Kristofasisti ulos, kristofasisti sisään, USA:n kristillinen korruptio jatkuu

Kun yksi republikaaninen kristofasisti saa potkut tai lähtee, toinen samanlainen tulee tilalle ja tämä mahdollistaa sietämättömän korruption jatkumisen.

Pari päivää sitten USA:n liittovaltion sisäministeri, Ryan Zinke, sai lähteä. Hän on ainakin tusinan tutkinnan kohteena koskien liittovaltion varojen ja vallan väärinkäyttöä. Zinke ei ole ainut laatuaan. Aiemmin samojen syytteiden takia lähtöpassit on saanut mm. terveysministeri Tom Price, ympäristöministeri Scott Pruitt ja nyt oli Zinken vuoro.

Kukaan näistä korruptuneista liittovaltion hallinnon toimeenpanovallan vaikuttajista ei olisi joutunut lähtemään, ellei heidän toiminastaa olisi raportoitu tiedotusvälineissä. Korruptoituneet poliitikot ovat nykyisen hallinnon aikana maanvaiva. Korruptoitunut self dealing on nykyään pikemmin sääntö kuin poikkeus.

Republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston hybris on käsittämätön. He ovat siinä käsityksessä, että valta-asemansa turvin lait ja hallinnon eettiset määräykset eivät koske heitä. Julkisesti he siteeraavat sujuvasti Raamattua väittäen, että heidän toimintansa on raamatullisen hyveellistä. Kuinka harhainen ihmisen täytyy olla, jotta itse uskoo sellaista bullshittiä? Tai sitten he eivät ole lukeneet sitä Raamattuaan.

Republikaanisen uskonnollisen oikeiston moraali on moralismia: muille kyllä asetetaan velvoittavia määräyksiä, jotka on repäisty Raamatun sivuilta, mutta samalla itse toimitaan tavalla, jolle sillekin löydetään raamatullisia perusteita, mutta joka silti on lain vastaista.

Zinke lähti, mutta Valkoisen talon henkilöstöpäälliköksi nimettiin budjettipäällikkö Mick Mulvaney. Henkilöstöpäällikön hommat ovat ehkä presidentin viran jälkeen tärkein toimeenpanovallan posti. Nyt siinä hommassa – toistaiseksi vain vt. henkilöstöpäällikkönä – on Tea Partyn edustajainhuoneen kristofasistisen ryhmän, Freedon Caucusin,  konna, jonka poliitikon ura aina South Carolinan paikallispoliitikosta alkaen on perustunut häikäilemättömään kyynärpäätaktiikkaan ja konnankoukkuihin.

Amerikkalaisten evankelikaalisten uskottavuus palautuu vain siten, että he itse nousevat puhdistamaan oman uskonsuuntauksensa niin älyllisestä kuin taloudellisestakin korruptiosta. Tätä tuskin tulee tapahtumaan vaan liikkeen annetaan mieluummin tuhoutua, mutta sitä ennen kähmitään kaikki, mihin päästään käsiksi.