Alepubin isänmaalliset kupolipäät

Marlborot loppu ja matka kioskille vaikuttaa tarpeelliselta. Jalassa Converset, mutta se biisi, jossa laulettiin ”tennareilla on kevyt kävellä” on aivan väärässä. Vastatuuleen ei ole koskaan kevyt kävellä, vaikka jalassa olisi mitkä tennarit. Converset siksi, että yli 40 vuotta sitten Ramoneseillakin oli sellaiset. Muutama Converset on vuosikymmenten aikana tallattu puhki. Muita jalkineita en  sitten olekaan juuri omistanut.

  ”Kartonki punaista Marlboroa. Kovia askeja”

   ”77 euroa”

Maksu kortilla.

Näin yksinkertaista se on. Maksukortitkin ovat äärihihujen mielestä pedon merkki. Pedot kyllä ovat jossain ihan muualla. Minkälainen mahtaisi olla keskelle otsaa lätkäisty pedonmerkki? Dollarin tai euron symboli?

Jos olisi oikein isänmaallinen, niin kasvattaisin saunan takana kessuja ja sätkäpaperit repisin Raamatusta tai virsikirjasta. Isäni kertomusten mukaan tällaista harrastettiin jatkosodan asemasotavaiheessa. Minäpä tuen kansainvälistä rosvokapitalismia ostamalla amerikkalaisia syöpäkääryleitä. Miten on isänmaalliset, pitääkö siirtyä kessuun ja virsikirjaan?

On tämä tupakoitsijan elämä kovaa. Silloin kun minä aloin polttaa, niin Colt-aski maksoi 1,95mk.

* * *

Eihän tästä ole kuin muutama vuosikymmen, kun isänmaalliset pilottitakkia käyttävät kupolipäät kokoontuivat alepubissa. Puolen tusinaa heitä oli, ei sen enempää. Yhden kesän seurasin heidän touhujaan siinä pubissa. Nuoret vähän eksyksissä olevat miehet kittasivat kaljaa, eikä asiaan liittynyt mitään sen kummallisempaa. Pieniä pelokkaita poikia, ei juuri muuta. Nykyään pilottitakit on korvattu huppareilla ja rankimmat isänmaalliset ovat alkaneet käyttää haalareita. Kai he sitten haluavat identifioitua duunariremmiin. Suon sen heille oikein mielelläni, vaikka onhan se vähän duunarin arvokkaan työn halventamista, että kupolipäät ovat omineet heidän vaatepartensa käyttöön, jolla ei ole alkuperäisen käytön kanssa juuri mitään tekemistä. Kupolipäät ovat kupolipäitä haalareilla tai ilman. Enää ei ole alepubissakaan niin paksua tupakansavua, että sen leikkaamiseen tarvittaisiin moottorisahaa.

En pidä fasismista, enkä oikein terveysfasismistakaan, mutta jotenkuten hyväksyn tupakointia koskevan terveysfasismin.

* * *

Kun seuraa Uuden Suomen Puheenvuoroa, niin aina kun joku persuista joku on mokannut (tällä kertaa se oli jälleen porilainen blondi Laura Huhtasaari), niin räyhähenget heräävät henkiin. Ei henkiä oikeasti ole olemassa, mutta perussuomalaisia räyhähenkiä on.

Puheenvuoroon kirjoittavilla on palstan sääntöjen mukaan oltavalla näkyvillä kuva. Kun katsoo kuvia, niin lähes kaikilla kuvissa olevilla isänmaallisilla miehillä on kaulassaan kravatti. Ehkä he luulevat kravatin tuovan uskottavuutta, mene ja tiedä. Minä näen asian taas päinvastoin: vähäinenkin uskottavuus katoaa. Kravatti tekee käyttäjästään idiootin näköisen. Kravatti voi liottaa soppakulhossa tai tuopissa. Vielä idioottimaisempaa on, kun kupolipää käyttää kravattia. Se on etikettivirhe, mutta etiketeistä viis. Etiketit kuuluvat kaljapullon kylkeen.

Prosenttijengien vaaliliitto, krisut & persut

Juuri kun olin ehtinyt pohtia perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien lähentymistä, niin persujen äänenkannattaja Suomen Uutiset kertoi, että krisut ja persut ovat muodostaneet Varsinais-Suomessa vaaliliiton.

Tämä vaikuttaa kahden prosenttipuolueen taholta paniikkiratkaisulta. Kun kummankaan puolueen äärioikeistolainen agenda ei oikein sytytä vaan synnyttää pelkästään vastarintaa, niin jotain oli keksittävä. Persut asettavat yhteiselle listalle 14 ehdokasta ja krisut 3. Tavoitteena on yhteensä neljä paikkaa eduskuntaan. Nähtäväksi jää pääseekö kyrpä otsassaan pullisteleva Ville Tavio tällä kertaa läpi. Seiska-julkkis Kike Elomaan paikka taitaa olla sekin uhattuna. Siinä ne olivatkin Varsinais-Suomen kärkipoliitikot persujen ja krisujen yhteiseltä listalta.

Tarinan mukaan molemmat puolueet päättävät itsenäisesti ehdokkaista, näkisipä vain. Eiköhän siellä puoluetoimistoissa pohdita nimilistaa. Persujen kannalta ehdokasasettelu lienee helpompaa, idiootteja löytyy aivan varmasti tarpeeksi. Krisuilla taitaa olla vähän vaikeampaa. Muutama viikko sitten heidän äänenkannattajansa KD-lehti nillitti siitä, että sopivia ja päteviä ehdokkaita on vaikea löytää. En lainkaan ihmettele miksi. Taantumukselliset ehdokkaat ovat prosenttijengiä, mutta ehkä heistä joku pääsee jollain konstilla läpi.

Vaaliliittoa oli pohdittu oikein perussuomalaisten tuumaustunnilla. Kukas muu sitä tuumaustuntia pitää kuin persujen työmies, raiskauksestakin Matti Putkonen. Jos ikinä saisin mahdollisuuden tavata Putkosen, niin minulla olisi hänelle vain yksi kysymys: Mikä sai sinut tunkemaan pissavehkeesi vastanhankaisen naisen pimperoon? Jatkokysymys voisi olla, jos Putkonen ei ennen sitä heittäisi minua ulos tilaisuudesta: Onko raiskaustuomio edellytys ja minimivaatimus persujen työmieheksi? Kai raiskaus sitten tekee Putkosesta oikein kansallismielisen ja isänmaallisen työmiehen. Tosi tuokin titteli ”työmies” on niin kulunut, että se olisi saanut jäädä muinaisille menneille vuosikymmenille. Työmiehestä tulee mieleen lähinnä lapionvarteen nojaava ”pakkotyöllistetty”.

Perussuomalaisten nykyinen puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo: Perussuomalaisilla on pitkät perinteet teknisestä vaaliyhteistyöstä Kristillisdemokraattien kanssa. Perinne jatkuu nyt Varsinaissuomessa ja on varmasti kummankin osapuolen äänestäjien kannalta hyvä ratkaisu.

Kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maaselkä jatkaa: Olen iloinen vaaliliiton mahdollistumisesta. Vaaliliitot johtuvat Suomen epätasa-arvoisesta vaalijärjestelmästä.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, tai krisujen yhteydessä profeetta, että matkan varrella tulee paljon ryppyjä rakkauteen. Siitä alkaa sitten paskanheitto.

Penismittelöön Laura Huhtasaaren kanssa ajautunut Jussi Halla-aho taas lataa: On korostettava, että vaaliliitot eivät ole ideologisia vaan käytännöllisiä. Kumpikin osapuoli katsoo todennäköisesti hyötyvänsä vaaliliiton tekemisestä. Toisaalta on kuitenkin selvää, että vaaliliittokumppanin on oltava perusarvoiltaan ja tavoitteiltaan suunnilleen samalla kartalla kuin oma puolue. Tämä kai sitten tarkoittaa kristofasistista yhteiskuntajärjestystä.

Tuomittu kriminaali Halla-aho jatkaa jaaritteluaan, mutta kaikki on kuultu jo ennen, joten sitä ei kai tarvitse referoida taas tässä yhteydessä tämän enempää. Kuten jo aiemmin sanoin: Halla-ahon munat surkastuu, pois putoaa…

Vaaliliitto kusee kummankin puolueen kintuille ja siitä alkaa syyttely. Prosenttipuolueet kutistuvat Varsinais-Suomessa entistä pienemmiksi prosenttipuolueiksi. Kumman kasti kestää paremmin? Arvelen, että krisujen. Persut ovat aina olleet helkkarin huonoja häviäjiä. Persut saavat kehiteltyä vaalitappiostakin salaliiton. Surkealla kannatuksella ei tietenkään ole mitään tekemistä heikon vaalimenestyksen kanssa. Syynä on aina puolueellinen media.

Jos haluaa hupailla em. vaaliliiton kustannuksella, niin kannattaa lukea Suomen Uutisten kommenttiosuudesta löytyviä avautumisia. Olen pitänyt suomalaisia fiksuina, mutta noista kommenteista ei sellaista voi päätellä. Moukkien keskittymä löytyy Suomen Uutisista

* * *

Vuoden 2019 eduskuntavaaleista tulee Suomen oloissa ehkä likaisimmat vaalit ikinä. Lokaa, kuraa ja paskaa lentää puolin ja toisin. Siinä ristitulessa äänestäjä sitten joutuu tekemään äänestyspäätöksensä.

Oikeastaan pidän yhteiskunnan poliittista polarisoitumista hyvänä ilmiönä. Vaikka itse kuulunkin sodan jälkeen syntyneisiin suuriin ikäluokkiin, joille syötettiin konsensuspolitiikkaa tuutista jos toisestakin, niin konsensuspolitiikan propagoiminen ei tuottanut ehkä toivottua tulosta. Kun sodan tuhon jälkeinen jälleenrakennus oli saatu jotakuinkin valmiiksi, niin erot kärjistyivät uudelleen.

Meistä nuorista tuli radikaaleja, joille edellisten sukupolvien kulttuurin prinsiipit olivat hevonhumppaa. Lapsistamme taas tuli se sukupolvi, joka rakensi teknologiasuomen. Kauas on siis tultu sotasukupolven agraarista läävästä. Tähän väliin on mahtunut jos jonkinlaista kissanhännän vetoa, mutta niistäkin onn selvitty, vaikka valtakunnanoikeuteen eivät ole joutuneet muut kuin Aarre ”Sapeli” Simonen ja vuosikymmeniä myöhemmin Kauko Juhantalo. Väyrysen Paavo vältti valtakunnanoikeuden nipin napin ja vain siitä syystä, että hänelle oltiin kilttejä. Ei muuten olisi kannattanut. Tosin positiivisena seikkana tuosta episodista seurasi se, että Väyrysen ura on ollut silkkaa syöksylaskua. Maaliin asti Pate ei ole vielä päässyt, mutta ehkä jo seuraavien vaalien yhteydessä.

* * *

Vaaliliiton yhteydessä Merja Eräpolku virittelee fantastisia visioita puolueestaan KD-lehdessä. Mirja selittää: Miksi poliitikkoihin ei luoteta? Varmasti vastaus piilee siinä yleistetyssä kokemuksessa, että poliitikot lupaavat yhtä ja tekevät toista vallan saatuaan toista.

Tuo ei nyt ole mikään krisujen ongelma, sama koskee jotakuinkin kaikkia ehkä yhden hengen oppositioita lukuun ottamatta. Olenhan sitä minäkin tuntenut muutaman ihan oikean poliitikon, eivätkä he kaikki olleet konnia, korkeistaan pieniä kelmejä.

Sitten Merja Eräpolkukin syyllistyy paskapuheeseen, jota voisi kutsua oikeastaan valehteluksi: Yleensä kristittyjä pidetään rehellisinä ihmisinä.

Tästä asiasta olen täysin eri mieltä. Krisut keräävät riveihinsä suurimmat konnat. On myös epärehellistä pitää olemattomia olioita olemassa olevina ja väittää, että nämä olemattomat oliot vaikuttaisivat maailmanmenoon siten, että jos olemattomien kuviteltuun tahtoon ei taivuta, niin tuloksena on Sodoma ja Gomorra tai jotain muuta, jota mikään evidenssi ei tue. Rehellisiä poliitikkoja ei krisujenkaan riveistä löydy. Vuosia sitten krisujen puheenjohtaja Sari Essayah sanoi Suomen Kuvalehden haastattelussa, että hän ei voi uskoa alkuräjähdykseen ja evoluutioon vastakkaisesta todistusaineistosta huolimatta, sillä ne ovat Raamatun ilmoituksen vastaisia.

Onko tuo tietoista valehtelua vai perusteellista harhaisuutta? Sen tietää Sari, ja jos ei tiedä, hän on välittömän sairaalahoidon tarpeessa.

* * *

Temaattisesti näiden vähäisempien persujen hengentuotteet noudattavat henkeäsalpaavassa määrin amerikkalaisen alt-rightin agendaa esitettynä propagandistisessa muodossa. Tämäkin heille suotakoon, mutta omaperäinen ajattelu olisi pelkän oman uskottavuuden kannalta sekin kovin suotavaa. Ehkä pakkotoisto ja toiston pakko ovat oireita intellektuaalisesta konkurssista. Tai sitten vähäisemmillä persuilla ei ole mitään asiapohjaista sanottavaa, mutta sanomaan on pakko päästä, joten sanotaan sitten jotain jostain ja mieluiten kaikkein tökeröimmällä tavalla. Klikkausten lukumäärä ei ole pelkästään eduksi kaupallisen median julkaisualustoille, sillä klikkauksilla monet muutkin tahot mittaavat omien väitteensä totuutta. Mitä enemmän klikkauksia, sitä totuudenmukaisempia näiden väitteiden voisi olettaa olevan. Tämä on kuitenkin argumentaatiovirhe argumentum ad populum. Politiikka tehdään vain ainoastaan argumentaatiovirheiden pohjalta. Tältä ainakin vaikuttaa, jos seuraa poliittista kansalaisjournalismia sellaisena kuin persut sitä tekevät.

* * *

Tähän mennessä kaikki puolueet ovat epäonnistuneet vaalikampanjoidensa avauksissa surkeasti.

Demarit hirttivät itsensä lakkoon, joka ei sitten vaikuttanutkaan mihinkään. Puheet yleislakosta karahtivat kiville. Mahdollisuus menetettiin ja toista tuskin tulee ennen vaaleja.

Keskusta kaatuu pääministerinsä myötä. Keskustasta on tullut suuryritysten lainsäädäntöön vaikuttava elin, jonka ainoa tarkoituksena on suurpääoman etujen ajaminen. Keskusta on ajanut Kokoomuksesta oikealta ohi.

Kokoomus on sekin heilahtanut niin oikealle, että kaikki mitä he ovat ikinä keksineet esittää, merkitsee kurjistumista ja pääoman kasaantumista. Kokoomus todentaa Marxin teorian siitä, että pääoma tosiaan kasaantuu harvojen käsiin muiden kurjistuessa.  Ihmeen vähän kritiikkiä he ovat saaneet asian johdosta.  Puoli vuotta aikaa vastustaa Kokoomuksen rosvokapitalismia.

Arvelen, että seuraavan puolen aikana kaikki poliittiset puolueet kaivautuvat poteroihinsa. Tuloksena on hallituskriisi, mikä on oikeastaan hyvä juttu, sillä sellaista ei ole koettukaan Suomessa pitkään aikaan. Ainakin siinä yhteydessä selviää, mikä on kunkin instanssin positio. Toivottavasti epädemokraattisilta lehmänkaupoilta vältytään.

Laura Huhtasaaren ja Ville Tavion propaganda-apparaatti soluttautui kirkkoon

Kaikkea nuo perussuomalaiset keksivätkin vuoden 2019 eduskuntavaaleja koskevan kampanjoinnin alkumetreillä. Kirkotkin kelpaavat nykyään propagandan levittämisen foorumeiksi. Ennen sellainen oli varattu Kokoomukselle, jonka slogan ennen kyky-puolueeksi profiloitumista oli: koti, uskonto ja isänmaa. Vuosikymmeniä sitten tunsin yhden kokoomusnuoren, mutta ei hänkään tuosta fraseologiasta paljon perustanut. Siihen aikaan Kokoomus oli poliittisessa paitsiossa ja jotain muuta oli keksittävä. Aika ajoi noista fraaseista ohi ja perussuomalaiset omivat termit omikseen, mutta samalla he tekivät niistä niin perverssejä, että vanhat vielä elossa olevat sivistysporvarit irvistävät termien nykyiselle käytölle. Sivistysporvarit melkein kuolivat sukupuuttoon jo silloin 70-luvuilla. Porvareista tuli rosvoparoneita ja suunta on kiihtynyt suuryritysten vallan kasvaessa sellaiseksi, että globaaliin yritysten mielivaltaan voi vastata vain globaaleilla ratkaisuilla. Siinä touhussa kansallismielinen ja isänmaallinen talouspolitiikkaa tarkoittaa käsien nostamista pystyyn. En ole kuullut ainuttakaan kansallismielistä ratkaisumallia globaalin riisto- ja rosvokapitalismin kurjistavaan vaikutukseen. Rosvokapitalismi on nykyään se kaikkein vaarallisin prosenttijengi.

Maanantaina järjestettiin Turussa tilaisuus, josta perussuomalaisten propagandajulkaisu Suomen Uutiset repi otsikon: Kirkko kohtasi perussuomalaiset – Huhtasaari lähetti terveiset: ”Olkaa rohkeita”.

Penismittelöön puolueensa puheenjohtajan kanssa ajautuneelta Huhtasaarelta tällainen kommentti oli oikeastaan enemmän kuin odotettu. Pari viikkoa sitten kolme tamperelaista koululaista kyykytti peniksiään vertailevaa Huhtasaarta ja Halla-ahoa niin perusteellisesti, että puolueen strategiapalaverien ainoa aiheena on ollut siitä lähtien damage control. Tällainen uskonnollinen ulostulo oli Huhtasaaren kannalta oikein oletettava. Nuoren maan kreationistin maailmassa universumi on 6000 vuotta vanha, Aatami ja Eeva historian todellisia henkilöitä, Nooan taikatulva tapahtui vain muutama tuhat vuotta sitten. Puhuvat käärmeet ja puhuvat aasit ovat harhaisen maailmankuvan peruskiviä. Mahtoi Bilieamia vituttaa kun hänen aasinsa jutteli niitä näitä. Tällainen maailmankuva diskvalifioi kenet tahansa, mistä tahansa vastuunalaisesta tehtävästä, mutta persuille se taas on meriitti. Kokoomukselle selvisi jo vuosikymmeniä sitten, että paskanpuhumisella ei pääse pitkälle. Paskanpuhujat narahtavat jutuistaan ennemmin tai myöhemmin ja se ura oli sitten siinä. Ainoan poikkeuksen tekee Paavo Väyrynen, mutta hän onkin kepuleista kepulein. Paavo Väyrynen eli jo silloin kun T. Rex oli vielä eläin.

Tuon Turun Mikaelin kirkossa järjestetyn bakkanaalin toisena esiintyjänä oli kansanedustajana toimiva Ville Tavio. Ville Tavio on se varsinaissuomalainen kansanedustaja, jonka ei tarvitse osallistua Huhtasaaren ja Halla-ahon penismittelöihin, sillä Ville Taviolla on keskellä otsaa iso kyrpä; ja se on todella iso, isompi kuin Pinokkion nenä. Vielä ei ole selvinnyt, onko Taviolla ollut kyrpä otsassaan syntymästään asti, vai kasvoiko massiivinen sukupuolielin otsaan jossain myöhemmässä elämänvaiheessa. Lopputulos on kuitenkin sama: Ville Tavio on vittumainen mies, tai hänen tapauksessaan kyrpäinen mies. Taviota ei lainkaan hävetä, että hänellä on kyrpä otsassa. Häpeämätöntä sakkia nuo persut.

Tapahtuman konna on kuitenkin kirkkoherra Jouni Lehikoinen, joka oli antanut seurakuntansa tilat propagandakäyttöön. Kun Suomen ev.lut. kirkko kerää verot jäseniltään, niin on typerryttävän moraalitonta, että tiloissa järjestetään uusfasismiin kallellaan olevan järjestön tilaisuus, vaikka Tavio ja Huhtasaari kuinka yrittäisivät olla hartaita kristittyjä. Kaiken tähän mennessä ilmitulleen informaation perusteella molempien persukansanedustajan kristillisyys on vain ja ainoastaan islamofobiaa. Se, mitä heidän kristillisyydestään jää jäljelle, tarkoittaa kristinuskon haitallisimpia muotoja.

Ville Tavio heitti tilaisuudessa jonkin isoäitivertauksen, mutta se oli niin typerä, ettei se tarvitse lainkaan referointia. Noissa kristillisissä piireissä vertauksien käyttämistä pidetään oikein viisaan ihmisen puheena. Näinhän asia ei todellisuudessa kuitenkaan ole. Vertauksia käyttävät huijarit, joilla ei ole mitään pätevää sanottavaa ja sanoman substanssikin on silkkaa psykedeliaa. Mitä lie ”herkkusieniä” Tavio veteli ennen esiintymisvuoroaan?  Juuri siksi Jeesuskin puhui vertauksin: mitään tähdellistä asiaa ei ollut, mutta jotain oli ihan pakko päästä sanomaan, joten vertaukset toimivat paskapuheena. Poikkeuksia ei juuri tunneta. Vertaukset ovat melkein aina kontekstista riippumatta paskapuheita. Ehkä joku silti pitää vertauksia kovinkin viisaina. Sitä ne eivät ole.

Seuraavana vuorossa oli Laura Huhtasaari. Tässä vaiheessa kaikkien hälytyskellojen pitäisi soida: Danger! Danger!

Lauralta kysyttiin: ”Miten nuoret saadaan kiinnostumaan kirkon sanomasta?” Tällä viitattiin tyhjiin kirkkosaleihin. Vastaus löytyisi tästä blogista, mutta Laurahan ei lue tätä blogia. Neljän vuoden aika politiikkaa ja uskontoja on tarkasteltu postauksissani aika monesta perspektiivistä. Jotain relevanssia näillä kirjoituksillani on ollut suhteessa tuohon Lauralle esitettyyn kysymykseen.

Laura tarinoi vastauksessaan seuraavasti: ”Minä oikeasti toivon sitä, että kirkko rohkeasti puolustaa kristillisiä arvoja, kristittyjä, kristillistä perinnettä, koska muuten islam pyyhkii yli. Me tarvitsemme vahvan kristinuskon Suomeen.”

Englannin kielessä on kuvaava sana Huhtasaaren kommentoinnille – fearmonger. Se tarkoittaa suunnilleen pelon lietsomista, mutta minä sanoisin sitä pelkovaikeroinniksi.

Kaikki tuo mitä Laura tuossa sanoi, on kopioitu USA:n uskonnollisen oikeiston retoriikasta. Republikaanit ovat toistaneet mantraansa vuosia, jopa vuosikymmeniä. Tuolla retoriikalla ei kyllä kasvateta munaa, vaikka se saattaakin olla Lauran toiveissa.

Oikeastaan Laura toistaa Putinin pelikirjan retoriikkaa, mutta tuo retoriikka kierrätetty Amerikan kautta. Siellä siihen on lisätty muutama löyhkäävä lisämauste. Persut ja krisut ovat hyväksyneet tuon kaiken inhimillisen humaanisuuden vastaisen narratiivin juonen karvoineen päivineen. Sellainen paskapuhe vetoaa helposti niihin joiden psyyken profiili on jo valmiiksi patologinen. Tuo joukko on menetetty, eikä heitä saada palautettua ihmisten kirjoihin, joten meidän muiden tehtäväksi jää minimoida heidän haittansa. Tämä tietenkin kuluttaa intelligentsian  resursseja, mutta ainakin toistaiseksi olemme selvinneet ihan kiitettävästi

Sellaiseenkin johtopäätökseen voi tulla Tavion ja Huhtasaaren vaikerointia tarkastellessa, että persut ja kristillisdemokraatit kilpailevat paljolti sanoista äänestäjistä. Persujen ja krisujen yhteinen kannatus taitaa liikkua maksimissaan jossain 15 prosentin paikkeilla. Tämä joukko siis kannattaa autoratiivista totalitarismia, dominionistista kristofasismia ja kaikkea sitä, mitä tässä blogissa on kritisoitu vuosien ajan.

Huhtasaari esittää oikein ultimaatumin: Me tarvitsemme nuorisoherätyksen. Haluan, että jokaisella nuorelle olisi ilon aihe tulla kirkkoon, saisimme täytettyä tämän salin vielä teidän lisäksenne nuorilla. Haluan että kirkot ovat täynnä Suomessa./…/ Älkää alistuko yhteiskunnan hegemonia edessä. Pitäkää Raamatusta kiinni. Pitäkää evankeliumista kiinni. Pitäkää Jumalan sanasta kiinni. Se on rohkeutta., ja sitä teiltä odotamme.

Suomeen herätystä on odotettu jo kauan. Se tapahtuu ehkä jo huomenna, mutta herätys tapahtuu aina nurkan takana, joten sillä ei ole merkitystä kuin nurkan takana majaileville manipulaatiolle alttiille väestölle. Eivät nämä nurkan takana majailevat mitään yhteiskunnan roskasakkia ole. Heidän täytyy vain kävellä nurkan ympäri ja silloin maailma ilmenee heille sellaisena kuin oikeastaan on – aika mukavana paikkana, vaikka nämä fearmongeria viljelevät moukat toista väittävätkin. Moukat ovat perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien ehtymätön luonnonvara, vaikka vähitellen heidänkin rivinsä harvenevat. Nuorten keskuudessa on käynyt suoranainen kato.

Toki kannattajiakin Tavion ja Huhtasaaren takapajuisuudelle löytyy. Tuon Suomen Uutisten jutun kommenttiosuudesta löytyy yhden nimimerkin tilitys koskien kirkon ja valtion eroa Näin se vuodatus meni: No ”ennen vanhaan” sitä eroa ei juuri ollut ja yhteiskunnat ja yhteiskunnat rakentuivat paljolti kristillisen moraaliopin pohjalta. Nyt on tietysti toisin, Jumalalle on käännetty selkä ja moraalioppi luodaan uudestaan ihmisen omien kokemuksellisten aivoituisten mukaan, ja kun ajattelee mihin kaikkeen törkyyn ihminen kykenee niin ei hyvältä näytä. Toisaalta ero pitäisi olla selvä: kirkon ei pidä ottaa mallia maallistuneesta valtiosta ja toisaalta valtio ei saisi määrätä kirkon oppia. Ei nämä asiat tietenkään ihan yksinkertaisia ole.

Ville Tavio taas yritti jutustella jotain valtiofilosofiasta, mutta vituiksihan se meni ja niin tapahtui aina kun ei ole edes perustietoja valtiofilosofiasta. Persuille, siis heidän kannattajilleen, näyttää kelpaavan faktaksi kaikki, mitä joku keksii vain sanoa.

Abrahamilaiset uskonnot ovat kaikki väkivaltaisia

Väkivalta on kaikkien uskontojen perusprinsiippi. Kaikki muu tilpehööri on sitten kyhätty väkivallan ympärille. Täten uskontojen väkivaltainen ydin on pyritti hävittämään käärimällä antihumanistinen uskomus käärepaperiin. josta yksinkertaisimmat eivät heti huomaa, kuinka haitallisen kulttiin ja lahkoon he ovat uponneet. Erityisen raskauttavaksi asian tekee lasten indoktrinointi metodien ollessa kiristys, korruptio, kaupankäynti sekä uhkailu ja pelottelu.

Ihmiselämä itsessään on näille uskonharhaisille vierasta. Ihmiselämän arvon määrittelee kuvitteellinen taivasheppu. Abrahamilaisten taivasheput ovat sen sortin sadisteja, että heille ihminen kelpaa väkivallan uhriksi tai kosmiseksi pelinappulaksi.

Vaikka noita abrahamilaisten taivasheppuja ei olekaan olemassa, niin pahoista deluusioista kärsivät ihmiset toimeenpanevat milloin mitäkin teurastuksia, koska ihmiset muka ansaitsisivat sellaista kohtelua. Tämäkin kuvottavuus on paketoitu synniksi, mutta kun synti ei ole millään tavoin reaalimaailman ilmiö vaan yksi alistamisen muoto sekä oiva keino oikeuttaa väkivalta.

Kaikesta edellisestä voidaan päätellä, että uskovat ovat antihumanisteja: maltilliset antavat oikeutuksen kuvottavuuksiin ja radikaalit fundamentalistit panevat kuvottavuudet toimeen ollen oikein esimerkillisiä taivasheppujen kirjanpidossa.

Sekä maltilliset että fundamentalistiset radikaalit seurustelevat olemattomien olioiden kanssa ja se kertoo todella paljon heidän psyykensä tilasta. Milloin korvaan kuiskuttelevat jumalat ja saatanat, toisinaan demonit ja muut kuvitteelliset oliot kuten puhuvat käärmeet ja aasit. Harhat ovat harhoja ja harhojen ne uskonnollisetkin harhat ovat.

Mika Niikko ruumishuoneella

Perussuomalaisten kansanedustajista ja aaseista aasein, Mika Niikko, on ilmoittanut hakevansa jatkokautta eduskuntaan. Aasiasta kertoi Niikon kultin äänenkannattaja Suomen Uutiset, joka on aivan liian yliampuva nimi tuolle propagandajulkaisulle, jota luotsaa päätoimittajan ominaisuudessa Hommafoorumilta ponnistanut ammattitrolli Matias Turkkilan. Uutisistahan siinä julkaisussa ei ole kyse. Eipä puoluelehdeltä voi edes odottaa uutisointia. Siinä suhteessa mikään ei muuttunut vuosisatojen kuluessa. Taisi olla Turkkilan käsialaa tuokin Niikkoa koskeva ”tiedote”: Niikko ei nimittäin itse pysty laatimaan edes yhtä koherenttia lausetta. Ehkä noita aaseja ei edes päästetä puhumaan omasta puolestaan, sillä muuten prosenttikannatus putoaisi promillekannatukseksi.

Niikko on tullut myös tunnetuksi nuorisorikollisena. Jotain autovarkauksia ja muita källejä Niikolla on tillillään. Hän on tuomionsa kärsinyt, joten ei siitä sen enempää. Ihmetellä kuitenkin täytyy, miten nämä uskonnolliset ja poliittiset kultit aina löytävätkin nuo konnat äänitorvikseen. Joku myyttinen hahmo, jota joku kutsui joskus Jeesukseksi, kuulemma vaikutti asiaan, mutta koska yhdestäkään Jeesuksesta ei ole mitään luotettavaa evidenssiä, niin eiköhän Niikon ja kumppaneiden Jeesukset ole silkkaa puppugeneraattorin tuotetta. Sellainen puppu saa paskapuhemittarin hyppäämään ihan tappiin. Eipä olemattomilla hahmoilla ennenkään ole ollut minkään maailman vaikutusta. Jeesuksen kaltaiset supersankarit seikkailevat heistä kertovien tarinoiden sivuilla.

Myöhemmissä elämänvaiheissa Mika Niikko se vasta kunnostautuikin sekopäisessä touhussa. Niikko kävi muinaisen Nokia Mission pääjehun Markku Koiviston kanssa herättelemässä ruumishuoneella vainajaa. Tuolta ruumiilta oli jo poistettu paljon sisuskaluja, mutta niin vaan Niikko ja Koivisto huusivat maagista Jeesusta tekemään tempun.

    -Jeeeeesuuuuss…!!!

Niin pysyi tuokin kroppa kylmänä. Oli siinä ruumishuoneen vahtimestarilla ihmettelemistä. Ei vaadi psykiatrin pätevyyttä, että voi sanoa Niikon ja Koiviston kuuluvan hullujenhuoneelle.  Tiedä sitten yrittivätkö Niikko ja Koivisto tunkea suolia ja muita sisäelimiä takaisin vainajan sisuksiin. Tuon episodin yhteydessä ruumishuoneen vahtimestari altistui sellaiselle mielipuolisuudelle, ettei sellaista toivoisi kenenkään kohtaavan.

Markku Koivisto oli raivokas homoseksuaalisuuden vastustaja ja niin on Niikkokin aina eduskunnassa pitämiään puheita myöten.

Koiviston tapauksessa kävi vain niin, että hän päätyi leikkimään pissavehkeillään toisen samanlaisen kanssa. Potkuthan siitä tuli. Selittelyä päälle ja tilapäinen maanpako jossain maailman perslävessä. Tämä ja muut samanlaiset tarinat ovat niin toistuvia, etteivät ne jaksa enää edes huvittaa. Kaikesta tästä huolimatta sama sekopäisyys toistuu tälläkin hetkellä taas jossain. Koiviston puolustus perustui ”sielunhoidollisiin” tekijöihin, mutta kun sielujaan ei ole, joten kyseessä oli pelkästään seksuaalinen hyväksikäyttö. Miten sielunhoito, jos sieluja nyt sattuisi olemaan olemassa, liittyy peniksiin, ei mitään tietoa. Manipulaattorina Koivisto onnistui hyvin.

Eikä tuo em. sekoilu ollut ainoaa sekoilua Nokia Missiossa. Silminnäkijäkertomusten mukaan Nokia Missionin tilaisuuksissa katosta satoi kultapölyä tai saattoihin olla se olla kultahippujakin.

Olisin halunnut olla siivoja noilla areenoilla. Lopuksi olisi voinut lakaista kultahiput yhteen kasaan ja useamman tilaisuuden jälkeen olisi kasassa ollut melkoinen ominaisuus. Sellaiseen saaliiseen Tankavaraan kullanhuuhtojat pääse ikinä, ei vaikka kaivaisi vuosikymmeniä.

Suomen Uutiset kertoi, että Mika Niikko oli ensin ajatellut palaavansa nuorisotyönpariin, mutta

muuttanut mielensä. Olisivatko nuoret sanoneet Mikalle: ”Pidä Jeesuksesi! Me juomme kaljaa!

Kuka vanhempi haluaisi lapsensa osallistuvan Mika Niikon järjestämään nuorisotoimintaan? Ei varmasti kovin moni, sillä Niikon maailmassa universumin ikä 6000 vuotta, Aatami ja Eeva todellisia henkilöitä kuten myös puhuvat käärmeet ja puhuvat aasit. Nooan arkkikin ja sen ympärille rakennettu Niikon maaginen maailman on ihan totta. Fuck you, Mika Niikko!

Eikä Mika ole selvinnyt talouskälleittäkään. Asiaa koskevat muistiinpanoni ovat kadonneet mustaan aukkoon, joten vedetään sitten ulkomuistista. Muutama vuosi sitten jaettiin nuorisojärjestöille avustuksia ja Niikko sai junailtua paljon rahaa edustamalleen puulaakille. Jos en ihan väärin muista, niin asiaan liittyi jotain ruoka-avustuksiakin.

Mika Niikon suurin saavutus on se, että hän on saanut Hikipediaan oman artikkelin. Se on Niikon suurin meriitti.

Pink Floydin lentävät porsaat

Kun on seurannut niin poliittisia tilaisuuksia kuin uskonnollista sekoilua sekä Suomessa että Yhdysvalloissa, niin eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy. Mahtavaa paatosta ja mielenkiintoista sekoilua löytyy molemmilta puolilta Atlanttia.

Noita spektaakkeleita ei oikein pysty seuraamaan ilman kourallista rauhoittavia tai muita kemiallisia mielenmuokkaajia. Sinänsä outoa, että rock-konserteissa ei kemikaaleja tarvita, vaikka amerikkalaiset tilaisuudet ovat järjestävästä tahosta rakennettu spektaakkeleiksi. Korvatulppia tarvitaan vain silloin kun joku asiastaan vakuuttunut saarnaaja tai poliitikko kirkuu mikrofoniin sekavaa suolistoääniä muistuttavaa korinaansa.  Tai mistä minä tiedän onko tuo kouristeleva hahmo lavalla vakuuttunut asiastaan, en ole koskaan kysynyt. Kouristelu taas kuuluu koreografiaan.

Suomessa tullaan paljon perässä. Tilaisuuksia tarjoillaan kahvia ja pullaa, joskus ihan makkaraakin. Toisinaan jaetaan ihan ämpäreitä. Tämä kertoo siitä, että suomalaiset ovat hyvin harrasta kansaa, niin uskonnollisesti kuin poliittisesti. Suomalaiset kerääntyvät sinne, missä saa jotain ilmaiseksi; amerikkalaiset taas kokoontuvat sinne missä spektaakkeliin käytetään rahaa, käytetään vaikka sitä rahaa ei edes olisi.  Demagogeja löytyy kummastakin maasta, mutta aste-erot ovat suuret. Kummat lie enemmän sekaisin?

En ole käynyt suomalaisessa uskonnollisessa tilaisuudessa vuosikymmeniin, joten tietoni perustuvat toissijaisiin lähteisiin. Ei sen puoleen, en ole käynyt tuona aikana amerikkalaisissakaan uskonnollisissa tilaisuuksissakaan. Eiköhän Amerikassa silti jatku se perinteinen bat-shit-crazy-bible-thumping-meininki. Sellaisesta on kai jo merkkiä Suomessakin nuoremmalle väelle suunnatuissa tilaisuuksissa. Poliittisissa tilaisuuksissa olen sen sijaan käynyt aistimassa ilmapiiriä aina kun se on ollut mahdollista.

Pyrotekniikkaa, savukoneita mutta boa vielä puuttuu! Show must go on!

Paljon on petrattavaa niillä kansanedustajaehdokkailla, jotka värjöttelevät torin laitaan pystytetyssä kojussa hartaana toiveena, että edes joku ohikulkija pysähtyy kojulle. Uuden äänestäjän hankkiminen olisi jo toiveiden täyttymys. Montako rommitotia tuo värjöttelijä joutuu kumoamaan kampanjan aikana? Kemiallinen mielenmuokkaaja se on rommitotikin

Kääpiönheittokilpailujakaan ei ole näkynyt, mutta ei ole näkynyt sirkuksen partaista naistakaan.

Eikä Suomessa näy protestoijiakaan. Amerikassa sellainen kansalaisaktivismi on taas ihan arkipäivää. Tilaisuus on epäonnistunut, jos se ei saa aikaan vastamielenosoitusta, joka taas poikisi vastamielenosoituksen vastamielenosoituksen ad infinitum.

Keskustalaisten tupa-illoista on pitkä matka USA:n presidenttiehdokkaiden vaalitilaisuuksiin sekä hyvässä että huonossa

Spektaakkelit on valitettavasti Suomessa ulkoistettu (vai sisäistetty) internetin ihmeelliseen maailmaan. Ymmärrän oikein hyvin, että Suomen talvessa ei tehdä vallankumousta, kun pakkanen panee vaikka kukaan muu ei panisikaan. Ennen vallankumous sentään siirrettiin sisätiloihin sateen sattuessa. Oi niitä aikoja!

Olipa sitten kyse tupailloista tai poliittisista spektaakkeleista, niin esiintyjät ovat samanlaisia – itseään tärkeinä pitäviä robotteja, joiden kömmähdyksetkin ovat käsikirjoitettuja. Sitten kun sattuu yksikin autenttinen kömmähdys, niin selittelyä riittää. Selittely taas on merkki pakonomaisesta oikeassaolemisesta. Kuinka monta kertaa joku myöntänyt kömmähdyksensä. Paavo Väyrynen melkein myönsi., muut eivät, ja Väyrysenkin tapauksessa paino on sanalla melkein.

Ehkä vasta sitten on syytä olla huolissaan, kun suomalaisissa tilaisuuksissa alkaa näkyä Pink Floydin keikoilta tuttuja lentäviä possuja.

Tamperelaiset nuoret panivat persut polvilleen

Kolme tamperelaista koululaista sai yhden suomalaisen puolueen polvilleen. Se on jo sen luokan suoritus, että sille täytyisi nostaa hattua, jos minulla olisi hattu. Kelpaako lippalakki tai pipo?

Koululaisilla on enemmän vaikutusta kuin viime viikolla lakkoilleilla duunareilla. Lakko on sekin ihan tarpeellinen voimannäyttö, mutta nuorten ulkoparlamentaarinen kannanotto kertoo enemmän siitä, mikä on suunta. Yhdenmukaisuutta tavoitteleva perussuomalaisuuden kultti ei voi hyvin.

Perussuomalaisten damage control on vain pahentanut heidän tilannettaan. Kaikki yritykset ovat menneet selittelyn puolella. Selittely taas on ollut salaliittoteorioiden viljelyä ja monistamista. Nuoriin sellainen selittely ei uppoa.  Täytyy olla aika syvällä perussuomalaisessa kultissa, jos pitää selittelyä uskottavana.

Nuoria ei nykyään pysty kuohimaan munattomiksi myötäilijöiksi. Tästä syystä perussuomalaiset ovat joutuneet perääntymään maagiseen kulttikäyttäytymiseen. Maaginen ajattelu helpottaa kognitiivista dissonanssia. He ovat menettäneet nuorten kannatuksen, jos kannatusta nyt alun alkaenkaan oli.

Ennen muinoin puolueilla oli nuorisojärjestönsä. Kai sellaisia on vieläkin olemassa. Niiden vaikutus vain on marginaalinen. Hyvä niin.

On hassua, että nuoria sanotaan passiivisiksi. Poliittisen puolueen kyykyttäminen ei ole osoitus passiivisuudesta, päinvastoin.

Kun perussuomalaiset huomenna heräävät, uusi kommandoisku tapahtuu jossain muualla kuin tamperelaisessa koulussa. Kun agenda on vastenmielinen, niin vastarintaa on odotettavissa kaikilla foorumeilla.