yhteydessä Clintonin taustaryhmä sai puolueen postituslistan käyttönsä ilmaiseksi, mutta Bernie Sanders ja avustajat joutuivat maksamaan siitä. Hyvin lyhyessä ajassa Sandersin kampanja keräsi tarvittavan summan nojautuen yksityishenkilöiden pieniin lahjoituksiin keskimääräisen avustuksen ollessa $ 27.

                                                                                                                                             

En ole vielä lukenut Brazilen kirjaa, mutta sen perusteella miten kirjaa on kommentoitu julkisuudessa, niin kaikkea epäeettistä ja jopa lainvastaista tapahtui 2016 vaalien yhteydessä. Peli meni todella kovaksi, kun Clintonin kampanjalle kävi selväksi, että Bernie Sanders saattaa voittaa demokraattien esivaalit.

Tällaista taustaa vasten puolueen uudistamiseen tähtäävät Justice Democrats – ehdokkaat ovat oikein tervetulleita.

Mielenkiintoisin esivaali käydään sekin Kaliforniassa, jossa Alison Hartson haastaa nykyisen demokraattisen senaattorin Dianne Feinstein. Feinsteinissa kiteytyy kaikki se, mikä näissä yrityksiltä rahaa saavissa demokraateissa (Corporate Democrats) on vialla. Onhan Feinstein jo aika iäkäs (84-vuotias), mutta vielä häiritsevämpää on se, että hän on yritysrahoituksen lisäksi ollut tukemassa selektiivistä terveydenhoitoa, Irakin sotaa ja kaikkea muuta sellaista, mikä ei enää nykytilanteessa oikein kestä päivänvaloa.

Nähtäväksi jää millaiseen menestykseen Justice Democrats yltää. Mahdollisuudet ovat oikein hyvät, koska Kaliforniassa on paljon nuoria äänestäjiä. Milleniaaleista puolet kannattaa sosialismia, mutta perinteisen eurooppalaisen sosialismin tai edes vasemmistolaisuuden kanssa sillä ei mitään tekemistä. Amerikkalaiset kutsuvat Pohjoismaista hyvinvointivaltiota sosialistiseksi.

Alt-right ja litteän maan -hörhöt

Aric Toler kirjoittaa bellingcat.com –sivustolla siitä, kuinka Alt-rightilla ja litteän maan yhdistyksellä on merkittäviä yhteneväisyyksiä.

Kyse ei ole pelkästään siitä, että amerikkalaiset literalistit ottavat tosissaan Raamatun väitteen siitä, että planeetta Maa on litteä levy. Alt-rightilla on kiinteät yhteydet näihin literalisteihin, sillä alt-rightiin kuuluu paljon kristittyjä fundamentalisteja eri suuntauksista.

Flat Earth Society ja Flat Earth News ovat toimineet esikuvina alt-rightin verkkoyhteisöille. Sekä alt-right että litteän maan -hörhöt ovat onnistuneet verkkoviestinnässään ja verkkomarkkinoinnissaan hyvin. Vaikka heidän tuotteensa eivät olekaan kunnossa, niin heillä on vankka kannattajajoukko.

Molempien ominaispiirteenä ovat erinäiset salaliittoteoriat ja ko. teorioiden propagoiminen. Sekä alt-rigthin, että litteän maan –hörhöjen mielestä lentokoneista levitetään kemikaaleja, joilla väitetysti olisi milloin mitäkin vaikutuksia ihmisiin. Salaliittojen määrä vaikuttaa lopettomalta.

Molempien levittämät meemitkin ovat kovin samankaltaisia. Alt-rightin sammakko Pepe on litteän maan –hörhöjen Febe.

Molemmilla kuppikunnilla on havaittavissa tieteenvastaisuutta. Hyvin dokumentoidut ja verifioidut tieteelliset tutkimukset ovatkin salaliittoja ja muuta sellaista. Retoriikankin tasolla molemmat suuntaukset ovat lähes yhteneviä.

Tolerin valaisevan kirjoituksen voi lukea tuolta:

https://www.bellingcat.com/resources/articles/2017/06/07/flat-earth-online-communities/

Breitbart koki kovia

Äärioikeistolainen amerikkalainen verkkojulkaisu Breitbart koki kovia tällä viikolla.

Hedge Fund miljardööri Robert Mercer (Renessaince Technologies) ilmoitti lopettavansa Breitbartin toimittaja Milo Yiannapoulosin rahoittamisen. Samassa yhteydessä Mercer myi omistusosuutensa Breitbert Newsista.

Milo on saanut paljon kyseenalaista huomiota syystä, että hän piti homoseksiä alaikäisten kanssa kannatettavana. Äärioikeistolaisen propagandan levittäminen on tuon edellisen lisäksi ollut Milon pääasiallisin tehtävä. Toimittajahan Milo ei oikeasti ole vaan hänen juttunsa ovat olleet enimmäkseen palkattomien vapaaehtoisten avustajien kirjoittamia.

Mercer pahoitteli sitä, että hän on Miloa tukiessaan tullut tukeneeksi valkoista ylivallan rasismia siten, että kansakunta on jakautunut kahtia haitallisella tavalla. Mercer sanoutui alt-rightin agendasta lopullisesti.

Mercer on tunnettu Trumpin ja republikaanien oikeistolaisimman suuntauksen rahoittaja. Nähtäväksi jää, mitä Mercer aikoo rahoillaan tehdä. Alt-rightia hän ei kuitenkaan ole enää tukemassa.

Breitbartin ykkösnyrkki on tietenkin Trumpin läheisenä avustajanakin hetken toiminut Steve Bannon. Mercer antoi myös ymmärtää, ettei hän allekirjoita kaikkia Bannonin päämääriä, mutta sen enempää Mercer ei kommentoinut Bannonin tekemisiä.

