Spektaakkelien vuosi 2018

Vuosi 2018 oli Yhdysvalloissa spektaakkelien täyteinen vuosi ja jokaiseen ikävään spektaakkeliin oli tavalla tai toisella osallisena republikaaninen puolue.

Yksi ikävimmistä spektaakkeleista oli helmikuinen Parklandin kouluammuskelutapaus. Tällaiset ammuskelut ovat tulleet niin tavanomaiseksi, että ne eivät enää hätkäytä. Tässä suhteessa Parklandin tapaus oli ilahduttava poikkeus.

Ammuskelusta selvinneet oppilaat järjestivät yhden harvoista positiivisista spektaakkeleista nousemalla löysiä aselakeja vastaan. Tämä isku kohdistui suoraan republikaaneihin ja heitä tukevaan NRA:han (National Rifle Association)

Oppilaat organisoivat kymmeniä tuhansia osallistujia keränneen marssin Washington D.C:ssä. Kesäloman aikana he järjestivät koko maan kattaneen bussikiertueen, jonka tarkoituksena oli motivoida nuoria äänestämään vuoden 2018 kongressivaaleissa ehdokkaita, jotka olivat aselakien kiristämisen kannalta. Yhtään republikaania ei tähän joukkoon mahtunut.

Parklandin oppilaiden teot olivat ensimmäinen nuorison spontaani voimannäyte vuosikymmeniin. Hieno suoritus! Republikaanit ja NRA eivät tienneet mikä heihin iski tai miten vastata uskottavasti.

NRA on sotkeentunut Trumpin Venäjä-spektaakkeliin siten, että kyseinen järjestö on nyt erikoissyyttäjä Muellerin tutkinnassa. NRA oli ottanut rahaa venäläisiltä. Tämä ei sinänsä ole rikollista, mutta on rikollista ohjata ulkomailta saatu raha amerikkalaisten omaan vaalikampanjarahoitukseen. Parklandin oppilaat olivat omalta osaltaan paljastamassa tätäkin republikaanien taakse ryhmittyneen organisaation korruptiota. Mikä republikaaninen tukijärjestö ei olisi korruptoitunut?

NRA:n ”god & guns” -fanaatikot olivat vaatimassa opettajien aseistamista. Tätä maan presidenttikin vaati. Samoin ”god & guns” -fanaatikot vaativat lisää rukoilua kouluihin.

Ei toiminut NRA:n ja republikaanien ”god & guns” –retoriikka. NRA:n tilit ovat 50 miljoonaa pakkasella. Parklandin nuoret käynnistivät NRA:n ja ”god & guns” – republikaanien tuhon. Jo oli aikakin!

Amerikan evankelikaalisten republikaanien julmuus vuonna 2018

Joulukuun alkupuolella kommentoin muutamaan otteeseen Amerikan evankelikaalisten sadismia. Nyt aiheeseen on herännyt mm. verkkojulkaisu Salon, joka 25.12. otsikoi juttunsa: White evangelical Christians need Jesus – not Donald Trump – if their movement is going to survive.

Jutun kirjoittaja David B. Gowler menee artikkelissaan hieman metsään. Muinaiseen mytologiaan kuuluva hahmo Jeesus nimenomaan mahdollistaa evankelikaalisten sadismin. Se on oikein Raamatun mukaista. Toki jokainen yksilö ja kuppikunta tekevät muinaisesta mytologiasta omat tulkintansa ja evankelikaaliset ovat päätyneet julman sadistiseen tulkintaan. Herra-orja-moraali onkin oikein raamatullista.

Gowlerin jutusta ilmenee, että evankelikaalisten suhteellinen osuus on pudonnut 21 prosentista 15 prosenttiin. Jos luvut pitävät paikkansa, niin kehitys on pelkästään myönteistä. Tosin muitakin lukuja on esitetty: jopa kolmannes amerikkalaisista on evankelikaalisia. Ero saattaa johtua siitä, että melkoinen joukko identifioi itsensä evankelikaalisiksi, vaikka ei kuuluisi mihinkään seurakuntaan tai harjoittaisi uskontoa.

Evankelikaalisuudesta on tullut synonyymi republikaaniselle puolueelle. Synonyymina voi käyttää myös ”valkoisten ylivaltaa”.

On mielenkiintoista nähdä romahduttaako evankelikaalisuuden jäsenkato republikaanisen puolueen vai päinvastoin. Kummatkin joutavatkin jo romahtaa, sillä niiden aiheuttamat haitat ovat käsittämättömän suuret. Onko missään muualla länsimaissa vastaavat sadistisen uskonnon ja poliittisen puolueen symbioosia?

Gowler esittää julmuuden olleen keskeinen menettelytapa Yhdysvalloissa vuonna 2018. Hänen toivomuslistallaan ensi vuodelle on oikeus, armo ja nöyryys. Republikaanien taakse ryhmittyneeltä uskonnolliselta oikeistolta näitä on turha odottaa.

Gowlerin kirjoituksen voi lukea tuolta:

https://www.salon.com/2018/12/25/white-evangelical-christians-need-jesus-not-donald-trump-if-their-movement-is-going-to-survive/

Kristofasisti ulos, kristofasisti sisään, USA:n kristillinen korruptio jatkuu

Kun yksi republikaaninen kristofasisti saa potkut tai lähtee, toinen samanlainen tulee tilalle ja tämä mahdollistaa sietämättömän korruption jatkumisen.

Pari päivää sitten USA:n liittovaltion sisäministeri, Ryan Zinke, sai lähteä. Hän on ainakin tusinan tutkinnan kohteena koskien liittovaltion varojen ja vallan väärinkäyttöä. Zinke ei ole ainut laatuaan. Aiemmin samojen syytteiden takia lähtöpassit on saanut mm. terveysministeri Tom Price, ympäristöministeri Scott Pruitt ja nyt oli Zinken vuoro.

Kukaan näistä korruptuneista liittovaltion hallinnon toimeenpanovallan vaikuttajista ei olisi joutunut lähtemään, ellei heidän toiminastaa olisi raportoitu tiedotusvälineissä. Korruptoituneet poliitikot ovat nykyisen hallinnon aikana maanvaiva. Korruptoitunut self dealing on nykyään pikemmin sääntö kuin poikkeus.

Republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston hybris on käsittämätön. He ovat siinä käsityksessä, että valta-asemansa turvin lait ja hallinnon eettiset määräykset eivät koske heitä. Julkisesti he siteeraavat sujuvasti Raamattua väittäen, että heidän toimintansa on raamatullisen hyveellistä. Kuinka harhainen ihmisen täytyy olla, jotta itse uskoo sellaista bullshittiä? Tai sitten he eivät ole lukeneet sitä Raamattuaan.

Republikaanisen uskonnollisen oikeiston moraali on moralismia: muille kyllä asetetaan velvoittavia määräyksiä, jotka on repäisty Raamatun sivuilta, mutta samalla itse toimitaan tavalla, jolle sillekin löydetään raamatullisia perusteita, mutta joka silti on lain vastaista.

Zinke lähti, mutta Valkoisen talon henkilöstöpäälliköksi nimettiin budjettipäällikkö Mick Mulvaney. Henkilöstöpäällikön hommat ovat ehkä presidentin viran jälkeen tärkein toimeenpanovallan posti. Nyt siinä hommassa – toistaiseksi vain vt. henkilöstöpäällikkönä – on Tea Partyn edustajainhuoneen kristofasistisen ryhmän, Freedon Caucusin,  konna, jonka poliitikon ura aina South Carolinan paikallispoliitikosta alkaen on perustunut häikäilemättömään kyynärpäätaktiikkaan ja konnankoukkuihin.

Amerikkalaisten evankelikaalisten uskottavuus palautuu vain siten, että he itse nousevat puhdistamaan oman uskonsuuntauksensa niin älyllisestä kuin taloudellisestakin korruptiosta. Tätä tuskin tulee tapahtumaan vaan liikkeen annetaan mieluummin tuhoutua, mutta sitä ennen kähmitään kaikki, mihin päästään käsiksi.

Valkoisen talon uskonnollisen oikeiston valehteleva puhuva pää ottaa hatkat

Maanantaina parikin verkkojulkaisua kertoi, että Valkoisen talon lehdistösihteeri, Sarah Huckabee Sanders, olisi lyömässä hanskat tiskiin vuodenvaihteessa. Tällainen käänne tapahtumissa on mennyt minulta ihan ohi, mutta oletetaan, että väite pitää paikkansa.

Sarah on ollut oman elinaikani eniten valehteleva Valkoisen talon lehdistösihteeri ja minä sentään seurasin Nixonin aikaisen lehdistösihteerin, Ron Zieglerin, valehtelua Watergate-skandaalin tiimoilta. Sanders on vienyt valehtelun aivan uusiin sfääreihin, mutta kun esimiehenä on patologinen valehtelija, niin ei ole lainkaan yllättävää, että lehdistösihteerikin on patologinen valehtelija.

Hämmästyttävintä Sarah Sandersin toiminnassa on täydellinen moraalittomuus. Muuta tosin ei voi odottaakaan republikaaniselta uskonnollisen oikeiston edustajalta. Heihin pätee väite: ”Jeesus oli republikaani”. Omatunto on näille hihhuleille vieras käsite, tai sitten omatunto on vaiennettu dominionistisen kiilastrategian nimissä.

Sarahin tapauksessa hänen kristillinen kasvatuksensa tarkoittaa sitä, että hän on omaksunut isänsä Mike Huckabeen konservatiivis-kristilliset mykistävän moraalittomat prinsiipit karvoineen päivineen. Presidentiksikin pyrkinyt Mike Huckabee oli jopa republikaaneille liian kilahtanut uskonnollisen äärilaidan politisoimisen airut. Heitä sanotaan joko kristofasisteiksi tai dominionisteiksi. Hyvin on Sarah omaksunut isänsä harhaisuuden. Huckabeet ovatkin oikein sopivia representoimaan republikaanisen uskonnollisen oikeiston moraalittomuutta.

Mike Huckabee oli jo Arkansasin kuvernöörinä ollessaan tiukka Quiverful-liikkeen kannattaja. Tämä joukko pyrkii lisääntymällä valtaamaan maan kaikkein taantumuksellisimmille kristityille. Kun tosi-tv:n Quiverful-hörhöt, Duggarin perhe, ryvettyi seksi- ja talousskandaalien saralla, niin eikö vain Mike pyrkinyt valkopesemään Duggarien konnuudet. Muistaakseni sen Duggarien elämää seuranneen tv-ohjelman nimi oli 19 Kids and Counting.

Suhteet tietenkin auttoivat Sarahia Valkoiseen talon, mutta tietä tasoitti sekin, että Sarah oli amerikkalaistyylisen kristillisen kasvatuksen saaneena valmis valehtelemaan päivästä toiseen. Denialismi ja tarkoituksellinen valehteleminen ovatkin ainoat amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston kommunikointitavat. Siinä he ovatkin aivan erinomaisia.

Mielenkiintoista nähdä kenestä tulee seuraava valehteleva puhuva pää? 

Jos Trump ei olisi voittanut presidentinvaaleja...

…niin republikaanien korruptio ei olisi paljastanut. Clintonin hypoteettinen presidenttikausi olisi vain syventänyt republikaanien korruptiota ihan niin kuin se jo nyt ei olisi tappavan haitallista. Trumpin valinta on myös paljastanut republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston tekopyhyyden. Tätä viimeksi mainittua joukko voi kutsua kristofasisteiksi, vaikka heihin tavallisesti viitataan dominionisteina.

Väitetään Yhdysvalloissa olevan miljoonia rehellisiä ja älyllisiksi olennoiksi laskettavia republikaaneja ja näin varmaan onkin. Kuitenkin kun vaaleissa 60 - 65 miljoonaa ihmistä äänestää republikaaneja, niin valtaosa republikaaneja äänestäneistä on yhtä ala-arvoisia kuin heidän äänestämänsä ehdokkaat.

Asiallista vaaleilla valittua republikaania on vaikea löytää viranhaltioiden joukosta. Mieleen tulee yksi: Marylandin kuvernööri Larry Hogan. Omantunnon ja moraalin omaavat republikaanit ovat jättäneet puolueen, joten heidän maltillistava vaikutuksensa puolueessa on nolla.  Republikaaneista on tullut epärehellisten ja moraalittomien kusipäiden rikollinen terroristijärjestö.

Nuo 60 miljoonaa äänestäjää repivät ilonsa helvetillisestä julmuudesta. Se on aika häiritsevää, että ne heikoilla olevat republikaaneja äänestävät ihmiset mielellään kohdistavat julmuutensa toisiin yhtä heikoilla oleviin. Tässä suhteessa republikaaninen puolue on kokenut muutoksen. Julmuus on kyseisen puolueen puolueohjelman perusperiaate: maksimaalinen kurjuus mahdollisimman monelle. Ennen puolueohjelmaan kuului myös heikoilla olevien huomioonottaminen, ei enää.

Uskonnollinen oikeisto on ollut erityisen kiimoissaan tuon julmuuden toimeenpanemisessa. Heillä onkin aivan oma tulkintansa Vuorisaarnasta. Oikeasti tuohon Raamatun osuuteen republikaanien evankelikaaliset eivät edes viittaa, koska julmuuden agendaa ei Vuorisaarna puolusta. Evankelikaaliset ovatkin kehittäneet omasta kristinuskon versiostaan politiikalla höystetyn oppijärjestelmän, jossa armoa ei anneta… eikä tunneta.

Republikaaneihin kohdistuu rikostutkintoja niin liitovaltion tasolla kuin paikallisestikin. Seuraavat kaksi vuotta taitavat olla viimeinen mahdollisuus paljastaa republikaaninen korruptio pohjia myöten ja saattaa korruptoituneet republikaanit oikeuden eteen.

Kahden vuoden päästä on sitten vaalit, joissa mitataan se, kuinka syvälle kolmannen maailman banaanivaltioksi Yhdysvallat uppoaa.

Putin hengiltä, Trump kiven sisään

Kun otsikon mukaiset skenaariot toteutuvat, niin maailma on taas parempi paikka. Tosin se ei ole millään tavoin riittävää, että kaksi mainittua henkilöä poistuvat politiikasta vaan heidän rikolliset ja korruptoituneet taustaorganisaationsa ajetaan myös alas. Tämä tarkoittaa kahden puolueen, Yhtenäisen Venäjän ja USA:n republikaanipuolueen (GOP), alasajoja siten, että puolueissa vaikuttaneet rikolliset saatetaan riippumattoman kansainvälisen oikeusistuimen eteen. Tätä odotellessa voi asia edetä pienin askelin muilla rintamilla.

The Guardianin entinen Moskovan kirjeenvaihtaja Luke Harding on kirjoittanut Venäjältä karkottamisensa jälkeen entistä kirpeämpiä tekstejä, joissa Yhtenäisen Venäjän rikollisjärjestön luonnetta valotetaan sisäpiiriltä saatuihin tietoihin nojaten. Hardingin mukaan Yhtenäistä Venäjää ei perustettu poliittiseksi puolueeksi vaan rikollisorganisaatioksi, jossa puolueen suojissa masinoidaan talousrikoksia ja eliminoidaan kaikki tuon rikollisorganisaation ulkopuoliset tekijät.

Hardingin mukaan Kremlissä on suunnilleen sadan hengen joukko, joka lopulta päättää, mitä Venäjällä tapahtuu ja tämä sisältää myös Putinin kohtalon. Jos tuo nykyajan ”politbyroo” päättää hankkiutua Putinista eroon, niin näin tapahtuu. Muista lähteistä on voitu päätellä, että tuosta sadan hengen joukosta erottuu vielä tusinan henkilön joukko, joka vastaa päivittäisestä rikollisesta toiminnasta.

Putinin on jo sen ikäinen heppu, että hän ei jo pelkästään ikänsä vuoksi pysy enää kauan vallassa. Kun Putin kuolla kupsahtaa nykyisellä ”politbyroolla” ei ole Hardingin mukaan minkäänlaista suunnitelmaa, kuinka vallanperimys järjestetään. Siinä tilanteessa syntyy tavallista enemmän ruumiita.

Yhdysvalloissa tilanne on hieman eri. Maan näkyvimmällä ja vaikutusvaltaisimmalla paikalla istuu kovan luokan konna, joka ennen pitkää päätyy kiven sisään jos muista niin talousrikoksista. Samassa yhteydessä ja samoista syistä hänen lähipiirinsä päätyy lusimaan eripituisia kakkuja. Vankeusrangaistukset ja omaisuuden menetykset ovat oikein sopiva rangaistus näille konnille.

Yhdysvalloissa tutkintaa suorittavat viranomaiset ja oikeuslaitos ovat säilyttäneet ainakin osittain riippumattomuutensa rikollisen organisaation, GOP:n, kähminnästä huolimatta. Tutkintoja on vireillä niin monia sekä liittovaltion että osavaltioiden tasolla, että niistä ei juuri enää raportoida tiedotusvälineissä kuin aivan räikeimmissä tapauksissa.

Republikaanit ovat niin korruptoituneen rikollisia, että en millään jaksa uskoa, että tutkintaviranomaiset isoista resursseistaan huolimatta saavat koskaan kaikkea selville. Riittää hyvin kun pystytään osoittamaan puolueen rikollinen toiminta, vaikka kaikkia asiaan vaikuttaneita henkilöitä ei koskaan saataisikaan tilille tekemisistään.

Riittääkö kymmenen vuotta republikaanien korruption paljastamiseen? Toivottavasti. Oikein mielelläni näkisin puolueen kuihtumisen pienpuolueeksi.

Kun nuo otsikon mukaiset skenaariot toteutuvat samalla sekä Venäjä että USA menettävät ehdottoman suurvalta-asemansa. Sekin olisi pelkästään positiivinen tapahtuma.

Pyhyyden etuoiketetut kokemukset

Muutama päivä sitten verkkojulkaisu Kotimaa24 raportoi siitä, mitä suomalaiset pitävät pyhänä tai mikä heille edustaa pyhää. Oikeastaan pyhyydestä puhuminen ei ole relevanttia, mutta pyhyyden kokemuksista ja pyhyyden representaatioista voidaan kyllä puhua luotettavalla tavalla.

Kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen identiteettitutkimus, mutta ainakaan Kotimaa24 ei tarkemmin kertonut, millaisella kysymyspatterilla aihetta lähestyttiin. Tarjolla oli useampi kategoria (17kpl), joihin vastaaja sai sitten sijoittaa itsensä.

Kotimaa kirjoitti: ”Yhteistä suomalaisille on, että käytännössä jokaiselle jokin on pyhää.” Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa. Jos löytyy yksikin ”toisinajattelija”, niin tulosta ei voi tulkita noin. Tutkimusta kommentoinut henkilö vetää siis vähän mutkat suoraksi.

Kotimaa jatkoi: ”Tutkimuksen mukaan kirkko, uskonto ja uskonnollisuus ovat pyhiä noin yhdelle kuudesta suomalaisesta. Yhtä suuri osa piti pyhänä uskonnollisuutta ja henkisyyttä.”

Tuosta voi nopeasti vetää sen johtopäätöksen, että maaginen ajattelu on Suomessa vielä vahvaa, vaikka Suomi kuuluukin sivistysvaltioiden joukkoon. Ilmeisesti Suomen ev.lut. kirkolla on vielä jonkinlainen monopoliasema pyhyyttä koskevassa debatissa, tai näin kirkon edustajat haluavat uskoa.

Kristinuskon kannattajien argumentti tulee sekin esille tuossa Kotimaan jutussa: Erot voivat selittää julkisen keskustelun ristiriitoja. Asia, joka on itselle yhdentekevä, voi olla toiselle pyhä ja koskematon. Yhteentörmäyksiä syntyy, kun toisen pyhää ei tunnisteta tai sitä halutaan tietoisesti tölviä,

Kristinuskon ja monien muiden monoteististen uskontojen ikävänä piirteenä on se, että omista pyhiksi luokitelluista jumalkokemuksista johdetaan muita velvoittavia kategorisia imperatiiveja. Kokemukset saattavat olla aitoja, mutta niitä ei aiheuta yksikään jumala, joten niin kauan kunnes joku jumala todennetaan luotettavalla ja toistettavalla tavalla virhemarginaalin puitteissa, niin kauan näiden ”pyhimysten” vaatimuksia oman pyhyyden kokemuksensa kunnioittamisen suhteen tölvitään ja niihin suhtaudutaan jyrkän kielteisesti.

Vain sekulaarissa yhteiskunnassa voi toteutua se, että nuo ”pyhimykset” saavat elää omien kriteeriensä mukaan, kunhan eivät edellytä, että joitain heidän kokemuksiaan käsitellään oletetun pyhyyden nimissä etuoikeutetusti.

Esko Aho venäläisten vaikuttaja-agentti

Tästä ei ole kuin pari päivää, kun tässäkin blogissa analysoitiin sitä, kuinka entinen Suomen pääministeri Esko Aho on täysin venäläisten pussissa. Esko ajaa kaikissa toimissaan venäläisten etuja saaden siitä ilmeisesti kohtuullisen rahallisen korvauksen. Syyt saattavat olla myös ideologisia, sillä poliittiset oppinsa Esko sai Kekkosen kaudella ja Urho Kekkonen jos kuka oli venäläisten pussissa vaikuttaja-agenttina.

Jutun Eskon Ahon vehkeilystä aloitti Helsingin Sanomat ja tänään 11.12.2018 Aamulehden verkkosivut jatkoivat aiheesta. Aamulehden jutun otsikko oli: Venäjä-lobbari Esko Aho kuvaa Venäjän talouden nykytilaa syväksi matalaksi: ”Siinä jalat eivät yllä pohjaan, mutta pääkään ei ole pinnalla.”

Aamulehden juttu implikoi sitä, että Aho olisi jättämässä uppoavan laivan, mutta niinhän rotatkin tekevät. Entiselle suurvallalle Neuvostoliitolle kävi kalpaten ja samaa voi ennustaa sen seuraajalle Venäjälle. Venäjän ja venäläisten konnailu kansainvälisillä foorumeilla on jo hyvin dokumentoitu.

Venäjän kansantalous on samaa koko luokkaa kuin Italian. Erotuksena on se, että Venäjällä on tolkuttoman iso ydinasearsenaali toisin kuin Italialla. Lisäksi ison osan Venäjän ulkomaankaupasta muodostavat öljy ja aseet. Siinä se sitten onkin. Ehkä avaruusteknologia tekee poikkeuksen, mutta sen markkina-arvo on niin vähäinen, että siitä ei ole talouden tukijalaksi.

Esko Aho kertoo Aamulehden mukaan jättävänsä East Officen puheenjohtajan paikan. Tämä suomalaisten vientiyritysten etuja ajava organisaatio on ollut neuvomassa suomalaisia siinä, kuinka korruptio toimii Venäjällä, mutta samalla se on tullut korruptoiduksi itsekin.

On jonkin verran yllättävää, että Aho haluaa jatkaa Sperbankin touhuissa. Tämä valtiollinen pankki on sotkeutunut korruptioon vähän kaikkialla maailmassa. Se onkin Venäjän eri tiedustelupalvelujen bulvaani, joten pankin varjolla voidaan sanoa, että Venäjän valtio ei suoraan puutu muiden maiden asioihin. Aho ajaa tässäkin asiassa Venäjän asiaa. Tiedusteluekspertti Malcolm Nancen mukaan Ahon kaltaiset toimijat ovat witting assets ja siitä on vain hyvin lyhyt askel agentiksi.

Näissä asioissa Esko Ahoa on höynäytetty pahan kerran monien länsimaisten virkaveljiensä kanssa.

Lopulta Aamulehden haastattelussa Aho vaikeroi suomalaisen Venäjä -tutkimuksen alennustilasta. Miksi sellaiseen tutkimukseen pitäisi millään tavoin panostaa, jossa pää jää vetävän käteen? Olipa sitten kyse Neuvostoliitosta tai Venäjän Federaatiosta, niin kyse on aina rikollisesta toiminnasta. Tästä suomalaisilla on jo niin pitkät kokemukset, että tuhansista yksittäistapauksista voidaan vetää pitkälle meneviä yleispäteviä johtopäätöksiä. Itänaapuri on roistovaltio

Esko Aho venäläisten pussissa, joten Esko voidaan ohjata sivuraiteelle. Mitään hänellä ei ole enää annettavaa, jos on koskaan ollutkaan.

Venäläiset korruptoivat Ahon, Lipposen ja Harkimon

Viime viikolla Helsingin Sanomat julkaisi entisen pääministerin Esko Ahon haastattelun. Jonkin verran polemiikkia syntyi siitä, että Esko Ahon väitettiin yrittäneen estää haastattelun julkaiseminen tai ainakin vaikuttaneen jollain tavoin haastattelun julkaisemiseen ja sen sisältöön. Asiaan ei saatu selvyyttä, mutta ilmeisesti jotain hässäkkää haastattelun suhteen oli.

Esko Ahon kannalta raskauttavaa on se, että hän on venäläisen pankin, Sperbankin, neuvonantaja tai jokin konsultti. Sperbank on Venäjän suurin pankki ja nyt sekin on joutumassa pakotelistalle ja ihan aiheesta. Länmaiseksi bulvaaniksi Aho sopii oikein hyvin. Ehkä hän ei itse näe asiassa mitään outoa, mutta korruptio haisee kauas, eikä se haju ole miellyttävä.

Aina kun on kyse venäläisistä, niin syyttömyysolettama muuttuu välittömästi syyllisyysolettamaksi. Ennen venäläiset instanssit, lähinnä KGB ja GRU, korruptoivat valtion piikkiin länsimaisia henkilöitä. Nykyisin Venäjän strategia on muuttunut: värväämiseen ei käytetä enää suoraan valtiojohtoisia poliittisia ja sotilaallisia instansseja vaan värväämiseen käytetään valtion omistamia yrityksiä tai muita ei niin suoraan Kremlin vaikutuspiirissä olevia toimijoita. Näin luodaan illuusio siitä, että Venäjä ei puutu muiden tekemisiin.

Pitkän uran (yli 30 vuotta) USA:n siviili- ja sotilastiedustelussa tehnyt Malcolm Nance on kaapelitelevision eri uutiskanavilla analysoinut venäläisten toimintaa kansainvälisillä foorumeilla. Nancen mukaan venäläisten koukuttaminen noudattaa aina samaa kaavaa: unwitting asset -> witting asset -> agent.

Tällä hetkellä Esko Aho taitaa jo kuulua kategoriaan ”witting asset”. Joissain yhteyksissä oli juttua siitä, että Esko Aholla olisi vielä pyrkimyksiä Suomen presidentiksi. Siinä vaiheessa kaikkien hälytyskellojen pitäisi soida. Riittää kun USA:n presidenttinä on Venäjän vaikuttaja-agentti, eikä hän taida olla ainoa laatuaan.

Toinen suomalainen vehkeilijä on tietenkin Paavo Lipponen. Hänen menneisyydestään löytyy jos jonkinlaista vehkeilyä itäisten tiedustelupalvelujen piikkiin. Lipponen oli myös venäläisen Nord Stream 2 kaasuputken rakentamisen konsulttina. Onneksi Lipponen on jo seniili vanhus, jonka vaikutus lähenee päivä päivältä nollaa. Hyvin venäläiset hänetkin korruptoivat. Venäläiset ovat kehittäneet korruption ihan huippuunsa.

Sitten yksi selvästi venäläisten pihdeissä oleva taho on tietenkin pullistuneen egon omaava Harry ”Hjallis” Harkimo, joka on suomalaisessa liike-elämässä ja politiikassa tunaroinut juuri venäläisiä hyödyttävällä tavalla.

Ulkopuolisesta tarkkailijasta Harkimon ”Liike Nyt” on vain yksi pieni venäläinen viritelmä vaikuttaa Suomeen poliittiseen kenttään.

Busineksensa Harkimo on aina tunaroinut perusteellisesti. Hallin hän sai pystyyn Pasilaan, mutta sekään ei ollut taloudellisesti kestävällä pohjalla, joten venäläiset pussittivat Harkimon. Rotenbergit ja Timosenko ovat kansainvälisellä pakotelistalla, joten Harkimo on pelkkä bulvaani.

Eikä miljoonatappiot tuottanut Jokerien KHL-joukkuekaan ole muuta kuin yksi tekijä, jolla venäläiset pussittivat Harkimon. Harkimo on pelkkä venäläisten marionetti tässäkin asiassa.

Muutenkin Harkimon businekset ovat olleet silkkaa kuraa. Mitään mies ei pysty viemään kunnolla loppuun. Sipoonrannan rakennusprojektikin räjähti käsiin, eikä valmista tullut. Konkurssiuhan alla Harkimo onnistui keplottelemaan itsensä irti aloittamastaan projektista, jolloin maksumieheksi joutuivat muut. Tätä samaa menetelmää on noudattanut Harkimon idoli Donald Trump, joka muuten hänkin on syvällä venäläisten pussissa.

Kuinka moni tässä jutussa mainittu henkilö pääsee lopulta sovittamaan vanginvaatteita?

Konservatiiveille inhimilliset ilot jyrkän paheksuttavia

Kaikki inhimillinen ja inhimilliset ilot ovat konservatiiveille jyrkän paheksuttavia. Mitään mitä he eivät suo itselleen, he eivät soisi kenellekään muulle. Täten kaikkien tulisi olla yhtä vittumaisen ahdistuneita kuin pienimieliset konservatiivit.

Aina kun on puhe konservatiiveista, niin mieleen tulee kaksi seikkaa: 1) äärioikeistolaisuus ja 2) uskonnollinen fundamentalismi eri variaatioineen sellaisena kuin esiintyy valitettavan monen kristillisen yhteisön toimintatavassa.

Konservatiiveille eivät perinteet sinänsä ole merkityksellisiä. Konservatismin varjolla pyritään vain oikeuttamaan omat epäinhimilliset tavat ja tottumukset. Kuvitteellisiin tapoihin ja tottumuksiin vetoaminen tarkoittaa autoratiivista hallinta- ja hallitusmuotoa ja vielä siten, että valta ja vallankäyttö on betonoitu näille konservatiiveille.

Konservatiivit näyttävät menettäneen järkensä. Nykyään tämän äärioikeistolaisen ja/tai fundamentalistisen joukon patologinen takapajuisuus aiheuttaa liikkeen harvalukuiselle intelligentsialle samanlaisia oikeuttamista koskevia vaikeuksia kuin Stalinin masinoimat vainot ja kansanmurhat aiheuttivat vasemmistolaisille ajattelijoille.

Epäeettiselle toiminnalle on entistä vaikeampi keksi uskottavia perusteluja. Konservatiivit ovat nykyään entistä kouluttamattomampia. Tässä(kin) asiassa suomalaiset ovat seuranneet amerikkalaisia esikuviaan. Oppineisuuteen ja sivistykseen suhtaudutaan torjuvasti.

Konservatiivien ja muiden oikeistolaisten ryhmittymien on ideologisista syistä kiristettävä ideologiansa mahdollisimman kapea-alaiseksi. Tämä johtuu pelkästään näköalattomuudesta: Omasta ideologiasta ei ole yleispäteväksi yhteiskuntapoliittiseksi toimintaohjelmaksi. Kannatus betonoidaan jyrkkien konservatiivien tarjoamaksi bunkkeriin linnoittautumiseksi. Bunkkerissa ei ole tilaa kriittiselle ajattelulle, sillä kriittinen ajattelu upottaa konservatiivisuuden ideologisen perustan.

Alt-rightilla ja muilla oikeiston ääriryhmillä ei ole muita loogisia liittolaisia kuin uskonnollinen oikeisto. Tämä symbioottinen suhde on Amerikassa hyvin dokumentoitu ja verifioitu. Tilanteesta Suomessa ei kaiketi ole luotettavaa tutkimusta. Tai sitten vastaava symbioosi on Suomessa vasta vireillä.

Kerta toisensa jälkeen konservatiivit uppoavat pateettiseen identiteettipolitiikkaan ja – politikointiin. Teema on uhriutuminen sen johdosta, että valkoisen miehen – nimenomaan miehen – identiteetti on uhattuna. Oikeasti sellaisen identiteetin hegemonia murtui jo, eikä näillä näkymin palaa. Saattaahan se ahdistaa. Onko kurkku suorana kiljuminen ainoa ahdistuksen lievittämisen muoto? Siltä vaikuttaa. Tosin muiden ihmisten elämän vaikeuttaminen on myös suosittu tapa lievittää ahdistusta.

Uhriutumisesta tehdään spektaakkeli, jonka jälkinäytös käydään juuri nyt. Sosiaalisiin reformeihin myötämielisesti suhtautuvat tahot voittivat ne tärkeimmät taistelut jo ajat sitten. Konservatiivien viimeisistä hengenvedoista täytyy tehdä massiivinen spektaakkeli.

Esirippu laskeutuu konservatiiviselle identiteetille. Pian saamme lukea niistä historiankirjoista, vaikka en olisi lainkaan yllättynyt, jos konservatiiviset dinosaurukset pyrkisivät harjoittamaan revisionistista historiankirjoitusta ennen sukupuuttoon kuolemistaan. Konservatiivisella identiteetillä ei ole nykymaailmassa mitään käyttöä.

Konservatismin kokokuva nykymaailmassa on pelkästään uusfasistinen. Variaatioita aiheesta toki riittää, mutta pääpiirteet ovat aina fasistisia.

Viimeisenä voimanponnistuksena konservatiivit pyrkivät saattamaan voimaan autoratiivisen ja totalitaristisen yhteiskuntajärjestyksen. Tätä voidaan kutsua myös vähemmistön diktatuuriksi.

Kristittyjen konservatiivien ja oikeistopopulistien yhdistävänä tekijänä ovat epätosia väittämiä esittävä retoriikka ja kuvitteelliset uhkakuvat.

Amerikan evankelikaalisuus kostonhimoinen uskonto

Jollain vinolla ja viistolla tavalla evankelikaalisesta teologiasta on tullut koston teologiaa. Harhainen fiktio siitä, että evankelikaaliset olisivat olleet jollain käsittämättömällä tavalla vainottua ja syrjittyjä, oikeuttaa koston. Pian väkivaltainen Jeesus loikkaa takaisin ja siitä alkavat veriorgiat evankelikaalisten hurratessa. Tässä on koston teologian ydin: Jeesusta odotellessa voi sitten vähän avittaa Jeesusta väkivaltaisella sadismilla.

Mikä tahansa moraalinen degeneraatio on hyväksyttävissä, kunhan kristillis-konservatiivinen evankelikaalisuus saavuttaa hegemonia-aseman sellaisessa muodossa, että vastustajat ovat joko kuolleita tai alistettuja. Sadistinen joukko muutti Raamatusta johdetun absoluuttisen moraalin Raamatusta johdetuksi relativistiseksi moraaliksi. Suuntaus vaatii henkilökohtaisen omatunnon vaientamista joko vapaa-ehtoisesti tai sadistisella rangaistuksella uhattuna.

Totuuskin on joutunut kristillis-konservatiivien käsittelyssä lihamyllyyn. Kaikki mikä ei ole lähtöisin sadistien uskonnollisesta, poliittisesta ja uskonnollis-poliittisesta sylttytehtaasta on ”fake news!” Sama joukko on samassa yhteydessä tuhonnut kaiken säädyllisyyden, mikään debatti ei voi päätyä hyvin, kun sadistinen joukko jo pelkän retoriikan tasolla haluaa tuhota vastapuolen mahdollisimman sadistisella tavalla; näin varsinkin silloin kun vastapuolen argumentti on sekä relevantti että validi. Kristillinen konservatiivi ei voi olla koskaan väärässä, sillä Jumala taistelee ja tappelee heidän puolellaan. Paino on sanoilla ”taistelee” ja ”tappelee”.

Kristillis-konservatiivien evankelikaalinen ryhmä on kirjoittanut nykyiset eettiset ohjeensa siten, että brutaali vulgaarisuus on vallan ja voiman osoitus. Neljä vuosikymmentä kestänyt evankelikaalinen kristillisyys ja sen dominanssi ovat ajaneet maan vapaaseen pudotukseen. Tätä ovat tarkkailijat epäilleet pitkään, mutta epäilyt ovat saaneet vahvistuksen.

Amerikan evankelikaaliset toteuttavat kristillistä sadismia

Evankelikaaliset pyrkivät tekemään systemaattisesti kanssaihmistensä elämästä maanpäällisen helvetin. He eivät lopulta taida luottaa omaan jumalaansa riittävästi. Tuo aavikkobarbaarien jumala uhkailee jos jonkinlaisilla kuoleman jälkeisillä rangaistuksilla. Sadistiset evankelikaaliset panevat toimeen rangaistuksia täällä, mutta heillähän on ainoa oikeina uskovina oikeus ja velvollisuus julmuuksiin. Tämän he tekevät vailla minkäänlaista omantunnon ääntä. Tästä voidaan mahdollisesti päätellä evankelikaalisen sadismin vaientavan omantunnon.

Evankelikaaliset eivät enää vaivaudu piilottelemaan omaa julmaa sadismiaan. Heidän kannattajakuntansa on saavuttanut maksimaalisen lukumääränsä, joten uusien jäsenten värvääminen on resurssien tuhlaamista, kun resurssit voidaan suunnata maksimaaliseen maanpäälliseen sadismiin.

Vuoden 2016 vaalien yhteydessä ja vaalien jälkipeleissä ”evankelikaalisuus” on saanut kansainvälistäkin näkyvyyttä. Evankelikaaliset kuvataan kansainvälisessä uutisoinnissa jonakin yhtenäisenä ryhmänä, jolla on valtaa. Keskustelun ja uutisoinnin konteksti on aina poliittinen ja taustaoletuksena on, että evankelikaaliset ovat lähes aina valkoisia.

Em. luonnehdinta ei mene metsään, vaikka amerikkalaiset evankelikaaliset mielellään muuta väittävät. Kansainvälisissä ympyröissä heidän sadismiaan sanotaan sadismiksi, eivätkä evankelikaaliset voi asialle mitään.

Evankelikaaliset ovat vastakohta väitteelle, jonka mukaan kristinusko olisi jollakin tavoin rakkaudellista. Evankelikaaliset ovat tehneet näkyväksi sen, mitä kristinusko on: kristinusko on pelkästään vihaa, häpeää, dominanssia, poissulkemista, tribalismia ja autoratiivista orjuutta.

Kun evankelikaaliset ja muut oikeat uskovat ovat siinä asemassa, että heidän yliluonnollisuutta koskevat paskapuheensa on osoitettu aukottomasti paskapuheeksi, niin jäljelle mahdollisimman häijy sadistinen hyökkäys kaikkia muita kohtaan. Tavoitteena ei tietenkään ole uusien uskovien värvääminen (harva ihminen haluaa liittyä kun kulttiin, kun kultin jutut ovat paskapuhetta) vaan dominanssi ja hegemonia, jossa evankelikaalisuuteen torjuvasti suhtautuvat pakotetaan noudattamaan kultin asettamia kategorisia imperatiiveja. Miksi kukaan liittyisi uskonnonharjoittajien joukkoon, kun siellä on evankelikaalisten kaltaisia julmia sadisteja?

Mitä julmemmin evankelikaaliset kohtelevat kanssaihmisiään, sitä nopeampaa loppua heidän ympäristöään terrorisoivalle toiminnalle voi ennustaa. Pikkumainen viha ja groteski ilkeys ovat ainoat, mitä evankelikaaliset pystyvät parhaimmillaankin tarjoamaan. Sellainen synnyttää ennen pitkää varteenotettavan vastarinnan, jota sadismi, väkivalta tai sellaisten uhka ei pysty lopettamaan. Kristillisen evankelikaalisen tyrannian loppu saattaa olla lähempänä kuin arvataankaan. Loppu saattaa olla myös väkivaltainen, kun yksi evankelikaalinen kohdistaakin väkivallan toiseen samanlaiseen evankelikaaliseen.

Toistaiseksi em. skenaariosta ei ole edes viitteitä. Toistaiseksi evankelikaaliset sadistit saavat loukata ihmisiä ilman juridisia seuraamuksia.

Enää kanssaihmisten hyväksikäyttöä ei pysty perustelemaan jumalalla, ei ainakaan kristillisten konservatiivien Jumalalla. Uskonnottomien kriittinen massa on kasvanut riittävän suureksi, eikä suunnan kääntämiseen enää ole mahdollisuuksia, ei edes väkivaltaan turvautumalla. Ennen kristillisen konservatismin nykymuodon perikatoa taitaa vain tapahtua kammottavia juttuja. Konservatiivit näyttävät noudattavan imperiumien loppuhetkille tyypillistä toimintatapaa: kun loppu on tulossa, niin viedään sitten tuhoon myös mahdollisimman monta sivullista. Hitlerin bunkkerissa vallitsi kaiketi samanlainen meno juuri ennen kolmannen valtakunnan romahdusta.

George H.W. Bush, republikaanisen kristofasistin prototyyppi

Amerikkalaisen mittapuun mukaan paras presidentti on aina kuollut presidentti. Viime viikolla menehtynyt George H.W. Bush ei ole tässä suhteessa poikkeus.

Bushia on muistokirjoituksissa ylistetty esimerkillisenä konservatiivina, mutta oikeasti hän oli nykyisen uskonnollisen oikeiston kristofasismin prototyyppi. Nykymuotoinen uskonnollinen oikeisto sai alkunsa 1970-luvulla. Siitä lähtien sen vaikutusvalta on kasvanut.

Reagan käytti uskonnolliselta oikeistolta saamiaan ääniä hyväkseen. Ronald ei kuitenkaan ollut itse uskonnollisen oikeiston mannekiini, mutta häntä seurannut HW oli. Bush vanhemman aikana republikaaninen toivotti tervetulleeksi kaikki uskonnollisen oikeiston ääriainekset puolueeseensa. Siitä lähtien GOP:ta on ohjattu systemaattisesti kristofasistiseen suuntaan.

Neljä vuota kestäneen virkakautensa aikana julkisissa puheissaan hän viittasi kristinuskoon erään laskelman mukaan 220 kertaa. Sitä ei taida tietää kukaan, kuinka montaa kertaa hän propagoi kristofasismin puolesta suljetuissa tilaisuuksissa.

Fasismikaan ei ole mikään uusi ilmiö Bushin suvussa. George H.W:n isä oli pankkiiri New Yorkissa ja hänen pankkinsa rahoitti saksalaisia natseja. Lopulta viranomaiset sulkivat pankin ja Bushit siirtyivät öljybusineksen pariin Teksasiin.

Fasismilla ja kristinuskolla on siis pitkät perinteet Bushin suvussa. Tästä syystä George H.W. on yksi niistä hahmoista, jotka mahdollistivat republikaanisen puolueen muuttumisen uskontopuolueeksi ja sillä ei taas ole mitään tekemistä republikaaninen traditionaalisen konservatismin kanssa.

Teräväkynäinen toimittaja, Amanda Marcotte, julkaisi Salon:ssa aihetta käsittelevän kipakan kirjoituksen. Juttu julkaistiin myös Alternet:ssa ja se löytyy tuolta:

https://www.alternet.org/news-amp-politics/bush-srs-brand-conservatism-paved-way-trump-heres-real-reason-right-wingers-hates

Jotta juttu sekopäisyydessään olisi oikeassa kontekstissa, niin seniili tv-evankelista, Pat Robertson, väitti George H.W. aloittaneen ensimmäisen Persianlahden sodan kuultuaan Jumalan käskyn. Harhaiset äänet ovatkin oikein hyvä lähtökohta sodalle. Robertsonin idiotismiin voi tutustua tuolla:

https://www.rawstory.com/2018/12/george-h-w-bush-launch-first-gulf-war-based-word-lord-pat-robertson/

Idiootti vai marttyyri?

Muutama viikko John Allen Chau sai jonkin verran huomiota amerikkalaisissa tiedotusvälineissä pyrkiessään käännyttämään eristyksissä elävän heimon kristinuskoon Intian rannikolla.

Chau sai niskaansa nuolisateen ja lopulta Chau pääsi hengestään saarella asuvan heimon nuijiessa Chaun kuoliaaksi.

Kaikki evankelikaaliset eivät pidä varauksettomasti Chauta marttyyrina. Tässä asiassa evankelikaaliset ovat jakaantuneita.

Verkkojulkaisu Slate taustoittaa tapahtumia viittaamalla vuoden 1956 tapahtumiin Ecuadorissa. Tuolloin viisi amerikkalaista evankelikaalista lähestyi erityksissä elävää heimoa ja huonostihan siinä kävi. Koko joukko pääsi hengestään. Tämä porukka sai marttyyrin statuksen. Tuohon ecuadorilaiseen heimoon viitattiin ”kivikautisina villeinä”.

Tällä kertaa Chau ei saanut samanlaista arvostusta. Osa evankelikaalisista piti Chau toimintaa kusipäisyytenä, persereikäilynä, epäonnistuneena kulttuuri-imperialismina jne. Paljon on muuttunut 60 vuodessa evankelikaalistenkin asenteessa.

Chaun menneisyyteen kuuluu opiskelu Oral Roberts Universityssä. Oral Roberts oli tv-evankelioimisen pioneereja, joka 1960-luvulla perusti nimeään kantavan ”yliopiston”. Myöhemmin muut tv-evankelistat seurasivat perässä: Jerry Falwell perusti Liberty Universityn ja Pat Robertson Regent’s Universityn. Kaikki oppilaitokset ovat edelleen toiminnassa.

Näistä erityisesti Oral Roberts University pyrki ehdollistamaan oppilaita kansainväliseen lähetystyöhön värväämällä oppilaitaan ”terroristisolujen” jäseniksi. Nämä solut tekivät sitten iskuja eri puolilla maailmaa tavoitteenaan kristillinen teokraattinen maailmanhallitus. Robertsonin ja Falwellin oppilaitoksissa taas valmennettiin oppilaita valtaamaan Yhdysvaltain oikeuslaitos, kongressi ja toimeenpanovalta aina presidentin virkaa myöten. Kansallinen menestys on ollut suorastaan häikäisevä, kansainvälisesti Amerikan evankelikaaliset eivät ole saavuttaneet samanlaista menestystä.

Sekulaari Eurooppa on kaiketi turvassa Amerikan evankelikaalisten terrorismilta, mutta kehitysmaihin suoritetaan täsmäiskuja tyyliin John Chau.

Slaten jutun voi lukea tuolta:

https://slate.com/human-interest/2018/12/john-allen-chau-missionary-death-christian-north-sentinel-island.html

Amerikan uskonnollisen oikeiston sekopäät tulivat ulos kaapista

Uskonnollista oikeistoa syytettiin vuosien ja vuosikymmenten ajan siitä, että he olisivat kaapissa olevia teokraatteja. Uskonnollinen oikeisto tietenkin kielsi tällaisen tulkinnan omista motiiveistaan. Kaapissa ollessaan he kuitenkin toimivat systemaattisesti teokratian puolesta.

Donald Trumpin valinnan myötä uskonnollinen oikeisto tuli kaapista juhlimaan riemuvoittoaan. Sinänsä nuo juhlat ovat aika huvittavia. Kristinuskon ja muidenkin uskontojen merkitys on vähenemässä myös Yhdysvalloissa, hitaasti mutta kuitenkin. Yhä harvempi ihminen identifioi itsensä mihinkään uskontoon kuuluvaksi. Samaan aikaan uskonnollisen oikeiston teokraattinen evankelikaalinen fundamentalismi on vahvempi kuin koskaan valtion hallinnon tasolla. Tässäkin asiassa USA on kenties polarisoituneempi kuin kertaakaan historiansa aikana.

Amerikkalainen versio fundamentalismista on hyvinkin erilainen kuin eurooppalainen vastineensa. Euroopassa fundamentalismi on kaiketi enimmäkseen ns. raamatullista fundamentalismia, kun Yhdysvalloissa fundamentalismi nykyään tarkoittaa kristinuskon politisoitua versiota kyseistä uskosta. Amerikassa fundamentalismista on tullut evankelikaalisuutta ja päinvastoin.

Oikeastaan kaiketi pitäisi puhua kristillisestä konservatismista, sillä silloin ei tarvitse erotella fundamentalismi ja evankelikaalisuutta. Ne ovat eri asia, mutta kristillisen konservatismin kontekstissa niitä voi käyttää synonyymeina, eikä silloin mene edes pahasti metsään, ei ainakaan rytisten.

Tämän amerikkalaisen poliittisen ja uskontopoliittisen suuntauksen tyypillisin edustaja on varapresidentti Mike Pence. Donald Trump on vain hyödyllinen uskonnollisen oikeiston työrukkanen, joka oman etunsa nimissä ajaa siinä sivussa uskonnollisen oikeiston agendaa. Kaikilla tässä kappaleessa mainituilla instansseilla ihanteellisin hallitusmuoto on jonkinlainen totalitaristinen hallinto.

Trumpissa kulminoituu uskonnollisen oikeiston vihainen etnonationalismi, vaikka suuntauksesta löytyy myös yksittäisiä henkilöitä, jotka edustavat näkemystä, jonka mukaan USA:n on oltava eturintamassa rakentamassa globaalia kristillistä maailmanhallitusta. Tällaisen suuntauksen edustajien pikku-pioneeri on Pat Robertson, yksi TV:n uskonnollisen oikeiston tärähtäneimmistä sekopäistä.

Uskonnollinen oikeisto on vuosia ylpeillyt moraalisella ylivoimallaan ja sitten heidän edustajansa näkyvimmällä mahdollisella paikalla on kaikkea muuta kuin korkean moraalin omaava henkilöä. Tästä huolimatta uskonnollinen oikeisto tuskin tulee hylkäämään Trumpia, koska presidentti ajaa mallikkaasti heidän asiaansa; asiaa joka vie maan 1800-luvun moralismiin ja tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Moralismi ja moraali ovat aivan eri asioita

Kun ”autenttista uskoa” yritetään ujuttaa politiikkaan niin nämä ”oikeat tosiuskovat” mielellään väittävät kuvittelemansa autenttisen uskon olevan relevantti ja validia peruste esim. lainsäädännölle. Fundamentalismi, joka käytännössä tarkoittaa uskonnolliseen vakaumukseen perustuvaa harvainvaltaa, on poliittisen vaikuttamisen yhteydessä yritetty häivyttää erilaisiin sosiaalipoliittisiin ohjelmiin. Nämä ohjelmat hyvin harvoin parantavat kansalaisten hyvinvointia. Sen sijaan ne tavoittelevat tietyn kuppikunnan oikeutta valtaan, jonka perusteella juuri tuon kuppikunnan ”oikeaa” uskoa tulee muiden kunnioittaa.

USA kurjistuu, Suomi seuraa perässä

Verkkojulkaisu Alternet julkaisi 2.12.2018 Lynn Stuart Parramoren analyysin siitä, miksi ja miten viime vuosikymmenten poliittiset päätökset ovat tehneet amerikkalaisista ahdistuneempia, yksinäisempiä ja epäsosiaalisempi.

Parramore kiinnittää huomiota viiteen tekijään

1. Lapsi

Nyt syntyvällä lapsella on 33 prosentin todennäköisyys syntyä köyhyyteen. Muihin teollisuusmaihin verrattuna tuon lapsen on vaikeampi päästä pois köyhyydestä myöhemmässäkään elämänvaiheessa. Tässä kohdin Parramore tekee yksityiskohtaisia vertailuja muiden maiden ja USA:n äitiysvapaiden välillä. Läntisistä teollisuusmaista USA on aivan pohjasakkaa.

2. Nuori aikuinen

Yhä useammalla amerikkalaisella nuorella on vaikeuksia löytää työpaikkaa, vaikka hänellä olisi todistus jostain opinahjosta. Jos työpaikka löytyy, niin maksettava palkka on niin pieni, että se ei usein riitä edes perustoimeentuloon. Tästä syystä monet nuoret aikuiset joutuvat muuttamaan takaisin vanhempiensa luokse. Tällä hetkellä 36 prosenttia ikäluokkaan 18-31v. kuuluvista amerikkalaisista asuu vanhempien taloudessa, koska muuhun ei ole varaa. Nuorilla aikuisilla ei ole enää varaa muuttaa toiseen osavaltioon työn perässä.

3. Aikuinen

Aikuisuuteen mennessä ihminen on kohdannut jo useita taloudellisia takaiskuja. Huonoihin aikoihin varautuminen on entistä vaikeampaa, koska säästössä ei ole mitään. Parramore analysoi pitkälti niitä seurauksia, jotka johtuvat taloudellisesta epävarmuudesta. Parramore identifioi useita psykologisia ja sosiologisia seuraamuksia. Se on karua luettavaa.

4. Keski-ikäinen

Keski-ikäiselle amerikkalaiselle on jo aivan selvää, että olot käyvät koko ajan epävakaammiksi. Taloudellista turvaa ei ole, eikä kunnollisia ja hyvin toimivia sosiaalipoliittisia ohjelmia ole kompensoimaan epävakautta. Pitkään jatkunut epävarmuus on heikentänyt sosiaalistakin koheesiota. Toivottomuus ja näköalattomuus ovat tämän ikäryhmän pääasiallisia ahdistuksen aiheita.

6. Vanhuus

Hyvä harvempi vanhus voi sanoa eläneensä hyvän elämän. Vanhuuden varalle ei ole säästöjä ja monelle vanhukselle sosiaaliturva, se mitä siitä on vielä jäljellä, on ainoa toimeentulon lähde. Mikäli republikaanien sosiaaliturvaa entisestään heikentävät toimenpiteet tulevat täysimääräisinä voimaan, vanhusten asemasta tulee katastrofaalinen.

Parramore yrittää olla optimistinen. Asioiden ei tarvitse olla yllä kuvatulla tavalla. Aiemminkin on tiukoissa tilanteissa syntynyt muutosta vaativia kansanliikkeitä, miksi ei myös tällä kertaa.

Itse en jaa Parramoren optimismia. USA on jo valunut kolmannen maailman luokkayhteiskunnaksi. Vaatisi suoranaisen kansannousun, jotta nykyinen trendi saataisiin käännettyä.

Vertailemalla USA:n ja Suomen suuntauksia, yhtäläisyyksiä löytyy paljon. Suomi ei ole vielä uponnut yhtä syvälle kuin Yhdysvallat, mutta siihen suuntaan on pyrkimyksiä.

Jutun voi lukea tuolta:

https://www.alternet.org/economy/here-are-5-ways-american-policies-and-attitudes-make-us-lonely-anxious-and-antisocial

Enemmistö republikaaneista pitää koulutusta ja opiskelua haitallisena

Pew Research julkaisi äskettäin tulokset tutkimuksesta, jonka mukaan 58 prosenttia republikaaneista pitää koulutusta ja opiskelua haitallisena. Kaksi vuotta sitten Gallup kyseli samaa asiaa ja tuolloin 37 prosenttia republikaaneista piti koulutusta ja opiskelua haitallisena.

Jotkut pitävät opiskelua rahan tuhlaamisena. Tämä näkemys saattaa heijastaa sitä, että opiskelusta on tullut republikaaninen ajaman politiikan ansiosta niin kallista, että se nähdään turhana. Nuorilla ei yksinkertaisesta ole enää varaa opiskella. Tällä hetkellä opintolainojenkin kokonaissumma on yli triljoona dollari.

Kyselyyn vastanneista republikaaneista iso osa oli kuitenkin sitä mieltä, että opiskelu korkeakouluissa on aivopesua. Republikaanien lapset näet törmäävät ihan oikeaan tutkimukseen perustuvaan tietoon, jolloin heillä on käsissään raju kognitiivinen dissonanssi. Kaikki se mihin heidät on ehdollistettu, onkin pelkkää maagisen ajatteluun perustuvaa bullshittiä.

Sama republikaaninen joukko on myös ilmastodenialisteja, tiededenialisteja, rokotevastaisia yms. Sama joukko myös muodostaa uskonnollisen oikeiston, sen evankelikaaliset ja fundamentalistiset lahkot. Heille kaikki vastaukset löytyvät aavikkobarbaarien opaskirjasta, Raamatusta.

Toimivan demokratian edellytys on hyvin koulutettu ja informoitu väestö. Tähän ei maailmanhistoria tunne ainuttakaan poikkeusta. Republikaaneille demokratiakin näyttäsi olevan jotain saatanallista.

Farron Cousins oli aika ärsyyntynyt republikaaneille ohjelmassaan The Ring of Fire. Koulutusta ja opiskelua käsittelevän ohjelmasegmentin voi katsoa tuolta:

https://www.youtube.com/watch?v=JzgxC6adz2Y

Fox News uppoaa katsojien kuollessa

Fox News uppoaa seuraavan 10-20 vuoden kuluessa samalla kun yhä useampi sen katsojista kuolee.

Em. käsityksen esitti republikaaninen entinen strategia, Rick Wilson, jolla on 30 vuoden kokemus poliittisista kampanjoista aina presidentin vaaleista pieniin paikallisvaaleihin.

Rick Wilson kertoo, että Fox Newsin aloittaessa parikymmentä vuotta sitten, katsojien keski-ikä oli 45 vuotta. Nyt keski-ikä on 68 vuotta. Suurin yksittäinen katsojasegmentti on valkoiset harmaahapsiset miehet. Tuo sukupolvi on kuolemassa, eikä Fox Newsin republikaaninen propaganda vetoa nuorempiin katsojiin.  Ehkä sentään niihin, joihin salaliittoteoriat uppoavat.

Wilson myös ennakoi Fox Newsin ohjelmapolitiikan muuttuvan kun nyt yli 90-vuotias patavanhoillinen ja taantumuksellinen omistaja Rupert Murdoch kuolee. Tarkalleen ottaen Fox Newsin omistaa News Corp, jonka suurin omistaja Murdoch on. Rupertin kaksi poikaa ovat jo ottaneet isompaa roolia News Corpin johdossa, joten nähtäväksi jää, kuinka vallanvaihdos vaikuttaa Fox Newsiin.

Fox News on ryvettynyt aika monessa skandaalissa. Moni skandaali on karkottanut paljon potentiaalista katsojakuntaa. Kaikki katsojat eivät lopulta olekaan pahoja ihmisiä. Tässä Fox on tehnyt arviointivirheen olettamalla katsojien olevan aina republikaanisen pahuuden kannalla.

Kanavan pitkäaikainen kanavapäällikkö Roger Ailes ehti hallita kanavaa parikymmentä vuotta ennen kuin hänet pakotettiin eroamaan seksuaalista ahdistelua koskevien syytteiden takia. Ailes ehti kuolla ennen kuin joutui oikeuden eteen tekemisistään.

Kanavan suosituin puhuva pää, Bill O’Reilly sai lähteä samasta syystä kuin Ailes. Foxilla vallitsee raporttien mukaan toksista maskuliinista suosiva työilmapiiri. Katsojien kuollessa sellaisen agendan propagoiminen ei vetoa nuorempiin katsojiin.

Fox News on oiva esimerkki siitä, millainen yhden puolueen propagandakanava on. Uutisten kanssa sillä ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä.