Ei Suvivirsi-jupakkaa tänä vuonna?

Koulut ovat taas päättymässä, mutta ainakaan vielä ei ole kehitelty tälle vuodelle sopivaa Suvivirsi-jupakkaa. Tosin kiihkeimmät uskovat aloittivat nillittämisen lasten ja nuorten vähenevästä uskonnollisuudesta jo hyvissä ajoin.

Ehkä Suvivirsi-jupakaksi käy se, että seurakunnat ja niiden työntekijät eivät ole enää oikeutettuja automaattisesti pitämään kouluissa aamunavauksia niin, että noille aamunavauksille ei ole vaihtoehtoista ohjelmaa. Tästä kaikkein kiihkeimmät uskovat ovat vetäneet herneen nenäänsä.

Uskonnollisten selvästi epätosien tai todentamattomien väitteiden propagoiminen kouluissa ei ole, eikä saakaan olla, itsestäänselvyys. Tästä aiheesta kirjoitti konservatiivisen Kotimaa24:n bloggareista Olli Seppälä, jonka kirjoitus oli otsikoitu: Onko lasten kevätkirkko tragikoominen tapahtuma?

Seppälän blogi itsessään oli varsin mieto, mutta kommenteista löytyy taas lasten aivopesua kannattavia puheenvuoroa. Lapsilla on oikeus käydä koulua ilman aikuisten humpuukia, joka kaiken lisäksi on haitallista ja usein jopa vaarallista.

Samoilla linjoilla on sysimustan taantumuksellisen julkaisun, Seurakuntalaisen, bloggareista Jaakko Pihlajamäki, jonka blogikirjoitus oli otsikoitu: Yksikin pelastettu lapsi maksaa vaivan.

Vapaakirkkoa edustava Pihlajamäki vaikeroi siitä, että lapsia on yhä vaikeampi höynäyttää mukaan Jeesus-mafian toimintaan. Tai kuten Pihlajamäki kirjoittaa: …Kuva ei ole kokonaisuutena kovin erinomainen: työmme piirissä olevien lasten määrä pienentynyt. Useat seurakunnat ovat kokonaan ilman lapsiin suuntautuvaa toimintaa.

Pihlajamäki vierittää syyn kodeille. Yhä harvempi vanhempi ehdollistaa jälkikasvunsa antiikkisiin uskomuksiin ja tämä näkyy alenevana uskonnollisten yhteisöjen kannatuksena. Kodeissa, jopa  liberaaleissa uskovissa kodeissa, on lisääntyvä joukko kasvattajia, jotka antavat lasten itsensä päättää osallistuvatko humpuukin harjoittamiseen vai ei. Lapset ovat nykyään niin sivistyneitä ja hyvin informoituja, että skippaavat uskonnollisen humpuukin.

Uskovien, ihan minkä tahansa suuntauksen, hegemonia murtui jo ajat sitten, eikä paluuta ole. Valtansa rauniolla jäljelle jääneet taantumukselliset yrittävät viimeistä vastaiskua. Meidän edistyksellisten on pidettävä huoli siitä, että taantumukselliset eivät pääse kuolinkouristuksissaan aiheuttamaan uusia haittoja, kun entistenkin vaurioiden korjaaminen on pahasti kesken.

Kansa äänesti Irlannissa

Irlannin uudesta aborttilaista voisi tietenkin sanoa jotain nerokasta, mutta kun ei keksi mitään nerokasta, niin sanotaan sitten jotain vähemmän nerokasta.

Irlannissa näemmä tällaiset asiat päätetään kansanäänestyksillä. Tämä oli jo toinen kerta, kun konservatiivinen hegemonia murtui Irlannissa. Edellinen kerta taisi olla kansanäänestys tasa-arvoisesta avioliittolaista.  Onko tässä välissä ollut jokin muu kansanäänestys? Jos on, niin se on mennyt ohi.

Irlannin kansanäänestyksen tulos ei herättänyt suomalaisesta perspektiivistä sen kummempaa pörinää. Muutamalla Suomi24:n uskontoaiheisella keskustelupalstalla asiasta nikoteltiin, mutta sekin oli aika vaisua. En ole seurannut irlantilaisia keskustelupalstoja, joten en osaa sanoa synnyttikö tulos polemiikkia Irlannissa.

Amerikkalaisilla keskustelupalstoilla tulos oli suunnilleen maailmanloppu. Tai näin fundamentalistit asian näkivät. Tästä tietenkin seuraa, että Jeesuksen paluuloikkafestarit tapahtuvat ihan justiinsa. Tosin niiden festareiden pääesiintyjää joudutaan odottamaan ikuisuus.

Oikeastaan on aika hämmentävää, että amerikkalaiset katsovat asiakseen sekaantua tässäkin asiassa muiden maiden politiikkaan. Poliittinen päätöshän tuo Irlannin kansanäänestyskin oli. Tuolta Atlantin takaa ne kaikkein taantumuksellisimmat jutut tulevat. Mahtaa amerikkalaisia fundiksia kyrsiä kun Eurooppa menee ihan toiseen suuntaan heidän aika isoista panostuksistaann huolimatta?

Paljon mielenkiintoisempi juttu kuin Irlannin aborttilaki oli Mestareiden liigan finaali. Ehkä kaikki asiat voitaisiin ratkaista pelaamalla jalkapalloa?

Tämä blogi on vähän kesäterässä

Tämä blogi on ollut nyt toukokuussa vähän hiljaisempi.

Kyllä maailmassa tapahtuu kaikenlaista kommentoitavaa, mutta välillä täytyy pitää rokulia bloggaamisesta varsinkin kun on muitakin harrastuksia kuin näiden postausten näpyttely.

Olen nyt pitänyt tätä blogia noin kolme ja puoli vuotta. Laskuri osoittaa, että blogilla on ollut aika monta lukijaa. Ei tämä toki mikään suosittu blogi ole, mutta kun jo pelkkä blogin nimi asettaa sen marginaaliseen positioon, niin siitä huolimatta lukijoita on ollut enemmän kuin osasin edes odottaa.

Blogin kuvaksessa olevat määritelmät eivät ole suomalaisessa debatissa läheskään niin keskeisessä asemassa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.  Suomessa uskontojen aiheuttamat haitat on piilotettu paljon hienovaraisemmin yhteiskunnan rakenteisiin, mutta silti ne ovat siellä vaikeuttamassa yhteiskunnallista kehitystä.

Olen vähän skeptinen blogien mielipidevaikuttamisen toimivuudesta. Tosin en aloittanut tätä blogia ajatuksella, että pystyisin muuttamaan kenenkään mielipidettä. Tavoitteena oli lähinnä saattaa omat ajatukset erinäisistä ilmiöistä kirjalliseen muotoon.

Katsotaan josko lähiaikoina tapahtuisi jotain uutta mielenkiintoista kirjoitettavaa. Tässäkin blogissa on tapahtunut sama kuin monessa muussakin: tavalla tai toisella sitä alkaa toistaa itseään.

Kotitalouksien tilanne kiristyy, kirkosta eroaminen lisääntyy

En pidä Iltalehteä ihan kaikkein luotettavimpana lähteenä, mutta tänään kyseinen lehti julkaisi verkkosivuillaan varsin mielenkiintoisen jutun, joka oli otsikoitu: Lukijoiden reaktiot lomarahaleikkauksiin: Ero kirkosta ja boikotti suomalaisille tuotteille.

Jutun pointti oli se, että koska kotitalouksien taloustilannetta on tällä hallituskaudella järjestelmällisesti heikennetty, niin suomalaiset ovat tehneet asioista omat johtopäätöksensä siten, että lomat vietetään halvemmissa lomakohteissa esimerkiksi Virossa. Tämä on tietenkin kotimaan matkailuyrittäjien kannalta valitettavaa, eivätkä he oikeastaan ole syyllisiä tapahtumien kulkuun.

Ihmiset ovat alkaneet karsia kuluja kaikkialta sieltä, mistä voivat, jotta he voisivat viettää mukavan ja virkistävän loman entiseen tapaan.

Hallituksen ajama kurjistamispolitiikkaa saa tylyn tuomion. Eräs haastateltava sanoo: En osta suomalaista. Tilaan Kiinasta ja käyn Tallinnassa. Suomeen en sijoita kuin aamupuurorahat, kaiken muun ja haen Suomen ulkopuolelta. Suomalainen yhteiskunta ei minun rahoistani hyödy ja tiedän monen muunkin niin tekevän. Kiusa se on pienikin kiusa, kertoi nimimerkki simpsakkanainen.

Myös Suomen ev.lut kirkko saa osansa muuttuneesta kulutuskäyttäymisesta.

