Leif Nummelan riistoon perustuva kolonialistinen lähetystyö

Jälleen kerran verkkojulkaisu Uusi Tien päätoimittajan tittelillä huseeraava Leif Nummela ehkä tahtomattomaan paljasti lähetystyön epäeettisyyden.

Nummelaa vituttaa se, että kotimaassa kristinusko on taantuva ideologia. Nummelan edustama konservatiivisen kristillisyyden on havaittu olevan niin haitallista, että juuri muut kuin hard core änkyrät eivät koske siihen pitkällä tikullaan.

Koska ihmisten alistaminen ja nöyryyttäminen uskon varjolla ei enää onnistu ilahduttavasti maallistuneissa valtioissa, niin änkyrät ovat yhä lisääntyvässä määrin siirtäneet toimintaansa kehitysmaihin. Siellä tietämättömiä ja hyväuskoisia ihmisiä voi vielä kusettaa. Sellainen meno on rajusti epäeettistä, sillä lähetystyö saa nuo ihmiset toimimaan vastoin omaa etuaan.

Lähetystyön vuosisatainen historia on kertomus riistosta kaikilla mahdollisilla tasoilla. Lähetystyön varjolla kehitysmaiden kansoilta on riistetty luonnonvarat. Lähetystyöntekijät ovat järjestelmällisesti pyrkineet tuhoamaan kaiken edistyksen kehitysmaissa kieltämällä esim. ehkäisyn vetoamalla erinäisiin raamatunlauseisiin.  Koulujakin nämä lähetystyöntekijät ovat perustaneet, mutta koulutuksen tarkoitus ei suinkaan ole kansalaisten sosiaalisen aseman parantaminen ja yleisen hyvinvoinnin edistäminen vaan ainoastaan uusien hyväuskoisten hölmöjen värvääminen ajamaan kristittyjen alistavaa riistopolitiikkaa.

On helkkarin epärehellistä esittää Jumala jollain tavalla oikeasti olemassa olevana oliona, kun näillä aika primitiivissä oloissa elävillä sekä varsin oppimattomilla ihmisillä ei ole kykyä arvioida väitteen todenperäisyyttä. Lähetystyö riistää näiltä ihmisiltä jopa toiveen paremmasta elämästä: kaikki on kuvitellun Jumalan tahtoa – jopa köyhyys – mutta jossakin todentamattomassa tuonpuoleisessa asiat ovat toisin.

Nummela kirjoitti:

Yhtälö on erikoinen: kotimaassa suomalaisten lähetysjärjestöjen työ takkuaa, mutta ulkomailla evankeliumi etenee rohkaisevasti. Ainakin tästä oppii sen, että lähetystyön menestys ulkomailla ei ole kiinni työn menestyksestä kotimassa. Työn jatkuvuus sen sijaan on. Pidemmän päälle edes nykyistä volyymiä ei voida ylläpitää suomalaisessa lähetystyössä, puhumattakaan lähetyspanoksen kasvattamisesta, ellei kotimaan työssä päästä kasvuun. Tässä mielessä edelleenkin on niin, että herätys ja lähetys kulkevat käsi kädessä.

Jatkuakseen lähetystyö vaatii vahvan kotimaisen kristillisen työn, joka synnyttää rakkauden lähetykseen. Kun rakkaus sammuu, lähetystyö loppuu ennen pitkää. Niin on käynyt lähes kokonaan Ruotsin kirkossa.

Ehkäpä Ruotsin kirkossa vain havahduttiin lähetystyön epäeettisyyteen. Olisi kehitysmaiden kannalta kovin suotavaa, että kaikki suomalaisten tekemä lähetystyön kuivahtaisi kokonaan. Vain sekulaareilla organisaatioilla ei ole taustaoletuksenaan todentamatonta jumalhahmoa. Vain tiukasti realiteetteihin paneutumalla voidaan kehitysmaissa saavuttaa ylipäätään minkäänlaista edistystä vailla riistoa, nöyryyttämistä ja alistamista.

Lähetystyön nykyisen tavoiteen riiston lisäksi Nummelalla ja kumppaneilla on pakkomielle päästä määräämään muiden tekemisistä.

http://uusitie.com/jatkuuko-suomalainen-lahetystyo-tulevaisuudessa/  

Patmoksen Leo Mellerin epäeettinen testamenttien kalastelu

Patmoksen taloustilanne taitaa olla huono tai todella pahasti huononemaan päin, koska Leo Meller kalastelee Patmoksen sivuilla testamentteja. Patmos osallistuu Hyvä Testamentti – kampanjaan, jonka ajatuksena kaiketi on pelkästään haalia testamentteja kunkin jäsenjärjestön talouden paikkaamiseen. Kun kyse on Patmoksesta, niin ainoa motiivi on Patmos Lähetyssäätiön edunsaajien henkilökohtaisen elintason ylläpitäminen ja edistäminen. Mitään hyväntekeväisyysmotiivia Patmoksen toiminnasta on vaikea löytää.

Meller maalailee visioita Jeesuksen pikaisesta paluusta, joten ihmisten olisi syytä tehdä testamentti juuri Patmoksen hyväksi. Mutta jos Jeesus palaa jo ihan tuossa tuokiossa, niin mihin Patmos tarvitsee testamenttien kalastelulla haalimiaan varoja? Tietenkin hyväntekeväisyyteen, mutta sekin on tietenkin turhaa, sillä jo minuutin päästä Jeesus tulee: tulee, tulee ihan varmasti koska Leo Meller niin sanoo. Leo Meller ei ole koskaan väärässä, eihän? Ei tietenkään, sillä Meller on omien sanojensa mukaan Jumalan voideltu ja Jumalan voideltuun ei saa koskea. Noinhan Meller väitti vuosia sitten kun hänen toimintaansa kritisoitiin.

Lopulta Meller pistää sanat Patmoksen talousjohtajan, Pekka Haapasaaren, suuhun kun ei enää enää itse kehtaa esittää pöyristyttäviä väitteitään:

Testamentti lähetystyölle on taivaallinen perintö jälkipolville.  Patmos Lähetyssäätiön sisällyttäminen testamenttiisi on iso päätös ja siksi haluamme, että ihmiselle jää päätöksestä varma olo ja hyvä mieli.  Yleishyödyllisenä järjestönä Patmos Lähetyssäätiön ei tarvitse maksaa veroa testamenttilahjoituksestasi.   Lahjasi tulee kokonaisuudessaan lähimmäisesi hyväksi.

Patmos siis osallistuu Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n toimintaan perustajajäsenenä sekä Hyvä Testamentti kampanjaan. Kaikki hälytyskellot soivat kun Patmoksen näkyvin hahmo on tuomittu talousrikollinen, Leo Meller.

Tästä ei ole kuin pari kuukakutta kun Uuden Suomen Puheenvuoro – palstalla esitettiin Patmoksen hieman kyseenalaista taloudenpitoa koskevaa kritiikkiä perustuen vuoden 2014 tilinpäätöstietoihin; niihin tietoihin, jotka olivat käytettävissä. Keskustelu levisi myös Suomi24:n sivuille.

Leo Mellerin aktivoitumisesta päätellen Patmoksen talous päätyi vuonna 2015 ihan kuralla. Muutama viikko sitten Meller itse myönsi Patmoksessa muhivan 300 000 euron vajeen.

Pelastavatko Patmoksen ystävät vielä kerran Patmoksen ja Patmoksen johtohenkilöiden talouden?

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/832/ei_ihmisenkaan_vahvistettua_testamenttia_voi_kukaan_kumota

Teokraattisen sodankäynnin periaate suojelee rikollisia

Jehova todistajien parista löytyy hulvattoman hauska käsite – teokraattinen sodankäynti. Sen seuraukset taas ovat aivan katastrofaalisia.

Teokraattinen sodankäynti on kaikessa lyhykäisyydessään hyvin ytimekäs: Jehovan todistajille on sallittua valehdella tietyissä tilanteissa. Seuran jäsenille teroitetaan, että totuus kuuluu niille, jotka ovat sen oikeutettuja tietämään - ja että oleelliset faktat voidaan näin ollen salata vihollisen (eli Saatanan) käskyläisiltä.

Vartiotorni kirjoitti jo 15.6.1961 seuraavasti:

Jumalan sana käskee: "Puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa." (Ef.4:25) Tämä käsky ei kuitenkaan merkitse sitä, että meidän tulisi puhua jokaiselle, joka meiltä jotakin kysyy, kaiken mitä hän haluaa tietää. Meidän täytyy sanoa totuus sille, joka on oikeutettu tietämään sen, mutta sille, jolla ei ole oikeutta tietää sitä, me voimme olla vastaamatta. Mutta me emme saa valehdella. …

On olemassa kuitenkin yksi poikkeus, mikä kristityn soturin täytyy pitää aina mielessään. Kristuksen soturina hän osallistuu teokraattiseen sodankäyntiin ja hänen täytyy olla erittäin varovainen ollessaan tekemisissä Jumalan vihollisten kanssa. Niinpä Raamattu osoittaa, että Jumalan valtakunnan etujen suojelemiseksi on oikein kätkeä totuus Jumalan vihollisilta.

Ja melkein puoli vuosisataa myöhemmin (2007) julistettiin seuraavaa:

Valehtelu on aina totuudenvastaista puhetta, mutta kaikki totuudenvastainen puhe ei ole valehtelua.

Tuolla perusteella Jehovan todistajat ovat suojelleet pedofiliaan syyllistyneitä jäseniään. Ilmeisesti kaikissa Abrahamista polveutuvissa uskonnoissa teokraattinen sodankäynti on saman sisältöinen – valehtelu on sallittua. Täten uskoviin ei voi luottaa missään asiassa.

Patmoksen Juha Ahvion konservatiivinen teurastusteologia

Tämän kirjoituksen lopussa olevan linkin kautta pääsee katsomaan ja kuulemaan Patmoksen pellehermannin, Juha Ahvion, nillitystä liberaaliteologiasta.

Ahvion jutut ovat niin moneen kertaan osoitettu paikkansapitämättömiksi, mutta kai se on taas kerran oiottava Ahvion juttu, jotta paskanpuhuminen ei tulisi yleiseksi tavaksi. Ahvion ja monen muun hänen kaltaisensa jutut ovat paskanpuhumista, eikä poikkeuksia juuri ole.

Ahvio jaarittelee pitkät pätkät ”klassisesta kristinuskosta”. Hän tarkoituksellisesti jättää mainitsematta, että jo heti ensimmäisellä vuosisadalla kristinuskolla ei ole mitään klassista yhtenäistä teologiaa. Tilanne ei muuttunut seuraavinakaan vuosisatoina.

Ahvio viittaa tunnustuskirjoihin – erityisesti luterilaisiin tunnustuskirjoihin – mutta nekin ovat vain yhden lahkon kirjallisia aikaansaannoksia, eivätkä siten nekään edusta mitään klassismia.

Edelleen Ahvio nillittää siitä, että luterilaisen kansakirkon papit ja teologit eivät noudata kirkkolakia, joka jonkin hassun päättelyketjun mukaan olisi jollain hämärällä tavalla klassista konservatiivista kristinuskoa.

Ahvio ilmeisesti haluaisi palata muinaiseen kalvinistiseen teurastusteologiaan, jossa ihmishenki ei ollut minkään arvoinen. Calvinhan teurastutti kaverinsa kun oli hävinnyt tälle väittelyssä.

Yleisemmin tämä Ahvio haikailema konservatiivinen klassinen kristinusko on kuin onkin amerikkalaiselta uskonnolliselta oikeistolta kopioitua. Sen poppoon päämäärät ovatkin poliittisia, eivätkä siis nekään mitenkään konservatiivisen klassisia. Tällaista dominionististä yhteiskuntaa Ahvio havittelee Suomeenkin. Siinä järjestelmässä Ahvio kumppanit olisivat diktaattoreita.

Juuri diktaattoreita Ahvio puolustaa kritisoidessaan eteläamerikkalaista vapautuksen teologiaa. Tuon suuntauksen tavoitteena oli vapautua oikeistolaisten diktaattorien hirmuhallinnosta. Se ei tietenkään sovi tälle teurastuksen teologian kannattajalle, Juha Ahviolle.

Kaltaistensa taantumuksellisten ja ihmisiin vihamielistesti suhtautuvien ”ahviolaisten” on kaikesta edellä mainitusta johtuen vedettävä yhtäläisyysmerkki maallistumisen ja liberaaliteologian väliin. Voihan se toki niin ollakin, mutta eiköhän maallistuminen ole edeltänyt teologista liberalisoitumista. Tuo Ahvion hellimä konservatismi on jo niin nähty ja haitalliseksi havaittu. Joutaakin mennä. Kaikkialla missä maallistuminen on edennyt, siellä on hyvinvointi kasvanut.

Sitten Ahvio paskapuheet saavat kliimaksinsa. Tutkimusten mukaan sekulaarit humanistit ovat anteliaampia ja vähemmän itsekkäitä, mutta Ahvio puhuu niin paljon paskaa väittämällä päinvastaista, että se on jo kovin noloa. Ehkä patmoslaisiin paskapuhe uppoaa hyvin.

Näillä ”ahvioilla” on suorastaan pakkomielteinen suhtautuminen nyt jo edesmenneeseen eksegetiikan professoriin, Heikki Räisäseen. Räisänen on kuulemma suurin syyllinen papiston liberalisoitumiseen. Räisänen osoitti aukottomasti omissa tutkimuksissaan, että Raamattuun ei liity mitään jumalallista. Se on vain kirjoittajiensa  ja eri aikakausien tuote. Raamatun tekstien syntyhistoria ja tekstien muuntelu vuosisatojen kuluessa on hyvin dokumentoitu. Vituttaahan se, jos ei senkään perusteella pääse sortamaan ihmisiä. Sortopyrkimys onkin Ahvio juttujen päämäärä. Ahvio painii samassa sarjassa jihadistien kanssa.

Lopulta sekä konservatiivit että liberaalit ovat väärässä: Jumalaa tai jumalia ei ole. Sellaisten olemassaolosta ei ole edes viitteitä.

Koska Patmos Lähetyssäätiön teurastuksen teologia alkaa liberalisoitua?

http://www.tv7.fi/vod/player/25441/

Patmoksen Leo Meller harjoittaa damage controllia

Aina kun Patmoksen pääjehu, Leo Meller, aktivoituu blogikirjoittajana, niin se on selvä merkki siitä, että Patmos tarvitsee rahaa. Meller julkaisi uusimman aivopierunsa Patmoksen sivuilla 6.4.2016. Jutun otsikko oli Onko paavi tietämätön Jumalan identiteetistä?

Muutama viikko sitten Meller raportoi Patmoksen tarvitsevan pikaisesti 300 000 euroa. Tuolloin Meller lanseerasi talousliiton käsitteen. Ko. talousliitto vallitsee Jumalan ja Patmokselle kahmalokaupalla rahaa antavan uskovan välillä.

Sellainen paskanpuhuminen taisi osua omaan nilkkaan. Noin härskin pöyristyttävä huijaaminen suututti jopa taantumuksellisimpia Patmoksen ystäviä. Nyt sitten Meller joutuu harjoittamaan damage controllia.

Mikä on sen parempi tapa ohjata negatiivinen julkisuus pois omista puheita kuin sättiä paavia? Samalla voi vähän pönkittää islamofobiaa. Kyllä sillä pian puuttuvat eurot saadaan kasaan.

Miksi Patmos ei käytä aiemmin rahastoituja varoja kuprun paikkaamiseen? Vuoden 2014 tilinpäätöstietojen mukaan Patmoksella oli rahastoituja varoja yli 2 milj. euroa.

Lisäksi Melleriä – kuten montaa muutakin fundamentalismia – näyttää harmittavan se, ettei fundiksilla ole yhtä tehokasta arsenaalia kuin islamisteilla ja jihadisteilla. Meller muiden mukana yrittää tehdä eroa kristittyjen ja äärimuslimien välillä, mutta kyseessä on vain hiuksenhieno aste-ero: molempia osapuolien tavoitteena on väkivaltaisen alistava teokratia. On vain ajan kysymys, milloin nämä kiihkomieliset uskovat löytävät toisensa.

Taas jää meidän sekulaarien humanistien tehtäväksi minimoida näiden mellereiden aiheuttamat haitat.

Mellerin kirjoituksen voi lukea tuolta:

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/831/onko_paavi_tietamaton_jumalan_identiteetista

Fiksut islantilaisnuoret - nolla prosenttia uskoo Jumalan luoneen maailman

Jo alkuvuodesta oli puhetta siitä, kuinka nolla prosenttia islantilaisista nuorista (alle 25v.) uskoo Jumalan luoneen maailman. Tällaista kehitystä voi pitää pelkästään positiivisena.

Nyt aiheeseen olivat kiinnittäneet huomiota sekä Seurakuntalainen että Uusi Tie. Molemmat verkkojulkaisut kiemurtelivat asian kanssa: näiden julkaisujen toimittajille näyttää olevan vaikeaa hyväksyä faktaa, että kristinuskossa ei ole mitään totuutta, ei edes siteeksi.

Seurakuntalainen oli otsikoinut juttunsa: Ateismi haastaa kristillisen uskon Islannissa. Uusi Tien otsikko oli täsmälleen sama.

Jotenkin näiden kristillisten julkaisujen oli taas syyllistyttävä tahalliseen paskanpuhumiseen, jota myös valehteluksi kutsutaan. Asialla ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa; ei ainakaan sen alkuperäisen islantilaisen kyselytutkimuksen mukaan. Nuoret eivät vaan usko Jumalan luoneen maailmaa, siinä kaikki.

Se ei varsinaisesti ole ateismia, jos ei nyt vaan usko juuri Jumalan luoneen maailmaa. Tosin monet näistä ihmisistä ovat kristillisen käsityksen mukaan ateisteja, mutta taas kerran: ateismista ei tuo kyselytutkimus sanonut mitään.

Tässä luomiskysymyksessä islantilaiset nuoret ovat hyvin kiinni realiteeteissa. Samanlaisen kehityksen toivoisi tapahtuvan Suomessakin. Uskonnot ja niihin liittyvät perusteettomat uskomukset ovat aiheuttaneet ihmiskunnalle sellaisia haittoja, että sellaisia ei tulisi suosia edes perinteiden nimissä.

Jumalia ei nyt vaan ole ja sen ovat islantilaiset nuoret sisäistäneet.

Tapio Puolimatka puhui - paskapuhemittari hyppäsi ihan tappiin

Uudestisyntynyt professori, Tapio Puolimatka, on taas maanantaina julkaissut uuden kirjoituksen Uuden Suomen Puheenvuoro – palstalla.

Aina kun Puolimatka sanoo mitä tahansa, paskapuhemittari hyppää ihan tappiin. Uusin Puolimatkan kirjoitus oli taas taattua puolimatkaa: lähteet ja niiden käyttöä oli yhtä höttöä, substanssikin oli humpuukia. Ei vaan onnistu Tapiolta oikein mikään.

Suomi 24:n keskustelupalstalla nimimerkki ”qwertyilijä” tiivisti Puolimatkan sanoman osuvasti:

Siitä taidamme olla samaa mieltä, että osalle uskovia Tapion perheeseenkin syntyneet vammainen lapsi tulkitaan tänäkin päivänä Jumalan rangaistukseksi.

Tapio itse toki esittää, että se oli Jumalan tarkkaan harkitsema palkinto hänelle ja hänen 17 vuotta nuoremmalle vaimolleen.

Tapion katkeruus voi tietenkin johtua monesta syystä eli ne huuhaa-palkinnot, juttujensa jatkuva lyttääminen, epävirallinen kansakunnan aasinlakki ym. vie mehut kenestä hyvänsä. Ja voihan vammainen lapsikin olla osasyy Tapion kokemaan alitajuntaiseen katkeruuteen.

Tuohon ei ole juuri lisättävää.