Suomen republikanisoiminen sen kuin jatkuu

Suomen vähittäinen republikanisoiminen jatkuu ainakin sen perusteella, mitä viime viikonloppuna kokouksiaan pitäneet Keskusta ja Kokoomus esittivät. Radikaali oikeistolainen talouspolitiikka jatkuu, eikä merkittävää vastarintaa ole syntyneet. Ihmiset ovat pysyneet poissa kaduilta.

Lestadiolaismafia vahvisti asemiaan, kun Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Juha Sipilä sai jatkokauden puolueensa puheenjohtajana. Lestadiolaismafian edesottamuksia on dokumentoitu, mutta toimenpiteisiin lestadiolaismafian edesottamuksia vastaan tuskin nähdään; ei ainakaan niin kauan kuin Sipilän asema on se, mikä se tällä hetkellä on.

Ei lestadiolaismafia nyt niin vaikutusvaltainen ole kuin republikaaninen taakse ryhmittynyt uskonnollinen oikeisto on Yhdysvalloissa. Silloin kun pääministeri on haitallisen herätysliikkeen jäsen, on aivan selvää, että hänen uskonnollisella vakaumuksellaan on jotain poliittistakin merkitystä.

Lestadiolaisten korruptio on talousasioissa dokumentoitu niin hyvin, että sillä luulisi olevan juridisiakin implikaatioita, mutta kun ei ole, mikä sekin on osoitus lestadiolaisesta korruptiosta. Lestadiolaiset syyllistyvät haitallisten käytäntöjensä puitteissa seuranaisin ihmisoikeusrikkomuksiin, eikä niihinkään puututa, vaikka syytä olisi.

Republikaaneilta omittu uskontoon perustuva politikointi ei vain Keskustan tapauksessa ole niin näkyvää.

Kokoomus taas jatkaa takuuvarmasti republikaanisella talouspoliittisella linjalla. Ennen Kokoomus oli porvaripuolue, mutta amerikkalaisen esikuvansa mukaan siitä on tullut kleptokraattien ja oligarkkien puolue. Pääomaahan se suurpääomakin on, mutta samalla Kokoomus vieraannuttaa keskiluokkaiset äänestäjänsä.

On aika hämmästyttävää, että niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa keskiluokan kurjistuminen on jo kovin näkyvää, mutta silti he uskollisesti äänestävät puoluetta, jonka talouspoliittiset linjaukset kurjistavat kaikkein kovimmalla kädellä keskiluokkaa.

Tuohon edelliseen kun lisätään ulkoministerinä häärivän Timo Soinin häröily niin uskonnon kuin politiikan saralla, kuvaus republikanisoidusta Suomesta alkaa olla valmis.

Ehkä jo seuraavissa vaaleissa löytyy vastavoima Suomen republikanisoimiselle.    

Nuorten uskonnollisuus edelleen laskussa

Synkän taantumuksellinen verkkojulkaisu, Seurakuntalainen, paheksuu jälleen kerran sitä, että nuorten uskonnollisuus on laskusuunnassa. Seurakuntalaisen juttu oli otsikoitu: Nuorten uskonnollinen yleissivistys uhkaa heikentyä.

Tätä samaa teemaa on käsitelty tässä blogissa jo niin monta kertaa, että alkaa jo vähän kyllästyttää, mutta koska Seurakuntalainen propagoi sellaisen teeman kuin napatkaa ne nuorina, niin asiaan on syytä puuttua.

Jutussa vaikeroidaan sen asian johdosta, että esim. ylioppilaskirjoituksissa uskonnon kysymyksiin vastaavien määrä on pudonnut kolmanneksella kymmenessä vuodessa. Lukema on linjassa yleisen uskonnollisuuden laskusuunnan kanssa, eikä asiaan pitäisi liittyä mitään ihmeellistä, mutta änkyröiden mielestä liittyy. Änkyröistä on perin ikävää, että heidän hegemoniansa on mennyttä ja uusia änkyröitä on entistä vaikeampi värvätä erityisesti nuorten joukosta.

Nuoret ovat nykyään niin sivistyneitä, oppineita ja valistuneita, että uskonnollinen maaginen ajattelu on hätää kärsimässä. Änkyräkristillisissä perheissä kasvaneet nuoretkin haistattavat pitkät paskat vanhempiensa maagiselle ajattelulle. Nuorten tulevaisuus näyttää tässä suhteessa valoisalta.

Riittävään yleissivistykseen riittää uskontojen osalta sellaisten olemassaolon huomioiminen ja uskonnon haittojen toteaminen täydennettynä uskontojen epätosien väitteiden kumoamisella.

Jazzia ja hihhulointia Porissa

Tällekin kesälle saatiin uskontoon liittyvä ”skandaali”, vaikka asia liittyi enemmän jazz-musiikkiin kuin uskontoon.

Taannoin Pori Jazzin toimitusjohtajaksi nimettiin krisujen nuorisojärjestön entinen puheenjohtaja ja kunnallispolitiikassakin kunnostautunut Aki Ruotsala. Kun kyse on krisuista, niin kenellekään tuskin oli yllätys, että Ruotsala sai potkut ennen ensimmäistäkään työpäivää.

Ruotsala yksinkertaisesti mokasi Satakunnan Kansassakin julkaistun haastattelun. Jutussa Ruotsala vertasi homoutta huumeidenkäyttöön. Tämä krisujen heppu oli muutama vuosi sitten ollut ”eheyttämässä” homoja. Muutenkin Ruotsalan jutut olivat jostain aavikkobarbaarien aikojen opaskirjasta repäistyjä.

Tällaiset kommentit eivät ole hyväksi viihdetapahtuman imagolle, varsinkin kun kyseinen viihdetapahtuma profiloituu suvaitsevaisuutta suosivaksi.

Ruotsalan pikaiset potkut kirvoittivat tietenkin internetin ihmeellisessä maailmassa jos jonkilaista polemiikkia. Muut krisut, Päivi Räsänen ja Sari Essayah, riensivät heti uhriutumaan. Heidän ja Ruotsalan uskonnonvapautta on muka törkeästi loukattu. Näiden taantumuksen äänitorvien ajatuksena oli, että kristillinen vakaumus ja sellaisen julkituominen eivät olisi enää sallittuja Suomessa vuonna 2018. Näinhän ei tietenkään ole, mutta krisujen ja muiden taantumuksellisten on vain sanottava niin, jotta he voisivat edes jollain tavoin puolustaa maagiseen ajatteluun perusutvaa positiotaan.

Ruotsala sai potkut, sillä hänen vakaumuksensa oli ristiriidassa Pori Jazzin arvojen kanssa. Ruotsala voi ihan omissa oloissaan olla vaikka kuinka taantumuksellinen, mutta hän ei palkattuna toimitusjohtajana esittää maagista ajattelua ilman, että se vaikuttaa hänen työnantajansa näkemyksiinsä hänestä itsestään.

Sen mitä minä seurasin keskustelupalstoja, niin enemmistä kommentoijista piti Ruotsalan potkuja ihan aiheellisina. Änkyräkristillinen hihhulointi sai taas kerran siipeensä. Onneksi he ovat Suomessa vähemmistössä, mutta silti he saavat aikaan isoja haittoja.

Agenda Europen amerikkalaiset esikuvat

Amerikkalaista evankelikaalista fundamentalismia ja sen eri organisaatioita on tutkittu paljonkin. Näyttää siltä, että samaa taantumuksellista fundamentalismia pyritään monistamaan Euroopan oloihin sopivaksi. Amerikkalainen uskonnollinen öykkäröinti sopii huonosti ainakin Pohjoismaihin.

Amerikassa soluttautuminen alkoi noin 40 vuotta sitten ihan ruohonjuuritasolta. Silloin perustettiin erilaisia soluja milloin minkin asian ympärille. Solun koko oli tuollainen 10-30 henkeä. Siitä on olemassa ihan relevanttia psykologista tutkimusta, että solun optimaalinen operatiivinen koko on juuri tuo. Pienemmässä ryhmässä kaikki tavoitteiden mukaiset asiat eivät löytäisi tekijöitä, suuremmassa ryhmässä kaikille ei sitten löytyisi sopivaa ja mielekkääksi koettua puuhaa.

Eivät nuo solut olleet pelkkiä ”raamattupiirejä” vaan niillä oli selkeitä poliittisia päämääriä, jotka uskonnollisen oikeiston ideologit olivat muotoilleet jo ennen kyseistä vaihetta. Ensin vallattiin mm. koululautakunnat, sheriffin virat, kaupunginvaltuustot ja siitä sitten siirryttiin osavaltioiden hallintoon ja sitten vallattiin liittovaltion hallinto, kongressi ja jopa oikeuslaitos.

Paikallisilla soluilla oli yhteistoimintaa nimenomaan vaalien ehdokasasettelun suhteen. Toisinaan ryhmityttiin jonkin lakialoitteen puolesta tai sitten sitä vastustettiin.

Soluilla saattoi olla katto-organisaatio tai sitten ei. Baptistit ryhmittyivät tavallisesti Southern Baptist Conventionin ympärille, luterilaiset esimerkiksi Missouri Synodin ympärille. On huomattavaa, että teologista eroista huolimatta eri organisaatiot löysivät toisensa silloin kun kyse oli soluttautumisesta yhteiskunnan rakenteisiin.

Toisinaan nämä katto-organisaatiot perustuivat omia oppilaitoksiaan, joissa koulutettiin ideologiselle agendalle myötämielisiä henkilöitä. Nykyään nämä tällaisten oppilaitosten entiset oppilaat ovat yliedustettuina yhteiskunnan kaikissa organisaatioissa. 40 vuotta siihen meni.

Teoreettista tukea soluille ja niiden katto-organisaatioille tuottivat erilaiset think tankit; esim. Family Research Council, Focus on Family jne. Muutama vuosi sitten oli seitsemän vihajärjestöksi luokiteltua tällaista puulaakia, joiden nimessä oli sana perhe (family).

Näiden think tankien teologiset perustelut kannoilleen ovat tavallisesti ihan täyttä kuraa. Validi ja relevanttia argumentaatio ei olekaan niiden tarkoitus vaan se, että mahdollisimman moni saadaan toistamaan niiden puppugeneraattorien tuottamaa jargonia kreationismista feminismiin ja moneen muuhun aiheeseen. Hyvin he ovat siinä onnistuneet ainakin Amerikassa.

Geroge W. Bushin presidenttikaudella uskonnollinen oikeisto ja alt-right löysivät toisensa kiihdyttäen propagandaansa Obaman kaudella. Nyt vaikka he eivät olekaan lukumääräisesti kuin ehkä kolmasosa amerikkalaisista, niin heillä on melkeinpä hegemonia asema yhteiskunnassa. Voidaankin puhua vähemmistön diktatuurista.

Nuo ”family”-organisaatiot näyttävät rantautuneen nykyään Eurooppaankin. Afrikkaan he pyrkivät ja pääsivät jo parikymmentä vuotta sitten.

Suomi ei vain taida olla kovin suopea alusta amerikkalaistyyliselle uskonnolliselle oikeistolle. Puolassa ja Unkarissa he ovat onnistuneet paljon paremmin. Euroopassa etnonationalistit ovat lyöttäytyneet yhteen uskonnollisen oikeiston kanssa tavoitellen jotakuinkin samaa kuin amerikkalaiset vastineensa.

Kun seuraa suomalaista debattia asian tiimoilta, niin pystyy ihan nimeltä mainitsemaan henkilöt, joilla on selvä uskonnollinen ja poliittinen agenda ihan amerikkalaisten esikuviensa mukaan.

USA:n Saksan suurlähetystöstä propagandatoimisto

Diplomaatit yleensä pyrkivät poliittiseen neutraliteettiin asemamaassaan. Tämänkin perinteen amerikkalaiset ovat nyt heittäneet romukoppaan samanaikaisesti, kun republikaanit muuten haikailevat perinteiden perään. Mitään niin tekopyhää tuskin länsimaista löytyy nykyään kuin USA:n republikaaninen tavoitteet ja teot.

Huffington Post viittasi 3.6.2018 alkuperäisesti äärioikeistolaisessa verkkojulkaisussa , Breitbartissa, ilmestyneeseen USA:n Saksan suurlähettilään haastatteluun. Tuon Huffingtonin jutun otsikko oli U.S Envoy To Germany Richard Grenell Wants To Empower Europe’s Conservatives.

Kun lukee jutut, niin niistä selviää, että Grenell on fanaattinen Trumpin kannattaja. Toisaalta Grenell on republikaaninen oikeistolaisimman siiven edustaja. Tuohon porukkaan kuuluu mm. uskonnollinen oikeisto sekä vähemmän uskonnollinen alt-right.

Kun kyseessä on republikaaneja nykymuodossa edustava henkilö, niin on aivan selvää, että suurlähettiläiksi nimitetään autoratiiviseen totalitarismiin pyrkiviä mies, nimenomaan mies.

Grenellin tausta on viestintäbusinekessa, joten hän oikein pätevä levittämään republikaaninen demokratiaa ja (ihmis)oikeuksia polkevaa propagandaa. Vielä kun Grenelllin meriitteihin kuuluu sellainen seikka, että hän vuosien mittaan ollut moneen kertaan kommentoimassa erinäisiä asioita Fox Newsillä, niin on entistäkin selvempää, mihin osastoon Grenell kuuluu. Hän on silkka fasisti, joka pyrkii fasistiseen maailmanjärjestykseen, jota he tosin kutsuvat konservatiiviseksi.

Trumpin presidenttikaudella USA:n ja Saksan diplomaattisuhteet näyttävät heikentyneen merkittävästi. Niin kauan kuin Trump on vallassa Yhdysvalloissa ja Merkel Saksassa, niin lämpiämistä tuskin tapahtuu. Grenell pyrkiikin radikalisoimaan saksalaisen oikeiston, jotta autoratiivinen ja totalitastinen hallinto tulisi vallitsevaksi myös Saksassa. Tästä antaa viitteitä Grenellin kritiikitön ylistys Itävallan Sebastian Kurzia kohtaan.

Putinin valtakaudella Venäjän suurlähetystöt ovat muuttuneet jälleen kerran neuvostotyylisiksi propagandatoimistiiksi. Sieltä Putinin pelikirjasta näyttää olevan amerikkalaistenkin toiminta omien lähetystöjensä kanssa.

Grenell ja hänen kaltaisensa lähettiläät pyrkivät aiheuttamaan asemamaissaan hajaannusta ja sekasortoa propagandansa voimin. Nykyamerikkalaiseen hallintotapaan kuuluu aivan erityisesti demokratian halveksuminen, naisten ja vähemmistöjen oikeuksien polkeminen sekä kaikenlainen epääeettinen toiminta, joka pyritään oikeuttamaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Eurooppalaisten on syytä olla hereillä sen suhteen, minkälaiset kriminaalit edustavat Yhdysvaltoja. Ehkä tämä populistinen konservatiivinen hyökkäys päättyy vasta kun Putin on päässyt hengestään ja Trump joutunut telkien taakse.

Nyt olisi jo korkea aika nimittää republikaaninen puolue terroristijärjestöksi ja USA sekä Venäjä valtioterrorismia harjoittaviksi maiksi.

Huffington Postin jutun voi lukea tuolta:

https://www.huffingtonpost.com/entry/richard-grenell-conservatives-europe_us_5b144fb4e4b010565aace78f

DW:n verkkosivuilta voi  lukea lisää Grenellistä:

http://www.dw.com/en/donald-trumps-new-ambassador-in-berlin-who-is-richard-grenell/a-39797271

Pääministeri Sipilän vihamielinen uskonto

Hallituksen dynaaminen duo tai synkän taantumuksellinen parivaljakko, pääministeri ja ulkoministeri, saavat kyseenalaista huomiota lähes päivittäin. Tällä kertaa oli vuorossa lestadiolaisuuteen kallellaan oleva pääministeri Juha Sipilä.

Iltalehti kertoi eilen 1.6.2018 pääministerin ”tarkoituksellisesta virheestä” jutussa, joka oli otsikoitu: Hallitus antoi uskonnonvapauslain vastaisen esityksen – ”Me emme kaikki usko samaan Jumalaan, Juha Sipilä” Uskonnonvapauden kannalta oikea ilmaus olisi ollut: Me emme kaikki usko Jumalaan.  Tuo jälkimmäinen muotoilu on relevantti, sillä negatiivinen uskonnonvapaus on sivistysmaissa se ensisijainen kriteeri. Tämä siitä syystä, että yhdestäkään jumalasta ei ole todennettavaa näyttöä.

Iltalehden jutun pääkohta on tämä: Valtioneuvoston kanslia on antanut uskonnonvapauslain vastaisen, virheellisen lakiesityksen. Esityksen mukaan kaikkien ministereiden, myös uskonnottomien tai muihin uskontokuntiin kuuluvien olisi tullut antaa tunnustuksellinen vala tai vakuutus.

Jutun kommenteista löytyy seuraava kommentti: Sekä alkuperäisen että muutetun esityksen luettuani pidän lähes mahdottomana, että tämä kiistanalainen lause olisi syntynyt vahingossa. Kukin voi arvioida itse: "...toimin Jumalan ja Suomen valtakunnan lain ja laillisten sääntöjen mukaan."

Uskonnollinen vakuutus ei voi velvoittaa ketään ei-uskovaa, ei varsinkaan kun Jumala ja Suomen laki ovat Sipilän propagoimassa tekstissä rinnasteisia. Sitten on tietenkin mm. Päivi Räsäsen edustama suuntaus, jonka mukaan kenenkään uskovan ei tarvitse noudattaa Suomen lakia, jos se sattuu olemaan ristiriidassa juuri Päivi Räsäsen tulkinnan kanssa Jumalasta.

Tällaisten vittumaisten vihamielisten ”jeesustelijoiden” tekemisten kommentointi suorastaan vituttaa yhä lisääntyvässä määrin. Olisi jo aika päästä eroon uskovien maagisen ajattelun tuotteista yhteiskunnassa. Sipiläkin voi olla ihan omissa oloissaan synkän taantumuksellinen kristitty, mutta vittumaiseksi mieheksi hänet tekee se, että hän tunkee uskonnollisia selvästi epätosia näkemyksiään muidenkin haitaksi.

Kaikkialla missä uskonnollisia väitteitä ujutetaan osaksi käytäntöjä ja menettelytapoja, vajotaan synkkään taantumukseen ja maagiseen ajatteluun, jolla ei reaalimaailman relevanssia.

Iltalehden jutun voi lukea tuolta:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201806012200985829_pi.shtml

Ulkoministeri Soini aborttikävelyllä Kanadassa

Näyttää siltä, että Irlannin kansanäänestys abortista sai Suomen ulkoministerin flippaamaan ihan totaalisesti.

Ensin Soini nillitti asiasta omassa blogissaan siihen tyyliin, että Soinin voidaan katsoa puuttuneen Irlannin sisäisiin asioihin tavalla, joka jonkin toisen maan kyseen ollessa aiheuttaisi nootin tai pienemmän diplomaattisen selkkauksen.

Tässä ei tietenkään ollut kaikki. Kanadaan tekemänsä työmatkan yhteydessä Timo Soini kävi kävelemässä abortin vastaisessa mielenosoituksessa. Täten Soini puuttui sillä kertaa Kanadan sisäisiin asioihin.

Soinin kannattajat, uskovat änkyrät, vetosivat Soinin sanan- ja mielipiteenvapauteen. Toki Soinilla on nämä vapaudet, mutta ulkoministeri on Suomen valtion edustaja 24/7/365; myös silloin kun ns. vapaa-ajallaan vetää lähibaarissa lärvit tai osallistumassa Kanadassa aborttia vastustavaan kävelylenkkiin.

Vaikka Soinille myönnettäisiin ”vapaa-ilta” viranhoidon ulkopuolelta, jo pelkkä ulkoministerin titteli mahdollistaa sen tulkinnan, että Soini esitti Suomen virallisen kannan aborttiin. Näinhän se on nähtävä, sillä ei ole mitään luotettavaa menetelmää, jolla pystyttäisiin päättelemään millä minuutilla Soinin on ulkoministeri ja millä minuutilla pelkästään Timo Soini.

Tässä blogissa on tällä hallituskaudella kritisoitu sitä, että Suomen valtion ylimmästä johdosta löytyy kaksi helkkarin typerää änkyrää. Meriitit pääministerillä ja ulkoministerillä eivät ole kummoiset. Siitä on näyttöä, että uskonnollinen usko saa ihmisen tekemään huonoja päätöksiä, eikä ilmiö koske vain Suomen pää- ja ulkoministeriä vaan aivan kaikkia änkyröitä.

Iltalehden Tommi Parkkonen kiinnitti asiaan huomiota kolumnissaan tänään 1.6.2018. Parkkosen kolumnin voi lukea tuolta:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201805312200984139_pi.shtml