Uskonto sekoitti amerikkalaisten pään

Jo vuosi sitten verkkosivusto Big Think julkaisi youtube-kanavallaan videon, joka oli otsikoitu: How religion turned American politics against science. Nyt verkkosivusto Raw Story on nostanut em. videon uudelleen esille artikkelissaan: Can religion explain why some Americans are so easily duped by fake news?

Videolla esiintyy vuosikymmeniä amerikkalaista politiikkaa seurannut toimittaja Kurt Andersen.

Raw Storyn referaatin mukaan vuoden 2016 presidentinvaalien republikaanipuolueen esivaaleissa vain yksi ehdokkaista, Jeb Bush, uskoi tieteen olevan paras keino selittää ilmiöitä. Tämä on aikana kaukana veljensä George W. Bushin kannasta, jonka mukaan kreationismia tulisi opettaa kouluissa. Tämä on vain yksi esimerkki uskonnollisen oikeiston tiededenialismista.

Kurt Anderson on dokumentoinut vuosikymmeniä politiikan tapahtumia. Hän esittää uskottavan selvityksen siitä, kuinka republikaanit radikalisoituivat ollen nykyään länsimaiden suurin uskontopuolue höystettynä kaikenkarvaisella äärioikeistolaisella retoriikalla. Amerikkalaisen protestantismin radikalisoitumisella on vahva korrelaatio republikaaninen radikalisoitumisen kanssa.

Myös uskonnollisella vakaumuksella on vahva korrelaatio sen kanssa, kuinka helposti ihminen uskoo valemedioiden valeuutisiin. Tätä korrelaatiota republikaanien taakse ryhmittynyt uskonnollinen oikeisto on onnistuneesti hyödyntänyt.

Big Thinkin vajaan neljän minuutin videon voi katsoa tuolta:

https://www.youtube.com/watch?v=Yz8VbAxkaDw

Raw Storyn referaatti löytyy tuolta:

https://www.rawstory.com/2019/02/can-religion-explain-americans-easily-duped-fake-news/

Uskonnollisella konservatismilla ei tulisi olla sijaa lainsäädännössä

Hypoteesini on, että konservatiiveille, erityisesti uskonnollisille konservatiiveille, ei tule antaa lainsäädännössä mitään huomiota. Kuvitelluilla jumalilla ja aivan erityisesti kuvitellulla Jeesuksella ei tulisi olla mitään merkitystä yhteiskunnassa, mutta koska kuitenkin on, on ryhdyttävä riittäviin toimenpiteisiin, jotta uskonnot saadaan marginalisoitua yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Paljon parannuksia onkin tapahtunut esimerkiksi viimeisen sadan vuoden aikana, mutta vähemmistöön jäätyään konservatiivit ovat tuplanneet panoksensa. Jotta he saisivat äänensä kuuluville, retoriikan on oltava entistä jyrkempää. Kovaäänisestä mölystä syntyy helposti vaikutelma, että konservatiivien argumentit olisivat jollain tavalla merkityksellisiä. Ainoa argumenttien merkitys voidaan kuitenkin kiteyttää seuraavasti: maksimaalinen haitta mahdollisimman monelle!

Historiallisesti voidaan kuitenkin sanoa, että kaikki mitä konservatiivit ovat viime vuosikymmeninä keksineet vastustaa, on aina toteutunut. Kaikkeen edistykseen on aina tarvittu rankkaa vääntöä ja se taas on puolestaan syönyt rajallisia yhteiskunnan resursseja.

Uskonnollisen konservatismin politisoimisilla on lopulta ollut se positiivinen vaikutus, että uskonnon vaikutus läpimätänä yhteiskuntapoliittisena toimintaohjelmana on tullut laajemman kritiikin kohteeksi.  Aiemmin ihmisiä saattoi kusettaa uskonnon varjolla, mutta enää se ei onnistu. Mysteeriuskontojen väitteet on kumottu niin moneen kertaan ja tulokset ovat oikein hyvin ihmisten tiedossa. Uskonnoista johdettuihin prinsiippeihin vetoaminen on epäuskottavaa.

Sekulaareilla konservatiiveilla on vielä vähemmän perusteita argumenteilleen. Tästä syystä suuntaus onkin keskittynyt talouspoliittiseen konservatiiviseen ajatteluun. Tosin tuloksena on tällöinkin eriarvoistumiseen perustuva syrjiminen. Sekulaarin konservatismin talouspoliittinen suuntaus on sekin osoittautunut historiallisesti katastrofaaliseksi. Tässä blogissa usein mainittu ”republikanisoituminen” on tyypillinen sekulaarin konservatismin lopputulos. Yhdysvaltain republikaanipuolueessa uskonnolla on valtava merkitys, mutta muualla maailmassa, esimerkiksi juuri Suomessa, republikanisoiminen toimii ilman uskontoa.

Onneksi demokratia toimii vielä edes auttavasti, joten äänestämällä voidaan konservatiivit ajaa ulos yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Yksityiselämässään he voivat sitten elää niin ankeaa elämää kuin haluavat, kunhan tekevät sen lainsäädännön sallimissa rajoissa. Minä väitän, että kun konservatiivit ovat menettäneet yhteiskuntapoliittisen merkittävyytensä, edes he eivät halua ankeaa elämää itselleen.

Kristilliset konservatiivit haluavat oikeuden syrjiä

Kristillisen konservatismin ajatus politiikkaan puuttumisella on se, että poliittisella vaikuttamisella he saavat laillisen oikeuden syrjiä muita, kunhan lainsäädäntö on ensin muutettu sellaiseksi, että syrjintä on mahdollista ilman juridisia seuraamuksia.

Kun kristillisen konservatiivien harjoittamaan syrjintään suhtaudutaan torjuvasti, niin konservatiivit kääntävät sen vainoamiseksi, mikä sinänsä on huvittavaa. Jos he eläisivät oman opaskirjansa mukaan, vaino olisi hyvinkin toivottavaa, koska vaino tekee heistä erinomaisen taivaskelpoisia. Heitä ei kuitenkaan vainota vaan heidän kategoriset imperatiivinsa asetetaan naurunalaisiksi ja samalla paljastetaan kristillisen konservatismin isot haitat.

Kristillisen konservatiivien nykyinen poliittinen toimintastrategia esimerkiksi Yhdysvalloissa perustuu silkkaan häirintään ja haitantekoon. Muutama suomalainenkin järjestö on omaksunut saman strategian.

Em.  strategia on myös äärioikeiston haittaisänmaallisten käytössä, joten ei ole lainkaan yllättävää, että äärioikeisto ja kristillinen konservatismi ovat lähellä toisiaan. Jumalusko ja totalitarismia kannattava ajattelu muistuttavat toisiaan paljon.

Kristillisiä konservatiiveja länsimaissa nyppii kaiketi myös se, että he ovat haitallisen agendansa ansiosta ajaneet itsenä yhteiskunnan marginaaliin. Heidän kanssaan ei enää leikitä, sillä vuosisatojen ajan he ovat pilanneet kaikki leikit kaikkien kanssa. Toki he voivat leikkiä omassa keskuudessaan, mutta yhteiskunnan kannalta heidän leikkinsä ovat niin haitallisia, että he saavatkin jäädä sinne marginaaliin.

Viimeisenä keinonaan kristilliset konservatiivit yrittävät vedota moraaliin, mutta siinä vetoomuksessakin heidän agendansa uppoaa. Moraalia koskeva kategorinen imperatiivi on sekin syrjintään perustuva.

Evankelistojen kristillinen totalitarismi

Uskontoa sivuavilla keskustelupalstoilla kiihkoilevat ”evankelistat” haastetaan kerta toisensa jälkeen. Kadunkulmissa evankelioivat ovat hekin vähentyneet. Silloin harvoin kun joku sellaiseen ryhtyy, niin aina löytyy joku, joka haastaa katuevankelistan. Evankelistan kiemurtelua on hauska seurata.

Syykin on selvä: evankelistat puhuvat silkkaa paskaa väittämällä selvästi epätosia asioita tosiksi. Ihmiset eivät pidä paskapuheesta. Yleisölle on aivan selvää, että uskonto (aivan kaikki uskonnot) ovat haitallisia tuottaen pelkästään uusia uskonnon uhreja.

Kaikkialla missä uskontojen vaikutus on vähentynyt, siellä on saatu aikaan positiivisia yhteiskunnallisia muutoksia. Orjuuden vastustaminen oli aluksi sekin jumalanpilkkaa, samoin naisten äänioikeuden ajaminen. Työväestön oikeuksien ajaminen, oli taas Jumalan tahdon vastustamista. Esimerkkejä riittää. Uskonnot ovat aina ja poikkeuksetta eriarvoisuutta ajavia. Maailman levinnein fiktiivinen kirja, Raamattu, on paras esimerkki siitä, kuinka tappavan haitallista se on, kun fiktiivisestä teoksesta johdetaan kategorisia imperatiiveja.

Kristinuskon fundamentalistisimmat nykymuodot ovat silkkaa valtapolitiikkaa, jonka tarkoituksena on tuottaa autoratiivinen ja totalitaristinen yhteiskunta. Muunlaista yhteiskuntaa ei raamatunlauseista voi edes johtaa.

Kristinusko epäonnistui yhteiskuntapoliittisena toimintaohjelmana

Vierailin pitkästä aikaa Suomi24:n uskontoaiheisilla keskustelupalstoilla, erityisesti luterilaisuus-palstalla. Muutama vuosi sitten postailin toisinaan aktiivisestikin kommentteja palstalle. Sittemmin tahtini hiljeni.

Moderointilinja näyttää muuttuneen. Ihan kaikkea palstalle ei enää pääse kirjoittamaan, sillä poistorobotti hoitaa moderoinnin. Saattaahan siellä joku ihminenkin poistella tekstejä, jos robotti ei huomaa jotain. Moderointi onkin ihan ok. Jokaisella toimijalla (tässä tapauksessa Allerilla) on oikeus toimia oman julkaisualustansa suhteen miten parhaaksi katsoo, eikä muilla siihen pitäisi olla mitään sanomista.

Kun äsken kävin läpi luterilaisuus-palstan etusivun otsikoita ja luin muutaman avauksen, niin sama meno jatkuu kuin ennenkin. Muutama fundamentalistien kirjoittama avaus pisti silmään. Vaikutti silti kuin jutut olisi kirjoittanut harhainen ja hädissään ollut fundis. Maailma muuttuu ja se saattaa kaiketi kismittää ja pelottaa jotakuta, joka on panostanut koko kassan yhden hevosen (~kristinuskon) puolesta, mutta hevonen jäi lähtöön.

Joitakin näköään kiristää se, että kristinusko kaikissa muodoissaan on menneen maailman ilmiö, eikä siitä ole enää yhteiskuntapoliittiseksi toimintaohjelmaksi. Silloin kun uskontoa (ihan mitä tahansa niistä) on käytetty yhteiskunnallisena ohjelmana, tuloksena on ollut aina(!) ikävä ja suurelle osalle haitallinen yhteiskunta.

Näitä fundamentalisteja ja vähän maltillisempiakin närästää se, että heidän uskontonsa dominoiva hegemonia-asema painuu historian hämärään, eikä heiltä enää kysytä enää minkälainen yhteiskunnan tulisi olla. Kun maailmankuva perustuu maagiseen ajatteluun ja mysteeriuskontoon, niin siitä ei ole relevantiksi toimintaohjelmaksi. Kristillisiä yhteiskuntia on jo kokeiltu huonoin tuloksin, eikä ole viitteitä siitä asiaan olisi tulossa muutos.

Kristillisen hegemonian aikana kaikki positiiviset yhteiskunnalliset muutokset ovat alkaneet jumalanpilkasta. Kun muutoksesta on tullut välttämättömyys, siinä saa maaginen ajattelu kyytiä.

Aina ja kaikkialla missä törmääkin uskonnon propagoimiseen yhteiskuntapoliittisena ohjelma, sellainen näkemys tulee haastaa ja näin onneksi yhä useammin myös tapahtuu. Fundikset ovat huonoja vastaamaan heille esitettyyn haasteeseen. Haasteen kohdatessaan alkaa mielipuolinen nillitys ja uhriutuminen. Haastaminen ei suinkaan ole vainoa vaan validien ja relevanttien perusteiden vaatimista. Sellaisia ei maagisen ajattelun harrastaja pysty esittämään.

Amerikkalainen uskonnollinen oikeisto ja suomalainen Patmos

Tuon edellisen postaukseni jälkeen aloin oikein pohtia, mikä amerikkalainen uskonnollis-poliittinen järjestö on lähimpänä Patmoksen Ahvion, Turusen ja Mellerin ajamaa linjaa. Nykymuotoiset Billy Grahamin aloittamat järjestöt sitä eivät ole, mutta John Hageen Cornerstone Church on, kuten myös John Hagee Ministries. Cornestone toimii San Antoniossa Teksasissa.

Hyllystäni löytyi Matt Taibbin vuonna 2008 julkaistu kirja The Great Dearangement: A Terrifying True Story of War, Politics & Religion at the Twilight of the American Empire. Kyseinen kirja on laajennus Matt Taibbin aiemmin Rolling Stone -lehteen kirjoittamasta artikkelista Jesus Made Me Puke: And Other Tales from the Evangelical Front Lines.

Taibbi on kirjoittanut parikymmentä vuotta Rolling Stoneen ja häntä pidetty Hunter S. Thompsonin mantteliperijänä. Taibbi aihepiirit ovat paljolti samat kuin Thompsonin, mutta Taibbin tekstit eivät ole ihan yhtä polveilevia kuin Thompsonin.

Reilut kymmenen vuotta sitten Taibbi soluttautui Hageen megaseurakuntaan osallistuen kaikkeen toimintaan jumalanpalveluksista viikonlopun kestäviin ”leireihin”. Aika sekopäistä touhua Taibbin raportoinnin mukaan.

Hageen doktriineista löytyy Patmoksen hepuista Mellerille tyypillinen kristillinen sionismi ja lopunajan profetiat. Hageen keskeinen profetia on suunnilleen se, että muslimit hyökkäävät Venäjän tuella Israeliin ja tästä seuraa se, että Jeesus palaa juuri silloin.

John Hageen teologisesta positiosta Taibbi ei paljon raportoi, mutta vuosikymmeniä sitten Hagee oli kallellaan helluntailaisuuteen. Sittemmin John Hagee Ministries on kehittänyt aivan oman teologiansa, joka pikaisen tarkastelun perusteella muistuttaa teemoiltaan teologiaa, josta Patmoksen blogistit ovat kirjoittaneet blogeissaan.

Hagee on myös merkittävä tekijä Teksasin politiikassa. Ihan äkkiä en muista, että John Hagee olisi kannattanut muita presidenttiehdokkaita kuin John McCainia vuonna 2008 ja Donald Trumpia 2016. Sen sijaan Hagee on puuttunut Teksasin paikallispolitiikkaan useilla vaalikierroksilla. Isona osavaltiona Teksasilla on  painoarvoa myös liittovaltion tasolla.

Hagee tavoittaa miljoonia ihmisiä viikoittaisilla televisio-ohjelmillaan.

Hageesta ei taida paljon löytyä suomeksi, mutta esim. hakusanoilla ”Matt Taibbi John Hagee” löytyy paljon juttua englanniksi. Youtubessa on videoita kummastakin miehestä.

John Hagee Ministriesin agendan kannalta on merkittävää se, että patavanhoillisessa Teksasissa on tapahtumassa muutos ainakin vuoden 2018 kongressivaalien tulosten perusteella. Toki republikaanit ovat edelleen enemmistössä, mutta Teksasin suurissa kaupungeissa Austinissa, Dallasissa, Houstonissa ja jopa Hageen kotikaupungissa San Antoniossa demokraatit saivat enemmän ääniä kuin vuosikymmeniin. Selittävänä tekijänä on esitetty, että noihin kaupunkeihin on muuttanut paljon nuoria ihmisiä, eikä republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston sanoma vetoa nuoriin. Pääsääntöisesti nuoret ovat kaikissa osavaltioissa aika liberaaleja.

Ensimmäisen kerran törmäsin Hageen juttuihin 80-luvulla asuessani raamattuvyöhykkeellä. Sitten menikin parikymmentä vuotta ennen tuon Taibbin kirjan ilmestymistä. Sinä aikana Hagee näyttää radikalisoituneen. En tiedä, mitä Hagee nykyään saarnaa, tuskin kuitenkaan mitään maltillisempaa kuin mistä Taibbi raportoi.

Näiden megakirkkojen ongelma on se, että niiden perustajat ovat joko kuolleita tai seniiliyttä läheneviä vanhuksia. Hagee on syntynyt vuonna 1940. Megakirkot, joissa pastoreina toimii nuorempia miehiä (melkein aina miehiä!), ovat sanomaltaan lähempänä menestysteologiaa kuin lopunaikoihin liitettyä mystiikkaa.

Ja sitten vähän off topic. Keskustelupalstoilla esitetään, että Donald Trumpin menestys perustui maatalousväestön ääniin. Väite on vain osittain totta. Suurin maataloustuotteita tuottava osavaltio non Kalifornia, jossa tuotetaan dollarimääräisellä arvolla mitattuna 11 prosenttia koko liittovaltion ruokatuotannosta. Seuraavana tulevat Iowa 8%, Nebraska 6% ja Teksas 5% . Teksaskin on nykyään kaikkea muuta kuin perinteinen maatalousvaltio.

Republikaanisen uskonnollisen oikeiston väkivaltaisuus ei uusi ilmiö

Republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston väkivalta ei ole mikään uusi ilmiö. Nykyinen republikaaninen hallinto veljeilee erilaisten White Supremacy/White Power –järjestöjen kanssa uskonnollisen oikeiston kompatessa väkivaltaisia menettelytapoja.

Patmoksen yhteistyökumppanin Samaritan’s Pursen johtaja Franklin Graham on toistuvasti asettunut puolustamaan republikaanisen korruptoituneen uskonnollisen oikeiston ääri-ilmiöitä, eikä hän edes yritä peittää epähumaanisuuttaan. Sama pätee myös Jerry Falwell Junioriin. Sekä Franklin että Jerry ovat kuuluisten isien poikia, jotka eivät koskaan pääse pois isiensä varjosta.

Jo 1970-luvun alussa Franklinin isän järjestö Billy Graham Evangelistic Associatio oli osallisena potentiaaliseen väkivaltaprojektiin, jolla pyrittiin provosoimaan Nixonin Vietnam-politiikkaa vastustaneita opiskelijoita.

Tausta oli lyhyesti seuraava:

Erään Washington D.C:ssä tapahtuneen mielenosoituksen yhteydessä Valkoisessa talossa noudatettiin ns. John Wayne -taktiikkaa. Elokuvissa Wayne ajattaa leirin ympärille vankkureita pitääkseen hyökkääjät loitolla.  Nixon ajatti joukon busseja Valkoisen talon suojaksi, kun Valkoista taloa piirittivät tuhannet opiskelijat.

Tällöin Billy Graham Evangelical Associationissa laadittiin muistio, jossa tarjottiin Nixonille sellaista menettelytapaa, että tuo uskonnollisen oikeiston järjestö olisi toimittanut paikalle 150-200 miestä, jotka olisivat järjestäneet väkivaltaisen yhteenoton mielenosoittajien kanssa, jolloin poliisi ja kansalliskaarti olisi voinut ryhtyä väkivaltaan ja tuo väkivalta olisi ollut edes jollain tavoin oikeutettua. Kansalliskaartihan ampui mm. neljä mieltään osoittavaa opiskelijaa Kent State Universityn pihalla vuonna 1970. Yhdeksän opiskelijaa haavoittuu. Billy Grahamin joukko käytti koodinimeä ”Advance  Men”.

Tuo em. Billy Grahamin muistio löytyy Nixonin museosta ja kirjastosta, joka on tuossa Los Angelesin itäpuolella Yorba Lindasta. Kannattaa käydä tutustumassa, jos sattuu matkailemaan Kaliforniassa.

Nixonin lähimmistä neuvonantajista Haldeman ja Ehrlichman kuuluivat Chrisitan Science–nimiseen lahkoon. He olivat suurimman Watergate-konnat Mitchellin ja Deanin kanssa. Muista tuolloisista konnista McGruder ja Colson ryhtyivät pastoreiksi kärsittyään Watergatesta saamansa vankeusrangaistukset.

Watergate-konnista erityisesti myös vankeusrangaistuksen saanut John Dean on käyttänyt vuosikymmeniä arkistojen penkomiseen. Sieltä löytyy silloin tällöin tuo ym. muiston kaltaisia helmiä. Ehkä vuosikymmenten kuluttua saadaan selville myös muut uskonnollisen oikeiston konnuudet.