Absurdia ajattelua

Elämä on huvittavan absurdia. Lumitöitä tehdessä tuli mieleen Sisyfos-myytti. Sisyfos työnsi kiveä aina uudelleen ja uudelleen rinnettä ylös, mutta kivi vieri joka kerta alas. Sitten homma alkoi alusta. Albert Camus kirjoitti loistavan esseen siitä, kuinka Sisyfos suhtautui absurdiin hommaansa asianmukaisella tyyneydellä. Aika absurdia on tuo lumenluontikin.

Absurdille elämälle voi vain hymyillä hyväntahtoisesti. Teinpä mitä tahansa, niin kaikki on enimmäkseen absurdia. Vastoinkäymisiä seuraavat uudet vastoinkäymiset, onnistumisia uudet onnistumiset. Siihen välin mahtuukin sitten paljon tavaraa.

On oikeastaan aika huvittavaa, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta, ellei kukin anna elämälleen itse tarkoitusta: tarkoitus voi olla ihan yhtä absurdi kuin Sisyfoksella. Absurdia on myös olla antamatta elämälleen mitään tarkoitusta. Vielä absurdimpaa on se, että antaa jonkin muun määrätä ja sanella elämän tarkoitus. Absurdi elämä tarkoittaa sitä, että jokainen on oman absurdin elämänsä paras asiantuntija.

Elämän absurdius on ihmettelyn edellytys. Ihmettely tuottaa taas mielenkiintoista ajattelua, vaikka ajattelun tulokset ovat nekin pääsääntöisesti absurdeja. Absurdeista ajatuksista voi aina silloin tällöin löytää helmen. Täten absurdi maailma tulee paremmaksi paikaksi.

Paskimmatkin jutut ovat yleensä niin absurdeja, että ne saavat aikaan vienon hymyn. On aika absurdia, että ihmiset ottavat asiat niin absurdin tosissaan, että päätyvät tekemään ihan absurdeja tekoja.

Väkivalta, sorto, riisto, sodat jne. ovat sieltä absurdeimmasta päästä. Kunpa ihmiset ajattelisivat kuinka absurdeja ilmiöitä nuo em. jutut ovat, niin he ehkä ihmiset oppisivat suhtautumaan omaan absurdiuteensa hieman suvaitsevammin.

Taidanpa lähteä taas kolaamaan lunta ja se vasta absurdia onkin.

Keskiluokan kurjistuminen mahdollistaa maagisen toiveajattelun

Kun keskiluokka kurjistuu, niin tuon väestöryhmän keskuudessa lisääntyy taipumus kaikenlaiseen maagiseen toiveajatteluun.

Arvelen, että kurjistuva keskiluokka on niitä innokkaimpia homeopatian, vuorikristallien ja yksisarvishoitojen harrastajia. Kun jalkapohjaan laittaa yöksi detox-laastarin, niin aamulla on jo laihtunut ja masennuskin on poissa.

Hypoteesini on, että kun yhden sortin maaginen toiveajattelu – kristinusko – on kärsinyt tappioita kaikilla rintamilla, niin toiveajattelun tarpeen on täyttänyt muu hömppä. Hömppäähän se kristinuskokin on.

Siirtymä ei kuitenkaan ole yksioikoinen. Tässä välissä oli monta vuosikymmentä aikaa, jolloin keskiluokan suhteellinen osuus väestöstä kasvoi samalla kun keskiluokan vauraus kasvoi. Tällöin keskiluokan taipumus maagiseen toiveajatteluun väheni.

Tällä vuosituhannella keskiluokka on alkanut kurjistua ja samanaikaisesti keskiluokan taipumus kaikenlaiseen hömppään on jälleen kasvanut. Enää ei sentään välttämättä käännytä näkymättömien taivasukkojen puoleen. Nyt harrastetaan konkreettista hömppää.

Keskiluokan kurjistuminen ei ole pelkästään suomalainen ilmiö. Yhdysvalloissa keskiluokan kurjistuminen alkoi jo Gerorge W. Bushin presidenttikausilla ja on koko ajan kiihtynyt. Tästä amerikkalaiset saavat kiittää persiilleen mennyttä talouspolitiikkaa. Tässä asiassa ei amerikkalaisista kannattaisi ottaa oppia.

Kun hömpästä puhutaan, niin kerran minäkin esitän salaliittoteorian: keskiluokan kurjistaminen on kristittyjen piirien evankelioimisen tapa. Kun keskiluokka kurjistuu, niin kristilliset piirit arvelevat ihmisten kääntyvän taivashepun puoleen. Vielä kun hallituksen SSS-troikan jäsenistä kaksi on uskovia, niin keskiluokan kurjistaminen on heidän uskonnollisen piiloagendansa mukaista.

Millään muualla ei ole väliä kunhan vain maagisesti uskoo taivasheppuun.

Aito Avioliitto ry kiukuttelee Opetushallitukselle

Ystäväni I.S. pyysi minua julkaisemaan seuraavan kirjoituksen tässä blogissa. En kysynyt miksi. Koska kirjoitus sopii tämän blogin teemaan, niin tässä on IS:n kirjoitus.

Aito Avioliitto ry kiukuttelee, ei pelkästään tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, vaan nyt myös Opetushallitusta vastaan. Kaikki tämä parran pärinä vain yhden sanan – sukupuoli – takia. Jollain viistolla tavalla Aito Avioliitto onnistuu yhdistämään sanan sukupuoli pelkkiin sukupuolielimiin. Oikeasti sukupuolielimet ovat yksi sukupuolisen identiteetin osa, mutta käsitteen sukupuoli alaan kuuluu paljon muitakin määrääviä tekijöitä. Tämä ei taas millään mahdu Aito Avioliitto aktivistien kapea-alaiseen ajatteluun.

