Raamattuopiston uusi rehtori taantumuksen asialla

Patavanhoillinen verkkojulkaisu Seurakuntalainen antoi jälleen tilaa kaikista taantumuksellisimmalle kristinuskolle. Tällä kertaa näkyvyyttä sai Raamattuopiston uusi rehtori Marja-Kaarina Marttila.

Yksi Marttilan teeseistä oli: Suomesta on tullut lähetyskenttä. Marttilaa kismittää se, että kristinuskon hegemonia on mennyttä. Enää ei Marttilan edustama taantumuksellisuus pääse sanelemaan miten kunkin tulee elää. Vituttaahan se kun kristofasismin kulta-aika on jäänyt historian hämärään. Näille ”marttiloille” sanotaankin: Fuck you!

Marttilan unelmoima lähetystyö on nykyaikana yksi uskontoihin liittyvä ääri-ilmiö. Näihin evankelioimisyrityksiin suhtaudutaan lisääntyvässä määrin torjuvasti. Mitä enemmän ”marttilat” yrittävät evankelioida, sitä nopeampaa kristinuskon katoaminen on.

Marttilaa surettaa se, että kristillinen propaganda saavuttaa yhä harvalukuisemman yleisön. Seurakuntalaisen toimitus kirjoitti: Marttila toteaa Suomen muuttuneen valtavasti niistä ajoista, kun koulujen uskontotunneilla opetettiin vielä Raamattua ja Katekismusta.

Tuo olikin sekä Seurakuntalaiselta että Marttilalta jutun ainoa selväjärkinen kommentti. Ennen metodina oli: Napatkaa ne mahdollisimman nuorina! Nyt lapsille ei enää voi valehdella entiseen tapaan. Lapset ja nuoret osaavat tarkastaa kristillisen propagandan väitteiden faktuaalisuuden. Kristinuskon väitteissä on hyvin vähän faktuaalisuutta. Myös vanhemmat suhtautuvat torjuvasti kristilliseen propagandaan: Kouluissa tulee opettaa parhaaseen mahdolliseen tietoon perustuvia asioita, eikä kristinuskon väitteet täytä tätä kriteeriä.

Raamattuopisto on jäänne ajalta jolloin jyrkkä eksklusiivinen kristinusko oli valtavirtaa. Tuolloin muotoiltiin taantumuksellisuuden teologiset perusteet, joita nämä ”marttilat” yrittävät ylläpitää ja mahdollisuuksien mukaan ylläpitää.

Raamattuopiston eksklusiivisen teologian heikkous on siinä, että Jeesus tuskin oli historiallinen henkilö. Parhaimmillaankin Jeesus on saunatontun kaltainen myyttinen hahmo.

Taas yksi kristillinen talousrikos

Yle kertoi, että Pohjanmaan käräjäoikeus on määrännyt Marttyyrikirkon ystävät ja sen perustajan Johan Candelinin omaisuutta takavarikkoon lähes 2,6 miljoonan euron arvosta.

Miten nämä kristilliset yhdistykset aina päätyvätkin tekemään talousrikoksia? Tosin Marttyyrikirkon kohdalla kyse on vasta epäilystä. Toinen mahdollisuus on jonkinlaiseen seksiskandaaliin sekaantuminen. Usein kyseessä on molemmat.

Selitykseksi ei kelpaa: Devil made me do it!

Marttyyrikirkon kohdalla kyse on rahankeräysrikoksesta vuosilta 2014-2019. Lisäksi Candelinin kohdalla kyseeseen tulee myös kirjanpitorikos. Tämä on niin nähtyä, eikä kukaan ota oppia muiden aiemmista virheistä. Hämmästyttävää, että ihmiset antavat noinkin suuria summia jollekin pastorille ja tämän taustayhdistykselle.

USA:ssa uskonto on miljardibisnes ja sama näyttää pätevän Suomeenkin.

Tästä ei ole kuin muutama viikko kun kristillisdemokraattien pari kansanedustajaa hehkuttivat sitä, että uusi rahankeräyslaki helpottaa vapaiden suuntien varainhankintaa. Minä lyön vetoa sen puolesta, että ko. laki lisää väärinkäytöksiä, sillä en usko, että valtiolla on resursseja valvoa uuden lain mahdollistamia väärinkäytöksiä. Väärinkäytökset paljastuvat tulevaisuudessa rehellisten kansalaisten toimesta. Saattaa olla myös niin, että joku kusetetuksi tullut ihminen raportoi väärinkäytöksistä. Uskossa menee ensin järki ja lopulta järki. Poikkeuksia ei taida löytyä.

Ratkaisuksi ehdotan noin uskontopohjaisten yhdistysten ja säätiöiden verottamista. Tällöin kirjanpitoa tutkittaisiin tarkemmin joka vuosi, ja jos verotuloja jäisi saamatta, niin asiaan takuulla puututtaisiin. Uskonnolla ei tulisi olla erivapauksia vaan niiden parissa esiintyvät rikokset tulisi saattaa juridiseen edesvastuuseen siinä kuin muidenkin.

Minä väitän, että usko (ihan mihin tahansa jumalaan) korruptoi ihmisen siten, että ihminen on altis kaikenlaisiin konnuuksiin.

Seinähullun profeetta Muhammedin tärähtänyt pää

Iranilaissyntyinen ex-muslimi Ali Sina tarjosi muutama vuosi 50 000 USD:n palkkion sille, joka osoittaa, että profeetta Muhammed ei ole narsisti, pedofiili, massamurhaaja, terroristi, naisvihaaja, kulttijohtaja, hullu, raiskaaja, kiduttaja ja rosvo.

Ehkä niitä oli muitakin määreitä. Juuri nyt en muista, mitä kaikkea Ali Sina kirjoitti. Palkinto on kuitenkin vielä lunastamatta.

Palkinto taitaa jäädäkin lunastamatta, sillä Ali Sinan argumentaatio perustuu islamilaisiin teksteihin; esimerkiksi haditheihin sekä muihin kirjoituksiin, joiden väitetään dokumentoivan Muhammedin elämää.

Jos oletetaan, että Muhammed nyt oli ylipäänsä historiallinen henkilö, niin tarinoiden perusteella hän oli julma rosvojoukon johtaja Medinasta. Tarinoiden mukaan he ryöstivät ja murhasivat ilman tunnontuskia.

Vuoden 627 teurastuksessa miehiltä leikattiin pää, naiset ja lapset myytiin orjiksi. Kuka sitten onkin kirjoittanut tuon tarinan, niin hyvin hän on lukenut Vanhan Testamenttinsa. Sieltä löytyy täsmälleen samanlaisia tarinoita. Kun vertaa noita tarinoita islamilaisiin fundamentalisteihin, niin ei ole vaikea huomata, mistä vaikutteet on revitty.

Muhammedin psyyken tilasta on kirjoitettu kirja jos toinenkin. Herman Somers väittää kirjassaan The Other Muhammed, että profeetalla saattoi olla aivokasvain, joka vaikutti hänen käytökseensä. Skitsofreniaakin on soviteltu Muhammedille. Tällainen analyysi löytyy mm. Dede Korkutin kirjasta The Medical Case of Muhammed.

Kirjassaan Psychology of Muhammed: Inside the Brain of a Prophet Masud Ansari kuvailee Muhammed psykopaatin perikuvaksi, jolla sattui olemaan paljon valtaa. Ansari väittää, että kaiken muun lisäksi Muhammed oli pahasti vainoharhainen.

Tämä oli nyt tällainen lyhyt katsaus kirjallisuuteen, jonka mukaan Muhammed oli seinähullu.

Profeetta Muhammed väkivaltainen sekopää

Abrahamilaisten uskontojen hahmot ovat säännöllisesti vastenmielisiä olioita Raamatun jumala aivan ylivoimaisena ykkösenä

Oikeastaan Koraanin jumala ei selviä yhtään paremmin. Viimeiseksi profeetaksi tituleerattu Muhammed oli taas verenhimoinen paskiainen. Tosin Muhammedin historiallisuus on aika kyseenalaista, mutta hänen nimiinsä on pantu sellaisia sanontoja ja tekoja, että ne tekevät tuosta viimeisestä profeetasta juuri väkivaltaisen paskiaisen.

Muhammed mm.  langetti 13 kuolemantuomiota sen johdosta, että jotkut olivat kirjoittaneet vähemmän imartelevia runoja Muhammedista. Kaikki kolmeatoista ei kuitenkaan saatu hengiltä.

Pari vuotta myöhemmin Muhammedin jengi teurasti kolme ihmistä, koska he palvoivat useita jumalia. Kaikki jumalat tosin ovat ihan yhtä vähän olemassa olevia kuin Allah.

Vuonna 627 Muhammed ja hänen väkivaltainen jenginsä teurastivat Banu Qurayza –heimon miehet yhteensä 600-900 miestä. Myöhemmin samana vuonna Muhammed määräsi Abdullah ibn Ubay:n teloituksen, mutta joutui luopumaan, sillä teloitettavaksi tarkoitetulla hepulla oli niin paljon omia seuraajia, että he olisivat voineet tehdä Muhammedin olon tukalaksi.

Vuonna 630 Muhammed määräsi Sarahin teloitettavaksi, koska nainen oli kouraissut profeettaa munista. Saman vuoden lokakuussa Muhammed määräsi Dumatul Jandelin ryöstettäväksi.

Muhammed määräsi sokean miehen teloitettavaksi, koska sokea mies oli vittuillut Muhammedille.

Muhammed määräsi Aslam-heimon teloitettavaksi, sillä joku heimon jäsen oli kiksauttanut jotakuta.

Edelleen Muhammed määräsi Kinana ibn al-Rabin teloitettavaksi, sillä Kinanalla oli varallisuutta, jonka Muhammed halusi itselleen.

Muhammedin sekopäisestä väkivaltaisuudesta löytyy niin paljon materiaalia, että viimeinen profeetta joutaakin jäädä viimeiseksi profeetaksi. Jokainen joka pitää millään tavoin arvossa Muhammedia, on itsekin potentiaalinen väkivaltarikollinen. Sellaista se usko aiheuttaa, varsinkin usko psykopaattiseen väkivaltaiseen paskiaiseen.

Kristinusko vain antiikin synkretismiä

Kristinusko on ainoastaan antiikin uskonnollisen synkretismin tuote. Kristinuskossa ei mikään viittaa historialliseen juutalaiseen pyhään puuseppään. Oikeasti oletetun Uudessa Testamentissa seikkailevan Jeesuksen lisäksi alueella toimi monia ”jeesuksia”.

Uuden Testamentin Jeesuksen syntymätarina on silkkaa hölynpölyä. Jeesuksen sukupuu niin Matteuksen kuin Luukkaankin evankeliumeissa on pelkkää fiktiota. Nasaretin kaupunkiakaan ei ollut ensimmäisellä vuosisadalla. Ensimmäisellä vuosisadalla Galileassa ei ollut synagogia eikä fariseuksia. Rabbi-nimitystäkään ei tuolloin käytetty Galileassa.

Kun ottaa huomioon evankeliumeiden monet tuntemattomat kirjoittajat, ei ole lainkaan yllättävää, että Jeesus-hahmon kuvaukset sisältävät paljon ristiriitoja. Tarinat on punottu yhteen siten, että niitä voi tulkita millä tahansa tavalla.

Kaksitoista opetuslasta ovat hekin fiktiivisiä, kuten on heidän fiktiivinen mestarinsakin. Varhaiset Jeesus-liikkeet ja Kristus-kultit vain pyrkivät legitimoimaan fiktiiviset tarinat todellisina tapahtumina.

Neitsyt Mariankin hahmo on lainaa ”pakanallisista” uskonnoista ja niiden kulttimuodoista. Pakanallinen maailma ”tiesi” kaikenlaista neitseellisestä sikiämisestä.

Kaiken edellä mainitun raamatuntutkijat ovat tienneet jo yli 200 vuotta.  Papisto ihan suuntauksesta riippumatta on onnistuneesti propagoinut suosikkifiktionsa puolesta. Menestys on ollut oikeastaan aika huikea.

Jeesuksen historiallisuudesta kun ei vain ole luotettavia dokumentteja. Myyttisestä Jeesuksesta sen sijaan löytyy paljonkin kirjoituksia. Jeesuksen historiallisuuden propagoiminen vain jatkuu, mutta onneksi länsimaissa yleisö on niin valveutunutta ja valistunutta, että Jeesus painuu historian hämäriin muiden myyttisten hahmojen joukkoon.

Kirjasuosituksena David Fitzgerald: Nailed – Ten Christian Myths.

Äärioikeistolainen poliittinen väkivalta levisi Suomeenkin

En olisi ikinä uskonut, että joudun puolustamaan Timo Soinia, sillä siinä on yksi vastenmielisimmistä suomalaisista poliitikoista.

Kuitenkin on ehdottoman tuomittavaa, että vaalikampanjaa käyvä poliitikko joutuu uhkaavan käytöksen ja hyökkäyksen kohteeksi. Tämä täysin riippumatta siitä, minkä puolueen riveissä poliitikko seisoo. Järjestyshäiriöistä on raportoitu eri yhteyksissä ja asialla on aina ollut joku äärioikeistolainen ryhmä.

Näköään tämä amerikkalainen tapa näyttää rantautuneen Suomeenkin. Tällaiset tapaukset muiden viharikosten lisäksi ovat eräissä USA:n osavaltioissa kolminkertaistuneet. Muutama vuosi siten Arizonassa yksi senaattoriksi pyrkivä sai luodin nahkaansa, mutta onneksi selvisi hyökkäyksestä hengissä.

Tuo Korsossa riehunut Odinin sotilas (Odinin potilas?) taitaa olla hyvinkin tyypillinen äärioikeiston edustaja. Kun äärioikeisto maasta riippumatta flirttailee väkivallan kanssa, niin on vain ajan kysymys milloin joku äärioikeistolainen todella tekee jotain niin typerää kuin Korsossa riehunut sekopää.

Näiltä oikeiston edustajilta näyttää onnistuvan uhkaava käytös, mutta samalla heidän agendansa uskottavuus putoaa nollaan. Heillä myös näyttää olevan oletusarvona se, että he muka herättäisivät pelkoa ympäristössään. Näinhän ei tietenkään ole. Heihin voi suhtautua huvittuneesti ja samalla torjuvasti. Heille tulee nauraa päin naamaa.

Kun näiden äärioikeistolaisen agenda on jo lähtökohtaisesti tunkkaisen regressiivinen, niin vain tällaiset väkivaltaiset tempaukset tuovat heille edes hetken julkisuutta. Julkisuutta se on ikäväkin julkisuus, mutta sillähän ei noille mulkeroille ole mitään merkitystä. Mikä tahansa julkisuus käy.

Toivottavasti tuo Korson tapaus jää tällä vaalikierroksella ainoaksi. Ei sitten jäänyt. Joku vasemmistoliiton ehdokas oli joutunut myös kohteeksi.

Barbaarisen patriarkaatin pahuus

Uskontojen yksi ikävimmistä piirteistä on patriarkaatti ja sellaisen olemassaolosta johdettu barbaarinen ajattelu.

Uskonpuhdistajista suomalaisille tutuin Martti Luther oli em. asiassa patriarkaatin pahuuden ilmentymä. Luther kirjoitti teoksessaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7 seuraavasti:

Hallinta on aviomiehellä, jolle aviovaimon on pakko Jumalan käskystä olla kuuliainen. Mies johtaa kotia, yhteiskunta, käy sota, puolustaa omaisuutta, varjelee maata, rakentaa jne. Nainen sitä vastoin istuu kotona kuin seinään isketty naula. Hän pysyy kotona…Samoin kuin simpukka kuljettaa kotiaan mukanaan, kuuluu myös naisten olla aina kotona ja huolehtia talonsa asioista. Ikään kuin häneltä olisi riistetty ymmärrys julkisten ja yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen, hän ei ylitä yksityisempien velvollisuuksien rajoja…Tähän tapaan Eevaa rangaistu.

Paha patriarkaatti voi hyvin vielä vuonna 2019 Suomessa. Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtajaksi tituleerattu Juha Ahvio kirjoitti 7.3.2019 tyypilliseen tapaansa lainauslouhintaan perustuvan blogin otsikolla: Mita kansallismielisyys, nationalismi, todella on? Ahvion blogin lainaukset ovat enimmäkseen Hegeliltä ja Snellmannilta. Blogiinsa Ahvio sai sijoitettu häijylle paskiaiselle (sellainen Ahvio on) sopivan patriarkaatin ylivaltaa (vai mielivaltaa?) puolustavan osuuden:

Oikeudellisena persoonana perhettä edustaa muita kohtaan mies perheen päänä. Lisäksi etupäässä miehelle kuuluu ansiotyö perheen ulkopuolella, huolenpito tarpeista samoin kuin perhevarallisuuden määräämisvalta ja hallinto.

Lutherilla ja Ahviolla tuntuu olevan isoja ongelmia naisten kanssa. Feministit ovat tehneet hyvää työtä. Vähitellen lutherit ja ahviot jäävät ihmiskunnan barbaariseen historiaan. Aavikkobarbaarien opaskirja Raamattu on naisasiassa täysin kelvoton opus.