Osa kertoi myös eronneensa kirkosta lomarahaleikkausten takia.

Erosin kirkosta, jotta vähänkin voisin helpottaa menojani, kertoi nimimerkki löysät pois.

Siiri kertoi perheen aikuisten jättäneen kirkon jäsenyyden, että perheen perinteinen mökkiloma toteutuisi jatkossakin.

Säästääksemme lomaan me molemmat vanhemmat erosimme kirkosta ja ammattiliitosta. Näin säästämme vähän kesän matkaa varten tänä ja ensi vuonna.

Kirkon anti sekulaarissa yhteiskunnassa alkaa vihdoin asettua sille kuuluvaan asemaan siten, että jäsenyys organisaatiossa, jolla ei mitään annettavaa suurelle kansanosalle vähenee, eivätkä taloudelliset syyt taida olla se ainoa syy jättää maagiseen ajatteluun perustuva uskonnollinen yhteisö.

Iltalehden juttu löytyy tuolta:

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805222200961336_u0.shtml

Konservatismin romahdus alkaa Amerikasta

Teesini tosiaan on, että konservatismin romahdus alkaa Amerikasta tai se on jo alkanut ja syynä on suunnaton korruptio ja epärehellisyys. Konservatismin voi sanoa olevan vapaassa pudotuksessa lähes jokapäiväisten epäeettisiä menettelytapoja koskevien paljastusten vuoksi.

MAGA (Make America Great Again) ja America First –sloganit ovat osoittautuneet talouseliitin jargoniksi, jolla yritetään perustella valtion varojen väärinkäyttö. Yhdysvallat on tällä hetkellä suorastaan hämmästyttävän korruptoitunut valtio. Itse en näe juurikaan ero venäläisen ja amerikkalaisen korruption välillä. Kiinan tilanteeseen en ole perehtynyt kovin hyvin, mutta julkisuudessa olleiden tietojen perusteella korruption rehottaa sielläkin.

Amerikan, ja vähän Venäjänkin, erityispiirteenä on uskonnon valjastaminen legitimoimaan korruptio. Korruptioon kuuluu olennaisesti myös välinpitämättömyys lain kirjainta kohtaan. Tässä asiassa amerikkalaiset ovat aivan kärjessä. Lakia säätävä kongressi on toiminnassa, mutta kongressin konservatiiviset edustajat (=republikaanit) ovat lain suhteen niin välinpitämättömiä, että jokainen heistä kuuluisi tutkinnan alaiseksi. He kaikki ovat virkavalassaan vannoneet noudattavansa perustuslakia, mutta käytännössä perustuslaki ja sen noudattaminen on mahdotonta, sillä konnat eivät noudata lakia ihan jo määritelmän mukaan.

Evankelikaalinen uskonnollinen oikeisto on konnuuksien eturivissä. Minä väitän, että sen sortin uskonnollinen vakaumus altistaa ihmisen konnuuksille. Sitä kun sovelletaan politiikkaan, saadaan aikaan mahdollisimman suuri kurjuus mahdollisimman monelle lukuun ottamatta vaurainta yhtä prosenttia väestöstä.

Eriarvoistuminen johtaa ennen pitkää kansannousuun. Toivottavasti elän vielä niin pitkään, että näen konservatismin romahduksen ja samanaikaisen uskonnon tulemisen täysin epärelevantiksi. sekä inhimillisen yhteiskunnan renessanssin. Tulevat sukupolvet saavat sitten lukea näistä tapahtumista historiankirjoista ja ihmetellä, kuinka tämä nykyinen sukupolvi olikin niin tyhmää ja taantumuksellisesta.

Lukemista Trumpista kiinnostuneille

Viimeksi kuluneet pari vuotta ovat olleet amerikkalaisten kirjakustantajien kannalta hyvää aikaa ja kiitos kuuluu paljolti Trumpille ja hänen toilailuilleen. Amerikkalaiset ovat innostuneet ostamaan taas kirjoja, ihan sellaisia perinteisiä paperisia.

Entinen tiedustelu-upseeri Malcolm Nance julkaisi muutama viikko ennen vuoden 2016 presidentinvaaleja kirjan The Plot to Hack America. Kirjassa hän dokumentoi puolen vuoden ajalta venäläisten ja vähän muidenkin tahojen vaikutusyrityksiä vaaleihin. Nancelle on 35 vuoden kokemus vakoilusta ja vastavakoilusta. Sittemmin Malcolm Nance on ollut lähes viikoittain (joskus päivittäin) vieraana eri uutiskanavilla kommentoimassa vuoden 2016 vaalien jälkipelejä.

