Amerikkalaisen
mittapuun mukaan paras presidentti on aina kuollut presidentti. Viime viikolla
menehtynyt George H.W. Bush ei ole tässä suhteessa poikkeus.
Bushia on
muistokirjoituksissa ylistetty esimerkillisenä konservatiivina, mutta oikeasti
hän oli nykyisen uskonnollisen oikeiston kristofasismin prototyyppi.
Nykymuotoinen uskonnollinen oikeisto sai alkunsa 1970-luvulla. Siitä lähtien
sen vaikutusvalta on kasvanut.
Reagan käytti
uskonnolliselta oikeistolta saamiaan ääniä hyväkseen. Ronald ei kuitenkaan
ollut itse uskonnollisen oikeiston mannekiini, mutta häntä seurannut HW oli.
Bush vanhemman aikana republikaaninen toivotti tervetulleeksi kaikki
uskonnollisen oikeiston ääriainekset puolueeseensa. Siitä lähtien GOP:ta on
ohjattu systemaattisesti kristofasistiseen suuntaan.
Neljä vuota
kestäneen virkakautensa aikana julkisissa puheissaan hän viittasi kristinuskoon
erään laskelman mukaan 220 kertaa. Sitä ei taida tietää kukaan, kuinka montaa
kertaa hän propagoi kristofasismin puolesta suljetuissa tilaisuuksissa.
Fasismikaan ei
ole mikään uusi ilmiö Bushin suvussa. George H.W:n isä oli pankkiiri New
Yorkissa ja hänen pankkinsa rahoitti saksalaisia natseja. Lopulta viranomaiset
sulkivat pankin ja Bushit siirtyivät öljybusineksen pariin Teksasiin.
Fasismilla ja
kristinuskolla on siis pitkät perinteet Bushin suvussa. Tästä syystä George
H.W. on yksi niistä hahmoista, jotka mahdollistivat republikaanisen puolueen
muuttumisen uskontopuolueeksi ja sillä ei taas ole mitään tekemistä
republikaaninen traditionaalisen konservatismin kanssa.
Teräväkynäinen
toimittaja, Amanda Marcotte, julkaisi Salon:ssa
aihetta käsittelevän kipakan kirjoituksen. Juttu julkaistiin myös Alternet:ssa ja se löytyy tuolta:
Jotta juttu
sekopäisyydessään olisi oikeassa kontekstissa, niin seniili tv-evankelista, Pat
Robertson, väitti George H.W. aloittaneen ensimmäisen Persianlahden sodan
kuultuaan Jumalan käskyn. Harhaiset äänet ovatkin oikein hyvä lähtökohta
sodalle. Robertsonin idiotismiin voi tutustua tuolla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti