Tapio Puolimatka
on jatkanut ristiretkeään kristinuskon ujuttamisesta tieteeseen muka
varteenotettavana vaihtoehtona tieteelliselle metodille jo kauan. Tapio, se
keskustelu käytiin loppuun jo yli sata vuotta sitten. On vain moukkamaista
vanhenevalta katkeraksi kääntyneeltä mieheltä esittää jotain niin hölmöä kuin
Tapio Puolimatka tekee. Puolimatkan niin hellimä usko on vain sentimentaalista
toiveajattelua, jolla ei ole mitään tekemistä yhdenkään reaalimaailman ilmiön
kanssa.
Uuden Suomen
Puheenvuoro-palstalla yli vuosi sitten (19.1.2015) Tapio julkaisi kirjoituksen,
jonka otsikko oli Tarvitaanko
demokratiassa ajatuspoliiseja?
Vastaus on: Ei!
Tämä johtopäätös voidaan tehdä jo ennen kuin on edes lukenut Tapion kynäilyn
tuotetta. Sitten kun on lukenut jutun, niin vastaus on entistä jyrkempi: Ei,
ei!
Tuossa Uuden
Suomen ”kertomuksessa” Puolimatka tyypilliseen tapaansa vyöryttää tekstiä
esittäen suuren joukon erilaisia väitteitä kuitenkaan esittämättä mitään
varteenotettavaa väitteidensä tueksi tai oikeutukseksi. Tämä on niin tavallista
näille ”uudestisyntyneille”: kaikkiin kohtiin vastaaminen vaatisi kirjan
kirjoittamista. Sitten kun ihan joka kohtaan ei vastata, niin nämä
uudestisyntyneet kiljuvat riemusta: et pystynyt vastaamaan siihen ja siihen!
Puolimatkalta
jää kuitenkin itsekritiikki tekemättä. Hän suorastaan vaatii, että hänen
kanssaan ”keskusteltaisiin”, mutta kun se keskustelu ei ole debattia vaan
Puolimatkan puolelta puolivillaista propagandaa, niin juuri kukaan ei viitsi
vaivautua. Oikeilla tieteentekijöillä on muutakin tekemistä kuin kinata housut
kintuissa narahtaneen uskonsankarin kanssa. Minulla onneksi on aikaa ja jopa
voimia.
Katsotaanpa
tuosta Uuden Suomen kirjoituksesta vain yhtä väitettä. Puolimatka kirjoitti: Vaikka sukupuolineutraalia ajattelua on
ajettu tasa-arvon nimissä, sen propagoimisessa on turvauduttu totalitaarisiin
menetelmiin. Mielikuvien varaan rakentuva julkisuustulva menettää tehoaan, jos
sen keskeisiä mielikuvia kyseenalaistetaan kriittisessä ja asiallisessa
keskustelussa. Sukupuolineutraali avioliittonäkemys on keinotekoinen luomus,
jonka uskottavuuden säilyttäminen edellyttää kriittisen keskustelun
rajoittamista.
Tuon sitaatin
kuittaamiseen riittäisi yksi sana – projektio.
Tuo strategia on
niin nähty: Puolimatka ottaa omat totalitaariset väitteensä ja esittää ne vastapuolen
heikkouksina. Moukka mikä moukka!
Hyvinhän tuo
Puolimatka on saanut asialleen julkisuutta. Hän on ollut ahkera
mielipidekirjoittaja. Hänellä on ollut käytössään lähes kaikki kristilliset
mediakanavat. Jo asemansa puolesta Puolimatkalla olisi mahdollisuus saada
ajatuksiaan julki, mutta se taas ei onnistu, jos jutut eivät täytä tieteen
kriteereitä, niin eihän niitä julkaista tieteellisissä julkaisuissa. Sitten
heppu kitisee siitä, että hän ei saa julkisuutta kirjoituksilleen.
Vika ei ole
demokratiassa tai sen puutteessa. Puolimatkan jutut ovat perättömiä ja
parhaimmillaankin todentamattomia.
Sentimentaalisuudessa
Puolimatka on linjassa uskonveljiensä ja – sisartensa kanssa. Juuri Puolimatka
ja kumppanit ovat viljelleet sentimentaalisuuteen perustuvia uhkakuvia kaikkien
vastustamiensa asioiden suhteen. Täten oman päättelynsä mukaan, kun noita
sentimentaalisia uhkakuvia toistetaan tarpeeksi, niin ne menettävät tehonsa.
Tosin näillä Puolimatkan uhkakuvilla ei ole ollut reaalista perustaa. Ne ovat
enimmäkseen sentimentaalista nostalgista hymistelyä. Taas Puolimatka uppoaa väitteidensä mukana.
Mitä lie
Puolimatka tarkoittaa asiallisella keskustelulla? Jos hän vuodesta toiseen
toistaa – kuten tekee – samoja moneen kertaan epätosiksi osoitettuja ja kaiken
lisäksi hölmöiksi havaittuja väitteitä, niin niitä tuleekin sanoa hölmöiksi
väitteiksi. Sitten Puolimatka närkästyy siitä, että hänen väitteitään kutsutaan
juuri siksi, mitä ne ovat – hölmöiksi epätosiksi väitteiksi. Moukka mikä moukka
tuo Puolimatka ja tämä oli kovin kiltisti sanottu.
Kukaan ei ole
millään tavoilla rajoittanut Puolimatkan sanomisia. On myös sivistynyttä sanoa
asiasta, jos uudestisyntynyt professori on väärässä, kuten tavallisesti onkin.
Puolimatkan perusteesi on: hän saa kritisoida ihan mitä tahansa, mutta kun
häntä kritisoidaan, niin se ei sitten enää käykään.
Oppineisuus ei
ole tuonut Tapiolle minkäänlaista sivistystä ja se näkyy kauas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti