Uudestisyntyneen
professorin, Tapio Puolimatkan, ristiretki homoseksuaaleja ja erinäisiä
vähemmistöryhmiä vastaan saa koomisia piirteitä, kun otetaan hänen omat
taustansa. Puolimatkan tilannetta ei paranna sekään, että hän on käynyt
taisteluun mm. yksinhuoltajia vastaan vaatien samalla avioerojen vaikeuttamista
siten, että syyllisen tutkiminen palautettaisiin avioerojen yhteyteen. Avioeron
myöntämisperusteitä pitäisi Tapion mielestä kaikin tavoin kiristää.
Puolimatka
viittaa nykyisen vaimonsa säestyksellä aina nykyiseen perheeseensä, jossa on
kaksi kouluikäistä lasta, Asriel ja Mikael Puolimatka. Juuri koskaan Tapio ei
mainitse kahta vanhempaa, nyt noin kolmekymppistä, poikaansa Dani ja Joel
Puolimatkaa.
Puolimatkan
jutuista kuuluu katkeran vanhenevan miehen kiukku: jos Tapio tuntee itsensä
kaltoin kohdelluksi, niin kaikkien muidenkin tulee tuntea olonsa mahdollisimman
kurjaksi. Jos Puolimatkan ensimmäinen vaimo on pistänyt Tapiolle luun kurkkuun,
niin on vain moukkamaista pistää vahinkoa kiertämään.
Nyt
kolmekymppisten Puolimatkan poikien ollessa lapsia, Tapio teki ensimmäistä
väitöskirjaansa käytännöllisestä filosofiasta. Tuohon aikaan Puolimatkan
nykyinen vaimo, Mia, oli vielä teini. Mia on syntynyt vuonna 1970. Myöhemmin
Tapio teki vielä toisenkin väitöskirjan. Siitä hänelle pisteet.
Kahden vanhemman
lapsen ollessa noin 10-vuotiaita Tapio matkusti Yhdysvaltoihin muutamaksi
vuodeksi vierailevaksi tutkijaksi ja luennoitsijaksi. Tapion määränpää oli
South Bend, Indiana, ja siellä konservatiivinen, pääasiallisesti katolinen,
opinahjo nimeltä Notre Dame University. Niinä aikoina Tapsa tutustui mm. Alvin
ja Plantingaan ja muihin konservatiiveihin. Ei ole siis lainkaan yllättävää,
että Tapio toistaa sanasta sanaan amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston retoriikkaa.
Tämä tekee Puolimatkan näkemyksen oudoksi koskien sitä, että
sukupuolineutraalia avioliittoa käsittelevässä suomalaisessa – ja miksei
kansainvälisessäkin - debatissa olisi käytetty harhaanjohtavaa retoriikkaa.
Tapiolta kaltaiselta oppineelta olisi odottanut vähän parempaa suorituista kuin
noin heikkoa projektiota.
Näistä
vanhemmista Tapion lapsista Dani toimii Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen
Kirkon pastorina. Dani on koulutukseltaan teologian maisteri. Tuo STKL on kovin
konservatiivinen puulaaki, jolla on ainakin ennen ollut yhteyksiä Missouri
Synodiin, joka taas mutkan kautta kuuluu Leo Mellerin putiikin esikuviin.
Kaikille noille
em. putiikeille ja puulaakeille on täsmälleen samat sanakäänteet kuin mitä
Tapio itsekin käyttää. Kääntyypä Tapsa mihin suuntaan tahansa, niin hän on joka
puolelta ympäröity uskonnollisen oikeiston propagandalla. Ja sitähän Tapio
mielellään levittää.
Joel
Puolimatkasta ei ole senkään vertaa julkista informaatiota kuin veljestään
Danista. Tapio sentään mainitse yhden kirjansa – Uskonto, tiede ja evoluutio -
esipuheessa Joelin.
Hyvin on Tapio
yrittänyt häivyttää menneisyytensä siinä kuitenkaan onnistumatta. Ehkä Mia
Puolimatka on niin kärttyinen Tapion kahdelle vanhimmalle lapselle, että
aihetta ei juuri sovi edes puhua.
Jos Tapio nyt sitten
sattuisi olemaan eronnut tai vaikka leski, niin sitä suuremmalla syyllä Tapion
tulisi olla ylpeä lapsistaan; varsinkin kun Dani on valinnut pappisuran. Mutta
kun menneisyydessä on jotain mörköjä ja luurankoja, niin ehkä Tapio on
ajatellut unohtaa koko asian toivoen, ettei kukaan huomaa.
Perhedynamiikka
taisi mättää Tapion entisessä perheessä ja ei se taida olla ihan kunnossa
nykyisessäkään perheessä.
Kaiken lisäksi
Danilla on ainakin yksi lapsi, joten Tapio voisi keksittyä vaikka
lapsenlapsensa kanssa leikkimiseen sen sijaan, että kiljuu palstoilla vaatien
keskustelua, mutta itse pakenee paikalta kun jotain omaa näkemystä pitäisi
uskottavasti puolustaa.
Tapion poika
Dani Puolimatka kertoo tuossa alle olevan linkin takana dokumentin (alkaa
sivulta 26) perusteella seuraavaa:
Tieni Jumalan lapsena alkoi, kun minut kastettiin kansankirkkoon
vauvana vuonna 1986.
Isäni rohkaisemana aloin myös lukea
Raamattua systemaattisesti läpi. Jossain vaiheessa vähän ennen yläasteen
alkamista olin kuitenkin lakannut lukemasta Raamattua. Emme myöskään käyneet
perheenä säännöllisesti jumalanpalveluksessa, enkä isän houkutteluista
huolimatta suostunut lähtemään hänen mukaansa kirkkoon.
Niinpä uskoni alkoi pikku hiljaa hiipua.
Jossain vaiheessa menetin täysin uskoni, vaikka en koskaan sinänsä
kieltänytkään Jumalan olemassaoloa.
Lapsemme tykkäsivät käydä kirkossa ja pyhäkoulussa.
Lähde josta
Danin lausahdukset on koottu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti