Abrahamilaiset uskonnot ovat kaikki väkivaltaisia

Väkivalta on kaikkien uskontojen perusprinsiippi. Kaikki muu tilpehööri on sitten kyhätty väkivallan ympärille. Täten uskontojen väkivaltainen ydin on pyritti hävittämään käärimällä antihumanistinen uskomus käärepaperiin. josta yksinkertaisimmat eivät heti huomaa, kuinka haitallisen kulttiin ja lahkoon he ovat uponneet. Erityisen raskauttavaksi asian tekee lasten indoktrinointi metodien ollessa kiristys, korruptio, kaupankäynti sekä uhkailu ja pelottelu.

Ihmiselämä itsessään on näille uskonharhaisille vierasta. Ihmiselämän arvon määrittelee kuvitteellinen taivasheppu. Abrahamilaisten taivasheput ovat sen sortin sadisteja, että heille ihminen kelpaa väkivallan uhriksi tai kosmiseksi pelinappulaksi.

Vaikka noita abrahamilaisten taivasheppuja ei olekaan olemassa, niin pahoista deluusioista kärsivät ihmiset toimeenpanevat milloin mitäkin teurastuksia, koska ihmiset muka ansaitsisivat sellaista kohtelua. Tämäkin kuvottavuus on paketoitu synniksi, mutta kun synti ei ole millään tavoin reaalimaailman ilmiö vaan yksi alistamisen muoto sekä oiva keino oikeuttaa väkivalta.

Kaikesta edellisestä voidaan päätellä, että uskovat ovat antihumanisteja: maltilliset antavat oikeutuksen kuvottavuuksiin ja radikaalit fundamentalistit panevat kuvottavuudet toimeen ollen oikein esimerkillisiä taivasheppujen kirjanpidossa.

Sekä maltilliset että fundamentalistiset radikaalit seurustelevat olemattomien olioiden kanssa ja se kertoo todella paljon heidän psyykensä tilasta. Milloin korvaan kuiskuttelevat jumalat ja saatanat, toisinaan demonit ja muut kuvitteelliset oliot kuten puhuvat käärmeet ja aasit. Harhat ovat harhoja ja harhojen ne uskonnollisetkin harhat ovat.

Mika Niikko ruumishuoneella

Perussuomalaisten kansanedustajista ja aaseista aasein, Mika Niikko, on ilmoittanut hakevansa jatkokautta eduskuntaan. Aasiasta kertoi Niikon kultin äänenkannattaja Suomen Uutiset, joka on aivan liian yliampuva nimi tuolle propagandajulkaisulle, jota luotsaa päätoimittajan ominaisuudessa Hommafoorumilta ponnistanut ammattitrolli Matias Turkkilan. Uutisistahan siinä julkaisussa ei ole kyse. Eipä puoluelehdeltä voi edes odottaa uutisointia. Siinä suhteessa mikään ei muuttunut vuosisatojen kuluessa. Taisi olla Turkkilan käsialaa tuokin Niikkoa koskeva ”tiedote”: Niikko ei nimittäin itse pysty laatimaan edes yhtä koherenttia lausetta. Ehkä noita aaseja ei edes päästetä puhumaan omasta puolestaan, sillä muuten prosenttikannatus putoaisi promillekannatukseksi.

Niikko on tullut myös tunnetuksi nuorisorikollisena. Jotain autovarkauksia ja muita källejä Niikolla on tillillään. Hän on tuomionsa kärsinyt, joten ei siitä sen enempää. Ihmetellä kuitenkin täytyy, miten nämä uskonnolliset ja poliittiset kultit aina löytävätkin nuo konnat äänitorvikseen. Joku myyttinen hahmo, jota joku kutsui joskus Jeesukseksi, kuulemma vaikutti asiaan, mutta koska yhdestäkään Jeesuksesta ei ole mitään luotettavaa evidenssiä, niin eiköhän Niikon ja kumppaneiden Jeesukset ole silkkaa puppugeneraattorin tuotetta. Sellainen puppu saa paskapuhemittarin hyppäämään ihan tappiin. Eipä olemattomilla hahmoilla ennenkään ole ollut minkään maailman vaikutusta. Jeesuksen kaltaiset supersankarit seikkailevat heistä kertovien tarinoiden sivuilla.

Myöhemmissä elämänvaiheissa Mika Niikko se vasta kunnostautuikin sekopäisessä touhussa. Niikko kävi muinaisen Nokia Mission pääjehun Markku Koiviston kanssa herättelemässä ruumishuoneella vainajaa. Tuolta ruumiilta oli jo poistettu paljon sisuskaluja, mutta niin vaan Niikko ja Koivisto huusivat maagista Jeesusta tekemään tempun.

    -Jeeeeesuuuuss…!!!

Niin pysyi tuokin kroppa kylmänä. Oli siinä ruumishuoneen vahtimestarilla ihmettelemistä. Ei vaadi psykiatrin pätevyyttä, että voi sanoa Niikon ja Koiviston kuuluvan hullujenhuoneelle.  Tiedä sitten yrittivätkö Niikko ja Koivisto tunkea suolia ja muita sisäelimiä takaisin vainajan sisuksiin. Tuon episodin yhteydessä ruumishuoneen vahtimestari altistui sellaiselle mielipuolisuudelle, ettei sellaista toivoisi kenenkään kohtaavan.

Markku Koivisto oli raivokas homoseksuaalisuuden vastustaja ja niin on Niikkokin aina eduskunnassa pitämiään puheita myöten.

Koiviston tapauksessa kävi vain niin, että hän päätyi leikkimään pissavehkeillään toisen samanlaisen kanssa. Potkuthan siitä tuli. Selittelyä päälle ja tilapäinen maanpako jossain maailman perslävessä. Tämä ja muut samanlaiset tarinat ovat niin toistuvia, etteivät ne jaksa enää edes huvittaa. Kaikesta tästä huolimatta sama sekopäisyys toistuu tälläkin hetkellä taas jossain. Koiviston puolustus perustui ”sielunhoidollisiin” tekijöihin, mutta kun sielujaan ei ole, joten kyseessä oli pelkästään seksuaalinen hyväksikäyttö. Miten sielunhoito, jos sieluja nyt sattuisi olemaan olemassa, liittyy peniksiin, ei mitään tietoa. Manipulaattorina Koivisto onnistui hyvin.

Eikä tuo em. sekoilu ollut ainoaa sekoilua Nokia Missiossa. Silminnäkijäkertomusten mukaan Nokia Missionin tilaisuuksissa katosta satoi kultapölyä tai saattoihin olla se olla kultahippujakin.

Olisin halunnut olla siivoja noilla areenoilla. Lopuksi olisi voinut lakaista kultahiput yhteen kasaan ja useamman tilaisuuden jälkeen olisi kasassa ollut melkoinen ominaisuus. Sellaiseen saaliiseen Tankavaraan kullanhuuhtojat pääse ikinä, ei vaikka kaivaisi vuosikymmeniä.

Suomen Uutiset kertoi, että Mika Niikko oli ensin ajatellut palaavansa nuorisotyönpariin, mutta

muuttanut mielensä. Olisivatko nuoret sanoneet Mikalle: ”Pidä Jeesuksesi! Me juomme kaljaa!

Kuka vanhempi haluaisi lapsensa osallistuvan Mika Niikon järjestämään nuorisotoimintaan? Ei varmasti kovin moni, sillä Niikon maailmassa universumin ikä 6000 vuotta, Aatami ja Eeva todellisia henkilöitä kuten myös puhuvat käärmeet ja puhuvat aasit. Nooan arkkikin ja sen ympärille rakennettu Niikon maaginen maailman on ihan totta. Fuck you, Mika Niikko!

Eikä Mika ole selvinnyt talouskälleittäkään. Asiaa koskevat muistiinpanoni ovat kadonneet mustaan aukkoon, joten vedetään sitten ulkomuistista. Muutama vuosi sitten jaettiin nuorisojärjestöille avustuksia ja Niikko sai junailtua paljon rahaa edustamalleen puulaakille. Jos en ihan väärin muista, niin asiaan liittyi jotain ruoka-avustuksiakin.

Mika Niikon suurin saavutus on se, että hän on saanut Hikipediaan oman artikkelin. Se on Niikon suurin meriitti.

Pink Floydin lentävät porsaat

Kun on seurannut niin poliittisia tilaisuuksia kuin uskonnollista sekoilua sekä Suomessa että Yhdysvalloissa, niin eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy. Mahtavaa paatosta ja mielenkiintoista sekoilua löytyy molemmilta puolilta Atlanttia.

Noita spektaakkeleita ei oikein pysty seuraamaan ilman kourallista rauhoittavia tai muita kemiallisia mielenmuokkaajia. Sinänsä outoa, että rock-konserteissa ei kemikaaleja tarvita, vaikka amerikkalaiset tilaisuudet ovat järjestävästä tahosta rakennettu spektaakkeleiksi. Korvatulppia tarvitaan vain silloin kun joku asiastaan vakuuttunut saarnaaja tai poliitikko kirkuu mikrofoniin sekavaa suolistoääniä muistuttavaa korinaansa.  Tai mistä minä tiedän onko tuo kouristeleva hahmo lavalla vakuuttunut asiastaan, en ole koskaan kysynyt. Kouristelu taas kuuluu koreografiaan.

Suomessa tullaan paljon perässä. Tilaisuuksia tarjoillaan kahvia ja pullaa, joskus ihan makkaraakin. Toisinaan jaetaan ihan ämpäreitä. Tämä kertoo siitä, että suomalaiset ovat hyvin harrasta kansaa, niin uskonnollisesti kuin poliittisesti. Suomalaiset kerääntyvät sinne, missä saa jotain ilmaiseksi; amerikkalaiset taas kokoontuvat sinne missä spektaakkeliin käytetään rahaa, käytetään vaikka sitä rahaa ei edes olisi.  Demagogeja löytyy kummastakin maasta, mutta aste-erot ovat suuret. Kummat lie enemmän sekaisin?

En ole käynyt suomalaisessa uskonnollisessa tilaisuudessa vuosikymmeniin, joten tietoni perustuvat toissijaisiin lähteisiin. Ei sen puoleen, en ole käynyt tuona aikana amerikkalaisissakaan uskonnollisissa tilaisuuksissakaan. Eiköhän Amerikassa silti jatku se perinteinen bat-shit-crazy-bible-thumping-meininki. Sellaisesta on kai jo merkkiä Suomessakin nuoremmalle väelle suunnatuissa tilaisuuksissa. Poliittisissa tilaisuuksissa olen sen sijaan käynyt aistimassa ilmapiiriä aina kun se on ollut mahdollista.

Pyrotekniikkaa, savukoneita mutta boa vielä puuttuu! Show must go on!

Paljon on petrattavaa niillä kansanedustajaehdokkailla, jotka värjöttelevät torin laitaan pystytetyssä kojussa hartaana toiveena, että edes joku ohikulkija pysähtyy kojulle. Uuden äänestäjän hankkiminen olisi jo toiveiden täyttymys. Montako rommitotia tuo värjöttelijä joutuu kumoamaan kampanjan aikana? Kemiallinen mielenmuokkaaja se on rommitotikin

Kääpiönheittokilpailujakaan ei ole näkynyt, mutta ei ole näkynyt sirkuksen partaista naistakaan.

Eikä Suomessa näy protestoijiakaan. Amerikassa sellainen kansalaisaktivismi on taas ihan arkipäivää. Tilaisuus on epäonnistunut, jos se ei saa aikaan vastamielenosoitusta, joka taas poikisi vastamielenosoituksen vastamielenosoituksen ad infinitum.

Keskustalaisten tupa-illoista on pitkä matka USA:n presidenttiehdokkaiden vaalitilaisuuksiin sekä hyvässä että huonossa

Spektaakkelit on valitettavasti Suomessa ulkoistettu (vai sisäistetty) internetin ihmeelliseen maailmaan. Ymmärrän oikein hyvin, että Suomen talvessa ei tehdä vallankumousta, kun pakkanen panee vaikka kukaan muu ei panisikaan. Ennen vallankumous sentään siirrettiin sisätiloihin sateen sattuessa. Oi niitä aikoja!

Olipa sitten kyse tupailloista tai poliittisista spektaakkeleista, niin esiintyjät ovat samanlaisia – itseään tärkeinä pitäviä robotteja, joiden kömmähdyksetkin ovat käsikirjoitettuja. Sitten kun sattuu yksikin autenttinen kömmähdys, niin selittelyä riittää. Selittely taas on merkki pakonomaisesta oikeassaolemisesta. Kuinka monta kertaa joku myöntänyt kömmähdyksensä. Paavo Väyrynen melkein myönsi., muut eivät, ja Väyrysenkin tapauksessa paino on sanalla melkein.

Ehkä vasta sitten on syytä olla huolissaan, kun suomalaisissa tilaisuuksissa alkaa näkyä Pink Floydin keikoilta tuttuja lentäviä possuja.

Tamperelaiset nuoret panivat persut polvilleen

Kolme tamperelaista koululaista sai yhden suomalaisen puolueen polvilleen. Se on jo sen luokan suoritus, että sille täytyisi nostaa hattua, jos minulla olisi hattu. Kelpaako lippalakki tai pipo?

Koululaisilla on enemmän vaikutusta kuin viime viikolla lakkoilleilla duunareilla. Lakko on sekin ihan tarpeellinen voimannäyttö, mutta nuorten ulkoparlamentaarinen kannanotto kertoo enemmän siitä, mikä on suunta. Yhdenmukaisuutta tavoitteleva perussuomalaisuuden kultti ei voi hyvin.

Perussuomalaisten damage control on vain pahentanut heidän tilannettaan. Kaikki yritykset ovat menneet selittelyn puolella. Selittely taas on ollut salaliittoteorioiden viljelyä ja monistamista. Nuoriin sellainen selittely ei uppoa.  Täytyy olla aika syvällä perussuomalaisessa kultissa, jos pitää selittelyä uskottavana.

Nuoria ei nykyään pysty kuohimaan munattomiksi myötäilijöiksi. Tästä syystä perussuomalaiset ovat joutuneet perääntymään maagiseen kulttikäyttäytymiseen. Maaginen ajattelu helpottaa kognitiivista dissonanssia. He ovat menettäneet nuorten kannatuksen, jos kannatusta nyt alun alkaenkaan oli.

Ennen muinoin puolueilla oli nuorisojärjestönsä. Kai sellaisia on vieläkin olemassa. Niiden vaikutus vain on marginaalinen. Hyvä niin.

On hassua, että nuoria sanotaan passiivisiksi. Poliittisen puolueen kyykyttäminen ei ole osoitus passiivisuudesta, päinvastoin.

Kun perussuomalaiset huomenna heräävät, uusi kommandoisku tapahtuu jossain muualla kuin tamperelaisessa koulussa. Kun agenda on vastenmielinen, niin vastarintaa on odotettavissa kaikilla foorumeilla.

Perussuomalaisten penismittelö Huhtasaari vs. Halla-aho

Laura Huhtasaari haluaa kasvattaa isomman peniksen kuin Jussi Halla-aholla on. Jussista taas tuntuu, että munat surkastuu, pois putoaa… Tämä tietenkin sillä oletuksella, että Jussilla on jotain, joka voi pudota pois. Kun seuraa näiden kahden perussuomalaisten nokkahahmon touhuja, niin on hieman epäselvää, kumman testosteronitaso on korkeampi: toisella se on nousussa, toisella laskussa.  Muilla persuilla ei ole penismittelössä mitään mahdollisuuksia.

Aamulla kun korkkaa aamukaljan ja kurkistaa internetin ihmeellisille keskustelupalstoille, niin kaljat ovat lentää näppikselle; toisinaan pelkästä hirnuvasta naurusta, toisinaan taas silkasta vitutuksesta. Ehkä vitutus ei sittenkään ole se kaikkein kuvaavin ilmaisu. Miten olisi ”hämmästys”? Hämmästystä seuraa näppiksen kuivaaminen kaljasta. Toistaiseksi näppis on suostunut toimimaan lukuisista kuivauksista huolimatta. Kuinka paljon kaljaa näppis kestäkään?

Kun näppis on kuivattu kaljasta, voi siirtyä aina niin ihmeellisen internetin uutispalstoille. Onhan niitä ihan oikeitakin uutispalstoja ja niitä on ihan hyvä seurata, jos haluaa tietoa. Hassun hauskat isänmaallisten salaliittoteoriat ovat niitä kaikkein hupaisimpia juttuja. Niitä löytyy valeuutissivustoilta, joita voi kutsua vaihtoehtomedioiksi, jos haluaa olla kiltti. En tiedä, haluanko olla tänään kiltti.

Huhtasaari lykkäsi vaalivankkurinsa liikkeelle, mutta ne vankkurit rämisevät pahemmin kuin 1980-luvulla omistamani Buick Skylark. Molemmat ovat luotettavia; vaalivankkurit vievät kohti auringonlaskua varmasti, Buick taas vei sinne minne kuski halusi. Juoksukilpaluissa varaslähtö aiheuttaa hylkäämisen, mutta politiikassahan ei tunneta varaslähtöjä, kun monta konnaa on samalla viivalla: paikoillenne, valmiit…hep!

Naljailu ja leukailu kuuluvat politiikkaan, hyvin usein myös suoranainen vittuilu. Se vaatii paksua nahkaa, mutta perussuomalaisten primadonna, Laura Huhtasaari, on huono kestämään mitään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä saati sitten silkkaa vittuilua. Juuri tästä syystä Huhtasaarta tuleekin kritisoida kärkevämmin kuin muita poliitikkoja. Ei ne munat silläkään tavoin Lauralle kasva, mutta ehkä nahka paksuuntuu. Tosin Laura saattaa kuoria jokaisen millin uutta nahkaa kuorintavoiteella. Isänmaallista olisi käyttää suomalaisvalmisteista raastinrautaa. Ehkä sellainen löytyy rautakaupan varastosta. Jos ei löydy, niin ehkä sitten museosta.

On aivan mahtavaa häröilyä, että kolme tamperelaista nuorta kuohivat Lauran munat, vaikka Laura kovasti yrittikin kasvattaa munaa. Siis kolme koululaista!  Tällaisia nuoria tarvitaan. Näillä tamperelaisilla koululaisilla oli asenne kohdallaan.

Onko Tampereella siten jotenkin erityisen radikaalia nuorisoa? Siltä se vaikuttaa, jos perustaa näkemyksensä Huhtasaaren stooreihin. Tampereen vesijohtovedessä täytyy olla jotain radikalisoivaa kemikaalia, tai sitten ei. Kuinka paljon vesijohtovettä täytyy juoda, jotta radikalismin lamppu syttyy? Noiden nuorten radikalismi suorastaan säkenöi.

Ihmiset alkavat toivottavasti olla kyllästyneitä näiden oikean laidan poliitikkojen tekopyhyyteen. Nämä oikein kehuskelevat kuinka lapsimyönteisiä he ovat, mutta kun kolme lasta tekee kantaaottavan julisteen, niin noiden lasten kimppuun käydään kaikin mahdollisin tavoin. Sitten kun näiden tekopyhien mulkeroiden annetaan kuulla kunniansa, niin siitä seuraa uhriutuminen. Mahtaa vituttaa kun heidän kanssaan ei enää leikitä? Edes lapset eivät leiki näiden aikuisiksi itseään kutsuvien kanssa.

