Amerikan evankelikaaliset toteuttavat kristillistä sadismia

Evankelikaaliset pyrkivät tekemään systemaattisesti kanssaihmistensä elämästä maanpäällisen helvetin. He eivät lopulta taida luottaa omaan jumalaansa riittävästi. Tuo aavikkobarbaarien jumala uhkailee jos jonkinlaisilla kuoleman jälkeisillä rangaistuksilla. Sadistiset evankelikaaliset panevat toimeen rangaistuksia täällä, mutta heillähän on ainoa oikeina uskovina oikeus ja velvollisuus julmuuksiin. Tämän he tekevät vailla minkäänlaista omantunnon ääntä. Tästä voidaan mahdollisesti päätellä evankelikaalisen sadismin vaientavan omantunnon.

Evankelikaaliset eivät enää vaivaudu piilottelemaan omaa julmaa sadismiaan. Heidän kannattajakuntansa on saavuttanut maksimaalisen lukumääränsä, joten uusien jäsenten värvääminen on resurssien tuhlaamista, kun resurssit voidaan suunnata maksimaaliseen maanpäälliseen sadismiin.

Vuoden 2016 vaalien yhteydessä ja vaalien jälkipeleissä ”evankelikaalisuus” on saanut kansainvälistäkin näkyvyyttä. Evankelikaaliset kuvataan kansainvälisessä uutisoinnissa jonakin yhtenäisenä ryhmänä, jolla on valtaa. Keskustelun ja uutisoinnin konteksti on aina poliittinen ja taustaoletuksena on, että evankelikaaliset ovat lähes aina valkoisia.

Em. luonnehdinta ei mene metsään, vaikka amerikkalaiset evankelikaaliset mielellään muuta väittävät. Kansainvälisissä ympyröissä heidän sadismiaan sanotaan sadismiksi, eivätkä evankelikaaliset voi asialle mitään.

Evankelikaaliset ovat vastakohta väitteelle, jonka mukaan kristinusko olisi jollakin tavoin rakkaudellista. Evankelikaaliset ovat tehneet näkyväksi sen, mitä kristinusko on: kristinusko on pelkästään vihaa, häpeää, dominanssia, poissulkemista, tribalismia ja autoratiivista orjuutta.

Kun evankelikaaliset ja muut oikeat uskovat ovat siinä asemassa, että heidän yliluonnollisuutta koskevat paskapuheensa on osoitettu aukottomasti paskapuheeksi, niin jäljelle mahdollisimman häijy sadistinen hyökkäys kaikkia muita kohtaan. Tavoitteena ei tietenkään ole uusien uskovien värvääminen (harva ihminen haluaa liittyä kun kulttiin, kun kultin jutut ovat paskapuhetta) vaan dominanssi ja hegemonia, jossa evankelikaalisuuteen torjuvasti suhtautuvat pakotetaan noudattamaan kultin asettamia kategorisia imperatiiveja. Miksi kukaan liittyisi uskonnonharjoittajien joukkoon, kun siellä on evankelikaalisten kaltaisia julmia sadisteja?

Mitä julmemmin evankelikaaliset kohtelevat kanssaihmisiään, sitä nopeampaa loppua heidän ympäristöään terrorisoivalle toiminnalle voi ennustaa. Pikkumainen viha ja groteski ilkeys ovat ainoat, mitä evankelikaaliset pystyvät parhaimmillaankin tarjoamaan. Sellainen synnyttää ennen pitkää varteenotettavan vastarinnan, jota sadismi, väkivalta tai sellaisten uhka ei pysty lopettamaan. Kristillisen evankelikaalisen tyrannian loppu saattaa olla lähempänä kuin arvataankaan. Loppu saattaa olla myös väkivaltainen, kun yksi evankelikaalinen kohdistaakin väkivallan toiseen samanlaiseen evankelikaaliseen.

Toistaiseksi em. skenaariosta ei ole edes viitteitä. Toistaiseksi evankelikaaliset sadistit saavat loukata ihmisiä ilman juridisia seuraamuksia.

Enää kanssaihmisten hyväksikäyttöä ei pysty perustelemaan jumalalla, ei ainakaan kristillisten konservatiivien Jumalalla. Uskonnottomien kriittinen massa on kasvanut riittävän suureksi, eikä suunnan kääntämiseen enää ole mahdollisuuksia, ei edes väkivaltaan turvautumalla. Ennen kristillisen konservatismin nykymuodon perikatoa taitaa vain tapahtua kammottavia juttuja. Konservatiivit näyttävät noudattavan imperiumien loppuhetkille tyypillistä toimintatapaa: kun loppu on tulossa, niin viedään sitten tuhoon myös mahdollisimman monta sivullista. Hitlerin bunkkerissa vallitsi kaiketi samanlainen meno juuri ennen kolmannen valtakunnan romahdusta.