Huono uutinen asian suhteen on se, että Robert Mercer myi osuutensa Breitbartista tyttärelleen Rebekah Mercerille, jonka kerrotaan ainakin toistaiseksi jatkavan Breitbartin rahoittamista.

Yhdysvalloissa on meneillään mielenkiintoiset ajat.

Evankelikaaliset hylkäämässä liikkeensä Amerikassa syyttäen Trumpia

Evankelikaaliset ovat hylkäämässä liikkeensä Yhdysvalloissa syyttäen liikkeen huonosta maineesta Donald Trumpia ja hänen politiikkaansa. Asiasta raportoi luotettavana lähteenä pidetty The Guardian.

Evankelikaaliset kristityt sanovat, että heidän uskonsuuntauksestaan on tullut synonyymi Trumpin edustamalla poliittiselle suuntaukselle, eivätkä he halua olla asian kanssa missään tekemisissä. Jokaisen evankelikaalisen kristitytn oletetaan olevan automaattisesti Donald Trumpin ja republikaanisen kristofasistisen suuntauksen kannattaja. Näinhän ei tietenkään ole, mutta tilanne on nyt mikä on ja syyn saavat ottaa niskoilleen ne, jotka onnistuneesti mobilisoivat evankelikaaliset äänestäjät asioiden taakse, jotka ovat selvästi kristinuskon dogmien vastaisia.

Asiaa kommentoi mm. Billy Grahamin lapsenlapsi, Boz Tchividjian, jonka mukaan evankelikaaliset ovat diversiteetiltään heterogeenisempia kuin oikeistolainen Amerikan media antaa ymmärtää. Bozin kommentti on kuitenkin yksi tekopyhyyden ilmentymä: Hänen isoisänsä oli yksi uskonnon politisoinnin pioneeri jo 1950-luvulta alkaen.

Sekulaarin humanismin kannalta asia on tietenkin ilahduttava. Ehkä moni evankelikaalinen samalla luopuu haitallisesti uskonnostaan ja oppii elämään sovussa kanssaihmistensä kanssa.

The Guardianin jutun voi lukea tuolta:

https://www.theguardian.com/world/2017/nov/03/evangelical-christians-religion-politics-trump

Hassuttelua oikeistolaisten propagandasivustojen kustannuksella

Eilisen postauksen jälkeen jatkoin hassuttelua suomalaisen äärioikeiston verkkojulkaisujen kustannuksella päätyen murkut. org –saitille.

Tuo murkut.org näyttää keräävän äärioikeistolaisia kirjoituksia eri puolilta maailmaa. Uutisiksihan niitä ei voi kutsua, sillä propaganda on propagandaa, eikä muutu uutiseksi vaikka kuinka jonkin jutun nimeäisi uutiseksi. Toki murkut.org voi tehdä saitillaan melkein mitä lystää, mutta ko. saittia ei vain mitenkään ottaa vakavasti; ehkä ei ole tarkoituskaan.

Suomalaisten sivustojen lisäksi murkut.org kertoo siteeraavansa ulkomaisia lähteitä, joita ovat mm. Breitbart News, The Guardian, PressTV, Sputnik International, Spiegel Online, Infowars, Daily Stormer.

Noista em. sivustoista The Guardian ja Spiegel Online ovat ainoat uutislähteiksi kelpaavat julkaisut. Muut ovat silkkaa oikeistolaista propagandaa, joka yhden julkaisun, Daily Stormerin, tapauksessa on uusnatsien propagandaa.

Breitbartista ja Infowarsista on tässä blogissa ollut monta kertaa puhetta aiemmin, joten niiden ruotimiseen riittää lyhyt kertaus: Breitbart on amerikkalainen MVlehden  vastine, jota luotsaa Steve Bannon, tärkeä Trumpin avustaja, joka joutui lähtemään Valkoisesta talosta pienimuotoisten skandaalien takia. Infowars taas on Alex Jonesin salaliittoteorioihin keskittyvä pläjäys, jolla on pelkästään viihdearvoa, eikä mitään muuta.

PressTV on taas Iranin tasavallan valtiollinen englanninkielinen propagandakanava. Tämä on oikeastaan aika hauskaa, että äärioikeistolainen ja islamofobinen saitti nimeää iranilaisen kanavan lähteekseen. Ilmeisesti fundikselle kaikkein tärkeintä on olla fundis täysin riippumatta fundamentalismin suuntauksesta. Kristillinen ja islamilainen fundamentalismi eivät oikeastaan eroa millään merkittävällä tavalla toisistaan. Molempien päämääränä on teonomiaan pohjautuva teokratia, jossa ihmisten vapausoikeudet ovat poljetut maanrakoon. Fundamentalismi edellyttää aina totalitarismia ja päinvastoin.

Sputnik International on puolestaan Venäjän valtiollinen propagandakanava, jolla on toimintaan ympäri maailman. USA:ssa Sputnik on RT:n ohella tutkinnassa koskien Venäjän sotkeutumista vuoden 2016 vaalikierrokseen. On vähän harmi, että Sputnikia ja RT:tä koskevat tutkimustulokset ovat hautautuneet Trumpin hallintoa koskevan uutisoinnin alle. Ehkä vuosikymmenten päästä näihinkin asioihin palataan, kun ensin Trumpin tekemiset on kaluttu loppuun. Vielä 45 vuotta tapahtumien jälkeen Watergatesta riittää juttua, joten eiköhän Sputnik ja RT saa oman lukunsa aihetta koskeviin historiikkeihin-

Murkkujen ”uutisoinnin” lähteet ovat hauskaa ja viihdyttävää luettavaa siteerasipa murkut sitten suomalaisia tai muita lähteitä. Niihin on mahdotonta suhtautua vakavasti.