Allekirjoittaneet, Uuden Suomen blogistinakin kunnostautunut Timo Lehtonen ja yhdistyksen melko tuore puheenjohtaja Susanna Koivula tekeytyvät tarkoituksellisesti typeryksiksi tai sitten he ovat oikeasti sellaisia.

Oppaassa käytetty ilmaus ”sukupuolten tasa-arvo” on tarkoittanut yleisessä kielenkäytössä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

Kieli kokonaisuudessaan, sanojen merkityssisällöt, käyttötavat ja monet muut kieleen liittyvät seikat muuttuvat. Ne eivät ole mitään monoliitteja. On pelkästään ilahduttavaa, että kieltä käytetään, kuten sitä nykyisessä Suomessa käytetään.

Käsittääksemme lapset ymmärtävät laissa tarkoitetun tasa-arvon paremmin, jos heille kerrotaan tyttöjen ja poikien välisestä tasa-arvosta, eikä sukupuolten tasa-arvosta (sukupuolten välinen tasa-arvo).

Koskinen ja Lehto saattavat käsittää asian näin. Koska he hyväksyvät asian faktana ilman perusteita, minä voin samoin hylätä sen ilman perusteita epätotena. Sukupuoli on paljon laajempi käsite kuin jonkun pippelit ja pimpsat.

Oppaasta ei selviä mitä siinä oikeasti tarkoitetaan käsitteellä ”sukupuoli”. Oppaassa kirjoitetaan tuosta käsitteestä hyvin epämääräisesti, vaikka käsitteellä ”sukupuoli” on erittäin merkittävä asema oppaan sisällössä ja sen myötä myös lapsille annettavassa opetuksessa.

Totta kai sukupuoli on jonkin verran epäselvä, koska nykytietämyksen mukaan sukupuoli on liikkuva ja liukuva. On aika taantumuksellista liittää sukupuoli pelkästään tiettyihin elimiin. Lapset ansaitsevat parasta nykytietoa ja sitä Lehtonen ja Koivula eivät kykene tarjoamaan. Mitä minä olen lukenut Lehtosen ja Koivulan aiempia kirjoituksia, niin heille Raamattu on jotakuinkin kaikkien alojen opas. Raamattu taas ei sisällä juuri mitään faktoja, joten Lehtosen ja Koivulan argumentit jäävät lähtötelineisiin.

Sukupuoli-sanan merkityksen kuvaus on kirjoitettu oppaassa tarpeettomasti ajatukselliseksi (abstraktinen). Kyseinen kuvaus ei ole sanomaltaan alkuunkaan yksiselitteinen.

Sukupuoli on abstraktio, jolla kyetään tekemään tietynlaisia erotteluja. Kategorioidenkaan ei tarvitse jäykkiä, koska muuten palataan jälleen kerran pelkkiin sukupuolielimin tehtyyn kategorisointiin.

Sanoman ei mitenkään yksiselitteinen vaan paljon mieluummin kysymyksiä herättävä. Lapset ja nuoret ansaitsevat tässäkin asiassa viimeisintä tietoa aiheesta. 

Lehtosen ja Koivula on lisäksi aivan turha nillittää siitä, että aiemmassa kouluopetuksessa kerrottiin melko jäykästä sukupuoli-identiteetistä. Se oli silloin ja nyt ovat ajat toiset: käsitykset sukupuolesta ovat niin monimuotoiset, että kouluopetuksessa tulee käsitellä koko sukupuoli-käsitteen kirjoa, eikä pelkästään arkaaisia ja ihmisen kannalta jopa haitallisia näkemyksiä.

Lehtonen ja Koivula esittävät kysymyksen: Mihin tosiasiaan perustuen ihmisen sukupuolia olisi enemmän kuin kaksi? Siinähän se oppaassa juuri on sanottu. Joko he eivät ole lukeneet opasta tai sitten he eivät ole ymmärtäneet lukemaansa.

…kun sukupuoli-sanalla tarkoitetaan ihmisten erilaisuutta kuvaavaa käsitettä, joka perustuu kehosta todennettavissa oleviin lisääntymiseen liittyviin ominaisuuksiin ja jonka avulla ihmiset jaetaan miessukupuolta ja naissukupuolta oleviksi.

No tulihan se pippeli- ja pimpsatesti sieltä ja nyt ollaan jo yli kirjoituksen puolivälin.

Tämä sukupuolten moninaisuus tuottaa kauhukaksikolle Lehtonen ja Koivula aivan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Koska he eivät ymmärrä asiaa, niin he olettavat, että kukaan muukaan ei ymmärrä, joten asiaa ei tarvitse käsitellä. Tästä he tekevät näppärän johtopäätöksen: Epämääräisenä se aiheuttaa turhaa hämmennystä ja on tarpeeton tyttöjen ja poikien tasa-arvoa koskevassa käytännön opetuksessa – ja kyseisessä oppaassa.

Tämän jälkeen alkaakin nillitys seksuaalivähemmistöistä. Se juna jätti Aito Avioliitto ry:n laiturille, eikä seuraavaa junaa enää tule. 

Myös tämä Opetushallituksen juna jättää Lehtosen ja Koivulan laiturille. Maailma muuttuu. Te voitte yrittää hidastaa muutosta, mutta estämään ette sitä pysty.

Aito Avioliitto ry: tajunnanvirtaa voi käydä lukemassa tuolta:

http://aitoavioliitto.fi/tiedotteita/aito-avioliitto-ryn-kirjelma-opetushallitukselle/

Jeesuksen barbaarinen väkivaltaisuus

Aamulehden printtiversion Lukijalta –palstalla julkaistiin 10.12.2015 jonkun Ahosen mielipidekirjoitus, joka oli otsikoitu : Jeesuksen sanoista oli turha hakea väkivaltaa. Ahonen lukee Raamattuaan melko selektiivisesti. Jeesus kehotti toistuvasti väkivaltaan. 

Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi: 34. "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. 35 Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan.

Vaikka edellisiä jakeita lukisi ”vain” vertaiskuvallisesti, niin siitä huolimatta jakeisiin sisältyy väkivallan elementti.

Myös perhearvoissaan Jeesus oli ainakin implisiitisti väkivaltainen. Edelleen Matteuksen evankeliumista: 37 "Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. 37 Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.

Jokainen ei irtisanoudu omasta perheestään, ei kelpaa Jeesuksen seuraajaksi. Lopulta tällaisia ihmisiä uhkaa ikuisesti kestävällä kidutuksella tulimeressä.

Jeesus myös kehottaa seuraajiaan hankkimaan aseita: Silloin Jeesus sanoi: "Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan. (Luukas 22:36)

Edellisten lisäksi Jeesus itse toimi väkivaltaisen anarkistisesti temppelissä hyökkäämällä täysin laillista ammattiaan hoitavien rahanvaihtajien kimppuun.

Kolme Abrahamista polveutuvaa uskontoa, judaismi, kristinusko ja islam ovat kaikki perusteiltaan väkivaltaisia. Uudessa Testamentissa seikkailee erityisen väkivaltaisen Vanhan Testamentin sadistisen jumalan väitetty poika. Vanha Testamentti taas on kertomus murhista, raiskauksista, kansanmurhista ja orjuudesta. Kaikkea tätä Vanhan Testamentin jumala piti erityisen hyvänä.

Uudessa Testamentissa Jeesus tuli täyttämään lain; siis väkivallan elementin. Tämän hän teki kiristämällä vaatimustasoa entisestään: jokainen joka ei hyväksy häntä ”Vapahtajanaan” ansaitsee ikuisen kidutuksen helvetissä.

Edellisen perusteella Uusi liitto ei korvannut Vanhaa Liittoa vaan teki siitä vieläkin väkivaltaisemman. Kaikkivaltiaaksi väitetyllä hahmolla olisi luullut olevan arsenaalissaan muitakin keinoja. 

Onneksi nämä Raamatun kertomukset ovat vain muinaista mytologiaa, sillä elämänohjeeksi niistä ei ole.

Voiko Jumala saada orgasmin?

Jumalalle kaikki inhimilliset kokemukset ovat vieraita. Vaikka Jumalaa väitetään kaikkitietäväksi, Jumalalla ei voi olla inhimillisiä kokemuksia, koska Jumala ei ole ihminen. Tästä seuraa, että Jumala ei voi tietää, miltä kivat kännit tuntuvat. Jumala ei voi tietää, miltä orgasmi tuntuu.

Jumala tarinan mukaan kyllä näyttää tietävän, miltä kaikkein alhaisimmat inhimilliset kokemukset tuntuvat. Raamatun jumala on pikkumainen, turhamainen, murhanhimoinen ja kaikin puolin ailahteleva olio.

Lähemmäksi orgastisia kokemuksia Jumala pääsi Jeesuksen teoissa. Tämä tietenkin sillä oletuksella, että Jumala jonkin mekanismin mukaan syntyi ihmiseksi.

Raamattu ei kerro mitään Jeesuksen seksuaalisista seikkailuista ja mahdollisista tajunnan räjäyttävistä orgasmeista. Apokryfiset kirjat sen sijaan väittävät Jeesuksen olleen naimisissa ja Jeesuksella niiden tarinoiden mukaan oli lapsiakin. Jeesus siis oli kaiketi harrastanut seksiä. Häveliäisyyssyistä tarinan kirjoittaja ei vain kertonut Jeesuksen orgasmeista.

Jeesuksen johtama kuolemankultti

27 Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen -- tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni. (Luukas 19:27)

Täytyy olla todella häiriintynyt kulttijohtaja, joka menee esittämään tuollaista. Jeesuksen rinnalla Charles Manson vaikuttaa perin kesyltä kulttijohtajalta.

Jeesus väittää kulttijohtajan tapaan, että hänellä on aivan erityinen valta ja auktoriteetti. Tämä auktoriteetti on vain ja ainoastaan hänellä. Kultin jäsenet pyrkivät miellyttämään kultin johtajaa yrittämällä saada muut – esim. kultin ulkopuoliset – hyväksymään kulttijohtajan agendan.  

Tästä seuraa, että mitä tahansa kultinjohtaja sanoo, kultin jäsenten on toimittava kultinjohtajan määräysten mukaan. Jeesuksen johtamassa kultissa Jeesus-ihminen tulee Jeesus-jumalaksi. Jeesus-jumalan subjektiiviseen auktoriteettiin vetoamalla pyritään valloittamaan maailma. Kultinjohtajan agendan levittäjät katsovat velvollisuudekseen kulttijohtajaa kohtaan toimia agendan levittäjinä.

Kultin jäsenistä tulee lammaslauma, joka putoaa syvään kuoppaan.

Nykyaikana kuoppa on raamattu. Vaikka kultinjohtaja on kuollut, kultinjohtajan auktoriteettia ei voi kyseenalaistaa, koska Jeesuksen auktoriteetti pyritään vahvistamaan Raamatulla. Edelleen kaikki mitä Raamatussa sanotaan kultinjohtajasta, täytyy olla totta, koska Raamattu sanoo niin.

Kehäpäätelmästä ei ole ulospääsyä.

Olisi jo aika kuopata Jeesus-kultti.

Juha Ahvion sairaalloiset väkivaltafantasiat

Ahvio spekuloi pitkään – toisinaan jopa ihan oikeutetusti - Kölnissä uutena vuotena sattuneesta seksuaalisesta häirinnästä. Paskoja tapauksia ja jotain niille olisi tehtävä, mutta Ahvion ratkaisumalli on suorastaan ala-arvoinen.

Kristittyjenkin tulee ymmärtää, että jos ja näköjään kun ”Euroopan keskuuteen tullut lähetyskenttä” käyttäytyy kuten nyt Kölnissä, täytyy tällaisia käyttäytyjiä ja heidän käyttäytymistään lähestyä ensin lain ja luomisen teologian lähtökohdista ja esivallan miekan riittävällä terävyydellä ja sitten evankeliumin ja lunastuksen teologian lähtökohdista.

Ahvio pitää muslimeita ilmeisesti jollain tavoin jonakin, jota hän kutsuu lähetyskentäksi. Tässäkin blogissa on useampaan otteeseen kommentoitu sitä, kuinka muslimien evankelioiminen johtaa ojasta allikkoon: todentamaton taivasheppu korvataan vain toisella eri nimen omaavalla taivashepulla. 

Kristittyjen fundamentalistien liittolaisia ovat juuri islamistit. Ahviota selvästi kyrsii se, että fundamentalistikristityt eivät saa tehdä käännytystyötään muslimien metodein.

Mutta mitä vittua on ”luomisen teologia”? Nyt kyllä Ahvio veti ihan hatusta ja hihasta. Paskapuhemittari hypähti jälleen Ahvion kohdalla ihan tappiin.

Esivallan miekalla Ahvio kaiketi tarkoittaa virkavallan väkivaltaista käyttäytymistä muslimeja kohtaan. Vuosia Ahvion kirjoituksia lukeneena, kaikissa hänen kirjoituksissaan on läsnä ainakin implisiitti väkivallan uhka. Oikeastaan tämä ei ole lainkaan yllättävää: Raamatun jumala on niin väkivaltainen sadistinen paskiainen, ettei sellainen jumala edes ansaitse jumalan titteliä.

Ahviolla on ilmeisesti niin pahoja väkivaltafantasioita, joiden toteuttamiseen tarvitaan Ahvion kuvitellun jumalan kuviteltua tahtoa. Koska tuo jumala ei-olemassaolevana on täysin voimaton, niin väkivallan toimeenpanee ihan tavallinen maallinen esivalta.

Kun kohdetta kohdellaan väkivaltaisesti, niin siinä fundamentalistikristityt menettävät taantumuksellisuudessaan hyvän liittolaisen. Eipä siis noista kaltoin kohdelluista tule fundamentalistikristittyjä. Todennäköisesti heistä tulee kaikkiin uskontoihin vihamielisesti suhtautuvia ihmisiä. Se on taas edistyksen kannalta erittäin positiivista.

Ahvion lanseeraama ”luomisen teologia” ei sovi tähän skenaarioon lainkaan. Ahvio on keksinyt kivan sanaparin, jolla jotenkin hämärällä tavalla yrittää saada juttuunsa jotain substanssia, kun ainoa substanssi on hänen omat väkivaltafantasiat.

Toni Torppa kannattaa raamatullista tappamista

Tämä blogi piti kirjoittaa jo ajat sitten, mutta niin se vaan pääsi hautautumaan tietokoneen muistin syövereihin. Korjataan nyt sekin virhe.

Toni (aka Mikael aka Törppö) Torppa kirjoitti 23.7.2011 Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla kirjoituksen otsikolla: Yksikään murhaaja ei ole Raamatun ilmoittama kristitty.

Kuten tavallista, Törppö on a) lukenut huonosti Raamattunsa, tai b) valehtelee tarkoituksellisesti. Törppö taitaa lopulta olla molempia.

Tällä kertaa Törppö käsitteli blogissaan Breivikiä, tuota Norjassa kymmeniä ihmisiä lahdannutta sekopäätä. Breivik ilmoitti olevansa kristitty, joten tuohon väitteeseen voidaan suhtautua vakavasti. Oli tuo Breivik paljon muutamakin; ihan kilahtanut sekopää mutta silti kristittty.

Tuo Torpan argumentti koskien Breikivikiä oli taas yksi versio No True Scotsman argumentista. Jokainen, joka sanoo olevansa kristitty, on myös sitä, vaikka Torppa toista väittää. Se toinen mahdollisuus on, että kukaan – ei siis kukaan – ole millään lailla jonkun kuvitellun Jeesuksen (Jeesus oli kaiketi myytti) pelastama, vaikka yksilö itse väittää kokeneensa jonkin ”pelastustapahtuman”. Suggestioherkät ja psyykkisiltään hauraat ihmiset kokevat kuka mitäkin.

Nyt päästään Törpön varsinaiseen asiaan. Törppö puolustaa raamatullista tappamista

Raamatun sanan mukaan Jumala käski hävittämään niitä kansoja, jotka polveutuivat demoneista ja ihmisistä sekä niitä kansoja, jotka olivat omaksuneet heidän tapojaan. Pahuuden vallassa olevat henkiolennot ihmisten tyttäriin yhtymällä saivat aikaan kansoja, jotka polttivat lapsiaan tulessa uhreina "jumalilleen", elivät väkivaltaisesti, olivat yhteydessä riivaajahenkiin, harrastivat luonnottomia seksuaalisia toimintoja (homoseksuaalisuus, eläimiin sekaantuminen).

Tästäkään ei ole reaalimaailman relevanttia todistusta. On Törppö-Torpan toiveajattelua, että näin olisi tapahtunut.

Raamatussa ei ole muualla käskyä hävittää kansoja, vaan ainoastaan näitä demoneista ja ihmisistä polveutuneita kansoja. Tämäkin ohje oli annettu tiettyyn aikaan ja tietyille kansoille, ei kaikille kansoille. Uuden Liiton aikana ei tietenkään ole tällaista opetusta ja ohjetta.

Raamatussa nimenomaan on käskyjä hävittää kansoja, jolloin tuhotuksi tulevat niin, miehet, naiset kuin lapsetkin. Kaikki tämä tapahtuu Jahven masinoimana, valtuuttamana ja toimeenpanona. Kaikki vain kuuluu tappaa – aivan kaikki. Tämä toistetaan moneen kertaan, eikä siltikään kukaan heistä ollut polveutunut demoneista. Olipa selektiivistä raamatunlukua Torpalta. No, Torppa on ennenkin osoittanut olevansa ihan ketku.

Törppö- Torppa jättää huomioimatta kaiken Jahven väkivaltaisuuden.

Tilanne ei parane Uudessakaan Testamentissa, jossa Jeesus kehottaa ihmisiä takomaan auroja miekoiksi. Lisäksi Jeesus kehottaa kaikkia hankkimaan aseita. Ihan huippumurha tapahtuu Ananiaan ja Safiran tapauksessa, kun rajallisesta rikkeestä seuraa kuolemantuomio, jonka toimeenpanee joko Jahve itse tai Pietari. Lopulta Jeesus käskee tuoda eteensä ne, jotka eivät usko, jotta heidän voidaan tappaa.

Jos Torpan tavoittelema teokratia toteutuisi, niin taitaisipa Torppa olla ihan ensimmäisten teloitettavien joukossa, siitä syystä, että hän ja Saulus-lähetys ovat valehdelleet ihmisille vuosikausia.

Toni Torppa kannattaa raamatullista tappavaa väkivaltaa. Joko sinä olet alkanut kasvattaa lastasi raamatullisesti pahoinpitelemällä?

http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78707-yksikaan-murhaaja-ei-ole-raamatun-ilmoittama-kristitty

Puolimatka puhuu ihan pehmeitä

Teologisilla opintopäivillä, tuolla fundamentalistien puuhakerholla, puhuttiin tänäkin vuonna pehmeitä. Pahiten päänsä pehmittänyt, kuinka ollakaan, oli jälleen kerran Tapio Puolimatka. Aina kun Puolimatka puhuu, paskapuhemittari kosahtaa ihan tappiin.

Tällä kertaa Puolimatkan idioottimaisin teesi oli: Yhteiskunta kantaa tiedostamatonta syyllisyyttä. Kas kummaa, juuri Tapio Puolimatka porautuu kansan tiedostamattomuuden ytimeen. Ei lainkaan uskottavaa. Puolimatka voi väittää mitä tahansa, mutta väitä vaatii jo pelkän uskottavuuden kannalta todennettavia näyttöjä ja perusteluja. Kunnon paskanpuhujan tavoin Puolimatka ei sellaisia esitä, koska tietää itsekin puhuvansa ihan pehmeitä.

Koska yhteiskuntamme ei voi myöntää elävänsä synnissä tappaessaan lapsia äitinsä kohtuun, jo syntyneidenkin lasten oikeus elämään asetetaan ennen pitkää kyseenalaiseksi. Ihmisen ehdoton oikeus elämään tulee uhatuksi.

Mikä lienee tuonkin taustalla olevan mekanismi? Tässäkin asiassa Puolimatka on huvittavan subjektiivinen. Sikiö olipa sen missä vaiheessa raskautta tahansa, on raskaana olevan naisen sisällä oleva solumöykky. Jo syntynyt lapsi voidaan katsoa ihmiseksi. Mitään linkkiä solumöykyn ja syntyneen lapsen välillä ei ole.

Puolimatkan ja näiden abortin vastustajien haluna tuntuu olevan pääsy määräilemään siitä, mitä kukin nainen kropallaan tekee. Ei onnistu, ei ainakaan vetoamalla jonkin kuvitellun jumalan kuviteltuun tahtoon. 

Abortti on täysin laillinen Suomessa, eikä tähän asiaan Puolimatkalla ole nokan koputtamista. Tuosta vastasyntyneen lapsen tappamisesta Puolimatkalla on siitäkin henkilökohtainen subjektiivinen näkemys: yksi Puolimatkan lapsista sattuu olemaan vammainen. Tapio, ei kukaan ole tulossa tappamaan lastasi vai olisitko sinä halunnut tappaa tuon lapsen aikoja sitten?

Maailmankaikkeuden Luojana Kristus on luonnon lainalaisuuksien ja ihmiselämää säätelevien normien alkuperä.

Just joo Tapio! Kristus on myytti. Ei edes tarinaan ole kirjoitettu luonnon lainalaisuuksia. Se mikä Raamatussa nyt sattuu edes etäisesti viittamaan luonnonlakeihin, on niin pielessä kuin vai voi olla. Raamatusta ei ole oppikirjaksi, eikä moraaliseksi ohjeeksi. Raamattua noudattamalla syntyy vain uusia Puolimatkoja. Tapio, tiesitkö että Raamatussa kannatetaan aborttia?  Lue 2. Moos 21:22 -23. Sikiötä ei pidetä ihmisenä!

TV7:n toimitusjohtajan uudenvuodenpuhe

En taaskaan pystynyt katsomaan TV7:n toimitusjohtajan, Matti Ojareksen, uudenvuodenpuhetta hymyilemättä. Vuosi sitten heppu houri jotain enkeleistä Suomen itärajalla. Tämänkertaisen puhe referaatti on yksi lause: Pariisin terroristi-iskut olivat Jumalan tekosia.

Ojares voisi aloittaa väitteensä perustelun esittämällä ontologisen todistuksen jumalastaan. Tämän jälkeen Ojares voisi selvittää sen, miten henkiolennolla on yhtään mitään kognitiivisia prosesseja, koska kaikki ko. prosessit ovat sidottuja aivojen toimintaan eli materiaan.

Tämän jälkeen Ojares saa kertoa, mikä on täsmällinen mekanismi, jolla ei-materiaalinen henkiolento vaikuttaa materiaaliseen universumiin. Jos tuo Ojareksen jumala on kaikkialla, niin hänen jumalansa on materiaalinen ja täten ko. jumalasta voidaan tehdä havaintoa.

Jos Ojareksen jumalan on taas ajan ja tilan ulkopuolella, niin tuo jumala on ei-missään, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että tuo jumala on ei-olemassaoleva.

No annetaan nyt Ojarekselle vähän siimaa: pelkkä ”rautalankamallikin” riittää, jotta hepun argumenttien pätevyyttä voidaan tutkia reaalimaailmassa. Toistaiseksi Ojareksen jutut ovat ihan hatusta ja hihasta vedettyjä. Tämän taitaa Ojares itsekin tietää.

Ojares yritti esittää puheensa vakavalla naamalla siinä onnistuen. Katsojalla olikin jo pokassa pitelemistä.

Patmos liittoutui islamistien kanssa

Kai tuota Patmoksen touhua voisi sanoa evankelioimiseksi, jos haluaa olla kiltti. Oikeampi nimitys olisi ehkä käännytys.

Tuon otsikon mukaisen toiminnan motiiveja voi vain arvailla. Kun kyse on Patmoksesta, niin ensimmäiseksi tulee mieleen raha. Ovatko maksavien tukijoiden avustukset pienentyneet? Ovatko persaukiset maahanmuuttajat seuraava höynäytettävien ryhmä.

Vähän ihmetyttää Patmoksen tempoilu asian tiimoilla. Kun lukenut patmoslaisten blogikirjoittajien – Ahvio ihan etunenässä – juttuja, niin maahanmuuttajat ovat fundamentalisteille kovin suuri uhka. Tietenkin Patmoksen käännytystyötä voi kutsua vaikka kotouttamiseksi ja tämäkin oli taas kerran kiltisti sanottu.

Patmoslaisten kirjoitusten perusteella heille ihanteellinen valtiomuoto on teokratia. Ilmeisesti patmoslaisten mielestä juuri maahanmuuttajat ovat erinomainen väline teokraattisten pyrkimysten toteuttamisessa.

Fundamentalisti-kristityille vanhoilliset muslimit ovat hyviä liittolaisia. Lopulta on aivan sama mikä kosmisen taivashepun nimi, kunhan vain pitää kosmista taivasheppua totena. Täten kristitty teokratia ei eroa islamilaisesta teokratiasta. Molemmat pyrkivät mahdollisimman laajaan ankeuteen mahdollisimman monelle.

Ehkä Patmos pyrkii kasvattamaan äänekkäiden tukijoidensa joukkoa värväämällä riveihinsä islamisteja. Tässäkin asiassa Patmoksen touhu on sen verran vastenmielistä petollisuutta, että Patmoksen touhuihin tulee suhtautua varauksellisesti. Taas jää Patmoksen aiheuttamien haittojen korjaaminen meidän sekulaarien humanistien tehtäväksi.

Patmoksen sivuilta:

http://www.patmos.fi/arkisto/1135/patmos_aloittaa_muslimityon_suomessa

Heikki Räisänen, RIP

Merkittävin suomalainen raamatuntutkija Heikki Räisänen kuoli muutama päivä sitten. Olen lukenut kolme Räisäsen kirjoittamaa kirjaa, Tuhat ja yksi tulkintaa: Luova näkökulma Raamattuun (1989), Rosoinen Raamattu (2006) ja Mitä varhaiset kristityt uskoivat (2011).

Räisänen taisi olla persoonana melko originelli ihminen, mutta tämä ei millään tavoin vähennä hänen arvoaan tutkijana. Räisäsen tutkimukset olivat aikanaan huippututkimusta. Jotakuinkin kaikki varteenotettavat tutkijat ovat päätyneet lähes samanlaisiin johtopäätöksiin.

Räisänen oli siitä rehellinen raamatuntutkija, että hän kulki sinne minne todistusaineisto hänet johti ja todistusaineisto johti Räisäsen kyseenalaistamaan Raamatun jumalallisen alkuperän. Räisäsen Raamattua koskevat populaariteokset ovat kiinnostavaa luettavaa ateistillekin.

Räisänen tietenkin suututti kaikkein fundamentalistisimmat kristityt, eikä suuttumus näytä hellittävän Räisäsen kuolemankaan jälkeen. Räisänen onnistui osoittamaan, että fundamentalistinen lukutapa on perusteeton: Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja ihmisille, Fundamentalistista lukutapaa voi kutsua vaikka ”kristallipallohömpäksi”. Jotkut kirjoittivat jotain ja myöhemmin juttuja alettiin pitää jollain tavalla ja jostain syystä ”pyhinä”. Räisänen osoitti, että tällainen lukutapa ei perustu väitteiden totuuteen.

Räisänen ei tietenkään ollut ensimmäinen raamattukriitikko, mutta Suomen mittakaavassa ehdottomasti merkittävin. 

Vartija-lehden muistokirjoituksen voi lukea tuolta:

http://www.vartija-lehti.fi/heikki-raisasen-elamantyosta/

Valaiseva Heikki Räisäsen haastattelu on luettavissa tuolta:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/miksi-suomen-kiistellyin-teologi-heikki-raisanen-ei-eronnut-pappisvirasta/

Patmoksen Pasi Turunen kävi kiusaamassa lapsia

Tällä kertaa Patmoksen pellehermanni Pasi Turunen on käynyt kiusaamassa lapsia. Turunen kirjoitti:

Joukko lapsia oli valinnut minun luokkahuoneeni, jossa saivat kysellä kaikkea Raamatusta. En ole elämässäni ollut niin kipsissä ja sisäisesti kauhuissani, kuin silloin. 

Jotenkin siitä selvittiin. Olin helpottunut, kun huomasin, että on aika lopettaa.

