Julmuus on korvannut hyvyyden

Viime kesänä tällä palstalla jossain ketjussa kyseltiin filosofeja, joilla on ollut yhteiskunnallista merkitystä. Platon ja Aristoteles tulivat mainituiksi. Palstalaiset ihmettelivät, ettei joukossa ollut yhtään naista. Minä mainitsin Ayn Randin. Juttu ei kai sitten jatkunut; ainakaan minä en siihen osallistunut.

Rand on kuitenkin erittäin merkittävä vaikuttaja nykyisen uskonnollisen oikeiston ajamissa yhteiskuntapoliittisissa tavoitteissa. Rand tosin kuoli jo 1982, mutta juuri niihin aikoihin hänen ”filosofoinneistaan” tuli republikaanien ideologinen perusta. ”Randilaisuutta” aloittiin toteuttaa heti Reaganin kauden alkajaisiksi, vaikka Reagan ei henkilönä ollutkaan alun alkaen Randin ajattelun kannattaja, mutta hänen edustamansa puolue oli.

Randin ajattelu oli suorastaan anarkokapitalismia. Hänen teesinsä oli: Kapitalismi ja altruismi ovat yhteensovittamattomia!

Randin tuotannosta olen lukenut vain teokset Atlas Shrugged ja Fountainhead . Tämä tapahtui tosin jo vuosikymmeniä sitten Randin kuoleman aikoihin. En tiedä, mitä teoksia Randilta on suomennettu. Verkosta näyttäisi löytyvän suomeksikin materiaalia Randista.

Yhdysvaltain keskuspankin, Federal Reserven, pitkäaikainen pääjohtaja Alan Greenspan oli nuorena miehenä Randin ”oppilas”. Greenspan oli myös ensimmäinen näkyvällä paikalla vaikuttanut ”randilainen”. Sittemmin republikaanisessa puolueessa ei ole päässyt etenemään, jos ei ole randilainen. Paleokonservatiivit ja maltilliset republikaanit ovat kuolleet sukupuuttoon, joten puolue on jäänyt kokonaan uskonnollisen oikeiston anarkokapitalistien haltuun.

Kirjailija ja yhteiskuntakriitikko, Gore Vidal, varoitti jo 1960-luvun alkupuolella Ayn Randin yhteiskuntafilosofian destruktiivisuudesta. Vidal oli tässä asiassa harvinaisen oikeassa. Palstan fundamentalistien kauhuksi voidaan todeta, että Vidal oli vasemmistolainen homoseksuaali.

Se mitä Vidal ei osannut arvioida oli randilaisuuden ja jyrkän kristillisyyden symbioosia politiikassa. Anarkokapitalismi tyylin Rand ja kristinusko tyyliin Calvin ovat löytäneet toisensa republikaanisessa puolueessa.

Nykyisessä amerikkalaisessa päivänpolitiikassa näkyvin randilainen on Kongressin edustajainhuoneen puhemies, republikaanien Paul Ryan. Donald Trump ei ole randilainen, mutta varapresidentti Mike Pence saattaa olla. Tässä yhteydessä Ryanin painoarvo kasvaa mittaamattomaksi. Jos sekä Trump että Pence erotetaan nyt tutkinnan alla olevien konnuuksien takia, presidentiksi tulee kolmantena hierarkiassa oleva Ryan. Sitten seuraavana on Utahin republikaanisenaattori Orrin Hatch. Jos kaikki em. kaatuvat konnuuksiin, niin hierarkiaa mennään eteenpäin kunnes löytyy republikaani, joka ei ole selvä kriminaalitapaus. Hän hoitaa sitten presidentin virkaa siihen asti kunnes uusi vaaleilla valittu presidentti astuu virkaansa tammikuussa 2021. Kun katsoo miten potentiaalisten presidenttien lista etenee, niin siellä tulee vastaan tässäkin ketjussa mainittu nykyinen opetusministeri Betsy Devos. Jokainen on randilainen uskonnollisen oikeiston kiihkoilija.

Republikaanisen puolueen radikalisoituminen ei tapahtunut mitenkään piilossa. Saimme ihmetellä sitä vuosikymmenten ajan. Maaninen egoismi aivan Randin ajattelun mukaan korruptoi republikaanien uskonnollisen oikeiston läpikotaisin. Puolueesta tuli itsekkyyden puolue, jonka periaatteeksi tuli: Tarkkaile ja rankaise! Ja tämä juuri sellaisena kuin Micheal Foucaltin vankilakuvaus asian ilmaisee. Perustuslailliset vapausoikeudet ovat halpaa tavaraa republikaanien uskonnolliselle oikeistolle. Vain vapaalla aseenkanto-oikeudella on heille merkitystä. Kaikki muu onkin sitten kyseenalaista.

Randin ja Amerikan kalvinistien ajatus republikaanien uskonnollisen oikeiston esittämänä tarkoittaa sitä, että köyhät, sairaat, epäonniset tuli jättää kärsimään, sillä heistä huolehtiminen vaarantaa eliitin ”parempien” ihmisten (tosiuskovin republikaanien) intressit.

Tässäkin ketjussa on mainittu sana totuus. Totuus on sellaista, joka on yhtäpitävä reaalimaailman kanssa. Uskonnollisen oikeiston käsittelyssä totuus kärsi inflaation. Totta oli se, mikä julistettiin totuudeksi, vaikka tämä olisikin ollut reaalimaailman kanssa epäyhtenevä. Tämä oli jo sen sortin maagista ajattelua, että sen seuraaminen lähietäisyydeltä pisti irvistämään. Hyvin se kuitenkin upposi jopa niihin, joita tällainen uskonnollisen oikeiston kalvinismi lisättynä randilaisella anarkokapitalismilla haittasi kaikkein eniten. Ihmiset luovuttivat ilman vastarintaa. Tätä anarkokapitalismin ”ilosanomaa” valjastettiin seurakunnat julistamaan. Tuossa yllä on vähän juttua siitä, kuinka Johnson Amendmentia kierretään ja kuinka tämä republikaanien ensin marginaali-ilmiönä alkanut suuntaus valtavirtaistettiin pappisseminaarien valtauksen seurauksena. Lisääntyneestä uskonnottomuudesta huolimatta USA on hyvin uskonnollinen maa. Monesti paikallisen seurakunnan pastori on suurempi auktoriteetti kuin maan presidentti. Nyt nämä molemmat instanssit ovat paljolti samoja asioista ajavia.

Ne konservatiivit ,jotka vielä 10-20 vuotta sitten laskettiin kilahteneisiin hulluihin, ovat onnistuneet valloittamaan aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan koko maan hallinnon. Kaikki se mitä kristofasismista on kirjoitettu, on toteutunut. Hakaristin on korvannut risti, kokoontumiset ovat spektaakkeleita, mikä ilmenee erityisesti mega-kirkkojen ja mega-seurakuntien ns. jumalanpalveluksissa, militarismi on maan tapa, patriotismista on tullut valkoisen väestön etno-nationalismia…listaa voi jatkaa pitkäänkin.

Oma johtopäätökseni Yhdysvaltain tilanteesta on: Julmuus on korvannut hyvyyden!