Lisää väkivaltaa Valkoisessa talossa

Ei mennyt edes vuorokautta siitä, kun Valkoisen talon virkailija Rob Porter erosi virastaan perheväkivallan takia, niin jo toinen heppu erosi samasta syytä. Tällä kertaa vuorossa oli David Sorensen, joka toimi mm. Trumpin puheiden kirjoittajana.

Valkoisen talon henkilöstöpäällikkö, entinen kenraali John Kelly, yritti tietenkin vähätellä em. henkilöiden perheväkivaltaa, mutta joutui puhumaan silkkaa paskaa, jonka media paljasti saman tien paskapuheeksi. Ilmeisesti asia on juuri niin kuin aiemmin arvelin: väkivaltaisuus on meriitti silloin kun pyrkii töihin Valkoiseen taloon.

Soresenin entinen vaimo, Jessica Corbett, tuli asian kanssa julkisuuteen Washington Postin haastattelussa.

Sorensen oli ajanut Corbettin varpaiden yli autolla, paiskonut häntä pitkin seiniä ja tehnyt kaikkea sitä mitä noissa tapauksissa yleensä tehdään. Corbett antoi WaPolle kuvia vammoistaan.

Corbett oli myös avannut ”salaisen” pankkitilin, johon Corbett oli säästänyt rahaa avioeroa varten.

Edelleen Corbett kertoi WaPolle, että hän ei ottanut yhteyttä poliisiin, koska pelkäsi Sorensenin yhteyksiä lakia valvoviin tahoihin.

Tällaiset tapahtumat kasaavat paineita Valkoisen talon henkilöstöpäällikön niskaan. Perheväkivalta ei kaiketi tullut hänelle yllätyksenä, mutta sellaiseen ei silti puututtu. Paha mennä puuttumaan, sillä silloin pitäisi puuttua myös presidentin väkivaltaisuuteen.

P.S. Oikeusministeriön hierarkiassa kolmantena olevan Rachel Brand otti lopputilin, sillä hän ei halua olla mukana apokalyptisessa välienselvittelyssä, kun nykyinen hallinto romahtaa.

Putinismi, trumpismi vai trumpokratia?

Otsikon termejä voi käyttää synonyymeinä, eikä sellainen sanojen käyttö mene edes vikaan.

David Frum dokumentoi uutuuskirjassaan Trumpocracy samanlaisista ilmiöistä kuin Luke Harding kirjassaan Mafia State. Harding kertoo venäläisestä totalitarismista jota Putinin puolue, Yhtenäinen Venäjä, harjoittaa; Frum puolestaan dokumentoi, kuinka republikaaneista tuli epädemokraattinen ja suorastaan rikollinen organisaatio päätähtenään Donald Trump.

Frum tarkastelee periodia kesästä 2015 syksyyn 2017, jolloin yhteistyö republikaanien ja Venäjän valtion ja sitä lähellä olevien toimijoiden mahdollisti amerikkalaisen version putinimista.

Molempien suuntausten, putinismin ja trumpismin, yhteinen piirre on rikollinen korruptio, kleptokratia, nepotismi ja kaikki muu, mikä ei kuulu demokratiaan vaan banaanitasavaltojen diktatuureihin.

Putinin suorittamat puhdistukset Venäjällä tapahtuvat nyt identtisinä Yhdysvalloissa sillä erolla, että vaikka Amerikan puhdistukset menevät Trumpin piikkiin, niin niiden takana ovat republikaanipuolueen vaikuttajatahot.

Ehkä tulevaisuudessa historioitsijat pystyvät selvittämään tapahtumien kulun yksityiskohtaisesti, mutta sitä ennen ehtii tapahtua kaikenlaista ikävää. Kummassakin maassa, niin Venäjällä kuin Yhdysvalloissakin, ollaan rakentamassa henkilökulttia ”suuresta johtajasta”; johtajasta joka on korvaamaton. Suomessa tällainen kultti oli jo ja se oli kekkoskultti, joka sekin oli aikansa putinismia, trumpismia ja trumpokratiaa.

Näkymät ovat synkät. Putinista ja Trumpista ei päästä eroon ilman väkivaltaa.

Väkivaltaisuus edellytys Valkoisen talon virkaan

Jos haluaa viran nykyisessä Valkoisessa talossa, niin meriittinä venäläisten kanssa vehkeilyn lisäksi on perheväkivalta.

Valkoisen talon henkilökunnan sihteeri, Rob Porter, sai kenkää tai erosi, kun kaksi hänen entistä vaimoaan tuli julkisuuteen sellaisen asian kanssa, että tämä heidän entinen siippansa Rob Porter oli antanut kummallekin pataan ja vielä useamman kerran. Toinen naisista toimitti julkisuuteen kuvan mustasta silmästään.

Kun Valkoiseen taloon palkataan henkilökuntaa, niin jokaisesta tehdään taustaselvitys. Perheväkivalta on yksi seikka, joka estää turvaluokituksen saamisen. Valitettavasti presidentistä ei tehdä taustaselvitystä. Ainakin Trumpin ensimmäinen vaimo on syyttänyt Donaldia väkivaltaisuudesta ja raiskauksesta.

Porteristakin oli tehty taustaselvitys, mutta perheväkivalta oli jätetty huomiotta, jotta Porter voisi toimia tärkeässä virassaan. Tämä on niin tyypillistä aina kun republikaanit ovat vallassa. Republikaanit johtavat demokraatteja laittomuuksissa ja epäeettisessä toiminnassa suhteessa 10:1.

Rob Porter oli jo toinen Valkoisen talon virkailija, jolla ei ole nyttemmin turvaluokitusta. Se ensimmäinen on Trumpin vävy, Jared Kushner, joka puolestaan on ”kaikkien alojen asiantuntija.”

Porter on se virkailija, joka lukee kaiken materiaalin, joka on menossa Trumpille. Tämä sisältää kaikkein salaisimmankin aineiston. Täten Porterilla on pääsy kaikkeen materiaaliin, vaikka hänellä ei ole edes oikeutta materiaalin lukemiseen turvaluokituksen puutteen takia.

Jos on perheväkivalta vakava asia, eikä sitä tule hyväksyä millään tavoin, niin on jotakuinkin maanpetoksellista toimintaa antaa jonkun perehtyä materiaaliin, johon hänellä ei oikeuksia ja vielä peitellä asiaa.

Tapaus Rob Porter on jälleen yksi esimerkki republikaanipuolueen korruptoituneisuudesta. Väkivalta ja sen salailu ovat vain yksi esimerkki puolueen mädänneisyydestä.

Kuinka kauan republikaanit ovat ajatelleet kärvistelevänsä sen kanssa, että he ovat amerikkalaisen yhteiskunnan syöpä? En ole kovin optimistinen amerikkalaisten suhteen. Jos nyt kansalaiset kuitenkin päättävät yhteistuumin hankkiutua eroon republikaanisesta korruptiosta, niin siitä tulee karu kertomus, jonka lopputulosta ei oikein pysty arvioimaan. Ruumiita tulee takuulla puolin ja toisin.

Putinin ja Trumpin mafiavaltiot

The Guardianin toimittaja Luke Harding on kirjoittanut useammankin mielenkiintoisen kirjan uusimpana kirja nimeltään Collusion, joka hahmottelee aikajanan Donald Trumpin ja hänen liittolaistensa vehkeilystä venäläisten kanssa.

Kuuntelin tuon em. kirjan äänikirjana. Johdannoksi Collusion –kirjaan sopii Hardingin Mafia State vuodelta 2011. Tietääkseni se on suomennettu nimellä Mafiavaltio.

Mafiavaltio käsittelee Yhtenäinen Venäjä -puolueen totalitarismia, rosvokapitalistista kleptokratiaa ja kaikkea sitä mitä tuo puolue Vladimir Putin johtohahmonaan on tehnyt Venäjällä Putinin ja Medvedin kausilla.

Luke Harding toimi neljä vuotta The Guardianin Moskovan kirjeenvaihtajana kunnes hänen karkotettiin maasta. Harding raportoi kaikista niistä rikollisista vääryyksistä, joihin maan hallinto syyllistyi erityisesti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ja aivan erityisesti Putinin hallinnon toimesta. Hardingilta ei herunut sympatiaa Putinille ja Yhtenäiselle Venäjälle.

Venäläisten vaikutusyritykset Trumpin tapauksessa eivät ole mitään uutta. Harding kuvaa myös sitä, kuinka venäläiset korruptoivat mm. Silvio Berlusconin jo paljon ennen Trumpia. Oli niitä muitakin kuin Berlusconi, mutta hän oli näkyvin harjoituskappale, josta saatuja kokemuksia venäläiset käyttivät korruptoidessaan USA:n republikaanipuoluetta.

Hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä löytyy Yhtenäinen Venäjän ja republikaanien välillä. Molemmat perustuvat valtansa oligarkkien rahoihin teemalla, jonka mukaan oligarkit saavat rosvota niin paljon kuin mielivät, kunhan eivät uhkaa puolueen valtaa. Talousrikolliset, tavalliset rikolliset ja politiikka elävät symbioosissa kummassakin maassa ja tämä on mahdollistanut vallassa olevan puolueen muuttumisen mafiaorganisaatioksi.

Venäjä ei koskaan ole ollut demokratia, eikä sitä ole ollut Yhdysvallatkaan. Ensimmäinen USA:n valtiovarainministeri ja yksi USA:n perustuslain laatijoista, Alexander Hamilton, kirjoitti, että pääomia omistavat ihmiset ja heidän omaisuutensa ovat ensisijaisia. Hamilton oli oikeastaan rajoitetun demokratian kannattaja, vaikka liittovaltion alkupään valtiomiehet mielellään esitetään demokratian airuina.

Hamiltonin kanssa samoilla linjoilla oli myös USA:n neljäs presidentti James Madison, jonka mukaan varakkaan vähemmistön edut olivat suojelun tarpeessa muun väestön kustannuksella.

Nämä länsimaisen demokratian alun ”suurmiehet” olivat enemmän Platonin Valtio-teoksessaan hahmotteleman hallintotavan kannalla kuin kansanvallan. Platonin mukaan vain vapailla miehillä tuli ideaalivaltiossa olla äänioikeus.

Mafiavaltiot USA ja Venäjä ovat tämän hetken suurin uhka ihmiskunnalle puhumattakaan noissa maissa asuvista ihmisistä, jotka voivat odottaa vain yhä suurempaa kurjistumista. Kansainvälisen yhteisön painostus Venäjää ja Yhdysvaltoja kohtaan on nyt tärkeää. En tosin usko, että Putinia, Trumpia ja heidän kätyreitään saadaan koskaan oikeuden eteen vastaamaan tekemistään.

Evankelikaalisetkin havahtuivat haittoihin

Amerikan evankelikaalisetkin ovat havahtuneet huomaamaan suuntauksensa haitallisuuden.  On jollain tavoin toiveita herättävää, että edes jotkut evankelikaaliset ovat tulleet johtopäätökseen, jonka mukaan nykyään ääri-ilmiöksi luokiteltava kristinuskon muoto haittaa ihmisten ja yhteiskunnan toimintaa.

Yleiskristillinen julkaisu, Christianity Today, on viimeisen puolen vuoden aikana julkaissut monta mielenkiintoista artikkelia evankelikaalisten ja republikaanisen puolueen symbioottisesta suhteesta.

Keskilännen ”fly-over-countryn” evankelikaaliset eivät kuitenkaan tule muuttumaan muuhun kuin entistäkin äärimmäisempään suuntaan. Syitä tällaiseen on etsitty, mutta mitään yksittäistä syytä ei tietenkään voida identifioida.

Vuoden 2016 vaalikierroksen jälkipeleissä esitettiin, että keskilännen agraarit alueet ovat jääneet vaille liittovaltion huomiota ja vaalitulos jollain tavoin heijastaisi talouden romahtamista noilla alueilla.

Kuitenkin keskilännen maatalousvaltainen alue saa suunnattoman suuria summia maataloustukena. Farmarit eivät täten ole sen huonommassa asemassa kuin urbaanien taantuvien alueiden asukkaat. Liittovaltion suurimmat tulonsiirrot on kohdennettu juuri näille alueille.

Nuoristakaan ei ole tilanteen muuttajiksi. Monet nuoret ovat lähteneet seudulta paremman ja vapaamman elämän perässä. Jäljelle jääneet nuoret taas ovat radikalisoituneet aivan samalla tavoin kuin vanhempansa.

Yksi monista syistä on muutosvastarinta, jota pönkitetään glorifioimalla ja mystifioimalla jokin muinoin vallinnut ”kulta-aika”, jota koskaan ei kuitenkaan ole edes ollut olemassa. Eksistentiaalinen ahdistus kumpuaa realiteettien ymmärtämisen puutteesta. Hegemonia-asemassa kerran ollut elämäntapa on mennyttä, eikä se palaa; ei vaikka kuinka asian kanssa rimpuilisi.

Kun tarkastelee keskilännen asukkaiden kantoja, on mahdotonta eritellä, mikä on uskontoa, mikä politiikkaa. Niistä on tullut yhteneviä. Jyrkillä arabimaiden muslimeilla ja keskilännen evankelikaalisilla ei ole merkittävää eroa. Republikaanisesta puolueesta tuli uskontopuolue ja uskovista republikaaneja.

Jotta keskilännessä tapahtuisi muutos positiivisempaan suuntaan, muutoksen on lähdettävä evankelisten republikaanien omasta joukosta. Islamin yhteydessä on kaivattu uskonpuhdistusta, mutta samaa voisi sanoa keskilännen evankelikaalisista ja aivan samoin perustein. Prosessista tulee pitkä ja hidas, mutta se on mahdollista.

Uudistukset alkavat, kun luovutaan toiveajatteluun perustuvista fantasioista.

Hurskaiden höperöiden Aito Avioliitto ry

Minusta on ollut suunnattoman hauska seurata Aito Avioliitto ry:n toilailuja palstalla jo toisellakin.

Hurskaista höperöistä muodostuvan puulaakin puheenjohtaja, Susanna Koivula, on palannut pelipaikalle kärsittyään muutaman kuukauden bannin Uuden Suomen Puheenvuorosta. Nyt Suski on julkaissut parikin uutta blogia, eikä Susanna ole vieläkään oppinut  mitään.

Aina kun Susanna kirjoittaa Uuteen Suomeen, Suomi24:n luterilaisuus-palstalla ilmestyy nimimerkki ArtoTTT komppaamaan Suskia. Taannoin epäilin ArtoTTT:n olevan Uudessa Suomessa kommentoiva Arto Jääskeläinen. Jääskeläinen sai jo oman aasinlakin ja sama voitaisiin myöntää ArtoTTT:lle.

Jääskeläinen on aseveljensä Timo Lehtosen kanssa ollut yllättävän hiljaa Uudessa Suomessa. Lieneekö heidät bannattu?

Aitoon Avioliittoon kiteytyy kaikki mikä noissa uskovien puulaakeissa on vikana. Ihan yhdistyksen alkutaipaleella yhdistys väitti olevansa uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, mutta ei mennyt kuin tovi, niin Aa profiloitui taantumuksellisten ihmisten puuhakerhoksi, jonka tavoitteena on mahdollisimman kurja elämä mahdollisimman monelle.

Koivula ja hänen komppaajiensa argumentit on ammuttu alas niin moneen kertaan, ettei niiden toistaminen liene tarpeen. Mielenkiintoisinta koko yhdistyksessä on yhdistyksen jäsenten motiivien arvioiminen.

Tämäkin on sanottu moneen kertaan: aitoavioliittolaiset eivät soisi muille mitään mitä eivät suo itselleen, koska aavikkobarbaarien opaskirja sanoo heidän tulkintansa mukaan jostain asiasta jotain. Tällä perusteella he vaativat lainsäädäntöön pykäliä x, y ja z.

Argumenttinsa nämä hurskaat höperöt perustavat aina amerikkalaisiin lähteisiin ja ”lähteisiin”, joista niistäkin jokainen sisältää pelkkää paskapuhetta. Suomalainen auktoriteetti heille on tietenkin uudestisyntynyt professori Tapio Puolimatka, joka hänkin toistaa amerikkalaista propagandaa.

Onneksi Suomessa on ainakin toistaiseksi aitoavioliittolaisen vaikutus ollut jotain nollan luokkaa. Vastarinta on tässäkin asiassa tarpeen, jotta tuo ihmisiin vihamielisesti suhtautuva yhdistys ei saa enempää liikkumatilaa.

Laura Huhtasaari ei osaa eikä opi

Perseelleen menneiden presidentinvaalien jälkeen Laura Huhtasaarella on kova työ edes auttavan uskottavuuden palauttamisessa. Tällä kertaa Huhtasaari yrittää profiloitua talousasiantuntijaksi Uuden Suomen blogissaan, joka oli otsikoitu: Itsepetosta.

Maahanmuuttokritiikkikin on havaittu huonoksi poliittiseksi agendaksi, joten tällä kertaa Laura ei höpöttänyt siitä aiheesta. Ilmeisesti ensi vuoden eduskuntavaaleja silmillä pitäen Laura otti aiheekseen EU:n ja eurovaluutan; tai niistä eroon hankkiutumisen.

Laura on jo tullut tunnetuksi siitä, että monet hänen bloginsa ovat plagiaatteja, kuten oli osa hänen gradustaan. Tällä Huhtasaari mainitsee sentään lähteen – VTT Tuomas Malisen. Blogista ei selviä, mitkä ovat Malisen näkemyksiä, mitkä taas Lauran omaa hourailua. Kun lukee Lauran tekstin, niin se on samaa heikkolaatuista lainauslouhintaa kuin aiemminkin.

Laura ei vaan osaa eikä takuulla ikinä opi hyvää lähteidenkäyttöä.

Laura käyttää mahdollisesti tekniikkaa, jossa Malisen tekstistä on poimittu Lauran omaa näkemystä tukevia irrallisia lauseita, joita sitten täydennetään Lauran omalla poliittisella jargonilla. Tällainen tekniikka on takuulla Lauralle hyvin tuttua, sillä juuri sitä käyttävät fundamentalistiset uskovat. Tällaisen sekopäisen tekstimassan tuottamisesta Lauralla on pitkä kokemus. Se onkin ainoa asia, jota hän on harjoitellut riittävästi.

Tuomas Malisen kannalta on suorastaan noloa, että hänet yhdistetään Laura Huhtasaareen. Se ei takuulla ole meriitti. Näillä uskovilla persuilla on hassuna tapana vedota johonkin auktoriteettiin ja auktoriteetiksi kelpaa kuka tahansa, joka on tohtori ihan miltä tahansa alalta. Samaan aikaa nämä ”huhtasaaret” ovat tiededenialisteja, sillä kaikki löytyy Raamatusta  ja tiede on väärässä. Idiotismilla ei heille ole rajaa.

Kuten tuossa edellä mainitsin, tekstistä ei pysty päättelemään mikä on Huhtasaaren tekstiä, mikä Malisen.  Lauran blogissa menevät raha- ja finanssipolitiikka iloisesti sekaisin ja niin käy varoille ja vastuillekin. Keskuspankin roolista Lauralla ei ole mitään käsitystä. Jos kaikki teksti olisi suoraa lainausta Maliselta, niin Malinen se vasta hölmö on. Näin tuskin on, joten hölmöys menee taas yksin Laura Huhtasaaren piikkiin.

Mitä tulee Lauran blogin otsikkoon, niin hän itse on elävä esimerkki itsepetoksesta ja itsepetos on samentanut Lauran kaiken ajattelun. Laura ei osaa eikä opi.