Huhtasaaren olisi ollut syytä opettajana huomata, että nuoret ovat aivan helkkarin fiksuja. Tosin tällainen vaatii Huhtasaaren kaltaiselta havainnoijalta paljon. Kun akateeminen oppiarvo perustuu plagioituun opinnäytetyöhön ja suullinen ilmaisu Amerikasta omaksuttuihin puheenparsiin, niin tuloksena ei voi olla muuta kuin sontaa. Poliittinen paskakuski tarkoittaa juuri Laura Huhtasaarta: paskaa tuutin täydeltä ja kaikista tuuteista.

Vaaleihin on aikaa puoli vuotta ja sinä aikana ehtii tapahtua vaikka mitä.  Ehkä munaa kasvattavat perussuomalaiset siirtävät kiinnostuksensa kohteen persereikiin, hehän ovatkin myös isoja persereikiä. Regressiota genitaalitasolta anaalitasolle voi tässä joutessaan odotella.

Huhtasaari oli Sannikan revolverihaastattelussa kuin henkilö (huom. sukupuolineutraali ilmaisu), jolla on anustappi poikittain suolessa. Tai sellainenhan Huhtasaari on ilman anustappiakin.

Vaaleja ei voiteta pitämällä mölyä. Harvemmin kovinta ääntä pitävä kerää eniten ääniä. Naama norsunvitulla esiintyminen on sekin huonoksi havaittu menetelmä.

Romantisoitu huomio siitä, että isänmaallisia vastaan olisi olemassa jokin maanalainen salaliitto, lakkaa olemasta salainen ja liitto juuri nyt: minä olen teitä vastaan, mutta en ole liitossa kenenkään kanssa. Kai tämä läppärikin on sitten osa salaliittoa, en vain keksi miten. Naapurinikin on teitä vastaan kun ei äänestä teitä. Ai niin, hänellä ei edes ole äänioikeutta Suomen vaaleissa.

Kun seuraa maailmaa täältä ruudun takaa, maailma ilmenee juuri sellaisena kuin se on – absurdina. Absurditeetti onkin yksi harvoista vakioista. Hmmm…ei absurditeetti sittenkään ole vakio; absurditeetistakin löytyy astevaihteluita. En allekirjoita väitettä siitä, että todellinen maailma on jossain tuolla ulkona.

Kun perussuomalaiset kovin mielellään siteeraavat (mainitsematta lähdettä) amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston puheita ja tekstejä, niin heidän olisi syytä huomata, että ei niin kauan sitten etelävaltioissa oli rikos opettaa orjia lukemaan. Tästä huolimatta orjat oppivat lukemaan. Se taas merkitsi orjuuden lopun hidasta alkua. Taas kerran tieto oli valtaa.

Tamperelaisten nuorten medialukutaito oli polemiikkia aiheuttaneen julisteen tapauksessa ihan omaa luokkaansa. He kiteyttivät mallikkaasti sen, mikä Huhtasaaren ja Halla-ahon maagisessa ajattelussa on vialla.

Nykyisessä suomalaisessakin politiikassa tietämättömyys on hyve. Tietämättömyydenkin on oltava juuri oikeankaltaista tietämättömyyttä. Paras tietämättömyyden laji löytyy sieltä kentän oikeimmalta laidalta. Ennen oli noloa tai jotain vielä pahempaa olla tietämätön, nykyään tietämättömyys vaikuttaa ennakkovaatimukselta, jotta voisi uskottavasti kuulua Huhtasaaren ja kumppaneiden kulttiin.

Poliittinen fraseologia on kulutushyödyke. On vain nielaistava jokin oikean laidan esittämä väite ja jälkiruoaksi saa toisen samanlaisen annoksen. Tähän perustuu poliittinen markkinointi: Makeaa mahantäydeltä! Toinen vaihtoehto on ehkä sitten karvas kalkki. Kumpikaan ei kuitenkaan ole realistinen kuvaus vallitsevasta tilanteesta.

Vaalivankkureiden vetojuhdaksi on valjastettu tuo porilainen blondi. Puolueen virallinen johtaja, vuoden 2017 katastrofikokouksessa valittu Jussi, luimistelee jossain EU-parlamentin käytävillä. Briljantti strategia sekin, ei tarvitse liata omia käsiä; ei varsinkaan jos aikoo vielä tehdä jotain muuta kuin ajaa moraalisesti ala-arvoisia asioita. Porilaisella blondilla ei ole sen sijaan mitään menetettävää: uskottavuus on mennyt jo ajat sitten, urakehitys ajoi karille kansanedustajaksi pääsyn myötä. Ura on saavuttanut lakipisteensä ja loppu on pelkkää alamäkeä. Ja sitten vielä gradu! Plagioitu sekin!

Vaalistrategiana itsensä nolaaminen taitaa olla varsin toimiva tapa.

Porilaisen blondin ja sen yhden Jussin vaalivankkureiden muut vetojuhdat ovat kovin mustavalkoisia hiippareita. Tällainen binaarinen ajattelu on kovin tuttua uskonnollisten ääriliikkeiden yhteydestä. Oikeastaan uskonnolliset liikkeet ovat kaikki ääriliikkeitä. Premissit ovat joko selvästi epätosia tai todentamattomia, joten faktoiksi niitä ei voi lasketa. Samoin persujen poliittisena ääriliikkeenä on mahdotonta esittää tosia premissejä. Epätosista premisseistä voi vetää vain epätosia johtopäätöksiä, eikä poikkeuksia tunneta; ei vaikka kuinka polkisi jalkaa.

Rennoimpina hetkinäänkin nämä mustavalkoiset ovat kovin tiukkoja. Otsasuonet pullistuvat päässä, verenpaine ja kiukku kohoavat. Ironiasta ja varsinkin itseironiasta tulee väkinäistä puristamista ja niin näyttää tulevan kaikesta muustakin.

Rystyset veressä puristava porilainen blondi on samaan aikaan koominen että säälittävä, vaikka porilainen blondi ei ansaitsekaan edes yhtä säälipistettä. Veikeää silti seurata tiettyjen tahojen kireitä ilmeitä.

Testosteronia nakkikioskilla

Perussuomalaisuuteen ja siihen läheisesti liittyviin kansallismielisyyteen ja isänmaallisuutteen kuuluu maskuliinisuuskultti. Siinä touhussa testosteroni jyllää. Tätä maskuliinisuuskulttia pääsee tapaamaan nakkikioskilla. Näin ainakin perussuomalaisten oman hevosmiesten tietotoimiston mukaan. Paljon nakkikioskeilla asioineena en vain ole törmännyt tuollaiseen testosteronia tirsuvaan persuun. Kai heitä sitten täytyy olla, kun persut itse näin väittävät. Persuthan ovat aina se luotettavin lähde, ovathan?

Testosteronia tihkuvaan maskuliinisuuskulttiin kuuluu feminismin dissaaminen kaikin mahdollisin tavoin. On oikeastaan aika surullista, että vielä vuonna 2018 miehet ja naiset ovat sotajalalla. Muun sukupuolisetkin on vedetty mukaan tähän hormoneilla toimivaan kilpailuun mukaan.

Olisi oikein mielenkiintoista jututtaa miestä, jolla on tyttäriä, ja joka samanaikaisesti propagoi patriarkaalisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta.  Patriarkaatin puolustus perustuu usein vetoamiseen ”perinteisiin” arvoihin. Nuo arvot vain sattuvat olemaan aikansa eläneitä, eikä niistä ole nykypäivänä kategorisiksi imperatiiveiksi. Jos haluaa olla oikein perinteinen, niin naiset tulee nähdä omaisuutena. Siinä on testosteronia tihkuvilla miehillä selittämistä tyttärilleen, miksi näiden tulee alistua miesten oikkuihin.

Nykyinen politiikka ja politikointi ovat menneet sellaiseksi, että tietty isänmaallinen suuntaus vaatii kannattajiltaan puhdasoppisuutta. Tämä vaatii taas poikkeuksellista sitoutumisesta niihinkin ideologisiin käytäntöihin, joita ei edes kannata. Kantaaottavuus ideologisen agendan puolesta nähdään ehdottamana edellytyksenä, jotta henkilö hyväksyttäisiin aatteellisten puritaanien pariin.

Pateettista paatosta testosteronin puolesta löytyy näistä oikean laidan valeuutismedioista, ei juuri muualta. Väkivalta hiipii testosteronia tihkuvien pullistelijoiden kommentteihin ja irvokkaimmat kommentit hyväksyvät perheväkivallankin. Perheväkivalta taas perustuu perinteisiin arvoihin.

Isänmaallinen ei voi olla moraalinen ihminen, sillä hän ulottaa moraalin koskemaan vain muita unohtaen itsensä yhtälöstä. Täten moraalista tulee pelkkää moralismia, eikä moralismi velvoita ketään.

Palataanpa tuohon teemaan ”miehet joilla on tyttäriä”. Väitän, että testosteronia tihkuvat isät eivät suvaitse tyttärensä puolisoksi testosteronikäyttöistä heppua, vaikka tuon hepun muut meriitit olisivatkin riittävät.

Samalla olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä nuoret naiset ovat isistään. Tai mitä mieltä testosteronipullistelijoiden puolisot ovat näistä ”luolamiehistä”.

Arvelen, että pullistelijat ovat pullistelijoita internetin ihmeellisessä maailmassa. Muuten he ovat usein pelkkiä heille tohveleita. Se heille suotakoon.

Huhtasaaren korsetti kireällä

Laura Huhtasaaren korsetti on tällä viikolla ollut niin kireällä, ettei veri tunnu kiertävän Lauran päässä; sen verran hämäriä juttuja Laura on heitellyt.

Jupakka sai alkunsa yhden tamperelaisen koulun oppilastyöstä, josta Huhtasaari teki omia tulkintojaan, jotka olivat vedetty ihan hatusta ja hihasta. Ei, ne oli vedetty pukamaisesta perseestä!

Lauran oli eilen vieraana Sannikan ja Ukkolan ohjelmassa. Kyyti oli kylmää, mutta muuta ei voi odottaakaan kun Lauran jutut ovat mitä ovat.

Perussuomalaiset ovat viikon mittaan pitäneet strategiapalaverin jos toisenkin. Lauraa oli ohjeistettu muutamalla puheenparrella ja niitä hän sitten toisteli perjantai-illan huumoripläjäyksessä. Tästä seurasi, että Laura ei vastannut yhteenkään kysymykseen saati sitten, että hänen jutuissaan muutenkaan olisi ollut mitään tolkkua.

Persut ovat saaneet kuraa niskaansa viime aikoina ja syypäinä ovat usein olleet Huhtasaari ja Hakkarainen, nuo moukista moukimmat. Kun persuja lyödään kuin vierasta sikaa, niin se tekee pelkästään hyvää poliittiselle kentälle.

Kun persut saavat pataansa kaikilla foorumeilla, niin se betonoi heidän kannatuksensa jonnekin kymmenen prosentin paikkaille. Tuo joukko kannattaa persuja tekivätpä persut mitä tahansa. Liikkuvat äänestäjät eivät päädy kannattamaan persuja, mikä on sekin pelkästään positiivinen ilmiö. Persuista on tullut niin vastenmielisiä, että heille riittää tuo kannattajajoukko. Lisäkannatusta on turha odottaa.

Nyt nuorilla on näytön paikka. He voivat ilmaista näkemyksensä mahdollisimman näkyvästi. Nuoret voivat rynnätä tukemaan tuon jupakan aloittaneen julisteen tekijöitä. Nuoret hallitsevat sosiaalisen median käytön erinomaisesti. He voivat vyöryttää persuja kaikilla palstoilla. Tästä taa seuraa se, että persut kaivautuvat entistä syvemmälle poteroihinsa ja sinne he jäävätkin, jos nuoret oivaltavat valtansa merkittävyyden.

Eiköhän Huhtasaari saa vetää korsettinsa entistä tiukemmalle.