Jollain vinolla
ja viistolla tavalla evankelikaalisesta teologiasta on tullut koston teologiaa.
Harhainen fiktio siitä, että evankelikaaliset olisivat olleet jollain
käsittämättömällä tavalla vainottua ja syrjittyjä, oikeuttaa koston. Pian
väkivaltainen Jeesus loikkaa takaisin ja siitä alkavat veriorgiat
evankelikaalisten hurratessa. Tässä on koston teologian ydin: Jeesusta
odotellessa voi sitten vähän avittaa Jeesusta väkivaltaisella sadismilla.
Mikä tahansa
moraalinen degeneraatio on hyväksyttävissä, kunhan kristillis-konservatiivinen
evankelikaalisuus saavuttaa hegemonia-aseman sellaisessa muodossa, että
vastustajat ovat joko kuolleita tai alistettuja. Sadistinen joukko muutti
Raamatusta johdetun absoluuttisen moraalin Raamatusta johdetuksi relativistiseksi
moraaliksi. Suuntaus vaatii henkilökohtaisen omatunnon vaientamista joko
vapaa-ehtoisesti tai sadistisella rangaistuksella uhattuna.
Totuuskin on
joutunut kristillis-konservatiivien käsittelyssä lihamyllyyn. Kaikki mikä ei
ole lähtöisin sadistien uskonnollisesta, poliittisesta ja
uskonnollis-poliittisesta sylttytehtaasta on ”fake news!” Sama joukko on
samassa yhteydessä tuhonnut kaiken säädyllisyyden, mikään debatti ei voi päätyä
hyvin, kun sadistinen joukko jo pelkän retoriikan tasolla haluaa tuhota vastapuolen
mahdollisimman sadistisella tavalla; näin varsinkin silloin kun vastapuolen
argumentti on sekä relevantti että validi. Kristillinen konservatiivi ei voi
olla koskaan väärässä, sillä Jumala taistelee ja tappelee heidän puolellaan.
Paino on sanoilla ”taistelee” ja ”tappelee”.
Kristillis-konservatiivien
evankelikaalinen ryhmä on kirjoittanut nykyiset eettiset ohjeensa siten, että
brutaali vulgaarisuus on vallan ja voiman osoitus. Neljä vuosikymmentä kestänyt
evankelikaalinen kristillisyys ja sen dominanssi ovat ajaneet maan vapaaseen
pudotukseen. Tätä ovat tarkkailijat epäilleet pitkään, mutta epäilyt ovat
saaneet vahvistuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti