Raamattukritiikkiä 18.11.2015

Hes 37:1 – 38:23

Hesekiel jatkaa hourailujaan. Mitä lie kamaa nämä ”profeetat” oikein vetivät?

Seuraavasta on sitten syntynyt kiistä:

25. He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille, ja jossa teidän isänne ovat asuneet. Siinä saavat asua he, heidän lapsensa ja lastensa lapset ainaisesti, ja minun palvelijani Daavid on oleva heidän Kuninkaansa ainiaan.

On typerää, että jonkin kuvitellun jumalan kuvitellaan luvanneen palan aavikko aavikkobarbaareille. Tällä sitten perustellaan oikeutta aavikkoon. Barrikadin toisella puolella olevat tietenkin väittävät samaa. Molemmat osapuolet ovat väärässä: jumalia ei vain ole.

Loput jaksosta on sitten taas Jahven väkivallalla mässäilyä. Sellaista käytöstä jotkut vielä pitävät esimerkillisenä. Aika sairasta touhua!

Jaak 1:19 – 27

Ensin kehotetaan väkivallattomuuteen ja sitten suositaan väkivaltaisia ratkaisuja. Uusi Testamentti on aivan yhtä vastenmielinen kuin Vanha Testamenttikin: molemmat ovat niin vihamielisiä sepustuksia, että uskovien olisi syytä tarkastella uskoaan ja päättää hyväksyvätkö Raamattuun pohjautuvan väkivallan. Jos hyväksyvät, he ovat yhtä alhaisia kuin Raamatun jumala.

Snl 28:1

1. Jumalattomat pakenevat, vaikka kukaan ei aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori leijona.

Tuo oli taas sananlaskun kirjoittajan toiveajattelua. Lopulta tulee leijonanmetsästäjä joka tappaa  tuon vanhurskaan ja se on lorun loppu.

Maltilliset kristityt mahdollistavat ääri-islamistien toiminnan

Maltilliset kristityt pelaavat ääri-islamistien pussiin. Jos kristityt asettavat kyseenalaiseksi islamistien toiminnan jumalansa nimissä, he joutuvat samalla kyseenalaistamaan omat uskomuksensa. Täten maltilliset kristityt joutuvat jollain tavalla hyväksymään islamistien terrorin, jotta he voisivat säilyttää uskonsa omiin henkiolentoihinsa.

Fundamentalisteilla ei ole paljon helpompaa: he toki tuomitsevat islamistien terrorin väittäen, että islamistit palvovat väärää jumalaa. Täten islamistien jumala on yhtä todellinen kuin fundamentalisti kristittyjen. Molemmat polveutuvat Abrahamista, joka ei edes ollut historiallinen henkilö. Nämä Lähi-idän uskonnot ovat aiheuttaneet niin paljon harmia ja haittaa, että olisi aika päästä niistä eroon.

Ongelmana ovat nämä maltilliset kristityt. Heiltä voi korkeintaan odottaa aika lieviä kannanottoja väkivaltaa vastaan, mutta väkivallan tuomitseminen onkin jo humanismia, koska Raamattu (ja Koraani) on niin väkivaltainen teos, että usko edellyttää implisiittiä väkivallan hyväksymistä.

Näiden maltillisten kristittyjen olisi syytä luopua epämääräisestä uskostaan, jotta ihmiskunnan tulevaisuus olisi rakentava. Samaa uskosta luopumista voi suositella myös maltillisille muslimeille. Ehkä ko. ryhmät aivan pian ymmärtävät kuinka tuhoisaa olemattomiin uskominen on.

Fundamentalistiset ääriainekset – olivatpa he kristittyjä tai muslimeita – pelaavat sekulaarin humanismin pussiin. Näiden fundamentalistien aavikkobarbaareilta omaksumat uskomukset ovat niin vastenmielisiä, että fundamentalistit kristityt ja muslimit putoavat marginaalin ja jopa ulos marginaalista. Fundamentalismi jää todella pienten piirien puuhasteluksi.

Meille sekulaareille humanisteille jää maltillisten uskovien maallistaminen. Heille tulee osoittaa, kuinka heidän uskonsa pitää yllä väkivallan kierrettä. Kun yhteiskunta on riittävän sekulaari valtaosan väestöstä ollessa uskonnottomia, voidaan odottaa, että täysin perusteeton usko jumaliin saa arvoisensa tuomion: barbaariset uskomukset joutavat tunkiolle!

Raamattukritiikkiä 17.11.2015

Hes 35:1 – 36:38

Jahven väkivalta sen kuin yltyy:

6. Sen tähden, niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, minä teen sinut verivirraksi, ja veri on sinua vainoava: Totisesti, vereen saakka sinä olet vihannut, ja veri on sinua vainoava. 7. Minä teen Seirin vuoren tyhjäksi ja autioksi, hävitän sieltä menijän ja tulijan.
8. Sen vuoret minä täytän sen surmatuilla. Miekalla surmattuja kaatuu sinun kukkuloillasi, laaksoissasi ja kaikissa purojesi uomissa.

Edellisessä uhottiin Edomin tuholla. Jotta väkivalta olisi mahdollisimman kattavaa, niin väkivalta ulotetaan kaikkiin ympäröiviin kansoihin:

6. Sen johdosta ennusta Israelin maasta, sano vuorille ja kukkuloille, puronuomille ja laaksoille: Näin sanoo Herra, Herra: Koska teidän täytyy kärsiä muiden kansojen pilkkaa, minä puhun kiivaudessani ja vihassani. 7. Näin sanoo Herra, Herra: Minä vakuutan kättä kohottaen, että teidän ympärillänne olevat kansat saavat totisesti itse kärsiä oman pilkkansa.

Mahdollisimman laaja tuho on aina Jahven ratkaisu ongelmiin. Johtopäätös: aavikkobarbaarien uskonnot ovat väkivaltaisuudessaan niin vastenmielisiä, ettei niihin voi suhtautua muuten kuin tuomitsevasti.

Jaak 1:1 – 18

Kuka lie sitten kirjoittanutkaan Jaakobin kirjeen, niin kirjallinen ilmaisu ei ollut kirjoittajan bravuuri. Kirjeessä toistellaan todentamattomia väitteitä. Ei taida kirjeen kirjoittaja itsekään uskoa omiin juttuihinsa.

Snl 27:23 – 27

*torkahtaa*

Pariisissa saatiin uusia uskonnon uhreja

Pariisissa saatiin taas viime viikolla lisää uusia uskonnon uhreja. Tällä kertaa monelta lähti henki, moni joutui sairaalaan ja turhan moni traumatisoitui ihan muuten vaan.

Kaikki kolme Abrahamista polveutuvaa aavikkobarbaarien uskontoa ovat historialtaan niin väkivaltaisia, että luulisi niiden jo pelkän väkivallan kuvottavuuden vuoksi lopahtaneen. Mutta ei, niin sitten ei.

Taas jää jälkien paikkaaminen meille sekulaareille humanisteille. Kun yhteiskuntapoliittisia tavoitteita ajetaan väkivaltaisesti uskonnon – tässä tapauksessa Islamin nimissä, niin ollaan aivan väärillä jäljillä. Helppoahan se on oikeuttaa mikä tahansa irvokas teko kuvitellun jumalan nimissä.

Tässä suhteessa kristityt eivät ole sen parempi: kristinuskon historia on niin väkivaltainen, ettei sitä voi pitää millään muotoa rauhanomaisena uskontona. Perusteet olivat aivan samat kuin näillä pommeja räjäyttelevillä islamisteilla: yhteiskuntapoliittisia päämääriä ajetaan täysin kuvitteellisen jumalan nimissä väkivaltaa käyttäen.

Me sekulaarit humanistit olemme saaneet aikaa sen, etteivät edes kiivaimmat kristilliset kiihkoilijat ota kanssaihmisiään hengiltä Jumalan tahtona; tai se on hyvin harvinaista. Varmasti moni fundamentalisti mielellään käyttäisi väkivaltaa vääräuskoisia ja uskonnottomia vastaan, mutta sekulaari liansäädäntö (eikä suinkaan kuviteltu Jumala) tekee sellaisen toiminnan rikolliseksi.

Tästä ihmisarvoa kunnioittavasta kehityksestä saamme kiitää valistuksen ajasta alkanutta sekulaari humanismia, uskonnon privatisoimista ja valtion ja uskonnon erottamista. Kaikkialla missä uskonnoilla on vain vähän merkitystä, on vakaat ja kohtuullisen rauhalliset olot.

Varmasti useimmat Eurooppaa rantautuneet muslimit ovat maltillisia, jopa maallistuneita. Monet ovat kammottavien olojen lisäksi paenneet uskonnollista sortoa ja väkivaltaa. Euroopassa heillä on uskonnonvapaus, mikä käsittää erityisesti vapauden uskonnosta ja uskonnollisten haittojen minimoimisen.

On suorastaan irvokasta, että sosiaalisessa mediassa kiersi rukouspyyntöjä Pariisin uhrien takia. Elossa selvinneet tarvitsevat lääkäriä, psykiatria, psykologia, mutta ei ainuttakaan rukousta. Tällä tavoin kristityt osoittavat vain olevansa yhtä harhaisia kuin islamistit: jonkin mielikuvitusolion oletetaan tekevän jotain, sen sijaan että toimittaisiin itse.

Veikkaan, että jo toisen polven eurooppalaiset muslimit ovat yhtä maallistuneita kuin nykyiset sekulaarit humanistit ja maltilliset liberaalit kristityt. Eiköhän muslimeillekin pian selviä, että mitään hyvää ei ole odotettavissa heidän jumalansa taholta. Sekin jumala joutaa romukoppaan.

Raamattukritiikkiä 16.11.2015

Hes 33:1 – 34:33

Niitä jotka eivät usko Jahveen uhkaillaan kuolemalla. Jokainenhan kuitenkin kuolee, joten uhkailut ovat jälleen kerran perusteettomia. Sellainen pelottelutaktiikka ei toiminut edes Hesekielin aikana ja nykyaikana pelottelu on entistäkin tarpeettomampaan.

Jahve on niin pikkumainen, että suivaantuu joistakin epäjumalista, mutta ei ymmärrä itse olevansa mielikuvitusolento, johon kukaan täysipäinen ei voi uskoa, vaikka Jahve olisikin olemassa.

Heb 13:1 – 25

Paavali jatkaa samaa pelottelutaktiikkaa kuin Hesekiel tuossa yllä. Edelleen Paavali romantisoi kärsimyksen ja tästä päästään Jeesuksen verellä mässäilyyn.

Snl 27:21 – 22

22. Survo tyhmää huhmaressa, petkeleellä surveitten seassa: hänen tyhmyytensä ei erkane hänestä.

Sananlaskutkin jatkavat raamatullisen väkivallan perinnettä.

Raamattukritiikkiä 15.11.2015

Hes 31:1 – 32:32

Heti jakson aluksi esitetään vertauskuvia Egyptin tuhosta. Jahve käyttäytyy kuin kusipäinen terroristi: ensin uhkailee, ja jos panee uhkauksensa toimeen, niin Jahvelle on aivan sama vaikka asiaan osattomat saavat surmansa. Jahvelle vain mahdollisimman suuri tuho on osoitus hänen voimistaan.

Heb 12:14 – 29

Paavali hourii Vanhan Testamentin teksteistä. Jonkin kummallisen päättelyketjun kautta Paavali aina päätyy kuvittelemaansa Jeesukseen. Aika harhaista touhua. Paavali olettaa paljon ilman mitään konkretiaa.

Snl 27:18 – 20

18. Viikunapuuta hoitava saa syödä sen hedelmää, ja joka isännästään huolehtii, tulee kunniaan.

Tämäkin jae viittaa siihen kuinka, orjien tulee toimia. Raamatun käsitys ihmisestä omaisuutena on vastenmielinen. Ihmisellä on ihmisarvo ja siihen ei Raamatun jumalalla ole mitään sanomista.

Usko ja uskonnot ovat haitallisia lapsille ja nuorille

Näistä asioista on tässäkin blogissa ollut puhetta useaan kertaan, mutta niin kauan kuin lapset ja nuoret joutuvat uskon ja uskonnon uhreiksi, on tarpeen muistuttaa uskon ja uskonnon haitoista. Monet uskonnolliset vanhemmat saattavat jopa syyllistyä selvästi rikolliseen toimintaan uskonsa nimissä. Rikokset ovat rangaistavia, mutta vielä kun päästäisiin siihen, että vanhemmat mainitsisivat lapsilleen, että heidän uskonnolliset uskomuksensa ovat uskomuksia, joille ei ole mitään perusteita, niin ehkä uskonnon uhrien määrä vihdoin kääntyisi laskuun.

Uskontojen Uhrien Tuki ry:n sivuilla sanotaan seuraavaa:

Joissakin yhteisöissä esiintyy edelleen lasten kuritusväkivaltaa (erityisesti Jehovan todistajat), vaikka se on ollut Suomessa lailla kiellettyä jo vuodesta 1984. Uskonyhteisöissä vallitseva kulttuuri -”joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan” (Raamattu, Sananlaskut 13:24) - muuttuu hitaasti. Tähän liittyy joissakin yhteisöissä vallitseva käsitys, jonka mukaan Jumalan laki on maallisen lain yläpuolella ja siksi maallista lakia voidaan rikkoa kun noudatetaan Jumalan ohjeita. Jotkut yhteisöt pyrkivät eristämään lapsia ja nuoria yhteisön ulkopuolisesta seurasta (erityisesti Jehovan todistajat ja vanhoillislestadiolaiset sekä jossain määrin helluntailaiset ja mormonit). Esimerkiksi musiikin harrastamiseen, kilpaurheiluun, koulutuksen hankkimiseen tai joidenkin juhlien viettämiseen voi sisältyä rajoituksia, jotka eristävät lapsia yhteisön ulkopuolisista. Kouluissa esiintyy uskovaisten lasten syrjintää siten, että erilaiset uskovaiset eristetään ja he myös eristäytyvät muista. Joitakin lapsia eristetään myös uskonyhteisöjen sisällä ”kunnon uskovaisista”. Näin jotkut lapset jäävät yksin sekä uskonyhteisössään että koulussa, mikä voi johtaa syrjäytymiseen.

Ei ole ainuttakaan hyvää syytä, miksi lapset tulisi ehdollistaa mihinkään uskonnolliseen vakaumukseen. Vakaumuksenvapaus koskee myös lapsia ja nuoria. Vanhemmat tekevät lapsilleen merkittävää haittaa väittämällä uskoaan jollain tavoin merkitykselliseksi.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus kasvaa vapaana uskonnoista.