Opiskelijatkin hermostuivat Tapio Puolimatkan pseudotieteestä

Kun jo edellisessä blogissani kritisoin uudestisyntynyttä professoria, Tapio Puolimatkaa, niin tarkastellaanpa erästä hänen haastatteluaan. Voisinpa tehdä eräistä uudestisyntyneen professorin kirjoituksista meta-analyysin ja/tai dekonstruktion. Olkoon tällä kertaa, mutta ehkä jo huomenna…

Mutta sitten haastatteluun. Käytän tässä kirjoituksessani uudestisyntyneestä professorista nimeä P. Johdannossa haastattelun tekijä kertoo: Myös kasvatustieteen opiskelijoilta on kuulunut ihmettelyä P:n uskontoon nojaavasta ajattelusta ja valikoivasta suhtautumisesta tieteellisiin teorioihin.

Tuota sopiikin ihmetellä. Ehkä opiskelijat voisivat reklamoida yliopiston rehtorille. On oikeastaan aika surullista juuri noiden opiskelijoiden kannalta, että uskonnollinen vakaumus ja siitä kumpuavat taustaoletukset haittaavat tuolla tavoin opiskelua. Ilmeisesti uudestisyntyneellä professorilla ei ole velvollisuutta tarjota opiskelijoille parasta käytettävissä olevaan tieteellistä tietoa. Uskonnolliset uskomukset eivät ole tietoa eivätkä subjektiiviset kokemukset jumalista – ihan mistä tahansa niistä – ole yleispäteviä.

P: “Siellä oli vahvana usko, että ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi. Tämä on ratkaisevaa, koska jos ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, silloin jokaisen yksittäisen ihmisen järki ja havainnot ovat luotettavia.”

Periaatteessa väitteen totuusarvo ei riipu sen esittäjästä, mutta kun on kyse uudestisyntyneestä professoristamme, niin väitteen totuusarvon oletusarvo on epätosi. Hänen on siis joka kerta osoitettava väitteensä totuusarvoltaan todeksi; muussa tapauksessa oletusarvo epätosi pätee. Kun kerta uudestisyntynyt professori pitää empiiristä metodia olennaisena, niin nyt hänellä olisi oiva tilaisuus osoittaa luomisen totuusarvoksi tosi. Mutta P sen kuin kiemurtelee väitteensä todistustaakan kanssa liittämällä väitteeseen konditionaalin jos…Sen minkä uudestisyntynyt professori hyväksyy ilman verifikaatiota, minä hylkään samoin perustein.

Vaikka väite ihmisestä Jumalan kuvasta pitäisi paikkansa, niin väite on silti kestämättömällä pohjalla. Ovatko psyykkiseltä kapasiteetiltaan vajaat ja heidän havaintonsa luotettavia? Tuskinpa vain. Vielä mielenkiintoisemmaksi väitteen empiirinen testaus tulee kemiallisten mielenmuokkaajien ansiosta.

Yksittäisen ihmisen järkikään ei ole ei ole luotettavia. Jos olisi, niin kaikkien havaintojen ja päättelyjen tulisi ilmetä kaikille samanlaisina eikä virherajoja olisi tarpeen ottaa huomioon.

P: Kristillisellä syntiinlankeemusopilla oli erittäin tärkeä merkitys kokeelliseen luonnontieteeseen. Se luo sen ajatuksen, että kaikkein älykkäimmätkin ihmiset voivat olla itsepetoksessa. Siitä syntyvät itsekriittiset tiedeyhteisöt.

Suorastana briljanttia kiemurtelua! Sitten kun uudestisyntynyt professori todistaa syntiinlankeemuksen faktuaaliseksi episodiksi, niin Nobel-palkinto kilahtaa kassaan, mutta kai siitäkin maksetaan kymmenykset. Kymmenysten maksaminen on sekin hölmöä: väitteeltään todentamattomia tai selvästä epätosia väitteittä sisältävän aavikkobarbaarien kirjoittaman kirjan auktoriteettia pidetään niin velvoittavana, että sen propagoiminen jopa opiskelijoille katsotaan oikeutetuksi.  Sellaisesta ei synny akateemista ”tutkimusta” eikä edes pseudotiedettä (tästä myöhemmin) vaan silkkaa propagandaa. Kristillisessä, opiskelijoilla tehdyssä, yhteiskuntakokeessa kristillistä propagandaa ei tietenkään sanota propagandaksi vaan vaihtoehtoiseksi ajatteluksi. On perin hölmöä, että jossakin asiassa – esim. jumalkysymyksissä - noudatettaisiin eri tieteen kriteereitä kuin muussa tieteessä.

Niin tai näin, tuo P:n kommentti on projektio hänen oman ajattelunsa epätotuudesta. Uudestisyntynyt professorimme näyttää ymmärtävän, että hän ei voi perustella juuri mitään väitettään faktapohjalta, niin kuvitteellinen syntiinlankeemus on suorastaan surkea yritys pelastaa argumentti ja itse professori enemmältä noloudelta. Edellisessä uudestisyntynyttä professoria koskevassa kritiikissäni sijoitin professorimme faktavapaalle vyöhykkeelle. Sinne hän faktojen puutteen johdosta kuuluukin. On se voimakas itsepetos tuo usko.

Edelleen synti ei ole reaalimaailman ilmiö, eikä ihmisessä ole mitään, mitä mikä olisi syntistä. Syntiä ei voida verifioida. Täten Occamin partaveistä taas käyttämällä synti on tarpeeton lisäoletus. Ilmiöt saavat selityksensä ihan perustellusti ja todennettavasti ilman syntiäkin. Uudestisyntyneen professorin näkökulmasta synti on vain toiveajattelua. Ehkä uudestisyntynyttä professoria harmittaa se, että maailma ei olekaan syntinen, vaikka hän kovasti sellaista toivookin.

Empiirisen tieteen edellytys on testattavuus, toistettavuus ja verifikaatio. Siinä ei ole syntiinlankeemuksella osuutta asiaan…*huokaisee*

Haastattelija: Kristittyä tiedeyhteisöä professori pitää ateistista avoimempana, sillä altavastaajan asema pakottaa huomioimaan vaihtoehtoiset näkökulmat.

Niinpä tietenkin, mutta vain uudestisyntyneen professorin kokemushorisontissa. Tästäkin kristillisestä yhteiskuntakokeesta yliopistossa on vuosisataiset kokemukset ja ne todettiin haitalliseksi jo ajat sitten. Tieteellisenä taustaoletuksena mikään usko ja uskonto ei pätevä, vaikka uudestisyntynyt professori dominionistisen strategiansa mukaan yrittää ujuttaa taustaoletuksiaan tieteelliseen tutkimukseen ja debattiin.

Ei pidä ihmetellä, jos selvästi epätodet väitteet nuijitaan maanrakoon, koska sinne ne aivan oikeutetusti kuuluvat. Monessa yhteydessä uudestisyntynyt professori on siten nillittänyt, että hänen sananvaputtaan rajoitetaan eikä hänen ”tieteelliset” mielipiteensä saa mediassa huomiota. Onko P siis vain huomionkipeä? Ehkä vähän sitäkin, mutta kun mielipiteillä ei ole muuta merkitystä kuin taustaoletusten propagoiminen, niin eihän sellaista voi ottaa tosissaan tieteen parissa. Sitä paitsi uudestisyntyneellä professorilla on ollut käytössää jotakuinkin kaikki suomalaiset kristilliset mediakanavat, joten jos uudestisyntyneellä professorilla olisi oikeasti jotain tieteellistä sanottavaa, niin se olisi löytänyt tiensä laajemmankin yleisön pariin. Näin ei ole tapahtunut, eikä tule tapahtumaan, koska P operoi enimmäkseen faktavapaalla vyöhykkeellä.

Haastattelija: Mutta jos ateistinen tiedeyhteisö ei ole valmis kyseenalaistamaan omia lähtökohtiaan, onko sitten kristillinen tiedeyhteisö valmis asettamaan omat peruskäsityksensä puntariin? Puolimatkan mukaan tämä ei ole tarpeen.

Taustaoletuksena olevaa uudestisyntyneen professorin uskoa ei tietenkään ole tarpeen asettaa kyseenalaiseksi, sillä tieto tappaa uskon. Ja tästä aiheesta on oikein verifioituja tutkimuksia! Uudestisyntynyt professori upposi aika syvälle tuon kommenttinsa kanssa.

Loput uudestisyntyneen professorin haastattelusta on paavoväyrysmäistä kiemurtelua: en minä sitä tarkoittanut vaan…

Siltikään P ei ole löydä ajatuksilleen mitään todennettavaa perustaa. Professorin faktavapaa vyöhyke vaikuttaa kaikenkattavalta.

