Helsinki Calling - Trumpille ja Putinille pataan

Tulevan Putinin ja Trumpin tapaamisen johdosta on vihdoin Suomessakin aktivoidutta. Luvassa on ainakin yksi mielenosoitus työnimellä Helsinki Calling. Juuri tällaista kansalaisaktivismia olen koko tämän blogin olemassaolon ajan kaivannut.

Ikävintä tuossa kahden suurvallan tapaamisessa juuri Suomessa, on Suomelle aiheutuva imagotappio. Kun kaksi tyrannia kohtaa, niin järjestävä taho (tässä tapauksessa Suomi) on syyllinen tyrannian, autokratian, kleptokratian ja muun epäeettisen toiminnan tukemiseen.

Muutama päivää aiemmin Trump vierailee Englannissa ja ainakin ennakkotietojen mukaan luvassa laajoja mielenosoituksia. Englannissa on pitkät perinteet mellakoinnissa, joten ei olisi lainkaan yllättävää, jos Englannissa mellakoitaisiin myös tällä kertaa. Suomalaiset ovat tässä suhteessa historiallisesti varsin vaisuja.

Helsinki Calling tapahtumaa markkinoidaan rauhanomaisena tapahtuma. Hyvä niin. Jos kuitenkin halutaan mediahuomiota niin Venäjällä kuin Yhdysvalloissakin, on ryhdyttävä kunnon mellakointiin; johonkin sellaiseen kuin nähtiin muutama vuosi sitten Seattlessa ja Hampurissa. Vain sellaiset episodit ylittävät noissa maissa uutiskynnyksen tuoden mielenosoittajien kannan sekä amerikkalaisen että venäläisen yleisön tietoon. Näille kahdelle maalle on osoitettava selvästi, että heidän toimintansa tuomitaan. Kaksi yksinvaltiasta ymmärtävät parhaiten tuhoa, varsinkin silloin kun se kohdistuu heihin itseensä ja heidän lähipiiriinsä.

Tulevien tapahtumien kannalta niin Suomella kuin Englannilla on näytön paikka. Nämä kaksi maata voivat osoittaa muulle maailmalle, että Putinin ja Trumpin ylivalta pyrkimyksiä ei hyväksytä.

Jokunen vuosi sitten kiekkovieraat aiheuttivat Itsenäisyyspäivänä paheksuntaa tuhoamalla omaisuutta. Nyt sen sortin tuhovimma saattaisi olla jopa paikallaan, jos kohteiksi valitaan tarkasti sekä Venäjän että Yhdysvaltain kohteet. Vahingonkorvaukset hoidetaan perimällä kahdelta presidentiltä osallistumismaksu Helsingin kokoukseen suuruudeltaan miljardi euroa per nuppi.

Elämme jännää aikaa ja nähtäväksi jää, saavatko suomalaiset mielenosoittajat asiansa esitettyä. On uuden aktivistisukupolven aika esittäytyä. Helsinki Calling olkoon alku vastarinnalle.

Mielelläni pilkkaan islamia ja profeetta Muhammedia

Tänäänkin blogeissa ja keskustelupalstoilla vaikeroitiin siitä, että islamia ei muka saisi kritisoida Suomessa. Tämän suuntainen propaganda ehkä uppoaa joihinkin huonosti informoituihin, mutta reaalimaailman relevanssia sillä ei ole. Totta kai islamia saa kritisoida ja sitä tuleekin kritisoida.

Useampana vuonna olisin järjestänyt koraaninpolttotalkoot, jos joku olisi lähettänyt minulle Koraanin poltettavaksi. Olisin tehnyt aiheesta videon ja ladannut sen nettiin. Siinäkään ei ole mitään ihmeellistä, netissä noita videoita on aika monta, joten eiköhän sinne yksi lisävideo sopisi. Kukaan ei vain ole lähettänyt tuota puuttuvaa Koraania. Joko tänä vuonna saisi ryhtyä koraaninpolttotalkoisiin?

Oikein mielelläni pilkkaan islamia ja aivan erityisen mielelläni pilkkaan profeetaksi tituleerattua Muhammedia.

Kaksi aavikkobarbaarien opaskirjaa, Raamattu ja Koraani, ovat sekapäisyydessään ihan omaa luokkaansa. Ne taitavat olla fiktiivisen kirjallisuuden sekopäisimmät opukset. Mitä lie hallusinogeenejä Muhammed popsinut jutustellessaan sanoman tuoneen enkelin kanssa? Oliko enkeli hullumpi vai vetikö Muhammed hulluuden ihan tappiin vetämällä humpuukin hatusta tai hihasta? Niin tai näin, tuotos oli silkkaa sontaa.

Muslimit eivät välttämättä ole tyhmiä kuten eivät ole tosiuskovat kristitytkään. Heidän hölmöäkin hölmömmät uskomuksensa ovat typeriä ja kovin naurettavia. Minä olen kiltti ihminen ja väitän heidän olevan huonosti informoituja. Kun tutustuu reaalimaailmaan, niin siinä menee uskonnollinen usko, eikä Muhammedin tai Jahven pelotteet enää vaikuta.

Yksi hassuimmista Koraanin väitteistä on se, ettei moskeijaan voi mennä, jos syönyt valkosipulia. Tällaisia hullunkurisia sääntöjä Koraani on täynnä. Koraani ja varsinkin Vanha Testamentti käyvät tasaväkistä kamppailua hullunkurisista väitteistä. Saa nähdä kumpi voittaa.

Olen minäkin piirrellyt Muhammedin kuvia ja vielä julkaissut niitä…hui kauheaa!...Yksi kuvitteellinen hahmo ei mahda sille mitään. Muhammedin kuvia on piirrelty ties kuinka kauan ihan hupailumielessä, joten sen toiminnan shokkivaikutus on kärsinyt inflaation. Täytyy tässä kai keksiä uusi keinoja pilkata islamia ja Muhammedia.

En usko tällä blogikirjoituksella olevan vaikutusta suuntaan tai toiseen. Tuskinpa tätä lukee yksikään muslimi. Jotta nämä huonosti informoidut muslimit tavoitetaan, on keksittävä muita keinoja. Hauskaahan muslimien hullujen uskomusten pilkkaaminen on ja samassa voi hullutella Muhammedin kustannuksella.

Avioehto avioliiton minimiehdoksi

Avioliitot ovat yksi jäänne historiasta ja siitä hyötyvät pelkästään juristit.

Avioparit kuormittavat oikeuslaitosta, sovittelijoita ja muita yhteiskunnan instituutioita. Avioliiton solmimisen minimiehtona pitäisi olla avioehdon laatiminen ja avioehtoa tulisi päivittää avioliiton mahdollisesti jatkuessa.

Pidän oikein ilahduttavana sitä, että avioliittoa ei enää pidetä parisuhteen mittana. Toisaalta ein ymmärrä, miksi kukaan haluaa solmia avioliittoa, sillä parisuhteensa voi määritellä ilman standardiformaattiakin.

Oikeastaan aviopareihin tulisi kohdistaa lisäverot, koska avioparit ovat tavallisesti maksukykyisempiä kuin yksineläjät tai muissa suhteissa elävät. Tällä tavalla tulonsiirrot kohdistettaisiin niitä tarvitseviin. Edelleen avioliitossa syntyneiden lapsiperheiden verotusta tulisi kiristää. Ensimmäisestä lapsesta maksettaisiin lisävero X, toisesta 2X, kolmannesta 3X jne.

Lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että yhteiskunta pitäisi oletusarvoisena tendenssinä yksinelämistä, josta avioliitto olisi juridisesti säädelty poikkeus. Tai no, tähän suuntaan ollaan menossa, mutta kehitystä tulisi nopeuttaa.

Muutenkin parisuhteista tulisi tehdä sopimusoikeudellisia suhteita, joita käsiteltäisiin riita- ja kiistatapauksissa sopimusoikeudellisina riitoina ja kiistoina. Kaikkia kuviteltuja kiistoja ja riitoja tuskin pystytään säätelemään sopimuksin, mutta ainakin tilanne olisi parempi kuin sopimukseton avioliitto.

Avioliittojen parasta ennen päiväys meni umpeen jo ajat sitten. Nyt on ihan muiden parisuhteiden aika.

Alkiolla ja sikiöllä on oikeus olla syntymättä

Abortti-keskustelun yhteydessä abortin vastustajat (jotka sattuvat olemaan pääsääntöisesti uskonnollista oikeistoa, siis änkyröitä) esittävät teesin, että sikiöllä on oikeus syntyä. Tätä ei tietenkään ole kysytty sikiöltä tai alkiolta itseltään.

Aivan samoin perustein voidaan sanoa, että alkiolla/sikiöllä on myös oikeus olla syntymättä. Useimmissa raskauksissa tämä saattaisi olla se kaikkein paras vaihtoehto. Maailma kun on joskus aika vittumainen paikka ja maailmassa iso osa lapsista elää jonkin sortin kurjuudessa.

Kun ei ole mitään menetelmää, jonka perusteella alkion/sikiön halua syntyä voitaisiin kysyä, niin raskaana olevalla naisella on kaiken kattava oikeus päättää asiasta. Siinä ei kenelläkään muulla ole nokan koputtamista. Nainen päättäköön, mitä solumöykylle tekee, onhan solumöykky osa hänen kroppaansa.

”Tosiuskovillakaan” ei luulisi olevan asiasta mitään huomauttamista. Eräiden väitteiden mukaan abortoidut alkiot ja sikiöt päätyvät taivaaseen, joten siinä sitä luulisi olevan hyvä syy myös tosiuskovien abortoida omat alkionsakin. Mahtaa olla perin tympeä paikka tuo tosiuskovien taivas, kun iso osa populaatiosta on sikiöitä?

Abortin tehneen naisenkin sielu vilahtaa taivaaseen, kunhan muistaa pyydellä anteeksi maagiselta veijarilta nimeltään Jeesus. Kuulemma ainoa synti, jota ei saa anteeksi, on Pyhän Hengen pilkka. Abortin tehnyt nainen on tässä mielessä kovin vähän syntinen. Hyvinhän siinä taas käy ihan tosiuskovien oman raamatuntulkinnakin mukaan.

Raamattu mahdollistaa milloin minkin paradoksin, joten opaskirjaksi siitä ei ole. Toisaalta taas abortin kieltämiselle ei ole ainuttakaan hyvää sekulaaria argumenttia, joten abortti olkoon sallittu aina ja kaikissa olosuhteissa.

Suviseuroihin pakotetut lapset ja nuoret

Lestadiolaisten Suviseurat ovat sitten tältä vuodelta ohi. Ilta-Sanomat kommentoi noita festareita verkkojulkaisussaan aika laajalti.

Mielenkiintoisin juttu käsitteli parikymppistä nuorta naista nimeltään Aino. Hän on luopunut uskostaan. Miten tyypillinen tapaus Aino on lestadiolaisten keskuudessa, sitä ei Ilta-Sanomat kertonut. On silti oletettavaa, että lestadiolaisuudesta luopuu useampi nuori kuin liittyy liikkeeseen.

Lestadiolaisuus ei ole herätysliike, vaikka se markkinoi itseään sellaisena. Lestadiolaisuus on kultti ja suomalaisen mittapuun mukaan perin haitallinen kultti. Lestadiolaisuuteen pätee kaikki kulttien perusväittämät.

Ainon kertomus on rohkaiseva. Kuitenkin olisi tärkeää saavuttaa yhä useampia nuori, jotta näille vastoin tahtoaan lestadiolaisuuteen pakotetuille lapsille ja nuorille voidaan selvittää, että heilläkin on vapaus olla uskomatta tuon kultin dogmeihin.

Olisi oikeastaan aika hupaisaa, että joku lestadiolaisuuteen vittuuntunut nuori haastaisi vanhempansa oikeuteen pakottamisesta. Kuinka moni lapsi ja nuori osallistui Suviseuroihin vastoin tahtoaan? Villinä arvauksena on, että suurin osa.

Joskus olen spekuloinut sellaisella mahdollisuudella, että lasten ”evankelioiminen” tulisi kriminalisoida. Tämä koskee kaikki uskonsuuntauksia, niin kristittyjä, muslimeja ja niitä tuhansia muita uskontoja. Yhdenkään alle 18-vuotiaan ei tulisi osallistua mihinkään uskonnolliseen toimintaan. Tai jos osallistuu, heidän tulisi suorittaa pitkä oppimäärä uskonnonfilosofiasta ja heitä tulisi informoida uskontojen haitoista. Onhan anniskeluravintolohinkin ikäraja, miksi ei siis uskonnollisiin tilaisuuksiin?

Harva vanhempi diilaa huumeita lapsilleen, mutta uskontojen diilaaminen lapsille on laillista ja esim.  lestadiolaisten tapauksessa sellaiseen epäeettiseen toimintaan vielä kannustetaan.

Ensi vuoden Suviseuroja ja muita vastaavia tapahtumia silmälläpitäen olisi syytä aloittaa informaatiokampanja siitä, että lapsilla ja nuorilla ei ole mitään velvollisuutta osallistua uskonnolliseen humpuukiin, sanoivatpa kyseisen nuoren vanhemmat mitä tahansa.

Päivi Räsäsen sukurutsainen seksuaalietiikka

Uuden Suomen Puheenvuorossa eräs bloggari kiinnitti huomiota krisujen kansanedustajan Päivi Räsäsen seksuaalietiikkaan koskien Pridea. Päivi kirjoitti aiheesta oikein oman bloginsa, jota on käsitelty palstalla jos toisella. Räsäsen houreista kiinnostuneet kyllä tietävät kyllä, mistä on kyse.

Räsäsen kaikki tähänastiset kommentit implikoivat sen, että hän pitää sukurutsaa hyvänä lisääntymismuotona ainakin jos jutut perustuvat Raamattuun ja Päkähän väittää johtavansa eettiset ohjeensa Raamatusta.

Jos Päivi Räsänen ottaa Raamattunsa tosissaan, niin hänen on otettava tosissaan myös se, että pariin otteeseen maapallon populaatio saa alkunsa sukurutsasta. Tosin Aatamin ja Eevan jälkeläisten suhteen tämä aavikkobarbaarien opaskirja on ristiriitainen. Tarinasta on kaksi versiota. Ensimmäisen mukaan maapallolla oli aika jolloin Aatami, Eeva ja heidän jälkeläisensä olivat ainoat ihmiset maapallolla, joten lisääntyminen tapahtui sukulaisten kesken. Toisen version mukaan Aatamin ja Eevan jälkeläiset löysivät puolisoita muista ihmisistä, mikä taas on ristiriidassa sen kanssa, että mitä versiossa yksi sanotaan.

Täten tässä tapauksessa Päivi Räsäsen on hyväksyttävä ristiriita ja se että sukurutsan mahdollisuus maapallon väestön lisääntymisessä on 50 prosenttia.

Toinen maapallon populaation lisääminen liittyy tietenkin Nooaan ja hänen tyttäriinsä. Nooa otti kuppia vähän liikaa ja hänen tyttärensä hankkiutuivat raskaaksi käyttäen hyväkseen isänsä humalatilaa. Siinä sitä oli oikein raamatullista sukurutsaa.

Kaikesta tästä seuraa, että Päivi Räsänen joko hyväksyy sukurutsan mainiona lisääntymistapana tai kieltää raamatunlauseiden eettiset ohjeet.

Lopulta Päivi Räsänen on edellisen perusteella aivan väärä henkilö puhumaan seksuaalietiikasta yhtään mitään. Oma johtopäätökseni on, että Päivi Räsänen moraalisesti niitä ala-arvoisimpia ihmisiä muiden kaltaistensa kanssa, sillä Raamatusta ei juuri löydy hyviä seksuaalieettisiä relevantteja ohjeita.

Mika Niikon Pride-ahdistus

Kesän ehkä suurin karnevaali, Pride, on sitten pidetty. Pridessä tehtiin uusi osallistujaennätys, kun yli 100 000 ihmistä marssi Helsingin kaduilla.

Kun suhteuttaa Priden osallistujamäärän esimerkiksi lestadiolaisten Suviseurojen osallistujamäärään (noin 75 000), niin selviää minkä mittaluokan tapahtuma Pride on.

Toinen hupaisa vertailu on se, että kristillisdemokraatit saivat viime vaaleissa koko maassa vähän yli 100 000 ääntä.

Priden johdosta kuultiin jos jonkinlaista nillitystä ääriuskovien taholta. Tässä mielessä ei ole lainkaan yllättävää, että esim. Uuden Suomen Puheenvuoron ehkä kaikkien aikojen pateettisimman kommentin heitti kansanedustaja Mika Niikko.

Pride oli taas yksi esimerkki siitä, että suomalaiset ovat hyvinkin suvaitsevaisia ja liberaaleja ainakin mitä tulee seksuaalivähemmistöihin. ”Niikot”, ”räsäset”, ”koivulat” ja muutamat muut tiukkapipoiset uskovat pitävät tolkuttoman kovaa meteliä vähemmistöjä vastaan, mutta heti kun he esittävät perusteluissaan raamatunlauseita ja muita aavikkobarbaarien opaskirjasta repäistyjä väitteitä, suomalaiset suhtautuvat torjuvasti heihin jopa ihmisinä. Muinainen mytologia ei kelpaa enää yhtään minkään perusteluksi.

Näille ”niikoille” kaikki iloiset karnevaalit ovat jotain, jonka he kuvittelevat synniksi, vaikka synti ei ole millään tavalla reaalimaailman ilmiö. Heille kaikkien tapahtumien tulisi olla ikäviä synkkiä tapahtumia. Aito iloa karnevalistisessa merkityksessä heiltä ei voi odottaa, sillä kristinusko on pelkästään synkkää paatosta epätosien väittämien äärellä.

Monta asiaa vaatii Suomessa vielä korjausta, mutta Pride on hyvä esimerkki siitä, kuinka järjestelmällinen työ epäkohtien korjaamiseksi tuottaa tulosta ennemmin tai myöhemmin. Erityisen kiitoksen ansaitsevat nuoremmat sukupolvet, jotka ovat hyvinkin sivistyneitä ja valistuneita, mitä tulee eri vähemmistöryhmien oikeuksiin.

P.S. Tuo em. Mika Niikko on sama heppu, joka kävi Nokia Missionin Markku Koiviston kanssa ruumishuoneella herättelemässä vainajaa. Se kertoo paljon Mika Niikon maagisesta ajattelusta.