Evankelikaalisuuden brändiongelma

Evankelikaalisuuden myrkyllisyyteen ovat kiinnittäneet monet evankelikaalisetkin jo huomiota. Billy Graham tyttärenpoika, Boz Tchividjian, on ottanut etäisyyttä liikkeeseen, jota hänen isoisänsä oli rakentamassa. Bozin mukaan sanoilla ja teoilla on merkitystä ja nykyinen politisoitu evankelikaalisuus on sellaista, että sen ideologiaan joutuu puolustamaan heti kun identifioi itsensä evankelikaaliseksi. Evankelikaalisuudella on sekä brändi että tuoteongelma, mutta siitä tuonnempana.

Sen sijaan Billy Grahamin poika, Franklin Graham, on noita kovan linjan republikaanien uskonnollisen oikeiston jääriä. Tekivätkä republikaanit mitä tahansa, niin hän kannattaa sitä ja löytää kaikelle republikaanien epäeettisellekin toiminnalla raamatullisia perusteita. Tuolla ylempänä olikin jo juttuja James Kennedystä, joka aloitti tämän ”selittelyn”.

Evankelikaalisuuden täytyy olla tappavan myrkyllistä, kun jo Billy Grahamin jälkeläisistäkin löytyy evankelikaalisuuden tuomistevia henkilöitä. Franklinin johtama Samritan’s Purse on taas Patmoksen yhteisytökumppani ja se kertoo molemmistä kaiken tarpeellisen.

Princetonin yliopistossa vaikuttava Princeton Evangelical Fellowship muutti nimensä Princeton Christian Fellowshipiksi, koska tämän opiskelijoiden lähetysjärjestön johtaja William Boyce sanoi, että opiskelijat näkevät evankelikaalisuuden tarkoittavan politisoitunutta uskonsuuntausta.

Samoilla linjoilla Red Letter Christians –liikkeen perustaja Tony Campolo. Hän sanoi, että käytä itsestään ja liikkeestään enää sanaa evankelikaalinen, sillä he eivät vihaa homoja, he eivät kannata sotaa, eivätkä he ole anti-feministejä monen muun seikan lisäksi, jotka evankelikaalisuuteen nykyään liiitetään..

Asiasta kertoi luotettavana lähteenä pidetty The Guardian 3.11.2017. Jutussa samoilla linjoilla oli moni muu uskonnollinen vaikuttaja. Kaikkien johtopäätös oli, että he eivät halua kuulua republikaanien uskonnollisiin kiihkoilihin.

Rakoilua löytyy jo evankelikaalisuuden sisällä, vaikka rivit ovat vielä aika hyvin kasassa.

Samoihin asioihin kiinnitti huomiota Valerie Tarico, joka psykologina on työssään auttanut uskonnon uhreja, erityisesti evankelikaalisten uhreja. Tarico oli ennen itsekin evankelikaalinen, joten hänellä on omakohtaistakin kokemusta evankelikaalisuuden myrkyllisyydestä.

Taricon mukaan evankelikaalisuudella on brändiongelma, koska ”uudestisyntyminen” on yhtä kuin evankelikaalisuus, joka taas on yhtä kuin republikaaninen puolue, joka puolestaan merkitsee Trumpin kannattajaa. Taricon mukaan asia ei ole ihan näin yksioikoinen, mutta kun brändi on tuo, niin sitä on vaikea muuttaa.

Jemar Tisby, mediayhtiö Black Evangelicalsin johtaja, sanoo Taricon haastattelussa, että nykyään mustien on pelkästään haitallista identifioida itsensä evankelikaalisiksi. Tisby mukaan nykyään on mahdotonta sanoa, mikä on uskontoa ja mikä politiikkaa.

Wheaton Collegen Billy Graham Centerin johtaja, Ed Stetzer, sanoo, että sillä miksi evankelikaalinen liike on muodostunut, on vakavia seurauksia kaikille muillekin kristinuskon suuntauksille.

Taricon mukaan Raamatusta löytyy paljon huonoja ideoita, mutta myös hyviä. Evankelikaalisuus on vain tuottanut Taricon mukaan infantiilia moralismia ja tämä siitä syystä, että Raamatusta on tehty jotain mitä se ei ole, idoli. Raamatusta löytyviä epäeettisiä menettelytapoja ei voi uskottavasti puolustaa, vaikka uskonnollinen oikeisto tekee sitä joka päivä.

Tarico antaa kylmää kyytiä muutenkin evankelikaaliselle liikkeelle. Tarico arvelee, että menee aiankin sukupolvi ennen kuin evankelikaalinen liike pääsee irti republikaanisesta trumpismista.