Takaiskuja Tapio Puolimatkalle ja Timo Soinille

Suomalaisen uskonnollisen oikeiston mölyapinat Tapio Puolimatka ja Timo Soini ovat kärsineet kuluvan viikon aikana melkoiset takaiskut.

Puolimatka oli tehnyt hallintokantelun Jyväskylän yliopiston rehtorista Keijo Hämäläisestä. Puolimatkan mukaan rehtori oli toiminut sopimattomasti, kun hän oli ilmoittanut, että Puolimatkan propagandajuttu pedofilian ja homoseksuaalisuuden kausaalisuudesta ei edusta tieteen ja täten Jyväskylän yliopiston näkemystä asiasta.

Puolimatka on vuosia julkaissut samanlaista soopaa ilman seuraamuksia. Myös tällä kertaa Puolimatka ja hänen opetuksessa käyttämänsä materiaali on joutunut tarkastelun kohteeksi.

Puolimatkan tekopyhyys paistaa taas läpi perin irvokkaalla tavalla. Tapio on päätynyt julkaisemaan tuota hölynpölyään kaikilla mahdollisilla foorumeilla, jotka vain suostuvat julkaisemaan Tapion propagandaa. Tällä hetkellä nuo julkaisut ovat Puolimatkan omat kotisivut, Patmoksen, Seurakuntalaisen ja Oikean median verkkosivut.

Puolimatka on nähnyt jo tähtihetkensä. Kun lunta tulee tupaan ihan aiheesta, olisi fiksua vetäytyä julkisuudesta ja miettiä mikä meni vikaan. Tällaiseen itsekritiikkiin Tapio Puolimatka tuskin pystyy.

* * *

Ulkoministeri Timo Soini puolestaan joutuu epäluottamuslauseeseen. Soini on esittänyt vähän samansuuntaisia lausuntoja kuin toinen mölyapina, Tapio Puolimatka. Kuinka nämä uskonnollisen oikeiston puhuvat päät aina onnituvatkin löytämään kaikkein irvokkaimmat väitteet? Kuinka kieroa täytyy ajattelun olla, kun ei osaa muuta kuin esittää selvästi epätosia väitteitä tosina? Sitä sanotaan valehteluksi. Sitten nämä ”uskonsankarit” väittävät kristillisen moraalin olevan jollain tavoin korkeana. Se on vain korkealentoista maagista ajattelua.

Jo onkin aika saada nämä hahmot vastaamaan tekemisistään. Tavallisesti epäluottamuslauseet eivät johda muihin toimenpiteisiin. Asia on nyt vain otettu esille. Toivottavasti muidenkin paskanpuhujien juttuihin aletaan kiinnittää huomiota. Liian kauan nämä sankarit ovat patsastelleet hegemonia-asemansa turvin.

Puhemies Risikko ja Vapaakirkko saavat ansaitsemaansa ikävää julkisuutta

Pari päivää sitten kommentoin eduskunnan puhemies Paula Risikon hihhulointia Seinäjoen vapaakirkon järjestämässä tilaisuudessa. Tämä on jatkoa tuolle blogilleni.

Tuskin Risikko arvasi, että hänen puheensa saisi edes pientä julkisuutta. Poliitikkona Risikko tietenkin ymmärtää julkisuutta ja sen merkitystä. Julkisuuttahan jopa uskovaiset poliitikot kaikista eniten kaipaavat. He elävät julkisuudesta.

Risikkoa kohtaan on esitetty varsin kilttiä kritiikkiä. Tästä huolimatta Seinäjoen vapaakirkkolainen, Jaakko Pihlajamäki, katsoi aiheelliseksi puolustaa Risikkoa patavanhoillisessa verkkojulkaisussa, Seurakuntalaisessa. Kyllä se sopii, mutta Pihlajamäen puolustuspuheenvuoro oli ihan samaa skeidaa kuin Risikon alkuperäinen puhe.

Pihlajamäki kirjoitti: Siitä (objektiivisesti todesta) maailmankuvasta, että Jumala on taivaan maan ja luoja, Jeesus on syntien sovittaja ja Pyhä Henki meidän keskellämme vaikuttava voima, ei ole hyväksyttävää ottaa elämän käytännön ratkaisuille ja päätöksille.

Noista tekijöistä ei tosiaan ole yhtään minkään perusteiksi. Tämä on jo perin puuduttavaa, mutta toistetaan taas kerran: Yhdestäkään jumalasta ei ole mitään evidenssiä. Tästä taas seuraa, että luojajumalia ei ole, joten ei ole luomistapahtumaakaan. Jeesus tuskin oli historiallinen henkilö. Hänestäkään ei ole mitään evidenssiä. Pyhä Henkikin on aivan yhtä olematon kuin Jumala ja Jeesus. Pihljamäkin kompuroi oikein kunnolla objektiivisen todellisuuden kanssa. Ei kyllä yllätä yhtään.

Kyllähän se vituttaa kun nykyisin päätöksiä tehdään faktojen pohjalta, eikä suinkaan maagisen ajattelun perusteella. Pihlajamäen vakaumus kuuluukin juuri sinne marginaaliin, jonne uskonnot kerrallaan päätyvät.

Pihlajamäkeä närästää sekin, että Apu-lehden toimituspäällikkö Mikko Vienonen kritisoi kristinuskoa. Vienonen on tehnyt saman johtopäätöksen kuin moni muu: Lausunnoillaan puhemies Risikko hyppää niiden huolestuneiden konservatiivien kelkkaan, jotka haluavat tulkita vähemmistöjen tasa-arvon toteutumisen uhaksi enemmistölle. Niiden kelkkaa, joiden mielestä uskonnon käsittäminen yksityisasiaksi kaventaa heidän uskonnonvapauttaan eli oikeuttaan laulaa suvivirttä koulun päättäjäisissä. Niiden kelkkaan, joiden mielestä kaksi kasviannosta viikossa on varusmiesten ideologista sortamista.

Loput Seurakuntalaisen sivuilla julkaistusta Jaakko Pihlajamäen blogista on pelkkää bullshittiä ja sitähän kaikki uskonnot ovat ilman poikkeuksia.

Amerikan jäähyväiskiertue

Amerikkalainen journalisti, Chris Hedges, on jälleen julkaisut kriittisen kirjan tällä kertaa nimellä: America, The Farewell Tour.

Tässä blogissa on aiemminkin ollut puhetta Hedgesin näkemyksistä. Erityistä huomiota on kiinnitetty vuonna 2007 julkaistuun kirjaan American Fascist: The Christian Right and the War on America.

Hedgesin visiot reilun kymmenen takaa ovat toteutuneet suorastaan hämmästyttävän tarkasti. Nykyisestä republikaanipuolueesta on tullut fasistinen ja rikollinen järjestö, jonka taakse Yhdysvaltain uskonnollinen oikeisto on tekopyhästi ryhmittynyt.

Republikaanit ovat tehneet uskonnosta politiikkaa, joka taas on poliittista uskontoa. Tällainen on taas johtanut kurjistumiseen ja tästä taas on seurannut se, että Yhdysvalloista on tulossa alati kiihtyvällä vauhdilla banaanivaltio. Korruptio rehottaa kaikilla sektoreilla.

Juuri tähän kurjistumiseen Hedges paneutuu uutuuskirjassaan. Hedgesin mukaan käynnissä on suurvallan jäähyväiskiertue. USA tulee hyvin pian menettämään asemansa kansainvälisessä politiikassa. Silloin tämä entinen suurvalta on täysin irrelevantti ja hyljeksitty maa, jolla oli loistava menneisyys, mutta tuo aiemmassa kirjassa, American Fascist, kuvattu poliittinen ja uskonnollinen suuntaus tuhosi ei pelkästään Amerikkaa vaan myös amerikkalaisen unelman.

Hedgesin skenaariossa USA:n ”perikadolla” on tuhoisemmat vaikutukset kuin Neuvostoliiton imperiumin tuholla vuosikymmeniä sitten. Jokainen taantuva imperiumi on ennen tuhoaan pullistellut, mutta ne ovat aina olleet kuolinkouristuksia. Amerikka kärsii juuri nyt omista kuolinkouristuksistaan.

USA:n tuhoutuminen noudattaa lähes samaa kaavaa kuin Neuvostoliiton tuho: kleptokratiasta on tullut vallitseva talousjärjestelmä. Harvalukuinen talouseliitti pystyy tulevaisuudessakin pitämään elämänsä siedettävänä muiden kärvistellessä kuolemankielissä. Ympäristötuhot ovat mittavat, kuten ne olivat entisen Neuvostoliiton alueella. Kaikesta on pulaa, jopa elintarvikkeista. Harvalla on enää varaa edes riittävään ruokaan.

Amerikan jäähyväiskiertueen aikana kulutuskysyntää pyritään pitämään yllä jonkin aikaa, mutta se ei ole kestävää. Kuluttajat pysyvät jonkin aika tyytyväisinä, mutta kun hengissä selviämisestä tulee jokapäiväinen taistelu, tavaratuotanto ja kulutuskysyntä eivät kompensoi maksimaalista kurjuutta.

Eduskunnan puhemies Risikon hihhulointia

Eduskunnan puhemies Paula Risikko kävi Seinäjoella puhumassa läpiä päähänsä. Tilaisuus oli Vapaakirkon järjestämä, joten on jo lähtökohtaisesti selvää, että kyse oli haitallisesta hihhuloinnista.

Risikon juttua siteerattiin Uuden Suomen Puheenvuorossa parinkin blogin verran. Toinen niistä lensi nopeaan tahtiin blogien bittiavaruuteen, toinen on vielä luettavissa tätä kirjoitettaessa. Myös verkkojulkaisut Demokraatti ja Ilkka raportoivat Risikon sanomisista.

Risikkoa riipaisi aivan erityisesti sellainen seikka, että suomalaisten kristittyjen imago on ryvettynyt, koska imago kiteytyy Päivi Räsäseen ja Tapio Puolimatkaan. Juuri nämä kaksi hahmoa ovat olleet kristinuskon näkyvimmät hahmot Suomessa viime vuosina ja he edustavat sitä uskoa, johon kuuluu maaginen ajattelu kaikkein haitallisimmassa muodossaan. Tosin kaikkiin uskontoihin kuuluu maaginen ajattelu, eikä sellaisesta seuraa mitään hyvää. Kolmella abrahamilaisilla uskonnolla on ollut paha imago-ongelma koko noiden uskontojen olemassaolon ajan.

Räsänen ja Puolimatka ovat osoittautuneet mielipiteidensä perusteella vittumaisiksi ihmisiksi, joten kristinuskokin on lähinnä vittumaisten ihmisten uskontoa. Risikko, Räsänen ja Puolimatka antavat edustavan kuvan kaikesta siitä, mikä liittyy kristinuskoon.

Toinen Risikkoa närästävä seikka on se, että kristityt eivät muka saisi tuoda uskoaan esille työpaikoilla, kouluissa ja harrastuksissa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Jos joku alkaa evankelioimaan tai veisaamaan virsiä töissä, sellaisella henkilölle tosin sanotaan hyvin äkkiä: Suksi vittuun! Haista paska! Tai jotain vastaavaa. Ihmiset ovat perin tympääntyneitä kaikkeen tuollaiseen hihhulointiin, mutta mikään ei kuitenkaan estä hihhulia hihhuloimasta töissään.  Vastaanotto vain on kriittinen.

Risikko sanoo, että kaikenlaiset vähemmistöryhmät ovat tulleet ns. ulos kaapista, mutta kristityt ollaan sulkemassa kaappiin. Tälläkin kertaa Paula esittää perättömän väitteen. Jokainen saa tuoda Suomessa uskoaan esille niin paljon kuin haluaa. Sellaiseen vain suhtaudutaan torjuvasta, sillä ihmiset ovat kasvaneet ulos haitallisesta uskonnosta. Mitä nuoremmasta väestöstä on kyse, sitä torjuvammin hihhulointiin suhtaudutaan.

Risikko liittyy avautumisellaan hihhuloivien uhriutujien joukkoon. Omapa on asiansa.

Aika on ajanut sukupolveni ohi

Kun itse kuuluu sodan jälkeen syntyneeseen suurten ikäluokkien kategoriaan, niin jo pelkkä ikä antaa jonkinlaisen perspektiivin tarkastella asioita kantilta jos toiseltakin.

Oma sukupolveni teki vallankumousta 1960- ja 1970-luvuilla.  Monta ajamaamme asiaa onkin toteutunut, moni on vielä toteutumatta. Me olimme aikamme vallankumouksellisia poliittisesta vakaumuksesta riippumatta. Konservatiivien hegemonia murtui juuri meidän ansiostamme, mutta paljon jäi vielä nykynuorisonkin harteille.

Me teimme omaa vallankumousta turuilla ja toreilla, nykynuorten vallankumous taas tapahtuu internetin ihmeellisessä maailmassa. Juuri verkon vieraus on hämmentänyt montaa sukupolveni edustajaa: päällisin puolin näyttää siltä, että nuorison kapina olisi jollain tavoin flegmaattisempaa kuin ennen. Näin ei tietenkään todellisuudessa ole. Vallankumous vain tapahtuu ympäristössä, jota oma sukupolveni ei oikein ymmärrä. Nykynuorten vallankumous on ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa globaalia. Tästä täytyy antaa suuri kiitos nykynuorisolle.

Valistuksen ajasta alkaen jokainen sukupolvi on ajanut liberaaleja menettelytapoja. Tästä on seurannut se, että konservatismi on joutunut perääntymään kaikilla rintamilla, määriteltiinpä konservatiivisuus millä tahansa tavoin. Ensin meni kristillisten konservatiivien legitimiteetti ja perässä seurasi kansalliskonservatiivien uskottavuus. Nuo suuntaukset kuuluvatkin nykyään muinaiseen mytologiaan, jolla on varsin vähän tekemistä nykyisten nuorten ajattelussa.

Paljon puhutaan nuorten syrjäytymisestä. Hyvin harvoin kuitenkaan näkee kannanottoja, että syrjäytyneisyys on radikaali vallankumouksellinen kannanotto minun sukupolveni muovaamaa maailmaa vastaan. Kun riittävän moni jättää noudattamatta vallitsevia moraalistandardeja, tai standardeiksi katsottu ohjeita ja määräyksiä, moraalistandardit menettävät kaiken velvoittavuutensa.

Ehkä ns. syrjäytyneille nuorille syrjäytyminen ei ole lainkaan ongelma. Syrjäytyneisyys saattaa olla tietoinen valinta ja kannanotto vallitsevaa menoa vastaan.

Meillä ikääntyvillä ihmisillä ei ole mitään ratkaisua nykynuorten ongelmiin kuten ei vanhempiemme sukupolvella meidän kohtaamiimme ongelmiin. Me teimme oman vallankumouksemme ja nyt on uusien nuorten vuoro.  Aika on ajanut oman sukupolveni ohi.

Perussuomalaiset ankeuden apostoleina

Perussuomalaisten puolueneuvosto piti eilen kokoustaan. Taas saatiin nähdä, kuinka persut ovat oikeita ankeuden apostoleita.

Kokous alkoi tavalliseen tapaan lippufetissillä: saliin kannettiin Suomen lippu ja laulettiin lippulaulu. Tällainen fetissi liittyy maagiseen ajatteluun siten, että lipulla ajatellaan olevan maagisia metafyysisiä ominaisuuksia. Vielä hassummaksi asian tekee se, että Suomen lippu symbolisoi roomalaista kidutusvälinettä. Toisaalta persuthan yrittävät kiduttaa suomalaisia haitallisella ja moraalittomalla agendallaan, joten roomalainen kidutusväline on heille oikein osuva fetissi.

Kokouksessa rustattiin jos jonkinlaista julkilausumaa. Mallia on otettu USA:n republikaanipuolueen taakse ryhmittyneeltä uskonnolliselta oikeistolta. Persut nyt eivät vain ole yhtä uskonnollisia kuin Amerikan kollegansa, vaikka Laura Huhtasaari yrittääkin pitää esillä fundamentalistista taantumuksellisuutta.

Julkilausumat kaatuvat siihen, että persuilla on pakottava tarve määritellä suomalaisuus mahdollisimman ahtaasti. Toisaalta puhutaan suomalaisesta kulttuurista ja toisaalta kansallisuudesta jopa samassa lauseessa, mutta koskaan ei selviä mitä missäkin tapauksessa tarkoitetaan. Tällainen epämääräisyys onkin kovin tyypillistä ainakin äärioikeistolaisella retoriikalle. Kun asiaa ei ole,            ja jos on, väitteille ei pystytä antamaan kunnon faktuaalisia perusteita. Silloin jäljelle jää persujen käyttämä ankea retoriikka.

Jos persut saavat läpi yhdenkin julistuksissaan mainitun tavoitteen läpi, niin Suomi on ankeampi maa elää. Tosin lohduttavaa on se, että persujen ohjelmat ovat niin ankeita, ettei niiden turvin saada koskaan hegemonia-asemaa.

Jutut suomalaisesta kulttuurista ovat nekin sen sortin bullshittiä, ettei kulttuuristakaan ole suomalaisuutta määritteleväksi tekijäksi. Kyse on lähinnä persujen oman lahkon suomalaisuudesta. Huvittavaa on myös persujen näkemys suomalaisen kulttuurin muuttumattomuudesta: jokaisen persun elinaikana suomalainenkin kulttuuri on muuttunut paljon, eikä näköpiirissä ole tekijää joka ei pysäyttäisi muutoksen.

Perussuomalaisen kultin kannatus liikkuu siinä kymmenen prosentin paikkeilla ja siihen se taitaa jäädäkin. Tuo joukko saa tehdä omasta elämästään niin ankeaa kuin haluaa, kunhan ei edes oleta, että me edistykselliset hassahtaisimme heidän ankean kulttinsa kannattajiksi.

Piispa Repo voi sammuttaa hiippakunnastaan valot

Toistuva teema kristittyjen uskoaan koskevassa kirjoittelussa on värväystoiminnan vaikeutuminen. Tällä kertaa vuorossa oli verkkojulkaisu Kotimaa24, joka siteerasi piispa Matti Repoa jutussa otsikolla: Kirkon tulevaisuudelle on olennaista, miten se saa tavoitettua kasvukeskusten nuoret aikuiset.

Evankelioimisen periaate on ollut: Napatkaa ne mahdollisimman nuorina! Enää tämä ei toimi, koska nuoret sanovat: Fuck you!

Tuon Kotimaa24:n jutun implisiitti oletus oli, että maaseudulla värvääminen olisi helpompaa kuin kaupungeissa. En kyllä pidä mahdollisena, että asuinpaikalla olisi enää sellaista merkitystä kuin ennen. Ihan samat informaatiokanavat ovat maaseudun nuorilla käytössään kuin kaupungin nuorisolla. Tieto tappaa kaiken uskonnollisen uskon. Tämä tapahtuu varmasti.

Kristinuskon värväystoiminta kaatuu siihen, että mielipuolisia Raamatun väitteitä pidetään tosina. Tällaiseen kusetukseen nuoret eivät enää taivu. Aavikkobarbaarien uskomuksilla ja pikkumaisella primitiivisellä moralismilla ei ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Nuorille ei mitenkään voi uskottavasti valehdella päin näköä ilman että nuoret sanovat paskapuhetta juuri paskapuheeksi.

Kristinuskon syntihömppä taivaineen ja helvetteineen ei utopistisena väitteenä vetoa enää juuri nuorempaan väestöön. Nuoret kyllä ymmärtävät niiden väitteiden olevan silkkaa bullshittiä, eikä sellaisen kanssa haluta olla missään tekemisissä.

Vielä kun kristinuskon kuva kiteytyy sellaisiin höyrypäihin kuin Päivi Räsänen ja Laura Huhtasaari, niin hylkimisreaktio tapahtuu välittömästi. En niitä muitakin höyrypäitä kuin Päivi ja Laura, mutta he saavat niin paljon näkyvyyttä, että kristinuskon kokokuva muodostuu juuri sellaiseksi kuin he sen tekevät.

Tässä ympäristössä piispa Matti Revon on turha haikailla uusien työmuotojen perään. Yhteisöllisyyden tavoittelussa ei Raamatusta revittyjä taustaoletuksia voi pitää toimintaa tukevina, sillä nuo taustaoletukset ovat kaikki selvästi epätosia.

Kristinusko on kulkemassa kohti tuon ideologian iltahämärää. Matti Repo voi sammuttaa hiippakunnastaan valot jo nyt.