Perussuomalaisten penismittelö Huhtasaari vs. Halla-aho

Laura Huhtasaari haluaa kasvattaa isomman peniksen kuin Jussi Halla-aholla on. Jussista taas tuntuu, että munat surkastuu, pois putoaa… Tämä tietenkin sillä oletuksella, että Jussilla on jotain, joka voi pudota pois. Kun seuraa näiden kahden perussuomalaisten nokkahahmon touhuja, niin on hieman epäselvää, kumman testosteronitaso on korkeampi: toisella se on nousussa, toisella laskussa.  Muilla persuilla ei ole penismittelössä mitään mahdollisuuksia.

Aamulla kun korkkaa aamukaljan ja kurkistaa internetin ihmeellisille keskustelupalstoille, niin kaljat ovat lentää näppikselle; toisinaan pelkästä hirnuvasta naurusta, toisinaan taas silkasta vitutuksesta. Ehkä vitutus ei sittenkään ole se kaikkein kuvaavin ilmaisu. Miten olisi ”hämmästys”? Hämmästystä seuraa näppiksen kuivaaminen kaljasta. Toistaiseksi näppis on suostunut toimimaan lukuisista kuivauksista huolimatta. Kuinka paljon kaljaa näppis kestäkään?

Kun näppis on kuivattu kaljasta, voi siirtyä aina niin ihmeellisen internetin uutispalstoille. Onhan niitä ihan oikeitakin uutispalstoja ja niitä on ihan hyvä seurata, jos haluaa tietoa. Hassun hauskat isänmaallisten salaliittoteoriat ovat niitä kaikkein hupaisimpia juttuja. Niitä löytyy valeuutissivustoilta, joita voi kutsua vaihtoehtomedioiksi, jos haluaa olla kiltti. En tiedä, haluanko olla tänään kiltti.

Huhtasaari lykkäsi vaalivankkurinsa liikkeelle, mutta ne vankkurit rämisevät pahemmin kuin 1980-luvulla omistamani Buick Skylark. Molemmat ovat luotettavia; vaalivankkurit vievät kohti auringonlaskua varmasti, Buick taas vei sinne minne kuski halusi. Juoksukilpaluissa varaslähtö aiheuttaa hylkäämisen, mutta politiikassahan ei tunneta varaslähtöjä, kun monta konnaa on samalla viivalla: paikoillenne, valmiit…hep!

Naljailu ja leukailu kuuluvat politiikkaan, hyvin usein myös suoranainen vittuilu. Se vaatii paksua nahkaa, mutta perussuomalaisten primadonna, Laura Huhtasaari, on huono kestämään mitään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä saati sitten silkkaa vittuilua. Juuri tästä syystä Huhtasaarta tuleekin kritisoida kärkevämmin kuin muita poliitikkoja. Ei ne munat silläkään tavoin Lauralle kasva, mutta ehkä nahka paksuuntuu. Tosin Laura saattaa kuoria jokaisen millin uutta nahkaa kuorintavoiteella. Isänmaallista olisi käyttää suomalaisvalmisteista raastinrautaa. Ehkä sellainen löytyy rautakaupan varastosta. Jos ei löydy, niin ehkä sitten museosta.

On aivan mahtavaa häröilyä, että kolme tamperelaista nuorta kuohivat Lauran munat, vaikka Laura kovasti yrittikin kasvattaa munaa. Siis kolme koululaista!  Tällaisia nuoria tarvitaan. Näillä tamperelaisilla koululaisilla oli asenne kohdallaan.

Onko Tampereella siten jotenkin erityisen radikaalia nuorisoa? Siltä se vaikuttaa, jos perustaa näkemyksensä Huhtasaaren stooreihin. Tampereen vesijohtovedessä täytyy olla jotain radikalisoivaa kemikaalia, tai sitten ei. Kuinka paljon vesijohtovettä täytyy juoda, jotta radikalismin lamppu syttyy? Noiden nuorten radikalismi suorastaan säkenöi.

Ihmiset alkavat toivottavasti olla kyllästyneitä näiden oikean laidan poliitikkojen tekopyhyyteen. Nämä oikein kehuskelevat kuinka lapsimyönteisiä he ovat, mutta kun kolme lasta tekee kantaaottavan julisteen, niin noiden lasten kimppuun käydään kaikin mahdollisin tavoin. Sitten kun näiden tekopyhien mulkeroiden annetaan kuulla kunniansa, niin siitä seuraa uhriutuminen. Mahtaa vituttaa kun heidän kanssaan ei enää leikitä? Edes lapset eivät leiki näiden aikuisiksi itseään kutsuvien kanssa.

Huhtasaaren olisi ollut syytä opettajana huomata, että nuoret ovat aivan helkkarin fiksuja. Tosin tällainen vaatii Huhtasaaren kaltaiselta havainnoijalta paljon. Kun akateeminen oppiarvo perustuu plagioituun opinnäytetyöhön ja suullinen ilmaisu Amerikasta omaksuttuihin puheenparsiin, niin tuloksena ei voi olla muuta kuin sontaa. Poliittinen paskakuski tarkoittaa juuri Laura Huhtasaarta: paskaa tuutin täydeltä ja kaikista tuuteista.

Vaaleihin on aikaa puoli vuotta ja sinä aikana ehtii tapahtua vaikka mitä.  Ehkä munaa kasvattavat perussuomalaiset siirtävät kiinnostuksensa kohteen persereikiin, hehän ovatkin myös isoja persereikiä. Regressiota genitaalitasolta anaalitasolle voi tässä joutessaan odotella.

Huhtasaari oli Sannikan revolverihaastattelussa kuin henkilö (huom. sukupuolineutraali ilmaisu), jolla on anustappi poikittain suolessa. Tai sellainenhan Huhtasaari on ilman anustappiakin.

Vaaleja ei voiteta pitämällä mölyä. Harvemmin kovinta ääntä pitävä kerää eniten ääniä. Naama norsunvitulla esiintyminen on sekin huonoksi havaittu menetelmä.

Romantisoitu huomio siitä, että isänmaallisia vastaan olisi olemassa jokin maanalainen salaliitto, lakkaa olemasta salainen ja liitto juuri nyt: minä olen teitä vastaan, mutta en ole liitossa kenenkään kanssa. Kai tämä läppärikin on sitten osa salaliittoa, en vain keksi miten. Naapurinikin on teitä vastaan kun ei äänestä teitä. Ai niin, hänellä ei edes ole äänioikeutta Suomen vaaleissa.

Kun seuraa maailmaa täältä ruudun takaa, maailma ilmenee juuri sellaisena kuin se on – absurdina. Absurditeetti onkin yksi harvoista vakioista. Hmmm…ei absurditeetti sittenkään ole vakio; absurditeetistakin löytyy astevaihteluita. En allekirjoita väitettä siitä, että todellinen maailma on jossain tuolla ulkona.

Kun perussuomalaiset kovin mielellään siteeraavat (mainitsematta lähdettä) amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston puheita ja tekstejä, niin heidän olisi syytä huomata, että ei niin kauan sitten etelävaltioissa oli rikos opettaa orjia lukemaan. Tästä huolimatta orjat oppivat lukemaan. Se taas merkitsi orjuuden lopun hidasta alkua. Taas kerran tieto oli valtaa.

Tamperelaisten nuorten medialukutaito oli polemiikkia aiheuttaneen julisteen tapauksessa ihan omaa luokkaansa. He kiteyttivät mallikkaasti sen, mikä Huhtasaaren ja Halla-ahon maagisessa ajattelussa on vialla.

Nykyisessä suomalaisessakin politiikassa tietämättömyys on hyve. Tietämättömyydenkin on oltava juuri oikeankaltaista tietämättömyyttä. Paras tietämättömyyden laji löytyy sieltä kentän oikeimmalta laidalta. Ennen oli noloa tai jotain vielä pahempaa olla tietämätön, nykyään tietämättömyys vaikuttaa ennakkovaatimukselta, jotta voisi uskottavasti kuulua Huhtasaaren ja kumppaneiden kulttiin.

Poliittinen fraseologia on kulutushyödyke. On vain nielaistava jokin oikean laidan esittämä väite ja jälkiruoaksi saa toisen samanlaisen annoksen. Tähän perustuu poliittinen markkinointi: Makeaa mahantäydeltä! Toinen vaihtoehto on ehkä sitten karvas kalkki. Kumpikaan ei kuitenkaan ole realistinen kuvaus vallitsevasta tilanteesta.

Vaalivankkureiden vetojuhdaksi on valjastettu tuo porilainen blondi. Puolueen virallinen johtaja, vuoden 2017 katastrofikokouksessa valittu Jussi, luimistelee jossain EU-parlamentin käytävillä. Briljantti strategia sekin, ei tarvitse liata omia käsiä; ei varsinkaan jos aikoo vielä tehdä jotain muuta kuin ajaa moraalisesti ala-arvoisia asioita. Porilaisella blondilla ei ole sen sijaan mitään menetettävää: uskottavuus on mennyt jo ajat sitten, urakehitys ajoi karille kansanedustajaksi pääsyn myötä. Ura on saavuttanut lakipisteensä ja loppu on pelkkää alamäkeä. Ja sitten vielä gradu! Plagioitu sekin!

Vaalistrategiana itsensä nolaaminen taitaa olla varsin toimiva tapa.

Porilaisen blondin ja sen yhden Jussin vaalivankkureiden muut vetojuhdat ovat kovin mustavalkoisia hiippareita. Tällainen binaarinen ajattelu on kovin tuttua uskonnollisten ääriliikkeiden yhteydestä. Oikeastaan uskonnolliset liikkeet ovat kaikki ääriliikkeitä. Premissit ovat joko selvästi epätosia tai todentamattomia, joten faktoiksi niitä ei voi lasketa. Samoin persujen poliittisena ääriliikkeenä on mahdotonta esittää tosia premissejä. Epätosista premisseistä voi vetää vain epätosia johtopäätöksiä, eikä poikkeuksia tunneta; ei vaikka kuinka polkisi jalkaa.

Rennoimpina hetkinäänkin nämä mustavalkoiset ovat kovin tiukkoja. Otsasuonet pullistuvat päässä, verenpaine ja kiukku kohoavat. Ironiasta ja varsinkin itseironiasta tulee väkinäistä puristamista ja niin näyttää tulevan kaikesta muustakin.

Rystyset veressä puristava porilainen blondi on samaan aikaan koominen että säälittävä, vaikka porilainen blondi ei ansaitsekaan edes yhtä säälipistettä. Veikeää silti seurata tiettyjen tahojen kireitä ilmeitä.

Testosteronia nakkikioskilla

Perussuomalaisuuteen ja siihen läheisesti liittyviin kansallismielisyyteen ja isänmaallisuutteen kuuluu maskuliinisuuskultti. Siinä touhussa testosteroni jyllää. Tätä maskuliinisuuskulttia pääsee tapaamaan nakkikioskilla. Näin ainakin perussuomalaisten oman hevosmiesten tietotoimiston mukaan. Paljon nakkikioskeilla asioineena en vain ole törmännyt tuollaiseen testosteronia tirsuvaan persuun. Kai heitä sitten täytyy olla, kun persut itse näin väittävät. Persuthan ovat aina se luotettavin lähde, ovathan?

Testosteronia tihkuvaan maskuliinisuuskulttiin kuuluu feminismin dissaaminen kaikin mahdollisin tavoin. On oikeastaan aika surullista, että vielä vuonna 2018 miehet ja naiset ovat sotajalalla. Muun sukupuolisetkin on vedetty mukaan tähän hormoneilla toimivaan kilpailuun mukaan.

Olisi oikein mielenkiintoista jututtaa miestä, jolla on tyttäriä, ja joka samanaikaisesti propagoi patriarkaalisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta.  Patriarkaatin puolustus perustuu usein vetoamiseen ”perinteisiin” arvoihin. Nuo arvot vain sattuvat olemaan aikansa eläneitä, eikä niistä ole nykypäivänä kategorisiksi imperatiiveiksi. Jos haluaa olla oikein perinteinen, niin naiset tulee nähdä omaisuutena. Siinä on testosteronia tihkuvilla miehillä selittämistä tyttärilleen, miksi näiden tulee alistua miesten oikkuihin.

Nykyinen politiikka ja politikointi ovat menneet sellaiseksi, että tietty isänmaallinen suuntaus vaatii kannattajiltaan puhdasoppisuutta. Tämä vaatii taas poikkeuksellista sitoutumisesta niihinkin ideologisiin käytäntöihin, joita ei edes kannata. Kantaaottavuus ideologisen agendan puolesta nähdään ehdottamana edellytyksenä, jotta henkilö hyväksyttäisiin aatteellisten puritaanien pariin.

Pateettista paatosta testosteronin puolesta löytyy näistä oikean laidan valeuutismedioista, ei juuri muualta. Väkivalta hiipii testosteronia tihkuvien pullistelijoiden kommentteihin ja irvokkaimmat kommentit hyväksyvät perheväkivallankin. Perheväkivalta taas perustuu perinteisiin arvoihin.

Isänmaallinen ei voi olla moraalinen ihminen, sillä hän ulottaa moraalin koskemaan vain muita unohtaen itsensä yhtälöstä. Täten moraalista tulee pelkkää moralismia, eikä moralismi velvoita ketään.

Palataanpa tuohon teemaan ”miehet joilla on tyttäriä”. Väitän, että testosteronia tihkuvat isät eivät suvaitse tyttärensä puolisoksi testosteronikäyttöistä heppua, vaikka tuon hepun muut meriitit olisivatkin riittävät.

Samalla olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä nuoret naiset ovat isistään. Tai mitä mieltä testosteronipullistelijoiden puolisot ovat näistä ”luolamiehistä”.

Arvelen, että pullistelijat ovat pullistelijoita internetin ihmeellisessä maailmassa. Muuten he ovat usein pelkkiä heille tohveleita. Se heille suotakoon.

Huhtasaaren korsetti kireällä

Laura Huhtasaaren korsetti on tällä viikolla ollut niin kireällä, ettei veri tunnu kiertävän Lauran päässä; sen verran hämäriä juttuja Laura on heitellyt.

Jupakka sai alkunsa yhden tamperelaisen koulun oppilastyöstä, josta Huhtasaari teki omia tulkintojaan, jotka olivat vedetty ihan hatusta ja hihasta. Ei, ne oli vedetty pukamaisesta perseestä!

Lauran oli eilen vieraana Sannikan ja Ukkolan ohjelmassa. Kyyti oli kylmää, mutta muuta ei voi odottaakaan kun Lauran jutut ovat mitä ovat.

Perussuomalaiset ovat viikon mittaan pitäneet strategiapalaverin jos toisenkin. Lauraa oli ohjeistettu muutamalla puheenparrella ja niitä hän sitten toisteli perjantai-illan huumoripläjäyksessä. Tästä seurasi, että Laura ei vastannut yhteenkään kysymykseen saati sitten, että hänen jutuissaan muutenkaan olisi ollut mitään tolkkua.

Persut ovat saaneet kuraa niskaansa viime aikoina ja syypäinä ovat usein olleet Huhtasaari ja Hakkarainen, nuo moukista moukimmat. Kun persuja lyödään kuin vierasta sikaa, niin se tekee pelkästään hyvää poliittiselle kentälle.

Kun persut saavat pataansa kaikilla foorumeilla, niin se betonoi heidän kannatuksensa jonnekin kymmenen prosentin paikkaille. Tuo joukko kannattaa persuja tekivätpä persut mitä tahansa. Liikkuvat äänestäjät eivät päädy kannattamaan persuja, mikä on sekin pelkästään positiivinen ilmiö. Persuista on tullut niin vastenmielisiä, että heille riittää tuo kannattajajoukko. Lisäkannatusta on turha odottaa.

Nyt nuorilla on näytön paikka. He voivat ilmaista näkemyksensä mahdollisimman näkyvästi. Nuoret voivat rynnätä tukemaan tuon jupakan aloittaneen julisteen tekijöitä. Nuoret hallitsevat sosiaalisen median käytön erinomaisesti. He voivat vyöryttää persuja kaikilla palstoilla. Tästä taa seuraa se, että persut kaivautuvat entistä syvemmälle poteroihinsa ja sinne he jäävätkin, jos nuoret oivaltavat valtansa merkittävyyden.

Eiköhän Huhtasaari saa vetää korsettinsa entistä tiukemmalle.

Abortista ja kirjamessuista

Ylen toteuttamassa kyselyssä 70 prosenttia suomalaisista hyväksyy abortin varauksetta. Tulos ei ole lainkaan yllättävä. Neljännes suomalaisista hyväksyy abortin tietyin reunaehdoin kuten raiskauksesta alkanut raskaus. Kolme prosenttia suomalaisista ei hyväksy lainkaan aborttia.

Taannoin ulkoministeri Timo Soini meni möläyttämään abortin vastaisia mielipiteitään kansainvälisillä foorumeilla saaden suomalaisilta kuraa niskaansa ja ihan aiheesta.

Eduskunnastakin taitaa löytyä tuo kolmen prosentin prosenttijengi, jolla on kielteinen kanta aborttiin. Ehkä siihenkin tulee muutos. Asiat ovat hyvin vasta kun sata prosenttia kannattaa varauksetonta aborttioikeutta.

* * *

Patavanhoillinen verkkojulkaisu Seurakuntalainen vaikeroi siitä, että tänä vuonna ei kirjamessuilta löytynyt ohjelma-aikaa kristillisen kirjan valinnalle.

Kun ohjelma-aikaa voidaan tarjota vain rajoitettu määrä, niin jostain joudutaan karsimaan. Tällä kertaa karsittujen joukkoon joutuivat kristilliset kirjat.

Kaupallisena toimijana kirjamessut voivat valita ohjelmansa ihan itse. Siihen ei ole kristillisillä kirjakustantajilla nokan koputtamista. Kristillisten kirjojen markkinat taitavat olla Suomessa niin pienet, ettei niiden esillä pitämiselle löydy perusteita.

Kristilliset kirjakustantajat voivat järjestää ihan keskenään omat varjomessunsa. Niin he varmaan tekevätkin, eikä siihenkään pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista.

Huhtasaari kierrättää republikaanien mölyä

Viime päivien puheenaihe keskustelupalstoilla on ollut tamperelaisen koulun oppilastyö, jossa Laura Huhtasaari esitetään oikeastaan realistisessa valossa: Lauran edustama poliittis-ideologinen suuntaus on ihan oikeasti tappajien ideologia.

Laura ja perässähiihtäjät ovat onnistuneesti vyöryttäneet keskustelupalstoja huutamalla korkealta kovaa. Möly on kuitenkin pelkkää mölyä faktavapaalta vyöhykkeeltä.

Jutut ovat lähes sanatarkkoja käännöksiä USA:n republikaanien vastaavista möläytyksistä. Tuosta puolueesta onkin tullut kaiken pahan ilmentymä länsimaissa. Toista samanlaista terroristiorganisaatiota ei lännestä löydy. Republikaanit ovat vaarallisempia kuin kaikki muut maailman terroristiorganisaatiot yhteensä. Perussuomalaiset pyrkivät hyötymään republikaanien asemasta ja hyvin he näyttävät onnistuneen.

Trumpismin mölyä kierrätetään maasta toiseen ja suuntauksen propagoijina Suomessa ovat perussuomalaiset etunenässä tappajiksi kuvatut Huhtasaari ja Halla-aho. Tamperelaisen koulun oppilastyö onkin osuva kuvaus kyseisistä henkilöistä.

Suomen republikanisoitumista on käsitelty tässä blogissa useammassakin postauksessa, joten ei toisteta koko tarinaa uudelleen. Kiinnostuneet kyllä löytävät ne arkistosta.

Huhtasaaren ja Halla-ahon persuille ja Amerikan republikaaneille on tyypillistä uhriutumisen lisäksi väkivaltafantasiat. Kaikessa on mukana väkivallan elementti ja väkivaltaa pyritään ulottamaan ihan kaikkeen. Tamperelainen koulu joutui palkkaaman vartijan uhkailujen takia.

Sekä perussuomalaiset että USA:n republikaanit ovat täysiä paskiaisia ja isoja arrogantteja mulkeroita. Yhdysvalloissa republikaaneille on syntynyt vastavoima. Milloin Suomessa saadaan aikaan persujen vastaista toimintaa?

Vaalit ovat tulossa ja nykyisessä tilanteessa persuihin kohdistuva ”opposition research” on entistä tärkeämpää.

Laura Huhtasaari aliarvioi nuoret

Maanantai oli hiljainen uutispäivä. Keskustelupalstoilla sen sijaan riitti säpinää ja säpinän aiheutti Laura Huhtasaari.

Lauralta meni herne nenään tamperelaisen koulun oppilastyöstä. Ohjeena oli ollut, että oppilaat tekevät kantaaottavan julisteen ja oppilaat noudattivat ohjetta. Julisteessa Laura Huhtasaari ja Jussi Halla-aho esitettiin heidän kannaltaan negatiivisessa valossa. Oikeasti Laura ja Jussi ovat juuri sellaisia kuin juliste esitti.

Nuoria usein moititaan – toisinaan jopa syytetään – flegmaattisuudesta ja tietämättömyydestä yhteiskunnallisten asioiden suhteen. Nuoret ovat aina olleet hyvin kartalla. Aktiivisuus on vain kohdistunut ulkoparlamentaariseen vaikuttamiseen.

Perussuomalaisia kismittää, että nuoret eivät ole rynnänneet kannattamaan persuja, vaikka he ovat yrittäneet profiloitua radikaaliksi yhteiskuntakriittiseksi puolueeksi. Nuorten mielestä persujen agenda sattuu olemaan niin vastenmielinen, että se ei saa edes kymmenen prosentin kannatusta nuorten keskuudessa. Laura Huhtasaaren avautumiset vain laskevat puolueen kannatusta ja hyvä niin.

Nuoret ovat paremmin kartalla kuin menneisyyteen tähyävä Laura Huhtasaari. Nuoret elävät nykypäivää ja tulevaisuus on heidän. Maailma muuttuu ja sitä eivät menneisyyttä glorifioiva persu pysty estämään.

Asettuessaan nuoria vastaan Laura Huhtasaari lukee oman poliittisen kuolemantuomionsa. Hänen kannatuksensa jää keski-ikäisten satakuntalaisten ärhentelyksi, joka hiipuu siihen, että tuo joukko joutuu mukautumaan muuttuvaan maailmaan. Sieltä yhteiskunnan marginaalista voi sitten puida nyrkkiä milloin kenellekin.

Maailma on nuorten ja nuoret ovat parhaita ratkaisemaan sellaiset kysymykset, jotka koskettavat heitä itseään ja heidän tulevaisuuttaan.

Kenttäpiispa vaikeroi perinteisten arvojen perikadosta

Kotimaa24:ään aktiivisesti kirjoittava kenttäpiispa, Pekka Särkiö sai kerrankin edes otsikon oikein: Yksiavioisuus on tietoinen valinta.

Kirjoitus on kuitenkin suurimmalta osin Pekan paatoksellisuutta. Pekkaa vähän kismittää, että hänen uskonnollisesta vakaumuksestaan johdettu ”kristillinen” avioliittoinstituutio alkaa olla menneen maailman ilmiö.

Pekka liittää avioliiton aina siihen, mitä kukin tekee sukupuolielimillään ja kenen kanssa. Mikään muu kuin Pekan propagoima käsitys ei ole oikea. Pekalta osoittaa taas näköalattomuutta, harhaisuutta ja muutosvastarintaa.

Pekalle on aivan ylivoimaista hyväksyä sitä, että polyamorisia suhteita on ja niistä puhutaan. Pekka rakentelee asiasta olkiukkoja, joita sitten voi mätkiä. Pekka vain tekee itsestään ja muista kaltaisistaan idiootin.

Pekasta ja Pekan möläytyksistä on kirjoitettu tässä blogissa jo aiemmin. Paljon enempää Pekka ei ansaitse huomiota tällä kertaa.

Pekalle on aivan mahdotonta, että joku ajattelee ihmissuhteista toisin kuin hän. Pekalle on aivan mahdotonta, että suurelle osalle aavikkobarbaarien opaskirjasta repäistyt kategoriset imperatiivit eivät ole toimivia, eivät ole koskaan olleetkaan.