Kaikesta edistyksestä kiitos kuuluu liberaaleille

Väitän, että kaikki paatuneimmatkin konservatiivit kannattavat jotain liberalismista kumpuavaa menettelytapaa. Yksi tällainen voisi olla ajattelunvapaus.

Jokainen vähänkään ympäristöään havainnoiva länsimainen ihminen huomaa ympäristönsä olevan suurimmaksi osaksi liberaali. Liberalismi on ollut muutaman sata vuotta hallitseva eurooppalainen suuntaus niin ideologisesti kuin poliittisestikin.

Miksi liberaalit kuitenkin nykyaikana eivät mielellään identifioi itseään liberaaleiksi, vaikka oikeasti ovatkin sellaisia? Konservatiivit ovat onnistuneesti lianneet sanan ”liberaali”. Meidän liberaalien onkin palautettava sana omaan alkuperäiseen käyttöömme. Kun liputamme oman liberaalin maailmankatsomuksemme puolesta aina ja kaikkialla, niin konservatiiveille ei jää kuin käteen kuin ”vaihtoehtoiset faktat”. Sellainen huijaus saattaa onnistua jonkin aikaa, mutta liberaaleillapa onkin käytössään oikeat faktat ja vain faktoista voidaan vetää relevantteja johtopäätöksiä.

Eurooppa ja erityisesti Suomi on liberalisoitunut omana elinaikanani ilahduttavasti. Silti viime vuosina liberalismista on tullut melkeinpä kirosana. Taantumuksellinen osa konservatiiveista on onnistunut propagandakampanjassaan erinomaisesti. Internetin onkin ollut paatuneimpien konservatiivien mediakanava.

Historiallisesti konservatiivit ovat lopulta hyväksyneet kaikki liberaalit yhteiskuntapoliittiset toimintaohjelmat, kunhan noiden ohjelmien kannatus on saavuttanut kriittisen massan äänestäjien keskuudessa. Tästä seuraa, että konservatiivien on tuhottava liberaali demokratia, sillä liberaalit edistykselliset ohjelmat saavuttavat ennen pitkää aina tarvittavan kriittisen massa.

Haastan jokaisen konservatiivin nimeämään yhdenkin sellaisen hyödylliseksi osoittautuneen yhteiskuntapoliittisen toimintaohjelman, joka ei aluksi olisi ollut liberaalien kannattama ja konservatiivien vastustama.

Paradoksaalisesti itsenäisen Suomen menestystarina on ollut liberalismin riemuvoitto, joten on aika hassua, että konservatiivit suhtautuvat menneisyyteen nostalgisesti. Valistuksen ajatus vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta on edelleen ehkä tärkein liberaali ajatus. Sekin on kovin liberaalia.

Liberaalista individualismista

Liberaaleille maailman kompleksisuus ei ole ongelma kuten se on konservatiiveille. Liberaalit ovatkin parempia sietämään epävarmuutta erityisesti silloin kun jotain ilmiötä tai asiaa vasta tutkitaan.

Liberalismin arvot kovat kovempaa valuuttaa kuin mikään, mitä konservatiivit markkinoivat arvoina.  Liberaalit myös kyseenalaistavat omat arvonsa silloin kun uutta informaatiota saadaan.

Liberaalit ovat onnistuneesti asettaneet monet konservatiivien ”arvot” naurunalaiseksi. Naurettaviahan ne tavallisesti ovat ja aivan erityisesti silloin kun konservatiiviset arvot on johdettu muinaisten aavikkobarbaarien opaskirjoista, Raamatusta ja Koraanista.

Konservatiivit myös löytävät muinaisista tekstikokoelmista säännön siihen, ketä heidän tulisi äänestää seuraavissa vaaleissa. Liberaalien en ole koskaan nähnyt syyllistyvän tällaiseen takaperoiseen ajatteluun. Liberaaleille äänestyspäätökset tarkoittavat nykytilan analyysia faktojen pohjalta. Tästä taas voidaan edelleen johtaa toimenpideohjelmia, joilla maailmasta tulee parempi paikka kaikille, myös muutosvastarintaisille konservatiiveille. Liberaalissa analyysissä ei muinaisilla kirjoituksilla ole mitään relevanssia koskien nykytilaa.

Liberalismin yksi ylivoimainen prinsiippi on individualismi. Esimerkiksi kutakin yksilöä koskevat eettiset oikeudet ja velvollisuudet nähdään yksilön oikeuksina ja velvollisuuksia, eikä jonkin ryhmän, esim. heimon tai kansallisuuden, kollektiivisina velvollisuuksina ja oikeuksina. Konservatismin heikkous onkin historiallisesti ollut mätä velvollisuusetiikka, jossa yksilöllä on tolkuttoman paljon velvollisuuksia, mutta oikeuksia ei juuri nimeksikään.

Individualismiin kuuluu myös ajatus siitä, että yksilö arvostaa toisen yksilön oikeutta omiin eettisiin valintoihinsa. Tällainen yksilöllisyys ei ole konservatiivisessa maailmankatsomuksessa juuri mahdollinen, sillä eettiset valinnat ovat monoliitteja, joihin kaikkien on alistuttava. Paino on sanalla ”alistuttava”.

Konservatiivisuus asiassa kuin asiassa voidaan haastaa faktoilla. Faktat ovat historiallisesti olleet liberaalien puolella. Liberalismin etu on myös epämiellyttävien faktojen hyväksyminen. Liberaalit ovatkin hyvin harvoin denialisteja.

Liberalismi on yllivoimainen maailmankatsomus

Liberalismi on aivan ylivoimainen aatesuunta konservatismiin verrattuna. Ihan mukavasti liberalismi on edennyt ainakin Euroopassa muutamaa 1900-luvun synkkää poikkeusta lukuun ottamatta.

Liberalismi rohkaisee tutkimaan asioita, olipa kyseessä mikä asia tai ilmiö tahansa. Liberalismin yksi olennainen tekijä on koulutus, sillä vain koulutetut ihmiset ovat kykeneviä tarkastelemaan asioita ja ilmiöitä eri kannoilta. Konservatiiveillehan dogmat ja dogmaattiset opit ovat perusedellytys ja niiden perusteella muodostetaan tyypillisesti haitallinen mielipide ja tästä mielipiteestä pyritään tekemään vielä muita velvoittavia menettelytapoja.

Toisin kuin konservatismi, liberalismi ei pelkää kyseenalaistaa väitteitä. Sanotaan nyt vaikka niin, että valistuksen ajalta peräisin olevan ajatus vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta on kyseenalaistettu toistuvasti, mutta hyvin tuo ideaali on kestänyt ajan saatossa. Parempaakaan prinsiippiä ei ole pystytty muodostamaan.

Liberalismin yksi ylivoimainen ideaali on rationaalinen debatti, johon liberaalissa yhteiskunnassa kaikilla on mahdollisuus osallistua. Liberalismi ajatuksena on myös se, että uuden informaation ilmaantuessa ideaalia muokataan sitten kun asiasta on keskusteltu. Tällainen rationaalinen debattihan ei sovi konservatiiviseen maailmankatsomukseen, sillä konservatiiviset dogmit ovat kiveen hakattuja, eikä niiden muuttaminen tule juuri koskaan kysymykseen.

Liberaalit ovat kiinnostuneita kulloinkin käsiteltävän asian tai ilmiön totuudesta.  Jokaisen väitelauseen totuusarvo pyritään selvittämään parhaan käytettävissä olevan evidenssi perusteella. Jos evidenssi ei ole riittävä, liberaali voi sanoa: ”En tiedä, mutta pyrin selvittämään asiaa.” Konservatiiville tällainen lähestymistapa on jotakuinkin mahdoton.

Liberalismin perusta on ajatus siitä, että jokainen ihminen on kykenevä vapauteen ja jokaisen ihmisen tuleekin tavoitella vapautta. Jokainen ihminen on liberalismin ideaalin mukaan vapaa valitsemaan oman tiensä niin hyvässä kuin pahassakin. Liberalismin ideaalin mukaan ihminen on myös vastuullinen teoistaan.

Vapaus kuitenkin vaatii aina jonkin verran omaehtoista ajattelua. Tämä saatetaan nähdä raskaana ja turhauttava. Paljon helpompaa olisi omaksua konservatiiveille tyypilliset ulkoa annetut dogmit, jolloin välttyisi ajattelemasta asioita itse.

Lapsilla oikeus elää ilman Tapio Puolimatkan bullshittiä

Patavanhoillinen ja tunkkaisen taantumuksellinen verkkojulkaisu, Seurakuntalainen, antaa tilaa taas kahdesti- ja uudestisyntyneelle professorille, Tapio Puolimatkalle kirjoituksessa, joka oli otsikoitu: Lapsella on oikeus seksuaaliseen viattomuuteen.

Aina kun lukee Tapio juttuja, niin päällimmäisenä on ajatus siitä, että Tapion munat surkastuu, pois putoaa. Toinen mielikuva on se, että Tapiolta on jäänyt paljon hampaankoloon oman seksuaalisuutensa suhteen. Olisi nyt edes harrastanut paljon kunnon panoja, niin ei nyt eläkeikää lähestyessä tarvitsisi nillittää seksistä. Oikeastaan Puolimatkalle voisi suositella huorissa käymissä. Kai se sellaisia Jyväskylästäkin löytyy?

Viitaten Tapio kirjoituksen otsikkoon lapsilla on oikeus elää ilman yhtään Puolimatkaa ja Puolimatkan synkkää maailmaa. Maailma ei tarvitse yhtäkään tapiopuolimatkaa vaan vapautta. Puolimatkalle taitaa olla aika mahdoton ajatus, että jokainen ihminen, myös alaikäinen, on kykenevä määrittelemään seksuaalisuutensa ihan itse. Tai sitten voi olla kokonaan määrittelemättä sitä.

Puolimatkan houreet ”terveistä” perheistä saattavat olla oire siitä, että hänen oma perhe-elämänsä on ihan vituillaan. Ensimmäisestä kattauksesta Tapsalla on kaksi keski-ikää lähestyvää poikaa ja nykyisestä myös kaksi kouluikäistä poikaa. Mahtaa näillä lapsilla ollut perin vittumaiset oltavat pelkästään sen takia, että isänä Tapio Puolimatka. Oikeastaan Tapio voisi avata omaa perhedynamiikkaansa ja sieltä löytyviä luurankoja. Vai olisiko joku lapsista jo sanonut Tapiolle: Haista vittu! Sellaiset lapsethan pitäisi Tapio uskonnollisen vakaumuksen mukaan kivittää kuoliaaksi.

Tapiolla ei taida olla ainuttakaan oikeaa ystävää, joka palauttaisi Tapsan edes ajattelun tasolla reaalimaailmaan. Vaimot, entiset ja nykyiset, ovat kaiketi ihan samaa sarjaa Tapion kanssa.

Argumentatiivisesti Puolimatkan virheet ovat niitä vanhoja virheellisiä ekvivalensseja ja projektioita. Niitä on käsitelty tässä blogissa jo hyvin yksityiskohtaisesti, joten se siitä.

Tapio Puolimatkan kognitiivinen kapasiteetti tuntuu taantuneen jo infantiilille tasolle, joten eiköhän Tapio hauskuuta meitä lukijoita vielä monta kertaa.

Aino Pennasen mikromellakka lentokoneessa

Kesäiseen Suomeen mahtuu vain yksi puheenaihe kerrallaan ja tällä viikolla se oli Aino Pennanen ja hänen aiheuttamansa mikromellakka lentokoneessa.

Pennanen oli ollut lennolla, jolla pakkopalautettiin turvapaikanhakijoita. Pennanen teki asiasta nopean johtopäätöksen ryhtyen vastustamaan menettelyä.

Taantumukselliset kansallismieliset konservatiivit repivät asian johdosta peliverkkarinsa, sillä Pennanen on Vihreiden lainsäädäntösihteeri. Samanlainen kansallismielisten pöyristyminen tapahtui myös viime vuonna, jolloin pappi Marjaana Toiminen aiheutti oman mikromellakkansa.

Pakkopalautuksia onkin syytä vastustaa säännöllisesti. Huomiota sellaisella saa asialleen, mutta ovatko tällaiset yksittäiset teot riittäviä, se jää nähtäväksi. Asian puolesta tarvittaisiin laajempaa kansalaisaktivismia.

Pennasen ja Toimisen kansalaistottelemattomuus on oikein kiitettävää. Toiminen on jo saanut asian johdosto tuomion, Pennasen kohdalla jokin tutkinta on jo kaiketi aloitettu. Seuraukset he kyllä kantavat, mutta sehän ei kansalliskonservatiivien mielestä ole riittävää vaan kivitystuomio olisi kohdallaan.

Mikromellakoillaan Pennanen ja Toiminen tuskin kohoavat samaan kategoriaan kuin Gandhi, Martin Luther King Jr tai Mandela. Kansalaistottelemattomuus minkään asian puolesta on Suomessa aika harvinaista, joten pienen pienikin mikromellakka ylittää Suomessa uutiskynnyksen.

Haitallista konservatiivista agendaa tulee vastustaa kaikin mahdollisin keinoin, myös kansalaistottelemattomuuden menetelmin. Pennanen ja Toiminen ovat ajaneet paremman maailman asiaa, konservatiivit taas pyrkivät tekemään kaikesta tunkkaisen ankeaa.

Kansalaistottelemattomuudelle siis löytyy syitä. Kuka on seuraava rohkea Pennasen ja Toimisen tapaan?

Puolimatka ratsastaa kohti auringonlaskua ja seniiliä vanhuutta

Kahdesti- ja uudestisyntyneeltä professorilta, Tapio Puolimatkalta, lorahti iso aivopieru kirjoituksella, joka oli otsikoitu: Kampanja pedofilian laillistamiseksi.

Puolimatkan horinoita ja houreita on käsitelty tässä blogissa jo niin monta kertaa aiemmin, ettei kaiken toistaminen ole tässä yhteydessä tarpeen. Ne, jotka ovat kiinnostuneita, Puolimatkan juttujen debunkkaamisesta, löytävät tämän blogin arkistosta paljon materiaalia. Puolimatka on jo vuosikymmeniä toistanut samoja argumentaatiovirheitä, eikä professori ota opikseen, vaikka hänelle väännetään evidenssi rautalangasta. Sellaista se usko teettää.

Tapsan pökäle julkaistiin ensimmäiseksi Oikean Median Vieraskynä-palstalla. Tuon äärioikeistolaisen verkkojulkaisun taustalla häärii Puolimatkan aatetoveri Jukka-Pekka Rahkonen. Yhdessä Puolimatka ja Rahkonen kävivät perseilemässä eduskunnan lakivaliokunnassa yrittäessään kumota jo kertaalleen hyväksyttyä tasa-arvoista avioliittolakia. Vituiksihan se meni.

Tapsan sepustus oli jopa liikaa Rahkoselle ja aika nopeassa tahdissa kirjoitus poistuikin sivuilta. Sitten Tapsa julkaisi saman tekstin omilla verkkosivuillaan. Eikä tässä vielä kaikki, Tapsa tunki juttunsa myös Patmoksen vieraskynään.

Sen verran Tapsan aivopierulla oli seurauksia, että Tapsan työnantaja, Jyväskylän yliopisto, sanoutui irti professorinsa jutuista. Jonkinlainen sisäinen tutkinta Puolimatkasta kaiketi käynnistetään. Arvelen, että tutkinnan tuloksena syntyy jokin nahkapäätös, jossa Tapsa saa nuhteet, mutta mitään muuta ei tapahdu.

Vuosia sitten opiskelijalehti Jylkkäri kertoi opiskelijoiden olevan aika vittuuntuneita Puolimatkan opetukseen ja erityisesti oppimateriaaliin. Tätäkin asiaa on käsitelty tässä blogissa jo aiemmin, joten ei siitä sen enempää.

Puolimatkassa kiteytyy kaikki mikä äärikristillisyydessä on vikana.  Paljon vihamielisempiä ihmisiä ei Suomesta taida löytyä kuin nämä kristilliskonservatiivisiksi itseään kutsuvat taantumukselliset änkyrät.

Joskus taisin kirjoittaa Puolimatkasta otsikolla Epäihmisen ääni ja Puolimatka sitten meni ja verifioi hypoteesini. Puolimatka tosiaan on epäihminen ja taas kerran hän sai oman varttinsa julkisuudessa. Sitten Tapsa voikin ratsastaa kohti auringonlaskua ja seniiliä vanhuutta.

Taas joku seurustelee henkien kanssa - bullshit!

Patavanhoillinen verkkojulkaisu Kotimaa24:n lukijablogien sarjassa oli vuorossa Juha Heinilän kirjoitus otsikolla: Henkien koetteleminen.

Itse kirjoitus ei sanonut paljon mitään muuta kuin että blogisti pitää henkiä reaalimaailman olioina. Blogin kommentit olivat paljon valaisevampia.

On aina hieman yllättävää, että jotkut uskovat tosissaan henkien olemassaoloon. Kristityilläkin riittää noita henkiä vähän joka lähtöön.

Henget, jumalat ja muut aineettomat oliot kuuluvat samaan sarjaan kuin maahiset, tontut ja joulupukki. Kuvitteellisia olioita kaikki! Luulisi ihmiskunnan, tai no ainakin suomalaisten, olevan niin oppineita ja sivistyneitä, että he hyväksyisivät faktan siitä, että materian ulkopuolisia olioita ei ole olemassa, koska kaikki koostuu atomeista. Atomeja voidaan havainnoida, eikä ole löytynyt ainoatakaan materian ulkopuolista substanssia.

Mistä lie ihmiskunnan muinaisuudesta kumpuaan usko henkiin, jumaliin ja muihin sellaisiin mielipuolisuuksiin? Jos joskus muinoin jotain asiaa tiedetty, se pantiin henkien piikkiin. Nykyään tilanne on jo toinen. Toisaalta jos jotain ei tiedetä, asiaa aletaan selvittää ja tutkia. On paljon rehellisempää sanoa ”en tiedä” kuin sanoa ”että henget tekivät sen”.

Nämä henkiin uskovat usein ”kuuntelevat” Pyhän Hengen ääntä, mutta todellisuudessa he ”keskustelevat” vain itsensä kanssa. Aivotoimintaa voidaan kuvata tällaisen henkien koettelemisen yhteydessä ja tuloksena aina sama johtopäätös: henkiä ei ole olemassa! Kognitiiviset neurotieteet ovat edistyneet viime vuosikymmeninä suorastaan hämmästyttävässä mittakaavassa, ja silti monet todella uskovat jutustelevansa henkien kanssa. Psykiatrin tarpeessa taitavat olla sellaiset ihmiset.

Silloin kuin näille henkien koettelijoille vääntää rautalangasta oman argumenttinsa henkien olemattomuudesta ja vielä esittää validin evidenssin, niin nämä henkien kanssa seurustelevat siirtävät maalitolppia ja kaikki alkaa taas alusta. Paralleeli ilmiö on ns.  aukkojen jumala. Onhan se aika turhauttavaa debunkata kerta toisensa jälkeen samoja asioita, mutta pidän sitä silti välttämättömänä, jotta yhteiskunta ei vajoaisi takaisin keskiaikaan, jonne nämä henkien kanssa seurustelevat mielellään palaisivat.

Henget, maahiset, keijut, jumalat, astrologia, horoskoopit, kundaliinivoimat, reiki…kaikki kuuluvat samaan kategoriaan, joka tunnetaan nimellä bullshit. Pitkä on vielä matka ihmiskunnalla sivistykseen.