Mutta sitten tuli johtaa lapset yhteiseen päätösrukoukseen. Minulla ei ollut aavistustakaan miten. Kokemukseni mukaan suomalaisia aikuisiakin on tavattoman vaikea saada rukoilemaan ääneen ja yhdessä.

Yhtäkkiä sain ajatuksen: ”Nyt me päätämme ja rukoilemme yhdessä,” sanoin lapsille. ”Rukoilemme jokainen lyhyesti vuoron perään siten,, että jokainen aloittaa sanoilla: ’Kiitos, Jeesus siitä, että…” ja sitten täydennät sen lauseen lyhyesti loppuun.”

Lapset painoivat päänsä rukoukseen ja yksi toisensa jälkeen rukoilivat: ”Kiitos, Jeesus siitä, että…” Se oli yksi koskettavimpia rukoushetkiä, joissa olen ollut. Lasten sydämestä nousevat kiitoksen aiheet olivat täynnä kiitosta elämän pienistäkin asioista - vanhemmista, ystävistä, leiristä, Jumalan sanasta. 

Noin kirjoitti mies, joka kannatti lapsiin kohdistunutta väkivaltaa Vanhan Testamentin yhteydessä tapahtuneissa kansanmurhissa. Lapset kuulemma olivat ”sotilaskohteita” ja täten ansaitsivat kuoleman.

Kirjoitin aiheesta vuonna 2015:

http://ateistinajatushautomo.blogspot.fi/2015/04/leif-nummela-ja-pasi-turunen.html

Erityisen raskauttavaa Turusen kannalta on se, että hän toi väkivaltaan pohjautuvan ”raamatullisen” agendansa selvästi esille Leif Nummelan toimittamamassa Cafe Raamatussa:

https://www.youtube.com/watch?v=tEqNC-zNCZo

Antaisitko näin vastenmielisen miehen aivopestä lapsiasi?

Poikkeuksellista rehellisyyttä Seurakuntalaisessa

Blogikirjoittaja Teuvo V. Riikonen osoitti poikkeuksellista rehellisyyttä Seurakuntalaisen sivuilla 31.1.2016 päivätyssä kirjoituksessaan, jonka otsikko oli Rajat kiinni ja pelkomme. Verrattuna esimerkiksi edellisessä postauksessani käsiteltyyn Leo Mellerin pelkovaikerointiin, Riikosen kirjoitus sijoittuu aivan päinvastaiseen suuntaan.

Riikonen kirjoitti:

Joillekin se on ”rajat kiinni” ajattelu. Se on reviirisäksätystä globaalin ajattelun sijaan. Mitä enemmän pyörimme oman napamme ympärillä, sitä enemmän sitä harjoitamme. Silloin olemme koko ajan varpaillaan, milloin pakolaisten, Venäjän, mamujen, suvakkien, toisella tavalla uskovien ja naapurikuntien asukkaiden puolesta. Pelkäämme enemmän naapuria, kuin naapuri meitä. Kun tällainen saa otteen, ihmisestä tulee erilainen. Tällaiset ihmiset vaativat rajoja kiinni, mutta eivät kaikkien kohdalla.

Sitten Riikonen lataa täyslaidallisen:

He vaativat ihmisiä aisoihin, poliitikkoja vankilaan ja pappeja oikeisiin töihin.  Heillä on koko ajan paha olla. He eivät tiedä, että heidän suurin ongelmansa on pelko, jota he eivät tunnista, tunnusta ja kohtaa. Heidän mielestään koskaan ei ole ollut näin kauheaa aikaa. Vedenpaisumuksesta, Rooman palosta, mustasta surmasta, rutosta, leprasta, maailmansodista ja Tsunamista on selvitty, mutta ”ei Perkele näistä 30.000 pakolaisesta.”

Änkyräuskovaisten kannalta Riikosen kirjoitus on karua luettavaa. Taitaa olla niin, että mitä fundamentalistisempi uskova on, sitä suuremman pelkokertoimen hän saa. 

Riikosen johtopäätös on:

Työtä pelon voittamiseksi on tehtävä yhdessä. Maailma on yhteinen, ongelmat yhteisiä ja haasteet yhteisiä. Rajat on annettu, mutta rajat voidaan ylittää. Uusi ajattelu vaatii uutta asennetta, ajattelua ja oman mukavuusrajan ylittämistä. Joskus se vaatii pelon tunnistamista, jotta voit sen kohdata.

Siitä vana fundikset toteuttamaan Riikosen teesejä sen sijaan, että aina vaikeroitte peloissanne.

Patmoksen pääjehun Uusivuosi

Patmoksen pääjehu, Leo Meller, pyrkii uusimmassa blogikirjoituksessaan kasvattamaan pelkokerrointa. Tuolla höppänällä on kuulemaa kuuma linja suoraan taivaaseen. Tällaisia väitteitä sieltä sitten tuli:

Vuonna 2016 Suomen kristityt joutuvat vainottaviksi.  Kenties ei vielä sellaissa muodoissa, joissa meihin käydään käsiksi ja kärsimme fyysisesti.  Muitakin tapoja on.  Kirjoitellaan tästä uudestaan, jos Herra viipyy ja suo meidän elää vuoden 2016 lopulla. 

Tuon sanomansa Leo on kyllä omaksunut amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston pelkovaikeroinnista. Pelko on kaiketi aina ollut uskonnollisen uskon moottori. Asiat menevät aina muka päin vittua, vaikka maailma on paljon parempi paikka kuin kertaakaan maailmanhistoriassa. Paskamaisia juttuja tosin tapahtuu, mutta niille ihmiset voivat tehdä jotain; tosin kuin Leo maaginen taivasheppu.

