Amerikan evankelikaaliset toteuttavat kristillistä sadismia

Evankelikaaliset pyrkivät tekemään systemaattisesti kanssaihmistensä elämästä maanpäällisen helvetin. He eivät lopulta taida luottaa omaan jumalaansa riittävästi. Tuo aavikkobarbaarien jumala uhkailee jos jonkinlaisilla kuoleman jälkeisillä rangaistuksilla. Sadistiset evankelikaaliset panevat toimeen rangaistuksia täällä, mutta heillähän on ainoa oikeina uskovina oikeus ja velvollisuus julmuuksiin. Tämän he tekevät vailla minkäänlaista omantunnon ääntä. Tästä voidaan mahdollisesti päätellä evankelikaalisen sadismin vaientavan omantunnon.

Evankelikaaliset eivät enää vaivaudu piilottelemaan omaa julmaa sadismiaan. Heidän kannattajakuntansa on saavuttanut maksimaalisen lukumääränsä, joten uusien jäsenten värvääminen on resurssien tuhlaamista, kun resurssit voidaan suunnata maksimaaliseen maanpäälliseen sadismiin.

Vuoden 2016 vaalien yhteydessä ja vaalien jälkipeleissä ”evankelikaalisuus” on saanut kansainvälistäkin näkyvyyttä. Evankelikaaliset kuvataan kansainvälisessä uutisoinnissa jonakin yhtenäisenä ryhmänä, jolla on valtaa. Keskustelun ja uutisoinnin konteksti on aina poliittinen ja taustaoletuksena on, että evankelikaaliset ovat lähes aina valkoisia.

Em. luonnehdinta ei mene metsään, vaikka amerikkalaiset evankelikaaliset mielellään muuta väittävät. Kansainvälisissä ympyröissä heidän sadismiaan sanotaan sadismiksi, eivätkä evankelikaaliset voi asialle mitään.

Evankelikaaliset ovat vastakohta väitteelle, jonka mukaan kristinusko olisi jollakin tavoin rakkaudellista. Evankelikaaliset ovat tehneet näkyväksi sen, mitä kristinusko on: kristinusko on pelkästään vihaa, häpeää, dominanssia, poissulkemista, tribalismia ja autoratiivista orjuutta.

Kun evankelikaaliset ja muut oikeat uskovat ovat siinä asemassa, että heidän yliluonnollisuutta koskevat paskapuheensa on osoitettu aukottomasti paskapuheeksi, niin jäljelle mahdollisimman häijy sadistinen hyökkäys kaikkia muita kohtaan. Tavoitteena ei tietenkään ole uusien uskovien värvääminen (harva ihminen haluaa liittyä kun kulttiin, kun kultin jutut ovat paskapuhetta) vaan dominanssi ja hegemonia, jossa evankelikaalisuuteen torjuvasti suhtautuvat pakotetaan noudattamaan kultin asettamia kategorisia imperatiiveja. Miksi kukaan liittyisi uskonnonharjoittajien joukkoon, kun siellä on evankelikaalisten kaltaisia julmia sadisteja?

Mitä julmemmin evankelikaaliset kohtelevat kanssaihmisiään, sitä nopeampaa loppua heidän ympäristöään terrorisoivalle toiminnalle voi ennustaa. Pikkumainen viha ja groteski ilkeys ovat ainoat, mitä evankelikaaliset pystyvät parhaimmillaankin tarjoamaan. Sellainen synnyttää ennen pitkää varteenotettavan vastarinnan, jota sadismi, väkivalta tai sellaisten uhka ei pysty lopettamaan. Kristillisen evankelikaalisen tyrannian loppu saattaa olla lähempänä kuin arvataankaan. Loppu saattaa olla myös väkivaltainen, kun yksi evankelikaalinen kohdistaakin väkivallan toiseen samanlaiseen evankelikaaliseen.

Toistaiseksi em. skenaariosta ei ole edes viitteitä. Toistaiseksi evankelikaaliset sadistit saavat loukata ihmisiä ilman juridisia seuraamuksia.

Enää kanssaihmisten hyväksikäyttöä ei pysty perustelemaan jumalalla, ei ainakaan kristillisten konservatiivien Jumalalla. Uskonnottomien kriittinen massa on kasvanut riittävän suureksi, eikä suunnan kääntämiseen enää ole mahdollisuuksia, ei edes väkivaltaan turvautumalla. Ennen kristillisen konservatismin nykymuodon perikatoa taitaa vain tapahtua kammottavia juttuja. Konservatiivit näyttävät noudattavan imperiumien loppuhetkille tyypillistä toimintatapaa: kun loppu on tulossa, niin viedään sitten tuhoon myös mahdollisimman monta sivullista. Hitlerin bunkkerissa vallitsi kaiketi samanlainen meno juuri ennen kolmannen valtakunnan romahdusta.

George H.W. Bush, republikaanisen kristofasistin prototyyppi

Amerikkalaisen mittapuun mukaan paras presidentti on aina kuollut presidentti. Viime viikolla menehtynyt George H.W. Bush ei ole tässä suhteessa poikkeus.

Bushia on muistokirjoituksissa ylistetty esimerkillisenä konservatiivina, mutta oikeasti hän oli nykyisen uskonnollisen oikeiston kristofasismin prototyyppi. Nykymuotoinen uskonnollinen oikeisto sai alkunsa 1970-luvulla. Siitä lähtien sen vaikutusvalta on kasvanut.

Reagan käytti uskonnolliselta oikeistolta saamiaan ääniä hyväkseen. Ronald ei kuitenkaan ollut itse uskonnollisen oikeiston mannekiini, mutta häntä seurannut HW oli. Bush vanhemman aikana republikaaninen toivotti tervetulleeksi kaikki uskonnollisen oikeiston ääriainekset puolueeseensa. Siitä lähtien GOP:ta on ohjattu systemaattisesti kristofasistiseen suuntaan.

Neljä vuota kestäneen virkakautensa aikana julkisissa puheissaan hän viittasi kristinuskoon erään laskelman mukaan 220 kertaa. Sitä ei taida tietää kukaan, kuinka montaa kertaa hän propagoi kristofasismin puolesta suljetuissa tilaisuuksissa.

Fasismikaan ei ole mikään uusi ilmiö Bushin suvussa. George H.W:n isä oli pankkiiri New Yorkissa ja hänen pankkinsa rahoitti saksalaisia natseja. Lopulta viranomaiset sulkivat pankin ja Bushit siirtyivät öljybusineksen pariin Teksasiin.

Fasismilla ja kristinuskolla on siis pitkät perinteet Bushin suvussa. Tästä syystä George H.W. on yksi niistä hahmoista, jotka mahdollistivat republikaanisen puolueen muuttumisen uskontopuolueeksi ja sillä ei taas ole mitään tekemistä republikaaninen traditionaalisen konservatismin kanssa.

Teräväkynäinen toimittaja, Amanda Marcotte, julkaisi Salon:ssa aihetta käsittelevän kipakan kirjoituksen. Juttu julkaistiin myös Alternet:ssa ja se löytyy tuolta:

https://www.alternet.org/news-amp-politics/bush-srs-brand-conservatism-paved-way-trump-heres-real-reason-right-wingers-hates

Jotta juttu sekopäisyydessään olisi oikeassa kontekstissa, niin seniili tv-evankelista, Pat Robertson, väitti George H.W. aloittaneen ensimmäisen Persianlahden sodan kuultuaan Jumalan käskyn. Harhaiset äänet ovatkin oikein hyvä lähtökohta sodalle. Robertsonin idiotismiin voi tutustua tuolla:

https://www.rawstory.com/2018/12/george-h-w-bush-launch-first-gulf-war-based-word-lord-pat-robertson/

Idiootti vai marttyyri?

Muutama viikko John Allen Chau sai jonkin verran huomiota amerikkalaisissa tiedotusvälineissä pyrkiessään käännyttämään eristyksissä elävän heimon kristinuskoon Intian rannikolla.

Chau sai niskaansa nuolisateen ja lopulta Chau pääsi hengestään saarella asuvan heimon nuijiessa Chaun kuoliaaksi.

Kaikki evankelikaaliset eivät pidä varauksettomasti Chauta marttyyrina. Tässä asiassa evankelikaaliset ovat jakaantuneita.

Verkkojulkaisu Slate taustoittaa tapahtumia viittaamalla vuoden 1956 tapahtumiin Ecuadorissa. Tuolloin viisi amerikkalaista evankelikaalista lähestyi erityksissä elävää heimoa ja huonostihan siinä kävi. Koko joukko pääsi hengestään. Tämä porukka sai marttyyrin statuksen. Tuohon ecuadorilaiseen heimoon viitattiin ”kivikautisina villeinä”.

Tällä kertaa Chau ei saanut samanlaista arvostusta. Osa evankelikaalisista piti Chau toimintaa kusipäisyytenä, persereikäilynä, epäonnistuneena kulttuuri-imperialismina jne. Paljon on muuttunut 60 vuodessa evankelikaalistenkin asenteessa.

Chaun menneisyyteen kuuluu opiskelu Oral Roberts Universityssä. Oral Roberts oli tv-evankelioimisen pioneereja, joka 1960-luvulla perusti nimeään kantavan ”yliopiston”. Myöhemmin muut tv-evankelistat seurasivat perässä: Jerry Falwell perusti Liberty Universityn ja Pat Robertson Regent’s Universityn. Kaikki oppilaitokset ovat edelleen toiminnassa.

Näistä erityisesti Oral Roberts University pyrki ehdollistamaan oppilaita kansainväliseen lähetystyöhön värväämällä oppilaitaan ”terroristisolujen” jäseniksi. Nämä solut tekivät sitten iskuja eri puolilla maailmaa tavoitteenaan kristillinen teokraattinen maailmanhallitus. Robertsonin ja Falwellin oppilaitoksissa taas valmennettiin oppilaita valtaamaan Yhdysvaltain oikeuslaitos, kongressi ja toimeenpanovalta aina presidentin virkaa myöten. Kansallinen menestys on ollut suorastaan häikäisevä, kansainvälisesti Amerikan evankelikaaliset eivät ole saavuttaneet samanlaista menestystä.

Sekulaari Eurooppa on kaiketi turvassa Amerikan evankelikaalisten terrorismilta, mutta kehitysmaihin suoritetaan täsmäiskuja tyyliin John Chau.

Slaten jutun voi lukea tuolta:

https://slate.com/human-interest/2018/12/john-allen-chau-missionary-death-christian-north-sentinel-island.html

Amerikan uskonnollisen oikeiston sekopäät tulivat ulos kaapista

Uskonnollista oikeistoa syytettiin vuosien ja vuosikymmenten ajan siitä, että he olisivat kaapissa olevia teokraatteja. Uskonnollinen oikeisto tietenkin kielsi tällaisen tulkinnan omista motiiveistaan. Kaapissa ollessaan he kuitenkin toimivat systemaattisesti teokratian puolesta.

Donald Trumpin valinnan myötä uskonnollinen oikeisto tuli kaapista juhlimaan riemuvoittoaan. Sinänsä nuo juhlat ovat aika huvittavia. Kristinuskon ja muidenkin uskontojen merkitys on vähenemässä myös Yhdysvalloissa, hitaasti mutta kuitenkin. Yhä harvempi ihminen identifioi itsensä mihinkään uskontoon kuuluvaksi. Samaan aikaan uskonnollisen oikeiston teokraattinen evankelikaalinen fundamentalismi on vahvempi kuin koskaan valtion hallinnon tasolla. Tässäkin asiassa USA on kenties polarisoituneempi kuin kertaakaan historiansa aikana.

Amerikkalainen versio fundamentalismista on hyvinkin erilainen kuin eurooppalainen vastineensa. Euroopassa fundamentalismi on kaiketi enimmäkseen ns. raamatullista fundamentalismia, kun Yhdysvalloissa fundamentalismi nykyään tarkoittaa kristinuskon politisoitua versiota kyseistä uskosta. Amerikassa fundamentalismista on tullut evankelikaalisuutta ja päinvastoin.

Oikeastaan kaiketi pitäisi puhua kristillisestä konservatismista, sillä silloin ei tarvitse erotella fundamentalismi ja evankelikaalisuutta. Ne ovat eri asia, mutta kristillisen konservatismin kontekstissa niitä voi käyttää synonyymeina, eikä silloin mene edes pahasti metsään, ei ainakaan rytisten.

Tämän amerikkalaisen poliittisen ja uskontopoliittisen suuntauksen tyypillisin edustaja on varapresidentti Mike Pence. Donald Trump on vain hyödyllinen uskonnollisen oikeiston työrukkanen, joka oman etunsa nimissä ajaa siinä sivussa uskonnollisen oikeiston agendaa. Kaikilla tässä kappaleessa mainituilla instansseilla ihanteellisin hallitusmuoto on jonkinlainen totalitaristinen hallinto.

Trumpissa kulminoituu uskonnollisen oikeiston vihainen etnonationalismi, vaikka suuntauksesta löytyy myös yksittäisiä henkilöitä, jotka edustavat näkemystä, jonka mukaan USA:n on oltava eturintamassa rakentamassa globaalia kristillistä maailmanhallitusta. Tällaisen suuntauksen edustajien pikku-pioneeri on Pat Robertson, yksi TV:n uskonnollisen oikeiston tärähtäneimmistä sekopäistä.

Uskonnollinen oikeisto on vuosia ylpeillyt moraalisella ylivoimallaan ja sitten heidän edustajansa näkyvimmällä mahdollisella paikalla on kaikkea muuta kuin korkean moraalin omaava henkilöä. Tästä huolimatta uskonnollinen oikeisto tuskin tulee hylkäämään Trumpia, koska presidentti ajaa mallikkaasti heidän asiaansa; asiaa joka vie maan 1800-luvun moralismiin ja tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Moralismi ja moraali ovat aivan eri asioita

Kun ”autenttista uskoa” yritetään ujuttaa politiikkaan niin nämä ”oikeat tosiuskovat” mielellään väittävät kuvittelemansa autenttisen uskon olevan relevantti ja validia peruste esim. lainsäädännölle. Fundamentalismi, joka käytännössä tarkoittaa uskonnolliseen vakaumukseen perustuvaa harvainvaltaa, on poliittisen vaikuttamisen yhteydessä yritetty häivyttää erilaisiin sosiaalipoliittisiin ohjelmiin. Nämä ohjelmat hyvin harvoin parantavat kansalaisten hyvinvointia. Sen sijaan ne tavoittelevat tietyn kuppikunnan oikeutta valtaan, jonka perusteella juuri tuon kuppikunnan ”oikeaa” uskoa tulee muiden kunnioittaa.

USA kurjistuu, Suomi seuraa perässä

Verkkojulkaisu Alternet julkaisi 2.12.2018 Lynn Stuart Parramoren analyysin siitä, miksi ja miten viime vuosikymmenten poliittiset päätökset ovat tehneet amerikkalaisista ahdistuneempia, yksinäisempiä ja epäsosiaalisempi.

Parramore kiinnittää huomiota viiteen tekijään

1. Lapsi

Nyt syntyvällä lapsella on 33 prosentin todennäköisyys syntyä köyhyyteen. Muihin teollisuusmaihin verrattuna tuon lapsen on vaikeampi päästä pois köyhyydestä myöhemmässäkään elämänvaiheessa. Tässä kohdin Parramore tekee yksityiskohtaisia vertailuja muiden maiden ja USA:n äitiysvapaiden välillä. Läntisistä teollisuusmaista USA on aivan pohjasakkaa.

2. Nuori aikuinen

Yhä useammalla amerikkalaisella nuorella on vaikeuksia löytää työpaikkaa, vaikka hänellä olisi todistus jostain opinahjosta. Jos työpaikka löytyy, niin maksettava palkka on niin pieni, että se ei usein riitä edes perustoimeentuloon. Tästä syystä monet nuoret aikuiset joutuvat muuttamaan takaisin vanhempiensa luokse. Tällä hetkellä 36 prosenttia ikäluokkaan 18-31v. kuuluvista amerikkalaisista asuu vanhempien taloudessa, koska muuhun ei ole varaa. Nuorilla aikuisilla ei ole enää varaa muuttaa toiseen osavaltioon työn perässä.

3. Aikuinen

Aikuisuuteen mennessä ihminen on kohdannut jo useita taloudellisia takaiskuja. Huonoihin aikoihin varautuminen on entistä vaikeampaa, koska säästössä ei ole mitään. Parramore analysoi pitkälti niitä seurauksia, jotka johtuvat taloudellisesta epävarmuudesta. Parramore identifioi useita psykologisia ja sosiologisia seuraamuksia. Se on karua luettavaa.

4. Keski-ikäinen

Keski-ikäiselle amerikkalaiselle on jo aivan selvää, että olot käyvät koko ajan epävakaammiksi. Taloudellista turvaa ei ole, eikä kunnollisia ja hyvin toimivia sosiaalipoliittisia ohjelmia ole kompensoimaan epävakautta. Pitkään jatkunut epävarmuus on heikentänyt sosiaalistakin koheesiota. Toivottomuus ja näköalattomuus ovat tämän ikäryhmän pääasiallisia ahdistuksen aiheita.

6. Vanhuus

Hyvä harvempi vanhus voi sanoa eläneensä hyvän elämän. Vanhuuden varalle ei ole säästöjä ja monelle vanhukselle sosiaaliturva, se mitä siitä on vielä jäljellä, on ainoa toimeentulon lähde. Mikäli republikaanien sosiaaliturvaa entisestään heikentävät toimenpiteet tulevat täysimääräisinä voimaan, vanhusten asemasta tulee katastrofaalinen.

Parramore yrittää olla optimistinen. Asioiden ei tarvitse olla yllä kuvatulla tavalla. Aiemminkin on tiukoissa tilanteissa syntynyt muutosta vaativia kansanliikkeitä, miksi ei myös tällä kertaa.

Itse en jaa Parramoren optimismia. USA on jo valunut kolmannen maailman luokkayhteiskunnaksi. Vaatisi suoranaisen kansannousun, jotta nykyinen trendi saataisiin käännettyä.

Vertailemalla USA:n ja Suomen suuntauksia, yhtäläisyyksiä löytyy paljon. Suomi ei ole vielä uponnut yhtä syvälle kuin Yhdysvallat, mutta siihen suuntaan on pyrkimyksiä.

Jutun voi lukea tuolta:

https://www.alternet.org/economy/here-are-5-ways-american-policies-and-attitudes-make-us-lonely-anxious-and-antisocial

Enemmistö republikaaneista pitää koulutusta ja opiskelua haitallisena

Pew Research julkaisi äskettäin tulokset tutkimuksesta, jonka mukaan 58 prosenttia republikaaneista pitää koulutusta ja opiskelua haitallisena. Kaksi vuotta sitten Gallup kyseli samaa asiaa ja tuolloin 37 prosenttia republikaaneista piti koulutusta ja opiskelua haitallisena.

Jotkut pitävät opiskelua rahan tuhlaamisena. Tämä näkemys saattaa heijastaa sitä, että opiskelusta on tullut republikaaninen ajaman politiikan ansiosta niin kallista, että se nähdään turhana. Nuorilla ei yksinkertaisesta ole enää varaa opiskella. Tällä hetkellä opintolainojenkin kokonaissumma on yli triljoona dollari.

Kyselyyn vastanneista republikaaneista iso osa oli kuitenkin sitä mieltä, että opiskelu korkeakouluissa on aivopesua. Republikaanien lapset näet törmäävät ihan oikeaan tutkimukseen perustuvaan tietoon, jolloin heillä on käsissään raju kognitiivinen dissonanssi. Kaikki se mihin heidät on ehdollistettu, onkin pelkkää maagisen ajatteluun perustuvaa bullshittiä.

Sama republikaaninen joukko on myös ilmastodenialisteja, tiededenialisteja, rokotevastaisia yms. Sama joukko myös muodostaa uskonnollisen oikeiston, sen evankelikaaliset ja fundamentalistiset lahkot. Heille kaikki vastaukset löytyvät aavikkobarbaarien opaskirjasta, Raamatusta.

Toimivan demokratian edellytys on hyvin koulutettu ja informoitu väestö. Tähän ei maailmanhistoria tunne ainuttakaan poikkeusta. Republikaaneille demokratiakin näyttäsi olevan jotain saatanallista.

Farron Cousins oli aika ärsyyntynyt republikaaneille ohjelmassaan The Ring of Fire. Koulutusta ja opiskelua käsittelevän ohjelmasegmentin voi katsoa tuolta:

https://www.youtube.com/watch?v=JzgxC6adz2Y

Fox News uppoaa katsojien kuollessa

Fox News uppoaa seuraavan 10-20 vuoden kuluessa samalla kun yhä useampi sen katsojista kuolee.

Em. käsityksen esitti republikaaninen entinen strategia, Rick Wilson, jolla on 30 vuoden kokemus poliittisista kampanjoista aina presidentin vaaleista pieniin paikallisvaaleihin.

Rick Wilson kertoo, että Fox Newsin aloittaessa parikymmentä vuotta sitten, katsojien keski-ikä oli 45 vuotta. Nyt keski-ikä on 68 vuotta. Suurin yksittäinen katsojasegmentti on valkoiset harmaahapsiset miehet. Tuo sukupolvi on kuolemassa, eikä Fox Newsin republikaaninen propaganda vetoa nuorempiin katsojiin.  Ehkä sentään niihin, joihin salaliittoteoriat uppoavat.

Wilson myös ennakoi Fox Newsin ohjelmapolitiikan muuttuvan kun nyt yli 90-vuotias patavanhoillinen ja taantumuksellinen omistaja Rupert Murdoch kuolee. Tarkalleen ottaen Fox Newsin omistaa News Corp, jonka suurin omistaja Murdoch on. Rupertin kaksi poikaa ovat jo ottaneet isompaa roolia News Corpin johdossa, joten nähtäväksi jää, kuinka vallanvaihdos vaikuttaa Fox Newsiin.

Fox News on ryvettynyt aika monessa skandaalissa. Moni skandaali on karkottanut paljon potentiaalista katsojakuntaa. Kaikki katsojat eivät lopulta olekaan pahoja ihmisiä. Tässä Fox on tehnyt arviointivirheen olettamalla katsojien olevan aina republikaanisen pahuuden kannalla.

Kanavan pitkäaikainen kanavapäällikkö Roger Ailes ehti hallita kanavaa parikymmentä vuotta ennen kuin hänet pakotettiin eroamaan seksuaalista ahdistelua koskevien syytteiden takia. Ailes ehti kuolla ennen kuin joutui oikeuden eteen tekemisistään.

Kanavan suosituin puhuva pää, Bill O’Reilly sai lähteä samasta syystä kuin Ailes. Foxilla vallitsee raporttien mukaan toksista maskuliinista suosiva työilmapiiri. Katsojien kuollessa sellaisen agendan propagoiminen ei vetoa nuorempiin katsojiin.

Fox News on oiva esimerkki siitä, millainen yhden puolueen propagandakanava on. Uutisten kanssa sillä ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä.