Uudestisyntyneen
professorin, Tapio Puolimatkan, nykyinen puoliso Mia Puolimatka, tarjoilee
omissa kirjoituksissaan hilpeitä heittoja. Siinä on vakka kantensa löytänyt.
Voidaankin kysyä, kumpi on aivopessyt toisensa? Ehkäpä molemmat vain ovat
uskonharhaisia. Vaikea uskoa, että molemmat ovat väitelleitä kasvatustieteiden
tohtoreita.
Mia kirjoitti:
Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen on
vaurioitunut perusteellisesti toiminnallisesti ja älyllisesti. Kristillisen syntiinlankeemusopin mukaan tällainen
itsepetos ja vääristynyt käsitys todellisuudesta on ominaista jokaiselle
ihmiselle, koska syntinen ihminen ei kykene kohtaamaan todellisuutta
rehellisesti...
Ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa
rehellistä itsetuntemusta ilman Kristuksen armoa ja rauhaa.
Kun tuota Mian väitettä
ryhtyy tutkimaan, niin perimmäisenä taustaoletuksena on jonkin jumalan
olemassaolo ja tuon jumalan olisi juuri oltava kristinuskon Jumala. Edelleen
taustaoletuksena on Aadamin ja Eevan faktuaalisuus. Lisäksi oletuksena on syntiinlankeemus
historiallisena tapahtumana.
Nyt Mian olisi esittävä
jotain todennettavaa väitteidensä tueksi, mutta sitä tuskin on odotettavissa.
Mian väitteet liikkuvat vielä heikommalla perustalla kuin kulmikkaiden
ympyröiden olemassaolo. Niistä toki voidaan puhua, vaikka ne eivät ole
reaalimaailman entiteettejä. Mian Jumala on samanlainen Meinongin viidakossa
asustava olio kuin tuo kulmikas ympyrä.
Näin heikoista
lähtökohdista alkaa Mian epistemologinen anarkismi: Anything goes! Ainakin niin
kauan kuin sillä pystytään perustelemaan Mian taustaoletuksia, jotka eivät
itsessään ole edes tosia. Minä voin riittävällä varmuudella sanoa, että Mian
taustaoletukset todellakin ovat epätosia, eikä ole edes etäisiä viitteitä
siitä, että tilanne tulisi muuttumaan.
Miahan voisi ihan itse tehdä
tieteellistä tutkimusta koskien taustaoletuksiaan; onhan hänellä muodollinen
pätevyys tutkimukseen. Tosin Mia kyllä ymmärtää itsekin, ettei hänen
taustaoletuksensa ole tietoa, ei edes uskomuksia, vaan pelkkiä toiveita, joiden
perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä ihmisen kognitiivisista
kyvyistä, vaikka Mia niin väittää.
Mian epistemologia on niin
epätoivoista, että se suorastaan nolottaa lukijaa. Ihmisen tietokyky todellakin
on rajallista, johtuen aivojen materian ja siihen liittyvien sähkökemiallisten
reaktioiden rajallisuudesta. Taas kerran tietokyky saa
matarialistis-naturalistisen selityksensä, johon yhdelläkään jumalalla ei ole
nokan koputtamista. Kun Mia ja Tapio pitävät filosofisesta saivartelusta, niin
he voisivat perehtyä neurofilosofiaan. Tosin siinä saattaa usko mennä.
Mutta mitä Mia tarkoittaa
”vääristyneellä” käsityksellä todellisuudesta? Jo filosofian alkeiskurssin,
jonka luulisi Miankin suorittaneen, perusteella on aivan selvää, että aistit
eivät tuota välttämättä oikeaa käsitystä todellisuudesta. On kuitenkin
todennäköistä, että aistit antavat riittävän luotettavan kuvan todellisuudesta,
sen rakenteesta ja toimintatavasta, jotta todellisuudesta voidaan ylipäänsä
puhua mielekkäästi.
Koska Mia pitää jumalaansa
todellisena reaalimaailman oliona, myöskään Jumalasta ei voisi olla luotettavaa
tietoa. Mian argumenttia ei pelasta edes Raamattu jumalallisena ilmoituksena:
Raamatun kirjoittajat ovat voineet kirjoittaa ihan omiaan ja jopa valehdellen.
Itse Jumalakin on saattanut valehdella, vaikka Jumalasta usein sanotaan, että
Jumala ei valehtele, eikä voi valehdella. Tosin Jumala on juuri saattanut
valehdella tässäkin asiassa. Taas Mia argumenttien epistemologinen viitekehys
on heikolla perustalla.
Tuon Mian lausahduksen
mukaan Miakaan ei pysty kohtaamaan todellisuutta rehellisesti. Tätä väitettäni
voidaan jopa tutkia empiirisesti. Silti Mia menee väittämään, että jokin
myyttinen hahmo nimeltään Jeesus olisi rehellisyyden edellytys.
Taas törmätään Jeesuksen
todentamattomaan historiallisuuteen. Jeesuksen armokaan ei pelasta Miaa
epistemologiselta katastrofilta. Olisi edes auttavasti esitettävä mekanismi,
jolla Jeesus jollain tavoin aiheuttaisi aistien ja aistihavaintojen tulkintojen
luotettavuuden parantumisen. Sama pätee myös kaikkiin jumalallisiin vaikutuksiin.
Koska sellaista
vaikuttavaa todennettavaa mekanismi ei sitäkään ole esitetty, eikä sellaisesta
ole edes viitteitä, on perusteltua väittää, että sellaista mekanismia ei ole.
Jos joku joskus sellaisen pystyy esittämään, niin se ilmiö taas joutuu
kriittisen tieteellisen tarkastelun kohteeksi. Se, kestääkö mikään Jeesuksen
masinoima mekanismi tieteellistä tutkimusta, on jo science fictionia.
Mia Puolimatka voi vain
tarjota epistemologiseen epätoivoonsa…puuf!…yliluonnollista taikuutta. Mutta
sekään ei kestä kriittistä tarkastelua.
P.S. Mia väite löytyy
hänen kirjastaan Psyykkinen terveys ja synnintunto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti