Juha Ahvio - ankeuden asianajajan neljäs prinsiippi

Juha Ahvion Itsenäisyyspäivän blogin neljäs ankeuden prinsiippi on lyhyt.

”Neljänneksi. Pidä kiinni periaatteistasi, uskostasi ja klassisen kristillisestä tunnustuksestasi. Konservatiiviset periaatteet ja historiallinen kristillinen usko kestävät edelleen. Konservatiivinen kristitty ei ole se, jonka täytyy taipua ja taittua paineen alla. Päinvastoin.”

Periaatteista kiinnipitäminen on ihan toivottavaa, jos periaatteet ovat tosia. Silloin kun periaatteet ovat epätosia ja/tai haitallisia, niistä tulee luopua. Kaikki uskonnolliset periaatteet ovat ihmisen kannalta haitallisia, joten niistä tulee luopua yleisenä prinsiippinä. Sen minkä Ahvio itseään velvoittavaksi, ei hän voi koskaan katsoa ketään toista velvoittavaksi loukkaamatta tuon toisen ihmisen yksilönvapautta.

Ahvio olettaa – tai toivoo – että juuri hänen näkemyksensä kristinuskosta on oikea ja jollain tavalla klassinen. Siitä ei ole varmuutta, mitä ensimmäiset kristityt lopulta uskoivat. Aika hyvä käsitys asiasta kuitenkin on ja se on kaukana Ahvion sekä minkään uskonnollisen yhteisön uskomuksista. Paluuta alkuseurakuntaan ei ole, vaikka monet sellaisesta haaveilevat.

Konservatiivinen kristillisyys kesti kyllä valitettavan pitkään aiheuttaen suunnattomia inhimillisiä kärsimyksiä väkivallan, sotien ja tieteen estämisen muodoissa. Vasta kun haitallisesta konservatismista päästiin eroon pitkälti eroon, alkoi ihmisten hyvinvointi lisääntyä.

Nykyaikainen kristillinen konservatismi liikkuu niin kaukana todellisuudesta, että sellaisen houkuttelevuus on aika heikoissa kantimissa. Konservatiivit jäävät bunkkereihinsa ja hyvä niin. Muu maailma jatkaa inhimillisen hyvän edistämistä samalla kun Ahvio ja muut konservatiivit kiristelevät hampaitaan.

Juha Ahvio - ankeuden asianjajan kolmas prinsiippi

Tässä postauksessa käsitellään Juha Ahvion Itsenäisyyspäivän blogin yleisen ankeuden ja ankeuttamisen kolmatta periaatetta.

Tunnusta avoimesti väriä niin yhteiskunnallisissa kuin seurakunnallis-kirkollisissa asiayhteyksissä.

Niinhän monet tekevätkin. So what?

Jumalan Sanan pohjalla seisot kallioperustalla. Jumalan hyvät luomisjärjestykset ja kymmeneen käskyyn tiivistyvä luonnollinen laki muodostavat hyvän ja tervehenkisen perustan, jonka pohjalta maallisen regimentin alaan kuuluvia asioita voidaan hoitaa kestävällä ja kaikkien kansalaisten kannalta oikeudenmukaisella tavalla.

Juha, Juha, tuo oli jo aika väsynyttä argumentointia niin oppineelta mieheltä kuin sinä. Ymmärrät kyllä itsekin, että Jumalasta ei ole pätevää ontologista todistusta, joten huteraa perustaa ei voi mitenkään kutsu kallioperustaksi.

Taas palataan tuohon luonnolliseen lakiin: luonnollista kymmenessä käskyssä on vain se, että ne ovat inhimillisiä konstruktioita, kuten on myös käskyjä paljon vanhempi Hammurabin laki. Se mitä sinä kutsut ”tervehenkisyydeksi” on haitallista kristillistä hegemoniaa, jonka toivotaan murskaavan alleen kaiken toisinajattelun. Sellaisen yhteiskuntajärjestelmään ei ole paluuta. Uskovat eivät voi koskaan hoitaa sekulaareja asioita johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Heidän presuppositionsa Jumalasta on selvästi epätosi ja tämä tekee heistä epäkompetentteja.

Valtion tulee olla sekulaari, kaiken lainsäädännön sekulaaria. Valtion ei tule ottaa uskontoihin muuten kantaa kuin ehkäisemällä uskonnon haittoja. Uskonnottomien asia edellyttää maallistunutta valtiovaltaa. Suomi on tässä suhteessa menossa hyvään suuntaan, vaikka Ahvio haikaileekin kristillisen hegemonian perään.

Juha Ahvio - ankeuden asianajajan toinen prinsiippi

Juhan Ahvion Itsenäisyyspäivänä julkaiseman blogin toinen yleisen ankeuden ja ankeuttamisen prinsiippi on kokonaisuudessaan:

”Toiseksi. Yksilö voi paljon. Ja vapaat yksilöt voivat yhdessä perhekunnittain vielä enemmän. Jokainen meistä voi vaikuttaa isänmaallisesti ja raamatullisen kristillisen uskon vahvistumisen puolesta omasta välittömästä elämänpiiristämme alkaen. Tällainen ruohonjuuritasolta ja arkielämän eri käänteistä alkava persoonallinen ja yksilöllinen vaikuttaminen kanssaihmisiimme on oleellisen perustavaa. Pidetään suomalaiset avioliitot ja perheet kunnossa ja välitetään vapaaehtoisesti lähimmäisestä sekä autetaan aidosti tarpeessa olevia.”

Todellakin yksilö voi paljon: esimerkiksi perusteettomasta uskostaan todentamattomiin henkiolentoihin. 

Parasta isänmaallisuutta on kun raamatullisesta taikauskosta luovutaan ja pitäydytään faktoissa. Tuo Ahvion havittelema vaikuttaminen kaiketi tarkoittaa evankelioimista: yritystä saada muut uskomaan omiin harhoihinsa. Ehkä Ahviolle ei ole tullut mieleen, että se tie on käyty loppuun. Uskosta on tullut juuri evankelioimisen ansiosta niin vastenmielistä, että suuri osa ihmisistä suhtautuu siihen kielteiseksi. Lisäksi ihmiset ovat niin valistuneita ja sivistyneitä, että pitävät epätosien väitteiden esittämistä totena moukkamaisena. Jotkut sanovat evankelioimista suoraan valehteluksi, koska sitä se juuri on.

Ahvio se vaan jaksaa kiihkoilla jonkin hypoteettisen perhekäsityksen puolesta. Perhe- ja avioliittokäsitykset ovat historian kuluessa muuttuneet niin moneen kertaan milloin mihinkin suuntaan, että historiallisesti ideaaliperhettä ei ole koskaan ollut olemassa. Ahviolle ei ilmeisesti mene jakeluun se, ettei avioliitto ja perhe ole ekvivalentteja. Tai ehkä menee jakeluun, mutta Ahvio ei mitenkään voi suoda jollekin muulle sitä, mitä hän ei voi suoda itselleen.

Juha Ahvio - ankeuden asianajajan ensimmäinen prinsiippi

Juha Ahvio on taas julkaissut jokaviikkoisen blogikirjoituksensa. Itsenäisyyspäivän kunniaksi otsikko oli Itsenäisyyspäivänä 6.12.2015.

Otsikko oli vielä validi ja relevantti, mutta sitten Ahvio antaa fundamentalisteille tyypillisiin tapaan palaa: väitelausetta seuraa aina väitelause, eikä mitään juuri perustella, mihinkään ei perehdytä kunnolla. Luuleeko Ahvio tuolla taktiikalla hämäävänsä lukijoitaan uskomaan, että hänellä olisi oikeasti jotain sanottavaa? Jotain tähdellistä sanottavaa? Väitelauseiden vyöryttäminen antaa dosentti Ahviosta aika oppimattoman kuvan. Ehkä Ahvio haluaa polveilevan kryptisellä kirjoituksellaan tavoitella tilaa, jolloin kukaan ei yritäkään analysoida hänen kirjoituksensa faktuaalisuutta. Tämäkin on fundamentalisteille kovin tyypillinen taktiikka. Yksityiskohtaiseen analyysiin menee monta päivää. No menköön sitten.

Paljon Ahvion kirjoituksia lukeneena, olen todennut Ahvion olevan ankeuttamisen asianajaja, jonka ainoa päämääränä on tehdä mahdollisimman monen elämä ankeaksi; mitä ankeammaksi sitä parempi. Judaismi, Islam ja kristinusko ovatkin ankeuttamisen uskontoja. Ehkä Ahvio saa taivaspisteitä levittäessään ankeuden sanomaa.

Katsotaanpa minkälaista ankeutta Ahvio tällä kertaa ajaa. Ahvio esittää ankeuttamisen viisikohtaisen ohjelmajulistuksen.

Ensimmäisessä kohdassa esitetään mm. seuraavia väitteitä:

Ensimmäiseksi. Vapaus, itsenäisyys – ulkoisen pakotuksen puuttuminen – ei ole itsestään selvyys. Luonnollisiin sosiaalisiin siteisiin nojaavan yksilönvapauden puolesta on kamppailtava. Jollei Suomessa vallitse sananvapaus, uskonnonvapaus ja taloudellinen vapaus, emme voi täysimittaisesti toteuttaa kristillistä uskoamme emmekä sen mukaista toimintaa/…/Yhteiskunnallisen ja yksilöllisen vapauden täytyy edelleen nousta 10 käskyn moraalilain mukaisen luonnollisen lain pohjalta.”

Ahvion ideaalina on, että pakotus tehdään teokraattisin perustein. Tätä sitten nimitetään positiiviseksi uskonnonvapaudeksi. Mitä ovat luonnolliset sosiaaliset siteet? Ahvion kirjoituksen perusteella patriarkaalisia ja teokraattisia järjestelmiä, joilla pyritään ihmisten elämän ankeuttamiseen.

Suomessa sananvapaus on hyvällä tolalla, samoin uskonnonvapaus kuten myös taloudellinen vapaus. Kaikkia näitä Ahvion poliittinen agenda pyrkii rajoittamaan. Teokraattisessa Ahvion ideaalissa juuri nuo arvot saavat ensimmäisenä mennä. Siksi meidän antiteistien tulee estää Ahvion ja ”vallankumoustoveriensa” pyrkimykset.

Vapaus ei määritelmällisesti voi toteutua kymmenen käskyn perusteella. Nuo käskyt ovat alistavia ja orjuuttavia, joista ei ole yleiseksi laiksi. Jo pelkästään ensimmäiset neljä käskyä kumoavat uskonnonvapauden, jonka perään Ahvio juuri tuossa haikaili.

Luonnollisesta laista on hieman hassua puhua, koska lait heijastavat – tai niiden tulisi heijastaa – aikansa oikeuskäsityksiä. Kymmenen käskyä eivät sitä tee, joten ne käskyt ohjeellisina joutuvat romukoppaan. Uskonnollisin perustein säädetyt lait ovat aina alistavia.

”’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ on edelleen voimassa. Jokaisen on kunnioitettava vanhempiaan. Avioliiton pohjalle rakentuva patriarkaalinen perhe on ihmisyhteisöjen perusyksikkö.

Jaa että silloinkin kun vanhemmat ovat väkivaltaisia sadistisia hyväksikäyttäjiä. Ahvion imperatiivi on kaikin puolin moraaliton”

Avioliitto on inhimillinen konstruktio, joka on saanut milloin mitäkin muotoja. Kristillinen avioliitto, sellaisena kuin se Raamatussa esitetään, on jäänne aavikkobarbaarien ajoilta.  Lisäksi yksilö on yhteiskunnan perusyksikkö: yksilöt muodostavat yhteiskunnallisia yhteenliittymiä; sellaisia kuten avioliitto.

Orgaaninen perhekunta muodostaa yhteiskunnan luomisjärjestyksellisen ja sosiobiologisen perustuksen. Perheyhteisöistä ovat muodostuneet niin kirkko kuin suvut, heimot ja valtioiksi järjestäytyneet kansakunnatkin.”

Tuossa alussa moitin Ahviota väitelauseiden vyöryttämisestä. Tässä siitä oli yksi esimerkki. Tuollaisen minä voin hylätä ilman perusteluja, sillä Ahvio näyttää hyväksyvän sen ilman perusteluja. Tosin jos esittäisin tässä pitkät perustelut, että asia ei ole noin, tämä blogi venyisi kirjan pituiseksi.

Perhe ja koti luovat perustuksen. Tästä syystä lasten kasvatus- ja koulutusvastuu ja velvollisuus ovat kodilla.

Nyt Ahviolle sattui lipsahdus: hän unohti mainita seurakunnan. Ahvion agendan  kannalta on katastrofaalista, että monet perheet niin valistuneita, että haistattavat pitkät paskat uskonnolliselle kasvatukselle, koska uskonnollinen kasvatus on selvästi havaittu haitalliseksi. Sitä paitsi lasten indoktrinoiminen on ihmisoikeusloukkaus, mutta fundamentalistithan eivät piittaa ihmisoikeuksista.

Jumalan tahto, yleinen ilmoitus, ilmenee luomisjärjestyksissä, joita ovat etenkin heteroseksuaalinen avioliitto, patriarkaalinen perhekunta, asianmukaisia tehtäviään hoitava esivaltainstituutio, kansakuntien ja kielten moninaisuus sekä erilaiset luonnolliset arvojärjestykset.

*nauraa* Ahvio etsii välttämättömyyksiä sieltä, mistä niitä ei edes voi löytyä. Tuohon Ahvion argumenttiin sisältyy sisäinen ristiriita: todentamattomista ja selvästi epätosista premisseistä yritetään vetää tosi johtopäätös.

Mitä lie Ahvio tarkoittaa käsitteellä ”luonnollinen”? Sitä nämä fundikset eivät koskaan suostu kertomaan. Ehkä se onkin käsitteenä tyhjä ja merkityksetön.

Jatkuu uudessa postauksessa: muuten yksittäisestä postauksesta tulisi tolkuttoman pitkä.

Raamattukritiikkiä 6.12.2015

Hoos 4:1 – 5:15

Taas ovat kansa ja papit tehneet syntiä. Hui kauheeta! Kuinka ollakaan syynä on taas tavalla tai toisella seksi: 10. He syövät, mutta eivät tule ravituiksi, he harjoittavat haureutta, mutta eivät lisäänny, sillä he eivät ole tahtoneet kuunnella Herraa. 11. Haureus, viini ja rypälemehu vievät järjen. Kevyet kännit eivät vielä tee ketään lisääntymiskyvyttömäksi, mutta dokaaminen sen saattaa jo aiheuttaa. Ei se silti mikään synti ole, ainoastaan ko. henkilön kannalta haitallista. Saattaa siinä ympäristökin joutua koville.

Jahve ratkaisu akuuttiin ongelmaan on taas väkivalta: tällä kertaa veljessota kurituksena. Kovin on kapeat ratkaisumallit kaikkivaltiaaksi väitetyltä oliolta: aina väkivaltaa, mitä irvokkaampaa, sen parempi.

2 Joh 1:1 -13

Taas menee kristukset ja antikristukset huvittavasti sekaisin. Noidenkin jakeiden kirjoittaja on kovin vieraantunut todellisuudesta: kristuksia ja antikristuksia ei ole olemassa, eikä tule.

Snl 29:9 -11

*unettavia sananlaskuja*

Turusen pyssyt, osa 2 - epärehellisen teologin argumentointia

Eilen kommentoin uusinta Pasi Turusen blogikirjoitusta Patmoksen sivuilla. Palataan hetkeksi Turusen epärehelliseen argumentointiin, jos sitä nyt voi sanoa argumentoinniksi.

Nykyateisteja onkin toisinaan moitittu siitä, että he haluavat autuaan epäjohdonmukaisesti ja itsepintaisesti riippua kristillisen etiikan ihanteissa (e.g. lähimmäisen rakkaus, ihmisarvo), vaikka kieltävät etiikan välttämättömän kristillisen teistisen perustuksen.

Kuka on moittinut? Jotkut kaltaisesi tosiaan toisinaan ovat moittineet ilman argumentatiivista relevanssi. Nuo mainitsemasi eettiset ihanteet ovat paljon vanhempaa perua kuin juutalais-kristillinen etiikka (joka taas on jo lähtökohdiltaan vihamielistä ihmisyyden kieltävää ja ihmiskunnan kannalta haitallista). Eilen oli jo puhetta siitä, kuinka evoluutiobiologia selittää asian oikein hyvin ilman mitään vetomaista johonkin todentamattomaan auktoriteettiin.

Kristinuskon mukaan kaikki ihmiset - myös ateistit - on luotu Jumalan kuvaksi, ja juuri siitä syystä meillä kaikilla on kyky luonnollisen lain valossa tunnistaa moraalinen hyvä ja paha toisistaan, sekä jossain määrin jopa elää sen mukaan.

Kristinuskolta puuttuvat kokonaan näytöt luomisesta, Jumalasta. Edelleen mitään ”jumalallista” luonnollista lakia ei ole todennettu. Hyvän ja pahan erottelukyky on inhimillinen piirre, joka on kehittynyt biologisen evoluution ohessa: siitä on ollut evolutiivista hyötyä homo sapienssille. Kysyin sinulta, Pasi Turunen, jo eilen: jos et kuvittelisi jumalasi velvoittavan sinua johonkin, raiskaisitko ja murhaisit naapurisi? Väitän että et.

Mutta käsitys siitä, että on asioita, tekoja ja ihmisiä, jotka objektiivisesti ovat moraalisesti hyviä tai pahoja, voidaan perustella ainoastaan mikäli on olemassa Jumala, josta käsin hyvyys ja pahuus voidaan metafyysisesti perustella.

Pasi, Pasi, ei näin! Eikö siellä teologisessa tiedekunnassa opetettu edes uskonnonfilosofian alkeita? Objektiivisuus on piirre, joka on kaikkien mahdollisten tarkastelujen yleinen piirre ja täten ideaalitapauksessa sen tulisi olla tarkastelijasta riippumaton. Teidän uskovien käsitys moraalista on subjektiivinen: teillä jokaisella on käsityksenne omasta jumalastanne, jolle olette luovuttaneet teille kuuluvan moraalisen auktoriteetin. Koska jumalaanne ei ole todennettu, niin käsityksenne jumalan moraalisesta auktoriteetista ei vapauta teitä vastuusta: olette aina vastuussa itselle ja kanssaihmisille. Jumalalle ette ole vastuullisia niin kauan kuin juuri oma jumalanne pysyy todentamattomana. Absoluuttinne on subjektiivinen, eikä se voi velvoittaa ketään muuta missään olosuhteissa. Absoluuttinne ei pitäisi edes velvoittaa teitä koska joudutte hyväksymään selvästi epätosia premissejä tosina. Epätosista premisseistä voi vetää vain epätosia johtopäätöksiä ja siinä uskovat onnistuneet.

Ateisti ei voi edes moralisoiden syyttää Jumalaa Raamatun ”hirveyksistä”, ellei Jumalaa ole olemassa, koska ilman Jumalaa ei ole olemassa mitään objektiivisesti hyvää tai pahaa, eikä siten mitään moraalisia ”hirveyksiä” sen enempää Raamatussa kuin maailman historiassa yleensä. On vain ihmisiä, asioita ja tekoja sekä erilaisia kilpailevia mielipiteitä niistä.

Ateisti nimenomaan voi syyttää ei-olemassaolevaa Jumalaa, sillä te uskovaiset olette tehneet sellaisia ihmisen kannalta haitallisia tekoja vetoamalla johonkin taivasheppuun ja tämän kuviteltuihin tahtotiloihin toimien täysin epätosien premissien perusteella juuri ihmiskunnan haiatksi. Joten uskovien ei pitäisi olla lainkaan yllättyneitä, että he itse ja heidän kuviteltu jumalansa joutuu tilille. Harmi, että vain ihmisiä rangaista rikoksista ihmiskuntaa vastaa. Jumala voidaan poistaa maailmanselityksien listalta ja niin on paljolti käynytkin (vaikka sinä Pasi Turunen roikut kiinni taivaallisessa tyrannissa).

Pasi Turunen, elämä on aika absurdia, olipa se jumalasi olemassa tai ei. Sinäkin olet eksistentiaalisesti maailmassa täysin yksin ja eksistentiaalinen ahdistus on käynyt sinun kohdallasi niin pahaksi, että turvaudut mielikuvitusystäviin. Se taas on ihan patologista.

Raamattukritiikkiä 5.12.2015

Hoos 1:1 – 3:15

Hooseakin juttelee mielikuvitusystävänsä kanssa. On nämä ”profeetat” seinähullua sakkia: jokainen kuulee ääni ja näkee näkyjä.

Hooseakin osoittautuu ankeuden apostoliksi. Ei Jahvella eikä näillä profeetoilla ole ikinä mitään hyvää sanottavaa. Kaikki on pelkää ankeutta ja surkeutta. Ei maailma edes Vanhan Testamentin aikaan ollut niin ankea kuin Raamattu antaa ymmärtää. Kaikenlainen ankeus on näille Raamatun hepuille suoranainen hyve: mitä ankeampaa kaikilla on, sitä enemmän profeetta saa ”taivaspisteitä”.

Enimmäkseen Raamatun tekstit ovatkin paikallisen heimojumalan ja paikallisten höppänöiden välistä jutustelua.

1 Joh 5:1 – 21

Heti kättelyssä lyödään pöytään epärehellinen ja selvästi epätosi argumentti: 1. Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt. Jokainen, joka rakastaa Häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös Hänestä syntynyttä.

Se minkä tuota em. jaetta totena pitävät hyväksyvät ilman evidenssiä, minä hylkään ilman evidenssiä. Miksi muuten pitäisi rakastaa heppua, jonka koko sanoma sisältää aina väkivallan elementin? Masokismi ei voi olla pitkän päälle ihmiselle hyväksi.

9. Jos hyväksymme ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastaan.

Mitä minä juuri sanoin selvästi epätosien väitteiden esittämisestä?

19. Me tiedämme olevamme Jumalasta, ja koko maailma on sen Pahan vallassa.

Jakeen kirjoittaja keksii hassun salaliittoteorian nähden mörköjä kaikkialla.

Snl 29:5 – 8

8. Pilkkaajat villitsevät kaupungin, mutta viisaat hillitsevät vihan.

Kolme Abrahamista polveutuvaa uskontoa ovat epäonnistuneet vihanhallinnassa perusteellisesti. Usko, uskovat ja uskonnot ovat aiheuttaneet ihmiskunnalle niin paljon haittaa, että näistä primitiivisistä käyttäytymismuodoista olisi aika jo päästä eroon.