Pasi Turusen pyssyt

Patmoksen pellehermanneista Pasi Turunen ampui hehtaaripyssyllään taas uuden blogikirjoituksen. Huti tuli kuten aina ennenkin. Sinänsä hassua, että Turusen epärehelliset pyssyt kohdistuivat tällä kertaa ateisteihin. No, jostakin sitä on kai juttua väännettävä kun Aito Avioliitto ry kusi pahasti kintuille.

Turusen otsikoi kirjoituksensa: Pariisin terrori-isku: ”Jumala on suuri!, ”Jumala on rakkaus! vaiko ”Jumalaa ei ole!”

Ja Turusen jutusta seuraa, että Turunen pitää mitä tahansa väkivaltaa suotavana kunhan se tehdään todentamattoman Jumalan nimissä; olipa tuolla jumalalla mikä nimi tahansa. Turusen asenteellista väkivaltaisuutta on käsitelty tässä blogissa aiemmin. Siis täällä:

http://ateistinajatushautomo.blogspot.fi/2015/04/leif-nummela-ja-pasi-turunen.html

Tuohon blogikirjoitukseeni liittyvä video, missä Pasi Turunen ja Leif Nummela kannattavat Raamatullista väkivaltaa, löytyy täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=tEqNC-zNCZo

Tuossa siis Turusen lähtökohdat, joten ei ole lainkaan yllättävää, että Turunen yrittää vierittää syyn omasta sekä uskonveljiensä ja –sisariensa väkivaltaisuudesta ateistien niskoille. Tämän hän tekee selektiivisellä lukutavalla koskien Alex Rosenbergin teosta The Atheist Guide To Reality – Enjoying Life Without Illusions (Norton, 2011)

Pasi Turunen, voit jo luopua uskostasi. Kiemurtelusi tekee sinusta yhtä hassun hahmon kuin Don Quijote. Taistelet tuulimyllyjä vastaan olemattoman Jumalasi puolesta. On oikein hyvä, että luet ateistista kirjallisuutta ja vielä ihan filosofin kirjoittamaa. Huomaat kyllä itsekin kuinka epärehellistä uskosi on, mutta kai sinä joudut Patmoksen tarjoaman palkkapussin vuoksi puhumaan ihan puuta heinää.

Turunen pyssyttää pitkät pätkät Rosenbergin argumentteja sekoittaen käsitteellisesti ateismin ja eksistentialismin samalla ymmärtämättä, että sellainenkin katsantokannat löytyvät  kuin ateistien eksistentialismi (esim. Sartre ja Camus) sekä teistien eksistentialismi (esim. Jaspers). Myös nihilismin ja anarkismin käsitteet sekoittuvat iloisesti Turusen stooreissa. 

”Yksilön ihmiselämä on merkityksetön, vailla tarkoitusta ja ilman perimmäistä moraalista arvoa”, Rosenberg julistaa. Lukija joutuu tämän tunnustuksen äärellä väistämättä kyselemään mielessään, onko hinta tällaisesta ”iloisesta illuusioista vapautumisesta” sittenkin liian korkea.

Turunen jättää tietenkin kertomatta, että ihminen on täysin vapaa määrittelemään ja valitsemaan kaikki – aivan kaikki – seikat mitä elämässään kohtaa. Mitään ulkopuolelta annettua ei ole vaan kaikki perustuu valintaan, jolloin myös valitsematta jättäminen on valinta. Vaikuttaa siltä, että Turunen on valinnut epärehellisyyden, mutta mitäpä muuta patmoslaisilta voi odottaa. 

Kaikki yritykset etsiä henkistä lohtua aineellisen maailman ulkopuolisista selityksistä merkitsee riippumista kiinni illuusioissa.

Tämä Rosenbergin väite on totta ja se voidaan jopa todentaa toisin kuin Turusen taivaalliset pyssysankarit, jotka tuovat oletettua, mutta aina väkivaltaista lohtua, joka sekin on lopulta väkivaltaista alistamista. 

Pariisin terrori-iskun jälkeen tuskin löytyy ketään, joka olisi valmis väittämään, että terroristit eivät oikeastaan tehneet mitään väärää tai pahaa. Se, että ateistitkin tuomitsevat Pariisin iskun kaltaiset terroriteot ”pahoina”, ei merkitse sitä, että he näkevät teot vain huonosti suunniteltuina. Ei. Ateistit tuomitsevat kyseiset iskut kristittyjen tavoin siksi, että teot olivat aidosti ja objektiivisesti moraalisesti pahoja.

Kanssaihmisen vahingoittaminen on objektiivisesti aina väärin ja haitallista ihmispopulaation kannalta. Siihen ei tarvita yhtäkään henkiolentoa eikä sellaisen oletettuja määräyksiä. Pasi, jos sinulle osoitettaisiin aukottomasti, ettei juuri sinun Jumalaasi ole olemassa, ryhtyisitkö heti murhaajaksi ja raiskaajaksi? Luultavasti et ja se voidaan selittää kattavasti evoluutiopsykologian keinoin.

Ateisti voi uskontovastaiselle tyylilleen uskollisena huomauttaa, että terroristit itse uskoivat vakaasti olevansa jopa jumalan asialla, ja siten korostaa jälleen uskontojen pahuutta. Pahuutta? Mutta siitä juuri on kysymys. Mitä oikein on pahuus, jos Jumalaa ei ole. Siksi ateistinen huomautus on epäolennainen, sillä ateistin velvollisuus on osoittaa, ei mitä terroristit uskoivat omasta asiastaan tai mitä ateisti uskoo uskonnoista, vaan mistä iskuissa oikeasti moraalisesti oli kyse: Oliko joukkosurma moraalisesti oikein vai väärin? Jos väärin, niin millä perusteella Rosenbergin kaltainen materialisti, jonka mukaan ”yksilön ihmiselämä on merkityksetön, vailla tarkoitusta ja ilman perimmäistä moraalista arvoa”, ja jolle hyvän ja pahan välistä moraalista eroa ei ole olemassa, pitää tekoa aidosti pahana ja vääränä? 

Minä voin osoittaa sinulle, että terroristit olivat jumalansa asialla, aivan kuten sinäkin olet jumalasi asialla tuossa aiemmin mainitussa videossa, missä puolustat raamatullista väkivaltaa Leif Nummelan kanssa. 

Juuri tuossa yllä sinulle väännettiin rautalangasta, mitä evoluutiopsykologia sanoo kanssaihmisen vahingoittamisesta. Ei ole ateistien velvollisuus osoittaa, että Jumalaa (ihan mitä tahansa niistä tuhansista) ei ole. Todistustaakka on teillä teistillä. Minä sen sijaan voin osoittaa, että kuviteltujen jumalien nimissä on tehty sellaisia kauheuksia, että sinulla taitaa olla arvojesi tarkistamisen paikka, kun pidät Jumalan (jumalien) masinoimaa väkivaltaa suotavana. Kirjoituksesi perusteella implisiitisti hyväksyt myös muslimien harjoittaman väkivallan: sinun ja heidän uskontonsa polveutuu samasta kuvitteellisesta Abrahamista. Ja tämä voidaan verifioida. Väkivallan tekoihin syyllistyvät aina ihmiset, sillä vaikuttaa siltä, että Jumalasi ei ole pystynyt väkivaltaisiin ihmeisiin sitten Raamatun kirjojen kirjoittamisen.

Pasi Turunen, sinusta saa vaikutelman passiivis-aggressiivisesta miehestä, jolle on selvinnyt, ettei se sinun jumalasi ole sittenkään olemassa.

Turusen kirjoituksen voi käydä lukemassa tuolta:

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/776/pariisin_terrori-isku_jumala_on_suuri!_jumala_on_rakkaus!_vaiko_jumalaa_ei_ole

Jeesus on poistunut kaupungista

Miikka Niiranen kirjoitti verkkojulkaisu Seurakuntalaisen sivuilla 3.12.2015 kirjoituksen otsikolla: Kirkkojen tulevaisuus länsimaissa ratkaistaan kaupungeissa. Niiranen pohjusti kirjoitustaan verkkojulkaisu Uusi Tiessä jutulla, jonka otsikko oli: Mistä tulivat Amerikan uskonnottomat nuoret? Niirasen esittämiä kysymyksiä on pohdittu milloin missäkin. Yksiselitteistä vastausta ei kai ole, mutta eiköhän uskontojen alamäki johdu pitkälti siitä, että uskonnot esittävät epätosia väitteitä tosina. Usko vaatii kielteistä suhtautumista tieteeseen, vähemmistöryhmiin, kanssaihmisiin, itseen ja jotakuinkin kaikkeen tärkeään. Seurakuntien skandaalit eivät ainakaan paranna uskontojen asemaa. Lisäksi seurakuntien yhteisöllisyyskin on jo lähtökohtaisesti alistavaa, kun periaatteena on ”tarkkaile naapuriasi”.

Katsotaan mitä Niiranen sanoo Suomen tilanteesta.

Kaupungistuminen, sukupuolijakauma ja nuorten osuus seurakunnissa. Siinä kolme suurta asiaa, joihin Yhdysvaltain kristillisten kirkkojen tulee kiinnittää huomiota tulevaisuudessa, mikäli mielivät jatkaa olemassaoloaan….Ei vaadi kaksisia profeetan lahjoja huomatakseen, että muutettavat muuttaen sama on pitkään pätenyt myös Suomeen, jossa viimeksi Kotimaa Oy:n Jäsen360-tutkimus havaitsi erityisesti Helsingin poikkeavan uskonnollisesti muusta maasta.

En löydä ainuttakaan hyvää perustetta, miksi kirkkojen pitäisi jatkaa olemassaoloaan. Kehitys on menossa täten hyvään suuntaan.

Länsimaissa pitkään vallinnut kristillinen yhtenäiskulttuuri kuitenkin on nojannut laajalti maaseudun elinehtoihin. Nyt tämän yhtenäisyyden hidasta romahdusta katsellessamme meidän tulee samalla oppia uudelleen elämään seurakuntina urbaanissa ympäristössä.

Vihdoinkin ollaan pääsemässä eroon ”maalaisten” kyttäyskulttuurista. Aplodit sille!

Siksi Suomen maaseudun ja kaupunkien seurakuntien järjestöjen tulee miettiä erästä tärkeää asiaa: miten seurakuntanuorissa kasvaneet kristityt nuoret löytävät Jumalan sanaan juurtuneen seurakunnan uudessa kotikaupungissaan eivätkä hiljaa liu’u Kristuksen ruumiin yhteydestä pois?

Heti kun nuoret pääsevät näkemään jotain muuta kuin kapea-alaisen ja sortavan ja epätoden uskon ulkopuolelle, usko joutaa mennä. Hyvä niin, koska tuolla ”Kristuksen ruumiin yhteydellä” on sorrettu ihmisiä aivan liian kauan, aivan liian julmalla tavalla. Sitä paitsi Jeesus tuskin oli edes historiallinen henkilö.

Kaupungistumista uudempi haaste on seurakuntien sukupuolijakauman vinoutuminen. Niin monin paikoin Yhdysvalloissa kuin suuressa osassa Länsi-Eurooppaakin kirkoissa on oleellisesti vähemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia.

Jassoo, mistä lie tuo kertoo?

Seikka on tulevaisuuden kannalta merkittävä siksi, että juuri nuoret kristityt miehet ja naiset tälläkin hetkellä etsivät puolisoa ja perustavat perheitä, ja näihin nuoriin perheisiin puolestaan syntyy kristittyjä lapsia. Juuri he ovat kirkkojen ja järjestöjen tuleva aktiivijäsenistö niinä aikoina, kun massaherätyksiä ei ole.

Jotenkin kierolla tavalla tässäkin päästiin seksiin, joka on naamioitu perheen perustamiseksi. Usko pyrkii kontrolloimaan jopa sitä, kenen kanssa kukin harrastaa seksiä ja missä asennossa. Perhe ei ole perusyksikkö vaan yksilö, joten tässäkin asiassa uskovat ovat hakoteillä. Ideana kaiketi on se, että uskovat vanhemmat ehdollistaisivat lapsensakin epätosiin ja haitallisiin uskomuksiin. Ei taida onnistua enää nykymaailmassa, ei edes väkivalloin.

Mikäli miehiä tai naisia on seurakunnissa tai kristillisissä liikkeissä kumpiakaan oleellisesti vähemmän kuin toista sukupuolta, syntyy paljon perheitä, joissa mahdollisesti vain toinen puolisoista käy kirkossa tai kristillisissä tilaisuuksissa. Tilastoissa tämä näkyy hyvin todennäköisesti kristittyjen lasten kirkossakäynnin vähenemisenä.

Toivottavasti näkyy, sillä usko on pelkästään haitallista. Toivottavasti vanhemmat ovat niin valistuneita, etteivät pakota osallistumaan kirkonmenoihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin.

Tässäkin blogissa on jo aiemmin käsitelty mm. nuorisobarometrin tuloksia.

Johtopäätös on: Jeesus on häipynyt kaupungista!

Raamattukritiikkiä 4.12.2015

Dan 11:36 – 12:13

Niinpä sitten tämäkin profeetta ryhtyy spekuloimaan kuvittelemillaan lopunajoilla. Se taitaa olla ”profeettojen” mielipuuhaa. Tosin kauhukuvat ovat sen verran koomisia, ettei niillä ole toivottua shokkivaikutusta.

1 Joh 4:1 – 21

Jaksossa kehotetaan tutkimaan henkiä, mikä tuntuu hölmöltä: henkiä ei vaan ole olemassa, vaikka näiden jakeiden kirjoittaja ehkä haluaa sellaisiin uskoa ja yrittää vielä saada muutkin uskomaan omiin harhoihinsa.

Mitään relevanttia ja validia metodia henkien koitteluun ei pystytä esittämään. Henget joko ovat Jumalasta tai eivät, mutta kriteeriä henkien arvioimiseen ei esitetä; muuten kuin: minusta nyt tuntuu, että se ja se henki on Jumalasta ja se toinen henki taas ei. Naapurin heppu taas päätyy aivan toisenlaiseen tulkintaan ja kohta ollaankin jo puukkohippasilla siitä oikeasta tulkinnasta.

Loput jaksosta on joutavaa höpinää rakkaudesta, jolla yritetään ”valkopestä” kuvitellun Jumalan ja kuvitellun Jeesuksen kaikenkattavaa sadismia. Pieleen menee nekin yritykset.

Snl 29:2 -4

3. Viisautta rakastava mies on isälleen iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.

Taisi huorissa käyminen olla jo vuosituhansia sitten melkoisen kallista puuhaa.

Raamattukritiikkiä 3.12.2015

Dan 11:2 – 35

Näillä Danielin ennustuksilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa: 2. Nyt minä ilmoitan sinulle totuuden. Ilmeisesti Raamatusta uskovat ovat omaksuneet käsitteen totuus epärehellisen käyttötavan.

Taas uhkaillaan väkivallalla ja ties millä vittumaisuuksilla. Profeetat eivät ole taitavampia kuin ennustajaeukot. Profeetat ovat vain vittumaisempia.

1 Joh 3:4 – 24

Joutavaa jutustelua synnistä. On moraalittomia ja pahoja tekoja, eikä asiaan liity mitään sen kummempaa. Toisaalta Raamatussa esiintyvä Jumala on se kaikista moraalittomin olio: Jumala rikkoo jokaista itse asettamaansa sääntöä. Raamatun jumala joko selvästi vittuilee ihmisille tai on seinähullu. Todennäköisesti Raamatun jumalasta kirjoittaneet ihmiset olivat seivähulluja

Jakeet 11 -18 kertovat uskovien keskinäisestä rakkaudesta, mutta mikä tahansa uskovaisten kuppikunta onnistuu ennen pitkää saamaan aikaiseksi riidan: muunlaisesta käyttäytymisestä ei ole näyttöä.

Sitten taas käsitettä totuus käytetään mielivaltaisesti. On se kumma juttu, kun uskovat vieläkin kehtaavat väittää selvästi epätosia väitteitä tosia. Kun tämä asia osoitetaan uskoville alkaa kiemurtelu: silloin puhutaan mielellään Jumalan totuudesta, mutta totuuskäsitteen oikea käyttö koskee myös Jumalaa, joten Jumalakin on läpeensä mätä paskiainen, joka ei yksinkertaisesti pysty esittämään mitään totuudellista.

Snl 29:1

Kuritusta saanut mies, joka pysyy niskurina, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.

Taas kerran väkivalta oikeutetaan kurituksen nimissä. Vittumaisen vastenmielisiä nuo Raamatun väkivaltaisuudet.

Hulluutta Patmoksessa

Patmoksen blogikirjoittajista Turkka Aaltonen on aktivoitunut viime aikoina. Eilen hän julkaisi kirjoituksen otsikolla Hullu juttu.

Kummallista, että uskoon tullutta sanotaan usein kään­tymättömien taholta hulluksi, vaikka juuri silloin hän on ensim­mäisen kerran elämässään tullut järkiinsä?

Turkka, ei se ole lainkaan kummallista. Usko aavikkobarbaarien mytologiaan totena vaatii kaiken järjen jättämistä narikkaan. Katsos Turkka, järki, uteliaisuus ja tiedontavoittelu tappavat uskon. Lisäksi monella ”uudestisyntyneellä” taitaa olla jokin sortin psyykkisiä häiriöitä. Eivät kaikki tietenkään ihan seinähulluja ole, mutta siihen suuntaan monet uskovat ovat menossa. 

Hulluus tarkoittaakin eri­laisuutta ja poikkeamaa muista.

Kovin erilaisia hulluja – sisältäen lukuisia Jeesuksia – löytyy hoitolaitoksista ihan tarpeeksi. Onko Patmoksen tavoitteena kuormittaa Suomen terveydenhuoltojärjestelmää lisää?

Ihminen pelkää Jumalan vievän häneltä järjen, vaikka Jumala on sen antanut ihmiselle, eikä ihmisellä olisi mitään ilman Jumalaa.

Olematon Jumala ei tietenkään vie keltään järkeä, mutta usko olemattomaan Jumalaan saattaa sen tehdäkin. Tästä te patmoslaiset olette ihan huippua esimerkkejä. Ihmisellä on kaikki mikä se on ilman Jumalaakin. Täten Jumala on täysin tarpeeton hypoteesi, joka Okkamin partaveitsi leikkaa tylysti pois.

Jos ihminen alkaa lukea Raamattua vakavassa mielessä, sanotaan hänelle, että siitä tulee hulluksi ja joutuu mielisairaalaan. Jos niin on, on parempi mennä hulluna taivaaseen kuin järkevänä helvettiin.

Turkka, olet aika häijy kanssaihmisiä kohtaan. Tosin noita kahta paikkaa – taivasta ja helvettiä – ei ole olemassa, joten sellaisiin uskova ja mielisairaalaan joutuva on hullu, joka todella tarvitsee apua.

Myös uskovien elämää pidetään hulluna ja kääntymät­tömät arvostelevat uskovien kokoontumisia, lauluja ja tavoitteita.

Eipä noita kokoontumisia juuri kukaan arvostele, vaikka karismaatikot ovatkin koomisia. Laulutkin ovat lauluja. Mutta kun järjestäen näiden uudestisyntyneiden ”hulluna” tavoitteena on teokratia, niin voit olla varma, että sellaisia pyrkimyksiä tullaan vastustamaan.

Uskovien rahankäyttöä pidetään hulluna, koska edistämme lähetystyötä, Jumalan sanan levitystä, evankelioimista ja kurjien ihmisten auttamista.

Ensin menevät rahat ja sitten järki. Tällaisia tapauksia on dokumentoitu teidän patmoslaisten keskuudessa, mutta ette ole ainoita. Tässä blogissa on jo moneen kertaan käsitelty sitä, että evankelioiminen perustuu epärehellisyyteen: selvästi epätosia ja todentamattomia väitteitä esitetään tosina. Turkka, mitä mieltä olette sellaisesta epärehellisyydestä?

Lopulta Turkka Aaltonen täräyttää: Jeesus, sanot, että Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset. Haluan olla omasi ikuisesti. Auta minuakin oppimaan niistä ihmisistä, joita tielläni kohtaan.

Turkka, hyvää matkaa sinne hullujen huoneelle.

Raamattukritiikkiä 2.12.2015

Dan 9:1 – 11:1

En olisi lainkaan vakuuttunut muusta kuin Danielin mielipuolisuudesta: 3. Minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.

Kuinka ollakaan, tähänkin Danielin sanomiseen liittyy väkivallan uhka: 4. Rukoillessani Herraa, Jumalaani, minä tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat käskyjäsi.

Daniel jatkaa hourailuaan profetioiden: tällä kertaa vuosiviikoista, jotka nykyiset harrastelija-profeetat vääntävät koskemaan milloin mitäkin nykyaikaan sijoittuvaa tapahtumaa. Kaikki profetiat ovat aina menneet pieleen. Aina voidaan arpoa uusia profetia.

1 Joh 2:18 – 3:3

Nyt tämänkin kirjeen kirjoittaja pääsee antikristukseen. Taas harrastelija-profeetat kusevat hunajaa, sillä antikristuksia ilmestyy ihan joka kulman takaa.

22. Kuka on valehtelija, ellei se, joka kieltää, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, joka kieltää Isän ja Pojan.

Tuo oli kirjeen kirjoittajalta niin huonoa argumentointia, että tähän paikkaan sopii *naamapalmu*. Juuri mitään perusteluita ei koskaan esitetä ja ne perustelut jotka esitetään, eivät kestä kriittistä tarkastelua. Niin, kritiikittömyys on suorastaan hyve.

Snl 28:27 -28

28. Jumalattomien noustessa piileksivät ihmiset, mutta heidän tuhoutuessaan enentyvät hurskaat.

Toiveajattelua.

Raamattukritiikkiä 1.12.2015

Dan 8:1 – 27

Aivan helkkarin hölmöä verrata aikansa suurvaltoja pässiin ja vuohipukkiin. Tällaista vertausta pidetään sitten jonkinlaisena jumalallisena ilmoituksena. Ihan niin kuin jonkin eläimen sarvilla olisi mitään selitysvoimaa. Daniel oli vain pahasti harhainen heppu, jota nykyaikainen lääketiede olisi voinut auttaa.

1 Joh 2:1 – 17

Kuka lie sitten kirjoittanutkaan Johanneksen ensimmäisen kirjeen, niin kirjoittaja kärvistelee olemattomien syntiensä kanssa yrittäen vielä syyllistää kaikki muutkin ihmiset. Niin epärehellisiä olivat jo nämä varhaiset kristityt.

Kaiken lisäksi noilla varhaisilla kristityillä oli aika kieroutunut tapa käyttää käsitteitä. Totuudeksi väitetään jotain sellaista, mitä ei voi verifioida eikä falsifioida. Käsitteen ala on täten tyhjä joukko. Siihenhän evankelioiminen perustuu: todentamattomiin väitteisiin, kiristykseen, korruptioon ja kaupankäyntiin.

Denialismia pidetään kaiken lisäksi hyveenä: 15. Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä on maailmassa. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä.

Jokainen ihminen elää maailmassa, eikä asialle voi mitään. Siinä on ihan turha pyristellä jonkin ”taivaallisen” maailman kanssa.

Snl 28:25 – 26

25. Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottava tulee ravituksi.

Eipä ole tuo ”herra” vielä käynyt kenenkään puolesta ruokakaupassa.