Kristinusko epäonnistui yhteiskuntapoliittisena toimintaohjelmana

Vierailin pitkästä aikaa Suomi24:n uskontoaiheisilla keskustelupalstoilla, erityisesti luterilaisuus-palstalla. Muutama vuosi sitten postailin toisinaan aktiivisestikin kommentteja palstalle. Sittemmin tahtini hiljeni.

Moderointilinja näyttää muuttuneen. Ihan kaikkea palstalle ei enää pääse kirjoittamaan, sillä poistorobotti hoitaa moderoinnin. Saattaahan siellä joku ihminenkin poistella tekstejä, jos robotti ei huomaa jotain. Moderointi onkin ihan ok. Jokaisella toimijalla (tässä tapauksessa Allerilla) on oikeus toimia oman julkaisualustansa suhteen miten parhaaksi katsoo, eikä muilla siihen pitäisi olla mitään sanomista.

Kun äsken kävin läpi luterilaisuus-palstan etusivun otsikoita ja luin muutaman avauksen, niin sama meno jatkuu kuin ennenkin. Muutama fundamentalistien kirjoittama avaus pisti silmään. Vaikutti silti kuin jutut olisi kirjoittanut harhainen ja hädissään ollut fundis. Maailma muuttuu ja se saattaa kaiketi kismittää ja pelottaa jotakuta, joka on panostanut koko kassan yhden hevosen (~kristinuskon) puolesta, mutta hevonen jäi lähtöön.

Joitakin näköään kiristää se, että kristinusko kaikissa muodoissaan on menneen maailman ilmiö, eikä siitä ole enää yhteiskuntapoliittiseksi toimintaohjelmaksi. Silloin kun uskontoa (ihan mitä tahansa niistä) on käytetty yhteiskunnallisena ohjelmana, tuloksena on ollut aina(!) ikävä ja suurelle osalle haitallinen yhteiskunta.

Näitä fundamentalisteja ja vähän maltillisempiakin närästää se, että heidän uskontonsa dominoiva hegemonia-asema painuu historian hämärään, eikä heiltä enää kysytä enää minkälainen yhteiskunnan tulisi olla. Kun maailmankuva perustuu maagiseen ajatteluun ja mysteeriuskontoon, niin siitä ei ole relevantiksi toimintaohjelmaksi. Kristillisiä yhteiskuntia on jo kokeiltu huonoin tuloksin, eikä ole viitteitä siitä asiaan olisi tulossa muutos.

Kristillisen hegemonian aikana kaikki positiiviset yhteiskunnalliset muutokset ovat alkaneet jumalanpilkasta. Kun muutoksesta on tullut välttämättömyys, siinä saa maaginen ajattelu kyytiä.

Aina ja kaikkialla missä törmääkin uskonnon propagoimiseen yhteiskuntapoliittisena ohjelma, sellainen näkemys tulee haastaa ja näin onneksi yhä useammin myös tapahtuu. Fundikset ovat huonoja vastaamaan heille esitettyyn haasteeseen. Haasteen kohdatessaan alkaa mielipuolinen nillitys ja uhriutuminen. Haastaminen ei suinkaan ole vainoa vaan validien ja relevanttien perusteiden vaatimista. Sellaisia ei maagisen ajattelun harrastaja pysty esittämään.