Jotta uudestisyntyneen professorin jutut osuisivat edes johonkin kategoriaan, niin katsotaanpa, mitä X:n kollega, Raimo Tuomela, on sanonut pseudotieteestä.

1. Pohjautuu monesti epämääräiseen, usein mentaaliseen perustaan

a)      jossa on vaikkapa ruumiittomia henkiä.

b)      joka sallii auktoriteettiuskon tai joka perustuu jonkin eliitin paranormaaleihin tiedonhankintakykyihin

c)      Kaavamainen, dogmaattinen asenne totuuden puolesta, ei yritä etsiä totuutta muuttamalla omia näkemyksiään silloin, kun havainnot ja päättely niin vaativat.

2. Monesti, joskaan ei aina ja kaikilta osin, karttaa loogis-matemaattista tarkkaa ajattelua.
3. On oppi, jonka oletukset ja teoriat ovat testaamattomia tai eivät ole testattavissa tai kumottavissa lainkaan. Näennäistieteelliset väitteet ovat monesti ristiriidassa paremmin tutkittujen ja koeteltujen tieteellisten väitteiden kanssa. Näennäistieteen väitteet eivät muutu, vaikka havainnot ja loogis-teoreettinen tutkimus näyttävät muuta.
4. On oppi, jota kiinnostaa usein käytännölliset monesti henkilöön liittyvät asiat, kuten miten parantaa sairaus, miten tuntea itsensä onnelliseksi, mikä johtaa monesti näennäisteknologiaan.
5. Menetelmät eivät korjaa omia virheitään, eivätkä pohjaudu hyvin koeteltuihin yleisiin teorioihin
6. On monesti erillinen oppi, jota eivät muut tue.

Tuo oli Tuomelan kirjasta Tiede, toiminta ja todellisuus: Tieteellisen maailmankäsityksen filosofiset perusteet (1983)

Paul Kurtzillakin (poimittu Tuomelalta) on asian tiimoilta sanottavaa. Paul Kurtzin mukaan näennäistiedettä luonnehtivat seuraavat piirteet:

1. tarkkojen kokeellisten menetelmien puute
2. ei yhtenäistä ja testattavaa teoriapohjaa
3. väittää saavansa vahvistavia tuloksia, vaikka käytetyt koemenetelmät eivät ole tarkkoja eivätkä puolueettomat havaitsijat voi myönteisiä tuloksia vahvistaa.

Pseudotiede muistuttaa propagandaa, sillä propaganda piirteitä ovat:

1. Helposti tajuttavaa, yksinkertaista
2. Massoihin vetoavaa
3. Harkitusti yksipuolista, muutamaan iskusanaan keskittyvää
4. Kahtiajakautunut maailma, kompromissien puute
5. Valmiiden mielipiteiden hyväksikäyttö
6. Tunteisiin ja vaistoihin vetoaminen
7. Tunteiden ja käyttäytymisen manipulointi
8. Toimintaan aktivoivaa
9. Vastustavan kannan mustamaalaamista
10. Puutteelliset tai yksipuoliset tiedot, puolitotuudet ja valheetkin.

Eräs toinen uudestisyntynyt professori, Matti Leisola, oli päivätöissään tiedemies, jonka tieteellisissä tutkimuksissa pidettiin evoluutiota ainoana perusteltuna selityksenä tutkitulle ilmiölle. Vapaa-ajallaan hän oli sitten ”nuoren maan kreationisti. Aika moraalitonta sekin. Uudestisyntynyt professorimme elää sentään johdonmukaisesti koko ajan faktavapaalla vyöhykkeellä.

Uudestisyntyneen professorin haastattelu oli julkaistu 12.2.2015 eräässä opiskelijoiden julkaisussa. nimeltä Jylkkäri. Haastattelu löytyy netistä.

Tapio Puolimatkan esimies sanoutui irti professorin kirjoittelusta

Jopa Puolimatkan esimies sanoutui irti Puolimatkan kirjoittelusta pari vuotta sitten. Puolimatka se silti vaan jaksaa. Tässä kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanin näkemys asiasta:

Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on herättänyt kysymyksiä lasten hyvinvoinnista. On väitetty (HS Mielipide 25. 11.), että vain biologinen vanhemmuus takaisi tasapainoisen lapsuuden. Näin ei ole. Tutkimukset osoittavat, että vanhemman ja lapsen välinen monimuotoinen suhde rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja että tämä suhde voi rakentua ilman biologista sidettä.

Vuorovaikutustutkimuksissa on selvinnyt, että lapsi tarvitsee ennen kaikkea lähelleen ihmisen tai ihmisiä, jotka vastaavat lapsen monenlaisiin tarpeisiin ja ovat saatavilla ja aidosti välittävät lapsesta. Biologinen vanhemmuus on tälle usein hyvä edellytys, mutta lasta voi rakastaa ja hänestä voi pitää huolta yhtä lailla, vaikka biologista sidettä lapseen ei olisikaan.

Korostamalla biologista vanhemmuutta lapsen tasapainoisen kehityksen ainoana edellytyksenä väheksytään kaikkia lapsistaan välittäviä adoptio- ja sijaisvanhempia sekä uusperheiden uusia äitejä ja isiä.

Tutkimukset eivät myöskään tue näkemystä, että vanhemman sukupuolinen suuntautuneisuus olisi keskeinen tekijä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Sukupuolinen suuntautuneisuus ei vaikuta vanhemman kykyyn huolehtia lapsesta ja rakastaa häntä. Lasten etu on monisyinen asia. On kuitenkin selvää, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutuminen yhteiskunnassa ei ole uhka lapsen edulle – päinvastoin.

Marja-Leena Laakso

kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani, varhaiskasvatuksen professori,

Jyväskylän yliopisto

Puolimatka on saanut huseerata mielin määrin professorin statuksella. On pelkästään Puolimatkan oman harkintakyvyn surkeutta, että hänen professorin ja yksityishenkilön roolinsa sekoittuvat. Tämä toimintatapa on ollut koko Puolimatkan uran ajan tyypillistä hänelle. Valitettavasti tieteeseen perehtymättömään lukijakuntaa Puolimatkan epätieteellisyys uppoaa faktana.

Olisi jo aika pudottaa Puolimatka jalustalta. Jokainen hänen perseilynsä tulee paljastaa pienintä piirtoa myöten.

http://www.hs.fi/mielipide/a1416976277598

Tapio Puolimatkasta "drama queen"?

Puolimatka saa kuraa niskaansa Uuden Suomen Puheenvuorossa. Kaikki paska sataa niskaan aiheesta. Tällä kertaa kritiikkiä Puolimatkaa kohtaan tarjoilee ihan eri kirjoittaja kuin se eilisessä postauksessani mainittu kirpeää kieltä käyttänyt kriitikko. Maaliskuinen internet-draama sen kuin jatkuu.

Kuinka nopeaa tahtiin jutut katoavat tällä kertaa bitti-avaruuteen. Ehkä Puolimatka oletti, että häntä ei haasteta verbaaliseen kaksintaisteluun? Oletus oli turhan optimistinen: edes professorin titteli ei tee Puolimatkasta immuunia kritiikille. Juuri asemansa johdosta kaikki mitä Puolimatka sanoo, joutuu tavallistakin kriittisemmän tarkastelun kohteeksi.

Louekosken blogista Uuden Suomen Puheenvuorossa:

Puolimatkan tapa käyttää akateemista arvovaltaansa uskomuspohjaisten käsitysten propagoimisessa on herättänyt lukuisia vastareaktioita eri alojen tieteentekijöiden ja asiantuntijatahojen parissa. Myös lastensuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöt ovat tyrmänneet selvin sanoin Puolimatkan lapsen oikeuksia koskevat näkemykset, joita hän on esittänyt taistelussaan samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja vastaan.

Blogisti on näin aluksi kovin kiltti uudestisyntyneelle professorille, mutta jatkoa seuraa:

Eräs keskeinen piirre Puolimatkan mielipidevaikuttamisessa on hänen tapansa viitata sellaisiin tutkimuksiin, jotka on laajalti kyseenalaistettu edustamallaan tieteenalalla. Puolimatka ei oman mielipidevaikuttamisensa yhteydessä kaihda myöskään erilaisten täydellisen todentamattomien käsitysten – esimerkiksi voimakkaita ennakkoluuloja herättämään pyrkivät salaliittoteorioiden kaltaiset ajatusrakennelmat – levittämistä.

Kovin kummoinen kuva Puolimatkasta ei synny tiedemiehenä. Lieneekö Puolimatka edes koskaan ollutkaan tiedemies.

Minäkin esitän salaliittoteorian: Puolimatka pinnisteli sen verran, että pääsi professoriksi. Siitä asemasta käsin hän sitten noudattaa dominionististä strategiaa yrittämällä ujuttaa kristillistä propagandaa osaksi tiedekeskustelua.

Popcornit ovat paukkumassa ja kaljat kylmenemässä. Maaliskuinen internet-draama jatkuu…

Tapio Puolimatka valittaa sananvapaudestaan

Uudestisyntynyt professorimme valittaa sananvapaudestaan Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla: tai siitä, että hän kuvittelee sananvaputtaan rajoitetun.

Kiista alkoi viikko sitten, kun Puolimatka julkaisi kiistanalaisen kirjoituksen tasa-arvoisesta avioliitosta. Oikeastaan Puolimatkan kannalta jupakka alkoi jo aiemmin. Hänen kumppaninsa, Aito Avioliitto ry:n aktiivit Susanne Koivula ja Timo Lehtonen, saivat Uuden Suomen toimitukselta varoituksen syrjivän kirjoittelunsa takia. Kuinka ollakaan hätiin hälytettiin Tapio Puolimatka. Ilmeisesti ”aitoavioliittolaiset” kuvittelivat, että professorin tittelin turvin pääsisi levittämään vihamielistä propagandaa ilman seuraamuksia. He erehtyivät.

Puolimatkan retoriset keinot olivat täsmälleen samat kuin esim. Koivulan. Niinhän siinä kävi, että Puolimatkankin kirjoitus katosi bittiavaruuteen toimituksen lähettämä. No menihän sinne yksi toinenkin juttu.

Puolimatkan tämä vitutti niin, ettei veri tainnut kiertää. Tästä seurasi maaliskuinen internet-draama. Yksi toinen kirjoittaja kirjoitti Puolimatkalle vastineita ja nekin hävisivät Uuden Suomen sivuilta. Popcornia kului sitä draamaa seuratessa.

Tämä melko tuntematon Uuden Suomen palsta-aktivisti höykytti Puolimatkaa oikein kunnolla. Aitoavioliittolaiset kihisivät kiukusta. Puolimatka piti paljon melua tyhjästä. Puolimatkan kriitikot olivat oikeassa: uudestisyntyneen professorin tieteellisiksi väittämät argumentit eivät kestäneet kriittistä tieteellistä tarkastelua. Harmittaahan se kun kaikki Puolimatkan jutut osoitetaan huuhaaksi. Tiedettä niissä ei ollut edes nimeksi.

Saa nähdä kauanko uudestisyntyneen professorin kirjoitus tällä kertaa pysyy Puheenvuorossa. Toivottavasti pitkää. Puolimatka on parasta mainosta maallistumisen puolesta. Miehen jututs ovat lähes aina pähkähulluja.

Puolimatkan tilityksen sananvapaudesta voi käydä lukemassa tuolta:

http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213404-sukupuolineutraali-yhteiskuntakoe-sananvapautta-rajoitetaan

Timo Soinin rukousaaminen on typerää touhua

Aina kun päättäjät keskustelevat mielikuvitusystävän kanssa, on syytä huolestua. Tällä kertaa idiotismi saa orgastisen huipun Timo Soinin järjestämällä rukousaamiaisella. Muina kutsun allekirjoittajina olivat Antero Laukkanen (kd), Lea Mäkipää (ps), Lasse Hautala (kesk) ja Harry Wallin (SDP).

Tilaisuudessa ”esiintyvät” myös Sari Essayah, Samuli Ahvenjärvi, eikä tässä vielä kaikki: Eduskunnan puolesta puhuu Paula Risikko.

Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi, että pääministeri Juha Sipilällä on lestadiolainen tausta. Vaikuttaa siltä, että pääministeri ei ole luopunut uskostaan vaan keskustelee hänkin mielikuvitusystävän kanssa. Ilmankos näiltä ”päättäjiltä” ovat realiteetit hukassa.

Raamattu on huono opaskirja yhtään mihinkään, joten on aika huolestuttavaa Suomen valtion tulevaisuuden kannalta, kun noita harhaisia päättäjiä löytyy noinkin monta.

Usko johonkin jumalolentoon ei ole hyve vaan haitta. Nykyisessä maailmantilanteessa päättäjiltä vaaditaan punnittuja analyyttisiä ratkaisuja, ei rukousaamiaisia, joissa jokin kuviteltu olento jotenkin kuvitellusti vaikuttaa johonkin.

Koomiseksi rukousaamiaisen tekee myös se, että osallistumismaksu on 120 euroa. Eiköhän noilla päättäjillä ole varaa maksaa tuosta. Rukousaamiaisen pitopaikka Kalastajatorppa kuuluu Hilton-konserniin, niin on perusteltua olettaa, että maksuun sisältyy tilan vuokra. Tuskinpa vain Hilton antaa tilojaan käyttöön ihan ilmaiseksi.

Jokin osa tuosta osallistumismaksusta varmasti valuu lopulta Paris Hiltonille. Se vasta skenaario on: suomalaiset päättäjät rukoilevat Helsingissä, mutta niillä rahoilla Paris menee kenkä- tai viinakauppaan Los Angelesissa. Hukkaan menevät siinäkin tapauksessa rukoukset.

Rukousaamiainen on niin typerää, että se ei kelpaa edes viihteeksi. Tällaisia mulkeroita suomalaiset ovat valinneet päättäjiksi.

Konservatiivit vailla omatuntoa

Viime vuosina suomalainen yhteiskunta on valitettavasti joutunut todistamaan oikeistolaisen auktoriteettiuskoisen ja totalitaarisen poliittiseen dominanssiin tähtäävien ryhmien nousua. Ryhmät ovat saaneet kohtuuttoman paljon julkisuutta ja vain siitä syystä, että he ovat kovin äänekkäitä. Silti heidän asiaperustansa on kerta toisensa jälkeen erittäin kevyttä.

Taktiikkaan kuuluu suoranainen vihamielisyys, vastakkainasettelujen kärjistäminen äärimmilleen sekä kaikenlainen tekopyhyys. Älykkäitä argumentteja heiltä kuulee harvoin.

Uusoikeiston päämääränä on yhteiskunnan valtarakenteiden halvaannuttaminen pelonlietsonnan metodein. Mikä tahansa uhka – tyypillisesti kuviteltu uhka – on riittävä peruste retorisesti aggressiiviselle viestinnälle pääasiallisesti sosiaalisessa mediassa. Jotkut reppanat myös ovat vieneet sanomaansa kaduille erilaisten anarkististen pienryhmien muodossa. Näidenkin pienryhmien olemassaolo pyritään oikeuttamaan kuvitellulla uhalla.

Uusoikeisto ja sen yksittäiset jäsenet ovat alistumiseen taipuvaisia. ”Vahvan johtajan” kaipuu lievittää heidän perusteetonta pelokkuuttaan. Tästä mentaliteetista ei ole enää pitkä matka vihajärjestöksi. Olisiko Suomessakin syytä alkaa pitää julkista luetteloa vihajärjestöistä?

Mikä tahansa, mikä uhkaa uusoikeiston turvallisuuden tunnetta, oikeuttaa heidät toimimaan tavalla, jota ihmisoikeuksia kunnioittava oikeusvaltio ei voi suvaita. Kaikki toisinajattelijat ovat heidän näkökulmastaan degeneroituneita suvaitsevaisia, homoja, maanpettureita ja mitä milloinkin. Vihervasemmiston kulttuurimarkisismi on erityisesti konservatiivisten blogikirjoittajien suosikki. Noillekaan väitteille ei ole reaalisia perusteita vaan ne kuvastat yksinomaan heidän omia projektioitaan, jossa kaikki muut ovat uhkia ja jopa konnia. Entäpä jos joku oletetun ja kuvitellun vihervasemmiston kulttuurimarksistinen henkilö päättäisi lahjoittaa suuren summan rahaa Patmoksell?. Ottaisiko tämä Lähetyssäätiö lahjoituksen vastaan? Arvelen, että ottaisi. Se vasta tekopyhää olisikin. Siinä olisi Patmoksen edustajien omatunto koetuksella. Väitteeni on, että omatuntokin joutaa tunkiolle, kunhan hinnasta sovitaan.

Vastakkainasettelu ei enää noudata muinaista poliittista oikeisto vs. vasemmisto - jakolinjaa. Nyt oikealla ovat ”laki, kuri ja järjestys” – fanaatikot, jotka kuitenkin ovat taivuttaneet em. käsitteet perverssillä tavalla omia tarkoitusperiään vastaaviksi. Toisella puolella ovat sitten ”vapauden, veljeyden ja tasa-arvon” – periaatteen kannattajat. Nuo periaatteet periytyvät valistuksen ajalta ja ovat ainakin toistaiseksi parhaat universaalit periaatteet.

Eräs elementti uusoikeiston äänekkäässä retoriikassa on hämärä uskonnollisuus ja uskonnollisten selvästi epätosien väitteiden pitäminen jollain tavoin velvoittavina. Tällainen uskonnollinen fundamentalismi perustuu ”kristillisten arvojen” korostamiseen. Historiallisesti nämä arvot ovat kuitenkin osoittautuneet ihmiskunnan kannalta haitalliseksi. Ne ovat mahdollistaneet, minkä tahansa ihmisoikeusloukkauksen vetoamalla todentamattomaan jumalaan. Taivaallisen mielikuvitusystävän pitäminen reaalimaailman oliona, kertoo paljon väitteen esittäjän psyykkisestä tilasta.

Riemastuttavaa Pekka Reinikaisen idiotismia

Vaikuttaa siltä, että verkkojulkaisu Seurakuntalainen ampuu omaan jalkaansa julkaisemalla kerta toisensa jälkeen julkaisemalla päättömämpiä blogeja. Tällä viikolla julkaistu Pekka Reinikaisen blogi ei ollut poikkeus: Blogi oli Reinikaisen idiotismia tyypillisimmällään.

Perimässämme olevat ihmisen kokoonpano- ja toimintaohjeet on kirjoitettu kirjaimellisesti kirjaimilla, kirjaimellisesti sanoilla ja kirjaimellisesti lauseilla.

Pekka, ei näin! Kyllä ne perimään sovelletut kirjaimet ovat ihan ihmisten konstruktioita. Perimä nyt on vain nimetty kirjainyhdistelmällä, kun se nimetään tietyllä tavalla. Aivan yhtä hyvin olisi voitu käyttää numeroita tai mitä tahansa symboleja. Lisäksi tapa nimetä perimän osatekijät kirjaimilla, ei tuota lauseita vaan kirjainyhdistelmiä. Kirjaimet taas ovat symboleita.

Tämä jälkeen seuraa pitkä pätkä tyypillistä Reinikaista.

Sitten seuraa hilpeä väliotsikko: Lukion oppikirjat ovat fossiileja. Ei voinut olla repeämättä äänekkääseen nauruun.

Tutkimus on edennyt valovuoden päähän lukion oppikirjojen koululaisille tarjoamasta ”evoluutiobiologiasta”. Uusdarvinismi on paljastunut täysin epätieteelliseksi teoriaksi. Mutaatiot ja luonnon valinta eivät suunnittele ja rakenna itseohjautuvia automaattisesti säätyviä järjestelmiä.  Uusdarvinismi on haitannut tieteellistä tutkimusta yli 40 vuoden.

Noinhan se Pekan mielestä on, mutta tosiasiat puhuvat kaikki evoluutiobiologian puolesta. Pekan propagoimasta kreationismista ei ole edes ensimmäistäkään viitettä, ei ole koskaan ollutkaan. Kuinka helkkarin tyhminä Pekka pitää lukijoitaan.

Taitaa vain olla niin, että Reinikaisen oma denialismi estää häntä tunnustamasta faktoja faktoina. Faktat nimittäin tuhoavat uskon.

Myöhemmin seuraa taas hauska väliotsikko: Tiede etenee ”hautajaisista hautajaisiin”.

Noinhan se oikeastaan on. Uusi tieto saattaa hyvinkin kumota vanhan. Tosin Pekka elättelee toivoa, että jokin tutkimustulos vahvistaisi kreationismin. Tutkimus on kyllä osoittanut jo nyt riittävällä varmuudella, että jumalia – mitään niistä – ei ole olemassa. Palatakseen reaalimaailmaan Reinikaisen tulisi ensin luopua uskostaan, jotta hän voisi myös luopua typeryyksien laukomisesta.

Pekan johtopäätös on:

Luonnossa olevaa älykästä suunnittelua ja sen vähittäistä rappeutumista ei nähdä ennen kuin sen näkeminen sallitaan.

Totta kai sen näkeminen sallitaan, on aina sallittu. Luonnossa ei vain ole havaittu minkäänlaista älykästä suunnittelua ja sitä on kyllä etsitty.

Pekan kirjoitukset ovat riemastuttavia.