Taas koukutetaan lapsia

Patavanhoillinen verkkojulkaisu, Seurakuntalainen, antaa usein tilaa kirjoituksille, jotka lähenevät lapsien hyväksikäyttöä tai ainakin valehtelua lapsille.

Seurakuntalaisen bloggarina toimiva Elämä-lehden päätoimittaja Juha Vähäsarjan uusin kirjoitus oli otsikoitu: Katkeaako hyvä ketju? Otsikko ei kerro paljon jutun sisällöstä, mutta jutusta selviää, että Vähäsarjaa kyrsii se, että lapsia ei enää onnistuta nappaamaan epätosiin väittämiin perustuvaan kristinuskoon entiseen malliin ja tästä on seurannut kristinuskon hegemonian sortuminen.

Vähäsarja: Kun jo lapsena päiväkerhoissa, jumalanpalveluksissa, leireillä, seuroissa ja hengellisillä kesäjuhlilla hengitetään sanan ja virsien ilmaa ja opitaan kristittyjen rakkautta ja yhteyttä, menevät uskon aakkoset syvälle elämää opettelevan lapsen ja nuoren sydämeen. Näistä lapsista kasvaa uskovia nuoria ja uskovista nuorista tulee kutsumustietoisia työntekijöitä ja kutsumustietoiset työntekijät tekevät työtä, joka kutsuu lisää uusia joukkoon.

Vähäsarjaa harmittaa, että tappavan haitalliseen uskonsuuntaukseen on aina vain vaikeampaa värvätä kiihkomielisiä uusia tyranniaa kannattavia uskovia. Kaikki se mitä kristityt markkinoivat ”rakkautena”, on pelkästään alistamiseen pohjaavaa syrjintää. Nykyään useimmat vanhemmatkin ovat sen verran valistuneita, etteivät altista lapsiaan aavikkobarbaarien mytologialle. Sellainen nimittäin on täysin lasten hyväksikäyttöön verrattavaa.

Kirkko tarvitsee herätysliikkeet rinnalleen kasvattamaan lapsista ja nuorista raittiita kristittyjä. Kirkko tarvitsee uskovat työntekijänsä rohkaisemaan heitä uskon tielle ja kirkon työhön.

Olisiko aika herätä kirkkoromantiikan päiväunilta huomaamaan, että tällä tiellä kirkon keskeinen arvoasema tullaan varmasti menettämään.

Siinä se tuli: …kirkon arvoasema tullaan menettämään! Tämä taas tarkoittaa, että syrjintään ei jää oikeutusta. Uskovat eivät pääsisi enää sanelemaan miten muiden tulee elää.

Tuollaiset ”vähäsarjat” ovat sellaisia paskiaisia, että heidän hegemoniansa joutikin mennä. Kukaan ei jää kaipaamaan, paitsi toiset ”vähäsarjat”.

Timo Soini sai sanottua sanottavansa - paskapuhemittari hypähti tappiin

Viikon puheenaihe on ollut ulkoministeri Timo Soinin möläytys koskien Argentiinan aborttilakia.

Timo on saanut kuraa niskaansa ja ihan aiheesta. Aina kun Soini sanoo jotain, paskapuhemittari hyppää ihan tappiin, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Timo onkin paskapuheessa aivan ainutlaatuinen suomalainen poliitikko. Moni pääsee lähelle, mutta harva pystyy ylittämään Soinin suoritusta. Poliitikoista vain Päivi Räsänen on lähellä Soinin ylivertaisuutta. Täten tuskin on yllätys, että juuri Päivi Räsänen on ryhtynyt raivokkaaseen Timo Soinin puolustukseen.

Nämä ”uskonsankarit” ovat kovia uhriutumaan. Voi sitä kitinää, mitä he pitivät sananvapaudesta, uskonnonvapaudesta ja mielipiteenvapaudesta. Kaikki nämä toteutuivat Soinin lausunnossa oikein hyvin. Kukaan ei sensuroinut Soinia ennalta.

Se että todella typeristä lausunnoista joutuu tilille, on juuri liberaalin demokratian hyve. Ajattelunvapauttakaan ei ole rajoitettu, mutta typeriä ajatuksia tulee sanoa typeriksi.

Soinia koskevassa puolustuspuheessaan Päivi Räsänen esitti jotain sellaista, että mielipiteistä voidaan neuvotella, mutta vakaumukset eivät ole kaupan. Typerähän Räsänenkin on, mutta että näin typerä, se on jo kovan luokan suoritus.

