Opiskelijatkin hermostuivat Tapio Puolimatkan pseudotieteestä

Kun jo edellisessä blogissani kritisoin uudestisyntynyttä professoria, Tapio Puolimatkaa, niin tarkastellaanpa erästä hänen haastatteluaan. Voisinpa tehdä eräistä uudestisyntyneen professorin kirjoituksista meta-analyysin ja/tai dekonstruktion. Olkoon tällä kertaa, mutta ehkä jo huomenna…

Mutta sitten haastatteluun. Käytän tässä kirjoituksessani uudestisyntyneestä professorista nimeä P. Johdannossa haastattelun tekijä kertoo: Myös kasvatustieteen opiskelijoilta on kuulunut ihmettelyä P:n uskontoon nojaavasta ajattelusta ja valikoivasta suhtautumisesta tieteellisiin teorioihin.

Tuota sopiikin ihmetellä. Ehkä opiskelijat voisivat reklamoida yliopiston rehtorille. On oikeastaan aika surullista juuri noiden opiskelijoiden kannalta, että uskonnollinen vakaumus ja siitä kumpuavat taustaoletukset haittaavat tuolla tavoin opiskelua. Ilmeisesti uudestisyntyneellä professorilla ei ole velvollisuutta tarjota opiskelijoille parasta käytettävissä olevaan tieteellistä tietoa. Uskonnolliset uskomukset eivät ole tietoa eivätkä subjektiiviset kokemukset jumalista – ihan mistä tahansa niistä – ole yleispäteviä.

P: “Siellä oli vahvana usko, että ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi. Tämä on ratkaisevaa, koska jos ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, silloin jokaisen yksittäisen ihmisen järki ja havainnot ovat luotettavia.”

Periaatteessa väitteen totuusarvo ei riipu sen esittäjästä, mutta kun on kyse uudestisyntyneestä professoristamme, niin väitteen totuusarvon oletusarvo on epätosi. Hänen on siis joka kerta osoitettava väitteensä totuusarvoltaan todeksi; muussa tapauksessa oletusarvo epätosi pätee. Kun kerta uudestisyntynyt professori pitää empiiristä metodia olennaisena, niin nyt hänellä olisi oiva tilaisuus osoittaa luomisen totuusarvoksi tosi. Mutta P sen kuin kiemurtelee väitteensä todistustaakan kanssa liittämällä väitteeseen konditionaalin jos…Sen minkä uudestisyntynyt professori hyväksyy ilman verifikaatiota, minä hylkään samoin perustein.

Vaikka väite ihmisestä Jumalan kuvasta pitäisi paikkansa, niin väite on silti kestämättömällä pohjalla. Ovatko psyykkiseltä kapasiteetiltaan vajaat ja heidän havaintonsa luotettavia? Tuskinpa vain. Vielä mielenkiintoisemmaksi väitteen empiirinen testaus tulee kemiallisten mielenmuokkaajien ansiosta.

Yksittäisen ihmisen järkikään ei ole ei ole luotettavia. Jos olisi, niin kaikkien havaintojen ja päättelyjen tulisi ilmetä kaikille samanlaisina eikä virherajoja olisi tarpeen ottaa huomioon.

P: Kristillisellä syntiinlankeemusopilla oli erittäin tärkeä merkitys kokeelliseen luonnontieteeseen. Se luo sen ajatuksen, että kaikkein älykkäimmätkin ihmiset voivat olla itsepetoksessa. Siitä syntyvät itsekriittiset tiedeyhteisöt.

Suorastana briljanttia kiemurtelua! Sitten kun uudestisyntynyt professori todistaa syntiinlankeemuksen faktuaaliseksi episodiksi, niin Nobel-palkinto kilahtaa kassaan, mutta kai siitäkin maksetaan kymmenykset. Kymmenysten maksaminen on sekin hölmöä: väitteeltään todentamattomia tai selvästä epätosia väitteittä sisältävän aavikkobarbaarien kirjoittaman kirjan auktoriteettia pidetään niin velvoittavana, että sen propagoiminen jopa opiskelijoille katsotaan oikeutetuksi.  Sellaisesta ei synny akateemista ”tutkimusta” eikä edes pseudotiedettä (tästä myöhemmin) vaan silkkaa propagandaa. Kristillisessä, opiskelijoilla tehdyssä, yhteiskuntakokeessa kristillistä propagandaa ei tietenkään sanota propagandaksi vaan vaihtoehtoiseksi ajatteluksi. On perin hölmöä, että jossakin asiassa – esim. jumalkysymyksissä - noudatettaisiin eri tieteen kriteereitä kuin muussa tieteessä.

Niin tai näin, tuo P:n kommentti on projektio hänen oman ajattelunsa epätotuudesta. Uudestisyntynyt professorimme näyttää ymmärtävän, että hän ei voi perustella juuri mitään väitettään faktapohjalta, niin kuvitteellinen syntiinlankeemus on suorastaan surkea yritys pelastaa argumentti ja itse professori enemmältä noloudelta. Edellisessä uudestisyntynyttä professoria koskevassa kritiikissäni sijoitin professorimme faktavapaalle vyöhykkeelle. Sinne hän faktojen puutteen johdosta kuuluukin. On se voimakas itsepetos tuo usko.

Edelleen synti ei ole reaalimaailman ilmiö, eikä ihmisessä ole mitään, mitä mikä olisi syntistä. Syntiä ei voida verifioida. Täten Occamin partaveistä taas käyttämällä synti on tarpeeton lisäoletus. Ilmiöt saavat selityksensä ihan perustellusti ja todennettavasti ilman syntiäkin. Uudestisyntyneen professorin näkökulmasta synti on vain toiveajattelua. Ehkä uudestisyntynyttä professoria harmittaa se, että maailma ei olekaan syntinen, vaikka hän kovasti sellaista toivookin.

Empiirisen tieteen edellytys on testattavuus, toistettavuus ja verifikaatio. Siinä ei ole syntiinlankeemuksella osuutta asiaan…*huokaisee*

Haastattelija: Kristittyä tiedeyhteisöä professori pitää ateistista avoimempana, sillä altavastaajan asema pakottaa huomioimaan vaihtoehtoiset näkökulmat.

Niinpä tietenkin, mutta vain uudestisyntyneen professorin kokemushorisontissa. Tästäkin kristillisestä yhteiskuntakokeesta yliopistossa on vuosisataiset kokemukset ja ne todettiin haitalliseksi jo ajat sitten. Tieteellisenä taustaoletuksena mikään usko ja uskonto ei pätevä, vaikka uudestisyntynyt professori dominionistisen strategiansa mukaan yrittää ujuttaa taustaoletuksiaan tieteelliseen tutkimukseen ja debattiin.

Ei pidä ihmetellä, jos selvästi epätodet väitteet nuijitaan maanrakoon, koska sinne ne aivan oikeutetusti kuuluvat. Monessa yhteydessä uudestisyntynyt professori on siten nillittänyt, että hänen sananvaputtaan rajoitetaan eikä hänen ”tieteelliset” mielipiteensä saa mediassa huomiota. Onko P siis vain huomionkipeä? Ehkä vähän sitäkin, mutta kun mielipiteillä ei ole muuta merkitystä kuin taustaoletusten propagoiminen, niin eihän sellaista voi ottaa tosissaan tieteen parissa. Sitä paitsi uudestisyntyneellä professorilla on ollut käytössää jotakuinkin kaikki suomalaiset kristilliset mediakanavat, joten jos uudestisyntyneellä professorilla olisi oikeasti jotain tieteellistä sanottavaa, niin se olisi löytänyt tiensä laajemmankin yleisön pariin. Näin ei ole tapahtunut, eikä tule tapahtumaan, koska P operoi enimmäkseen faktavapaalla vyöhykkeellä.

Haastattelija: Mutta jos ateistinen tiedeyhteisö ei ole valmis kyseenalaistamaan omia lähtökohtiaan, onko sitten kristillinen tiedeyhteisö valmis asettamaan omat peruskäsityksensä puntariin? Puolimatkan mukaan tämä ei ole tarpeen.

Taustaoletuksena olevaa uudestisyntyneen professorin uskoa ei tietenkään ole tarpeen asettaa kyseenalaiseksi, sillä tieto tappaa uskon. Ja tästä aiheesta on oikein verifioituja tutkimuksia! Uudestisyntynyt professori upposi aika syvälle tuon kommenttinsa kanssa.

Loput uudestisyntyneen professorin haastattelusta on paavoväyrysmäistä kiemurtelua: en minä sitä tarkoittanut vaan…

Siltikään P ei ole löydä ajatuksilleen mitään todennettavaa perustaa. Professorin faktavapaa vyöhyke vaikuttaa kaikenkattavalta.

Jotta uudestisyntyneen professorin jutut osuisivat edes johonkin kategoriaan, niin katsotaanpa, mitä X:n kollega, Raimo Tuomela, on sanonut pseudotieteestä.

1. Pohjautuu monesti epämääräiseen, usein mentaaliseen perustaan

a)      jossa on vaikkapa ruumiittomia henkiä.

b)      joka sallii auktoriteettiuskon tai joka perustuu jonkin eliitin paranormaaleihin tiedonhankintakykyihin

c)      Kaavamainen, dogmaattinen asenne totuuden puolesta, ei yritä etsiä totuutta muuttamalla omia näkemyksiään silloin, kun havainnot ja päättely niin vaativat.

2. Monesti, joskaan ei aina ja kaikilta osin, karttaa loogis-matemaattista tarkkaa ajattelua.
3. On oppi, jonka oletukset ja teoriat ovat testaamattomia tai eivät ole testattavissa tai kumottavissa lainkaan. Näennäistieteelliset väitteet ovat monesti ristiriidassa paremmin tutkittujen ja koeteltujen tieteellisten väitteiden kanssa. Näennäistieteen väitteet eivät muutu, vaikka havainnot ja loogis-teoreettinen tutkimus näyttävät muuta.
4. On oppi, jota kiinnostaa usein käytännölliset monesti henkilöön liittyvät asiat, kuten miten parantaa sairaus, miten tuntea itsensä onnelliseksi, mikä johtaa monesti näennäisteknologiaan.
5. Menetelmät eivät korjaa omia virheitään, eivätkä pohjaudu hyvin koeteltuihin yleisiin teorioihin
6. On monesti erillinen oppi, jota eivät muut tue.

Tuo oli Tuomelan kirjasta Tiede, toiminta ja todellisuus: Tieteellisen maailmankäsityksen filosofiset perusteet (1983)

Paul Kurtzillakin (poimittu Tuomelalta) on asian tiimoilta sanottavaa. Paul Kurtzin mukaan näennäistiedettä luonnehtivat seuraavat piirteet:

1. tarkkojen kokeellisten menetelmien puute
2. ei yhtenäistä ja testattavaa teoriapohjaa
3. väittää saavansa vahvistavia tuloksia, vaikka käytetyt koemenetelmät eivät ole tarkkoja eivätkä puolueettomat havaitsijat voi myönteisiä tuloksia vahvistaa.

Pseudotiede muistuttaa propagandaa, sillä propaganda piirteitä ovat:

1. Helposti tajuttavaa, yksinkertaista
2. Massoihin vetoavaa
3. Harkitusti yksipuolista, muutamaan iskusanaan keskittyvää
4. Kahtiajakautunut maailma, kompromissien puute
5. Valmiiden mielipiteiden hyväksikäyttö
6. Tunteisiin ja vaistoihin vetoaminen
7. Tunteiden ja käyttäytymisen manipulointi
8. Toimintaan aktivoivaa
9. Vastustavan kannan mustamaalaamista
10. Puutteelliset tai yksipuoliset tiedot, puolitotuudet ja valheetkin.

Eräs toinen uudestisyntynyt professori, Matti Leisola, oli päivätöissään tiedemies, jonka tieteellisissä tutkimuksissa pidettiin evoluutiota ainoana perusteltuna selityksenä tutkitulle ilmiölle. Vapaa-ajallaan hän oli sitten ”nuoren maan kreationisti. Aika moraalitonta sekin. Uudestisyntynyt professorimme elää sentään johdonmukaisesti koko ajan faktavapaalla vyöhykkeellä.

Uudestisyntyneen professorin haastattelu oli julkaistu 12.2.2015 eräässä opiskelijoiden julkaisussa. nimeltä Jylkkäri. Haastattelu löytyy netistä.