Miten Leo perustelee kristittyjen vainon vuonna 2016? Väitettä ei tietenkään perustella. Eihän Leo muutenkaan peruste väitteitään, koska ne tulevat kuumaa linjaa pitkin suoraan Jumalalta. Minä taas profetoin, että Leo saa tänäkin vuonna ylläpitää hölmöjä uskomuksiaan. Kukaan ei tule kieltämään Leo uskomasta maagiseen taivasheppuun. Jatka Leo vaan samaan malliin, niin ehkä vihdoinkin uskosta tulee Suomessa täysin irrelevantti ilmiö.

Ilmeisesti Leo hekumoi ajatuksella, että kristittyihin käytäisiin käsiksi. Kuka viitsii vaivautua? Tai ehkä jonkun tärähtäneen yksilön pitäisi, jotta Leo voisi tuntea itsensä tärkeäksi, kun edes kerran yksi yksittäinen profetia osuisi oikeaan, mutta lopulta sekin olisi silkkaa sattumaa.

Taitavat nämä fundamentalistiuskovat saada taivaspisteitä siitä, että heitä vainottaisiin. Muutenkin näillä leomellereillä on aika kilahtanut tarve uhriutua sen sijaan, että tekisivät jotain hyvää edistämällä yhteistä hyvää. Taikausko vain on niin sitkeää, että edistys on näille mellereille ja kumppaneille suoraan saatanasta.

Katsotaan jos olemme Leon kanssa vielä loppuvuodesta hengissä, minkälaisen vainon kohteeksi Leo ja kumppanit ovat joutuneet. Veikkaanpa, että loppuvuodesta Leo joutuu keksimään jonkin tekaistun vainon, jotta säilyttäisi julkisivunsa taikauskoisten ihmisten varteenotettavana profeettana.

Päivi Räsäsen synnit

Suomen Kuvalehdessä (nro 51-52 /2015; 18.12.2015) oli parin aukeaman juttu synnistä. Yksi haastatelluista oli entinen ministeri ja nykyinen kansanedustaja Päivi Räsänen. Aina kun Päkä aukaisee suunsa, niin tuloksena on ehtaa sontaa. Siinä asiassa Päkä ei petä koskaan. 

Päkä markkinoi syntiä kaikille, mutta Päkän markkinoima tuote ei ole kunnossa, joten Päkä syyllistyy virheelliseen markkinointiin. (Ja tämä oli kiltisti sanottu.)

Raamatun Jumala rakastaa ihmistä, mutta vihaa syntiä.

Kun tuossa viime vuonna luin koko Raamatun, niin huomasin sellaisen seikan, että Jumala vihaa ihmistä aina ja joka käänteessä. Raamattu on vihamielisen psykopaatin sairaskertomus. Mitä Raamattua Päkä oikein lukee?

Ilman syntiä ei tarvita ristiä.

Ei tarvitakaan, koska synti ei ole reaalimaailman ilmiö eikä ihmisen ominaisuus. Ristin liittyvä teologia on absurdia.

Jumala armahtaa vain Jeesuksen sovitustyön tähden.

Tuossa aiemmin Päkä piti Jumalaa rakastavana, mutta tuo väite kumoaa sen. Jumala on mielivaltainen sadisti, joka tarvitsee ihmisuhreja. Tai sitten Jumala on sekopää, joka uhrasi itsensä itselleen omien mokiensa tähden. Eipä ole Päkäkään suostunut ajattelemaan kuinka absurdeja juttuja pitää ”pyhinä”.

Kristillisen ihmiskuvan mukaan ihminen on mittaamattoman arvokas Jumalan kuva, mutta myös syntinen.

Tässä Päkän argumentissa on oikeastaan kaikki pielessä. Väite saa perusteettomat mittasuhteet Päkän mielikuvituksessa. Kristillinen ihmiskuva perustuu epätosiin premisseihin Jumalan olemassaolosta. Tästä seuraa, että ihminen ei edes hypoteettisesti voi olla yhdenkään Jumala kuva. Tuo synti sitten upottaa Päkän lopullisesti. Päkällä saataa olla niin huono itsetunto, että hän tuntee itsensä syntiseksi.  Tämä ei millään tavoin oikeuta Päkää yleistämään väitettään kaikkia ihmisiä koskevaksi. Päkä voi rypeä syntisyydessään ihan omissa oloissaan, mutta mitään reaalimaailman merkitystä sillä ei ole.

Ihminen ei halua kuulla tai myöntää olevansa syntinen.

Näin kai Päkä haluaisi asioiden olevan, jotta voisi oikeuttaa oman ankean agendansa levittämisen. Onneksi Suomessa ihmiset ovat sen verran valistuneita, että ymmärtävät Päkän jauhavan silkkaa paskaa.

Baabelin torni

Baabelin tornin rakentajat ovat esimerkki yhteisöllisyydestä, yhteisymmärryksestä, solidaarisuudesta, rationaalisuudesta, teknillisistä innovaatioista, yhteisestä hyvästä, uteliaisuudesta; Baabelin tornissa kiteytyy kaikki inhimillinen hyvä.

Tällainen inhimillinen hyvä sai pikkumaisen Raamatun jumalan raivoihinsa. Ei ihmisen toki sopinut pyrkiä minkäänlaiseen oman asemansa parantamiseen. Ihmisen tuli olla Raamatun jumalan mukaan ankea orja. Kun tuo sadistinen Raamatun jumala ei muuta voinut hän pyrki estämään ihmisen edistymisen sekoittamalla kielet ja levittämällä ihmiset kuka mihinkin.

Kertomus käsittelee vihanhallinnan puutteesta kärsivän Jumalan kuolinkouristuksia. Jumala ei koskaan voi estää inhimillistä edistystä. Vihdoinkin merkittävä osa ihmiskuntaa on niin edistynyttä, että tuollaiset raivopäiset jumalat on pantu viralta.

Vihdoinkin ihminen voi olla sitä mitä on – ihminen.