Blogeissa ja
keskustelupalstoilla taitetaan peistä avioliitosta. Näin on tehty jo jonkin
aikaa ja pääsääntöisesti polemiikki on kohdistunut homoseksuaalien
avioliittoihin. Sellaisethan tulevat mahdolliseksi myös Suomessa vuonna 2017.
Mielipiteet ovat jyrkästi puolesta tai vastaan; näin ainakin
nettikeskusteluissa. Suurimmalle osalle suomalaisista asialla ei kuitenkaan
olla mitään merkitystä.
Muutama
puheenvuoro on kuitenkin käyty aiheesta, onko aivoliitto ylipäänsä
tarpeellinen. Miksi juuri jokin jota avioliitoksi kutsutaan, olisi millään
tavalla relevantti ilmiö nykymaailmassa?
Avioliiton
puolustajien argumentit eivät kaikilta osin kestä kritiikkiä. Jos avioliitolla
olisikin joskus ollut yhteiskunnan kannalta joitakin positiivisia vaikutuksia,
niin ei ole mitenkään selvää, että ko. vaikutukset olisivat edelleen
relevantteja.
Perheen
väitetään olevan yhteiskunnan perusyksikkö. Tämä näkökanta jättää kuitenkin
huomioimatta, että yksilöt muodostavat perheitä. Siihen ei ole
avioliittoinstituutiolla nokan koputtamista. Atomistinen näkemys on hyvinkin
perusteltu: jokin kokonaisuus on rakenneosiensa summa.
On yksilön
aliarvioimista, jos tiukasti väitetään, että juuri avioliitto muodostaisi
jollain tavalla perheen. Perheen muodostavat yksilöt parhaaksi katsomallaan
tavalla. Ihminen on täysin kykenevä muodostamaan aivan oman perhekäsityksensä
ilman ulkoa annettua ohjeellista perhekäsitystä, jollainen avioliitto on.
Yksilöt pystyvät
hyvinkin sopimaan keskenään kulloistakin ”perhettä” koskevista oikeuksista ja
velvoitteista. Tämä olisi paikallista sopimista parhaimmillaan. Ei ole
mitenkään välttämätöntä, että jokin valmis formaatti määrittelisi miten perhe
määritellään. Toki valmis formaatti voi olla olemassa niille, jotka sellaista
haluavat käyttää.
Yhteiskunnan kannalta
on lopulta aivan yhdentekevää millaisin sopimuksia kukin haluaa parisuhdettaan
säädellä; tai haluaako säädellä sitä lainkaan. Avioliitto on juridinen
konstruktio, eikä sillä ole mitään muuta merkitystä, vaikka jotkut haluavatkin
antaa toisinnan aika korkealentoisia merkityksiä.
Avioliitto
yhdistetään useasti – turhan useasti – lisääntymiseen. Ihmiset lisääntyvät ihan
ilman sosiaalista konstruktiota nimeltä avioliitto. Juridisesti säädelty konstruktio on täysin
turha lisääntymistouhuissa.
Myös väite
siitä, että avioliitto – ja vain avioliitto – takaisi jälkeläisten
oikeusturvan, on perusteeton. Näin ei ole ollut enää pitkään aikaan. Monet
lapset syntyvät Suomessa avioliiton ulkopuolella. Näiden oikeusturva on
parantunut huomattavasti, kiitos liberaalin lainsäädännön. Lainsäädännössä on
huomioita tämä seikka kiitettävällä tavalla, vaikka parannettavaa vielä löytyy,
jotta kaikki jälkeläiset olisivat tasavertaisessa asemassa.
Avioliiton
ulkopuolella syntyneisiin lapsiin kohdistuva stigmatisointikin on saatu
kitkettyä lähes kokonaan. Ainoastaan konservatiiviset uskovaiset pyrkivät enää
stigmatoisimaan ilmiön.
Jälleen kerran
palataan siihen, että yksilöt ovat täysin kykeneviä määrittelemään
jälkikasvuunsa liittyvät seikat. On laiskuutta, jos näin ei toimita.
Älyllisesti laiskoille toki valmis malli on tarpeellinen, mutta tuon mallin ei
tule olla ainoa lasten juridista statusta määrittelevä tekijä. Onneksi näin ei
ole ollut pitkään aikaan.
Heteronormatiivinen
avioliitto ei ole sekään, mikä lastenkasvatuksen kannalta välttämätön tekijä.
Aina – siis ihan aina – on ollut muitakin ”perhemuotoja” kuin
heteronormatiiviset avioliitot. Huonosti käyttäytyviä lapsia – mitä huonosti
käyttäytymisellä sitten tarkoitetaankaan – on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Sille ei jokin sosiaalinen konstruktio mahda mitään.
Maailma on kovin
erilainen kuin esimerkiksi sata vuotta sitten. Tuolloiset normit ovat
muuttuneet ja pääosin kumoutuneet, eikä se maailmanloppu ole siltikään tullut,
vaikka avioliittoinstituution heikentymisen on sanottu jopa enteilevän
maailmanloppua; tai ainakin sivilisaation perikatoa.
Kaikkialla missä
”perinteinen avioliitto” instituutio on heikentynyt, siellä on eletty
ennennäkemättömän hyvinvoinnin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti