Pyhyyden etuoiketetut kokemukset

Muutama päivä sitten verkkojulkaisu Kotimaa24 raportoi siitä, mitä suomalaiset pitävät pyhänä tai mikä heille edustaa pyhää. Oikeastaan pyhyydestä puhuminen ei ole relevanttia, mutta pyhyyden kokemuksista ja pyhyyden representaatioista voidaan kyllä puhua luotettavalla tavalla.

Kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen identiteettitutkimus, mutta ainakaan Kotimaa24 ei tarkemmin kertonut, millaisella kysymyspatterilla aihetta lähestyttiin. Tarjolla oli useampi kategoria (17kpl), joihin vastaaja sai sitten sijoittaa itsensä.

Kotimaa kirjoitti: ”Yhteistä suomalaisille on, että käytännössä jokaiselle jokin on pyhää.” Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa. Jos löytyy yksikin ”toisinajattelija”, niin tulosta ei voi tulkita noin. Tutkimusta kommentoinut henkilö vetää siis vähän mutkat suoraksi.

Kotimaa jatkoi: ”Tutkimuksen mukaan kirkko, uskonto ja uskonnollisuus ovat pyhiä noin yhdelle kuudesta suomalaisesta. Yhtä suuri osa piti pyhänä uskonnollisuutta ja henkisyyttä.”

Tuosta voi nopeasti vetää sen johtopäätöksen, että maaginen ajattelu on Suomessa vielä vahvaa, vaikka Suomi kuuluukin sivistysvaltioiden joukkoon. Ilmeisesti Suomen ev.lut. kirkolla on vielä jonkinlainen monopoliasema pyhyyttä koskevassa debatissa, tai näin kirkon edustajat haluavat uskoa.

Kristinuskon kannattajien argumentti tulee sekin esille tuossa Kotimaan jutussa: Erot voivat selittää julkisen keskustelun ristiriitoja. Asia, joka on itselle yhdentekevä, voi olla toiselle pyhä ja koskematon. Yhteentörmäyksiä syntyy, kun toisen pyhää ei tunnisteta tai sitä halutaan tietoisesti tölviä,

Kristinuskon ja monien muiden monoteististen uskontojen ikävänä piirteenä on se, että omista pyhiksi luokitelluista jumalkokemuksista johdetaan muita velvoittavia kategorisia imperatiiveja. Kokemukset saattavat olla aitoja, mutta niitä ei aiheuta yksikään jumala, joten niin kauan kunnes joku jumala todennetaan luotettavalla ja toistettavalla tavalla virhemarginaalin puitteissa, niin kauan näiden ”pyhimysten” vaatimuksia oman pyhyyden kokemuksensa kunnioittamisen suhteen tölvitään ja niihin suhtaudutaan jyrkän kielteisesti.

Vain sekulaarissa yhteiskunnassa voi toteutua se, että nuo ”pyhimykset” saavat elää omien kriteeriensä mukaan, kunhan eivät edellytä, että joitain heidän kokemuksiaan käsitellään oletetun pyhyyden nimissä etuoikeutetusti.