Soinin ja Räsäsen vakaumus ei ansaitse mitään kunnioitusta tai arvonantoa. Kristillinen vakaumus on pelkkään mytologiaan perustuvia selvästi epätosia väitelauseita ja sellaisista voidaan johtaa pelkästään haitallisia, koomisen haitallisia, yhteiskuntapoliittisia toimintaohjelmia. Soinin ja Räsäsen vakaumus ei kestää edes yksinkertaista kriittistä tarkastelua. Parin tuhannen vuoden kristillinen tyrannia joutaakin jo mennä.

Abortista on tässäkin blogissa kirjoitettu ihan tarpeeksi, joten en toista kaikkea jo kertaalleen sanottua, en ainakaan tällä kertaa.

Mitä enemmän Soini ja Räsänen aukovat päätään, sitä lähempänä on uskonnon marginalisoituminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Oikein odotan aikaa, jolloin uskonnollisilla vakaumuksilla ei ole sijaa lainsäädännössä ja kaikessa muussa yhteiskuntaa koskevassa debatissa.

Liberaalissa yhteiskunnassa tietokin on vapaata

Liberaalissa yhteiskunnassa ihmiset toimivat järkevämmin kuin konservatiivisessa yhteiskunnassa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että liberaaleissa yhteiskunnissa elävät olisivat älykkäämpiä tai muuten fiksumpia. Liberalismissa ihmisille vain taataan vapaus toteuttaa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan se ei rajoita muiden vapautta toteuttaa itseään.

Liberaalissa ideaalissa ihmisillä on käytettävissään paras mahdollinen (tieteellinen) tieto, jonka perusteella ihminen oletettavasti tekee mahdollisimman rationaalisia päätöksiä. Konservatiivisessa yhteiskunnassa päätökset perustuvat muinaisesta mytologiasta johdettuihin dogmeihin, joiden oletetaan olevan oikea ratkaisu kaikkiin ongelmiin kaikkina aikoina.

Liberalismissa tieto jakaantuu siis kaikkien ihmisten kesken. Jokaisella on vapaus ja oikeus tietoon. Kollektiivinenkin tieto on liberalismissa aina yksilöiden tietoa, koska kollektiivitkin koostuvat yksilöistä. Tietoon ja tiedonhankintaan ei tarvita lupaa joltakin instanssilta. Tieto on kaikkien liberaalissa yhteiskunnassa elävien omaisuutta.

Liberaalissa yhteiskunnassa yksilöt voivat muodostaa vapaita ja vapaaehtoisia yhteisöjä, jonkin tavoitteen saavuttamiseksi silloin kuin tavoite tarvitsee joukkovoimaa. Mikäli tuo yhteisö ei noudata vapauden ja vapaaehtoisuuden prinsiippiä, yksilöllä tulee olla oikeus erota yhteisöstä ilman seuraamuksia. Yhteisö voi olla melkeinpä mitä tahansa: seurakunta, puolue, urheiluseura jne.

Ylhäältä johdetussa konservatiivisessa yhteiskunnassa on määritelty kuinka paljon kukin yksilö saa tietää tai hankkia tietoja. Tieto onkin konservatiivisuuden suurin uhka. Hyvin informoitu ihminen kaipaa vapautta ja se saattaakin olla tuhoisaa konservatiiviselle yhteiskunnalle. Kaikki yhteiskunnat, joissa tietoa ja tiedon hankintaa on rajoitettu, ovat kulkeneet kohti nopeaa loppuaan.

Vapaa tieto myös edesauttaa hajautettua päätöksentekoa. Päätökset tehdään situationaalisesti parhaan käytettävissä olevan informaation perusteella. Tällaiseen lokaalin päätöksentekoon pystyy vain liberaali demokratia. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän konservatiivista ulkoa annettuja suunnitelmia ja vaatimuksia, joiden relevanssi monessa tapauksessa lähenee nollaa.

Vain liberaali yhteiskunta voi hyödyntää tietoa maksimaalisesti.

Liberaali radikaali vallankumous 2.0

Liberalismi ei välttämättä pyri yksimielisyyteen tai samankaltaisuuteen. Liberalismi nojaa muutamaan vapautta koskevaan prinsiippiin, joilla toimiva liberaali demokraattinen yhteiskunta on mahdollista muodostaa.

Tuossa liberaalissa demokratiassa ihmiset ovat vapaita mielivallasta. Toimivat liberaalit instituutiot pystyvät täten kontrolloimaan vallankäyttöä ja tarvittaessa puuttumaan vallankäyttöön, joka kaventaa ihmisten vapautta.

Liberalismi on myös edellytys kunkin ihmisen henkilökohtaiselle kehitykselle ja edistykselle. On kunkin ihmisen oma asia miten tuotakin vapautta käyttää, mutta liberaali demokratia muodostaa puitteet kehitykselle ja edistykselle.

Viimeisen kolmen sadan vuoden historia on osoittautunut liberalismin kannalta aivan ylivoimaiseksi. Kaikkialla missä liberalismi on hylätty, siellä on kutakin yhteiskuntaa kohdannut degeneroituminen. Konservatiivit mielellään näkevät liberaalin vapauden yhteiskunnan heikkoutena, mutta historialliset faktat eivät ole heidän puolellaan. Konservatiivinen yhteiskunta perustuu aina väkivaltaan tai sellaisen uhkaan.

Liberalismilla on pragmaattinen etu. Toimivat vapautta ylläpitävät menetelmät säilytetään siihen asti kunnes lakkaavat toimimasta muuttuvissa olosuhteissa. Havaitut virheet korjataan rationaalisen debatin jälkeen. Liberalismi onkin itsensä korjaava järjestelmä, toisin kuin dogmaattisuuteen nojaava jäykkä konservatismi.

Viimeaikoina liberalismi on valitettavasti joutunut taantumuksellisten ihmisten ristituleen. Radikaali liberalismi on tähän toimiva vastaus.

Tarvitsemme liberaalin vallankumouksen version 2.0. Argumentatiivisesti faktat ovat liberaalien puolella. Liberaali radikaali vallankumous saadaan aikaa esim. äänestämällä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa liberaalit ehdokkaat sellaiseen määräenemmistöön, joka mahdollistaa liberaalien lakien säätämisen ja täten liberaalit yhteiskuntapoliittiset toimintaohjelmat.

Suomessa on koko valtion itsenäisyyden ajan kärvistelty konservatiivien aiheuttamien haittojen kanssa, joten muutostarve on oikeutettu.

Radikaali liberalismi on välttämätöntä

Nykyisen maailman merkittävin kysymys kuuluu: Kuinka käy liberalismin?

Liberalismi on yksi maailman uusimmista ajatussuunnista. Liberalismia edelsivät vuosituhannet tribalismia, ja eri variaatioita tyranniasta. Liberalismilla oli lyhyet tähtihetkensä antiikin Kreikassa ja Roomassa. Renessanssin liberalismi jäi sekin lyhyeksi.

Vasta valituksen ajasta lähtien liberalismi on ollut varteenotettava poliittinen toimintaohjelma ja sekin vain osassa maailmaa.

Liberalismi on työn alla oleva projekti, joka ei koskaan tule valmiiksi, sillä liberalismissa ei ole lopputuloksen määrittelevää dogmia. Oikeastaan lopputulosta ei edes ole olemassa.

Liberalismi on tällä hetkellä ainoa konservatiivista tyranniaa vastustava ajatussuunta. Konservatismi on onnistuneesti murskannut muun vastarinnan tai sulauttanut vastarinnan itseensä tehden siitä konservatiivisen strategian.

Kun liberalismi on johtava poliittinen ohjelma, myös konservatiivit saavat sanoa sanottavansa. Liberaalissa yhteiskunnassa heillä ei kuitenkaan ole oikeutta pakottaa muut omaksumaan oma maailmankatsomuksensa. Kun yhteiskunnan instituutiot ovat liberaaleja, vältytään konservatiivien masinoimalta pakolta ja tyrannialta.

Täten liberalismi on ylivoimainen poliittinen arvo ja toimintaohjelma. Viime vuosina liberaalit ovat olleet vaisuja artikuloimaan oman erinomaisen agendansa puolesta.  On siis aika palauttaa äänekäs liberalismi yhteiskunnalliseen debattiin.

Myös radikaali liberalismi puolustaa paikkaansa nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Vain radikalisoimalla liberalismi voidaan konservatiiviselle taantumukselle asettaa uskottava vastavoima.

Kun liberalismi tekee jälleen edistyksestä varteenotettavan päämäärän, konservatiiveille ei jää ainuttakaan uskottavaa argumenttia oman alistavan tyranniansa puolesta.

Poliittiset kiistat päätyvät usein kysymyksiin epistemologiasta: Voimmeko tietää, mikä on ihmisarvoinen yhteiskunta? Oma vastaukseni on ”kyllä”. Tuo yhteiskunta on liberaali yhteiskunta.

Liberalismi takaa rationaalisen vapauden

Liberalismi lisää dramaattisesti vapauden määrää kaikkiin muihin yhteiskuntamuotoihin verrattuna. Näitä muita yhteiskuntamuotoja ovat esim. monarkia, sosialismi, fasismi, tribalismi ja ne kaikki muut.

Liberaalin yhteiskunnan instituutiot takaavat järkevän vapauden määritellessään kunkin instituution ydintehtäväksi vapauden.

Monet autoratiivista järjestelmää kannattavat kuitenkin allekirjoittavat monet liberaalit ideaalit. Liberalismi mahdollistaa asioiden tekemisen kukin omalla tavallaan kun ei samalla rajoita toisen vapautta. Liberalismin mukaan kukin voi unelmoida ja vielä toteuttaa unelmansa kunhan ei rajoita muiden vastaavaa toimintaa.

Liberalismin mukaan vapaus ei kuitenkaan ole jotain, joka vain tapahtuu, vaan vapaus vaatii aktiivisia toimijoita, jotta järjellinen liberalismi olisi mahdollista. Täten liberalismi on vapaa itseilmaisun mahdollistava yhteiskuntamuoto.

Vaikka jokaisella ihmisellä omat henkilökohtaiset tarpeensa, niin liberalismin kontekstissa nuo tarpeet on mahdollista toteuttaa. Liberalismi mahdollistaa introspektion ja myös individualismin.

Liberaali yhteiskunta on terve yhteiskunta. Ihmiset eivät ole orjia tai alamaisia. Ihminen nähdään liberaalissa kontekstissa vapaana ja autonomisena aktanttina.  Yhteiskunnan tarkoitus on turvata ihmisten vapaus ja autonomia.

Liberaalien on kuitenkin artikuloitava asiansa selvästi, vaikka vastapuolen typeryys tuntuisi turhauttavalta. Tämä tietenkin edellyttää, että argumentin esittäjä itse ymmärtää mistä puhuu. Liberaalit argumentit ovat osoittautuneet aivan ylivoimaisiksi, mutta itsestään selvää se ei ole: liberalismi vastustavat konservatiivit perättömine väitteineen ja vapautta rajoittavine valtapyrkimyksineen.

Tiede on lähtökohtaisesti liberaalia

Liberalismin yksi erityispiirre on uteliaisuus ja skeptisyys.

Liberaali suhtautuu kaikkeen varauksella, mutta on sen verran utelias, että pyrkii selvittämään asioita ja ilmiöitä, joita ei tiedä tai ymmärrä. Täten liberaali maailmankatsomus ei revi dogmeja muinaisesta mytologiasta tai sentimentaalista väitelauseista siitä, miten toivoisi asioiden olevan.

Tiede ja tieteellinen tutkimus on lähtökohtaisesti liberaalia. Mikään ei ole kiellettyjen tutkimusaiheiden listalla. Liberaali tieteentekijä kulkee sinne minne evidenssi kuljettaa, vaikka tuo todistusaineisto olisi kiusallista ja vakaumuksen vastaista, jos nyt sattuu omaamaan dogmia lähenevän vakaumuksen.

Liberaali tieteentekijä on vapaa vaihtamaan näkemystään silloin kun todistusaineisto sitä edellyttää. Muuttumattomia tekijöitä liberaalille tieteilijälle on vähän: muutama verifioitu luonnonlaki tule ensimmäiseksi mieleen.

Liberaali tiede ei tee tutkimusta siten, että lopputulos on määritelty etukäteen ja sitten yritetään vääntää väkisin tuota ”lopputulosta” tukeva evidenssi.  

Liberaalin tutkimuksen tuloksilla on paremmat käytännön sovellutukset kuin myytteihin ja mytologiaan perustuvilla johdannaisilla. Faktat ovat aina väistämättä liberaalien tieteentekijöiden puolella, joten niistä voi johtaa jopa hyvin toimivia yhteiskuntapoliittisia toimintaohjelmia.

Tänä kesänä Jyväskylän yliopiston professori, Tapio Puolimatka, on kirjoituksillaan verifioinut kaiken tuon tuossa yllä sanotun. Puolimatkan taustaoletukset tuntien hän on kykenemätön hyväksymään oman vakaumuksensa kannalta karuja faktoja, joten ainoa puolustus on raivokas hyökkäys käyttämällä täysin perusteettomia väitteitä. Ilmeisesti Puolimatka ihan tosissaan uskoo, että yleisö ei huomaa kusetusta. Kusetukseenhan näiden uskonnollisen vakaumuksen omaavien pseudo-tieteilijöiden teesit perustuvat.