NBC:n uutistoimittaja, Katy Tur, julkaisi syksyllä 2017 kirjan Unbelievable: My Front-Row Seat to the Craziest Campaign in American History. Siinä Tur dokumentoi vuoden ajalta Trumpin vaalitilaisuuksia ja kaikkea hullua mitä hän näki vaalikiertueella ollessaan mukana Trumpin vaalivankkureissa (oikeasti lentokoneessa). Tur on myös se nainen, jonka kimppuun Trump yllytti yleisöään. Useamman paikassa vaalitilaisuudessa Donald viittasi Katy Turiin käyttämällä ilmaisuja ”Little Katy” ja ”Dishonest little Katy”.

Lukemisen arvoinen kirja on myös Luke Hardingin Collusion: Secret Meetings, Dirty Money, and How Russia Helped Donald Trump Win. Harding on The Guardianin entinen Moskovan kirjeenvaihtaja, joka lopulta karkotettiin Venäjältä. Moskovan vuosistaan hän kirjoitti kirjan Mafia State. Se kirja taitaa olla saatavissa suomeksikin.

David Corn ja Micheal Isikoff kirjoittivat yhdessä teoksen: The Russian Roulette: The Inside Story of Putin’s War on America and the Election of Donald Trump. Kirjassa dokumentoidaan Trumpin aika hämäriä busineksia venäläisten ja entisten neuvostoliittolaisten kanssa vuosikymmenten ajalta.

Oma suosikkini David Frumin kirjoittama ja tammikuussa 2018 julkaistu Trumpocracy. David Frum on yksi kovaäänisimmistä Trumpia kritisoivista republikaaneista. Kanadalaissyntyisenä Frum pystyy asettumaan amerikkalaisen poliittisen journalismin ulkopuolelle. Frum on kuitenkin ollut mm. George W. Bushin puheiden kirjoittajana, joten hänellä on ollut myös urallaan sisäpiirin paikka Valkoisen talon toimintaan. Frumin teesi on suunnilleen sellainen, että Yhdysvalloissa demokratia on kuollut ja kuopattu ja sen on korvannut trumpokratia kaikkine haitallisine lieveilmiöineen.

On niitä kai muitakin aiheeseen liittyviä kirjoja julkaistu, mutta vain nämä olen lukenut.

Amerikkalaiset naiset konservatiivien mielivaltaa vastustamassa

Tässä blogissa oli jokin aika sitten puhetta siitä, että Trumpia kannattavat konservatiiviset miehet eivät pääse treffeille naisten kanssa. Kun naiselle selviää, että mies on konservatiivi ja/tai Trumpin kannattaja, niin se oli sitten siinä: Wash and go!

Nuoret naiset ovatkin republikaanien ja kaikenlaisten konservatiivien aiheuttamien haittojen vastustamisen eturintamassa. Amerikkalaiseen konservatismiin kuuluu selvä myrkyllinen maskuliinisuus.

Sama ilmiö toistuu myös evankelikaalisten nuorten miesten kanssa. Hekään eivät pääse treffeille ja aivan samasta syystä kuin muuten konservatiiviset miehet. Evankelikaalinen liike on muutenkin kärsinyt jäsenkadosta. Erityisesti milleniaalit ovat jättäneet evankelikaalisuuden, koska liikkeen agenda ei ole heidän maailmankuvansa mukainen.

Erityisesti evankelikaalisten milleniaalit miehet eivät pääse pukille. He taitavatkin olla incel-heppujen lukumääräisesti suurin joukko.

Milleniaalit ovatkin jo tämän vuoden vaalikierroksella suurin äänioikeutettujen ryhmä. Jos he aktivoituvat äänestämään marraskuussa, niin konservatiivit ovat tiukoilla. Heidän vähemmistön diktatuurinsa ei enää kauan elä.

Amerikassa nuoret naiset ovat muokkaamassa maata inhimillisempään suuntaan. Konservatiivien mielivalta on jatkunut jo vuosikymmeniä, joten nyt on korkea aika sille, että nuoret naiset ottavat ohjat omiin käsiinsä.

Mikä on suomalaisten konservatiivisten miesten tilanne? Pääsevätkö he pukille yhtä huonosti kuin amerikkalaiset ikätoverinsa?