USA kurjistuu, Suomi seuraa perässä

Verkkojulkaisu Alternet julkaisi 2.12.2018 Lynn Stuart Parramoren analyysin siitä, miksi ja miten viime vuosikymmenten poliittiset päätökset ovat tehneet amerikkalaisista ahdistuneempia, yksinäisempiä ja epäsosiaalisempi.

Parramore kiinnittää huomiota viiteen tekijään

1. Lapsi

Nyt syntyvällä lapsella on 33 prosentin todennäköisyys syntyä köyhyyteen. Muihin teollisuusmaihin verrattuna tuon lapsen on vaikeampi päästä pois köyhyydestä myöhemmässäkään elämänvaiheessa. Tässä kohdin Parramore tekee yksityiskohtaisia vertailuja muiden maiden ja USA:n äitiysvapaiden välillä. Läntisistä teollisuusmaista USA on aivan pohjasakkaa.

2. Nuori aikuinen

Yhä useammalla amerikkalaisella nuorella on vaikeuksia löytää työpaikkaa, vaikka hänellä olisi todistus jostain opinahjosta. Jos työpaikka löytyy, niin maksettava palkka on niin pieni, että se ei usein riitä edes perustoimeentuloon. Tästä syystä monet nuoret aikuiset joutuvat muuttamaan takaisin vanhempiensa luokse. Tällä hetkellä 36 prosenttia ikäluokkaan 18-31v. kuuluvista amerikkalaisista asuu vanhempien taloudessa, koska muuhun ei ole varaa. Nuorilla aikuisilla ei ole enää varaa muuttaa toiseen osavaltioon työn perässä.

3. Aikuinen

Aikuisuuteen mennessä ihminen on kohdannut jo useita taloudellisia takaiskuja. Huonoihin aikoihin varautuminen on entistä vaikeampaa, koska säästössä ei ole mitään. Parramore analysoi pitkälti niitä seurauksia, jotka johtuvat taloudellisesta epävarmuudesta. Parramore identifioi useita psykologisia ja sosiologisia seuraamuksia. Se on karua luettavaa.

4. Keski-ikäinen

Keski-ikäiselle amerikkalaiselle on jo aivan selvää, että olot käyvät koko ajan epävakaammiksi. Taloudellista turvaa ei ole, eikä kunnollisia ja hyvin toimivia sosiaalipoliittisia ohjelmia ole kompensoimaan epävakautta. Pitkään jatkunut epävarmuus on heikentänyt sosiaalistakin koheesiota. Toivottomuus ja näköalattomuus ovat tämän ikäryhmän pääasiallisia ahdistuksen aiheita.

6. Vanhuus

Hyvä harvempi vanhus voi sanoa eläneensä hyvän elämän. Vanhuuden varalle ei ole säästöjä ja monelle vanhukselle sosiaaliturva, se mitä siitä on vielä jäljellä, on ainoa toimeentulon lähde. Mikäli republikaanien sosiaaliturvaa entisestään heikentävät toimenpiteet tulevat täysimääräisinä voimaan, vanhusten asemasta tulee katastrofaalinen.

Parramore yrittää olla optimistinen. Asioiden ei tarvitse olla yllä kuvatulla tavalla. Aiemminkin on tiukoissa tilanteissa syntynyt muutosta vaativia kansanliikkeitä, miksi ei myös tällä kertaa.

Itse en jaa Parramoren optimismia. USA on jo valunut kolmannen maailman luokkayhteiskunnaksi. Vaatisi suoranaisen kansannousun, jotta nykyinen trendi saataisiin käännettyä.

Vertailemalla USA:n ja Suomen suuntauksia, yhtäläisyyksiä löytyy paljon. Suomi ei ole vielä uponnut yhtä syvälle kuin Yhdysvallat, mutta siihen suuntaan on pyrkimyksiä.

Jutun voi lukea tuolta:

https://www.alternet.org/economy/here-are-5-ways-american-policies-and-attitudes-make-us-lonely-anxious-and-antisocial