Uskonnolliset yhteisöt polkevat ihmisen itsemääräämisoikeutta

Ahti Saarenpää kirjoittaa itsemääräämisoikeudesta ja vapaudesta seuraavasti:

Itsemääräämisoikeus yksilön oikeutena päättää itse itseään koskevista asioista, valvoa niiden toteutumista sekä saada oikeusturvaa yhteiskunnassa voidaan jaotella useammin eri tavoin. Seuraava viisijako on siten vain yksi mahdollisuus: (1) oikeus sisäiseen vapauteen, (2) oikeus ulkoiseen vapauteen, (3) oikeus kompetenssiin, (4) oikeus valtaan ja (5) oikeus tietoon.

Kohtaa yksi suojataan mm. uskonnonvapautta koskevan lainsäädännön avulla. Tämä koskee myös vapautta olla uskomatta mihinkään jumalaan. Uskovissa piireissä tällainen vapaus ei tietenkään ole suotavaa: jos et usko tavallamme, et oikein ole edes ihminen. Evankelioimisen tarkoitus on loukata ihmisen sisäistä vapautta epätosista premisseistä johdetuin uhkauksin.

Kohtaa kaksi suojataan mm. kotirauhaa koskevin säädöksin. Nämä ovelta ovelle kiertävät ”uskonkauppiaat” rikkovat kotirauhaa aika selkeästi. Onneksi heidän määränsä on viime vuosina vähentynyt.

Uskonnollisissa yhteisöissä kohtaa kaksi rikotaan tarkkailemalla mm. jäsenistön liikkumista. Yhteisö määrittelee jäsenille rajat ja rajoitukset, jotka selkeästi rikkovat ulkoisia vapauksia.

Oikeus kompetenssiin taas määrittelee yhteiskunnassa toimimisen kelpoisuudet. Saarenpää mukaan: Lähtökohtana on ajatus ihmisestä toimimassa itse omassa asiassaan. Tätäkin itsemääräämiseen liittyvää oikeutta loukataan valitettavan monissa uskonnollisissa yhteisöissä. Tällöin ajatuksena on se, että ihminen ei ole koskaan kelvollinen omassa asiassaan. Itsemääräämisoikeutta loukataan mm. sillä, että jonkin uskonnollisen yhteisön jokin elin on oikeutettu määrittelemään ihmisen epäkompetentiksi. Loukkausta vahvistetaan ja oikeutetaan ”Jumalan määräyksenä”.

Kohta neljä on kaikkein tuhoisin uskovien kannalta:

Oikeus valtaan puolestaan merkitsee esimerkiksi oikeutta määrätä omasta ruumiistamme ,terveydestämme ja meitä koskevasta informaatiosta. Vaihdantaa ajatellen voidaan vanhan filosofiassa käytetyn ilmaisun mukaisesti sanoa ihmisen oikeudellisesti omistavan itsensä. Tämä näkökulma on tullut entistä tärkeämmäksi käytettäessä ihmisen elimiä ja informaatiota raaka-aineena eri markkinoilla. Kuitenkin yksilö itsemääräämisoikeutensa puitteissa itse ensisijaisesti määrää esimerkiksi oman kuvansa käytöstä vaihdannassa.

Uskonnollisessa retoriikassa – joka ei valitettavasti jää pelkäksi retoriikaksi – Jumalan väitetään omistavan kaiken. Turhan usein uskonnollisten yhteisöjen dogmit eivät kunnioita yksilön itseään koskevaa informaatiota. Uskovankin tulisi nauttia suojaa orjuuttavia käytäntöjä vastaan. Uskovalta pyritään epäämään yhteisönsä puitteissa oikeus vedota viranomaisiin mm. tapauksissa, jos ko. yksilö on tullut jonkun yhteisön toisen jäsenen hyväksikäyttämäksi.

Lopulta päästään tietoon:

Oikeus tietoon on viime vuosina tullut yhä tärkeämmäksi itsemääräämisoikeuden osaksi. Voidaksemme perustellusti päättää itseämme ja yhteiskuntaa koskevista asioista tarvitsemme enenevässä määrin asianmukaista tietoa itsestämme, yhteiskunnasta, erilaisista yhteisöistä ja joskus myös muista kansalaisista. Yhteiskuntaa ja yhteisöjä ajatellen puhumme nykyisin yhä useammin myös läpinäkyvyyden vaatimuksesta.

Tieto on uskon ja uskontojen kannalta vaarallista. Kontrolloimalla uskonnollisten yhteisöjen tiedonsaantia pidetään ihmiset tietämättöminä oikeuksistaan. Tällä tavoin ylläpidetään yhteisön haitallista kontrollia jäseniinsä nähden ja samalla pönkitetään yhteisön johtohenkilöiden valtaa. Läpinäkyvyyden vaatimuskaan ei toteudu varsin suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä: riivjäsenet hyvin harvoin tietävät, mitä johto puuhailee heidän selkänsä takana. Kipakoita kysymyksiä ei tietenkään rohkaista; varsinkaan jos kysymykset koskevat johdon toimia.

Uskonnolliset yhteisöt rikkovat toistuvasti ihmisten itsemääräämisoikeutta. Mitä fundamentalistisempi yhteisö, sen todennäköisempiä rikkomukset ovat.

Usko loukkaa ihmisen itsemääräämisoikeutta

Tyypillisesti teistinen usko riistää uskovalta itsemääräämisoikeuden. Vielä pahempaa, teistisen uskon omaava pyrkii riistämään muiltakin näiden itsemääräämisoikeuden joko pakottamalla, uhkailemalla tai suostuttelemalla.

Erityisesti kristinusko ja Islam suhtautuvat vihamielisesti ihmisten itsemääräämisoikeuteen, kun itsemääräämisoikeus määritellään seuraavasti: Itsemääräämisoikeuden mukaan kompetentilla henkilöllä on oikeus itsenäiseen harkintaan, päätöksentekoon ja toimintaan. Henkilön kompetenssi määräytyy hänen kykyjensä, taitojensa ja tietojensa pohjalta.

Tuo ei millään käy ainakaan fundamentalistisimmille teisteille. He pyrkivät aina ja kaikkialla sekaantumaan toisten elämään rajoittamalla näiden itsemääräämisoikeutta. Teistit ovat täten myös vastustamassa vapauksia ja vapausoikeuksia.

Jukka Räikkä sanoo teoksessaan Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan (1997) mm. seuraavaa:

Nykyisissäkin yhteiskunnissa on kristillisen perinteen kielteisiä seurauksia. Uskonnot aivopesevät ihmisiä, riistävät heidän itsemääräämisoikeutensa, käyttävät heitä taloudellisesti hyväkseen, ajavat itsemurhiin, syrjivät toisuskoisia, syrjivät homoseksuaaleja, tukahduttavat ilmaisunvapautta ja tuhoavat alkuperäiskansojen elämäntapaa. Esimerkkejä ovat myös kirkoissa tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, avioliittojen rikkoutuminen uskonnollisen heräämisen vuoksi ja kirkkojen harjoittama sodanlietsonta. Usein sanotaan, että kristinusko on vaikuttanut muun luonnon ja toisten eläinten alistamiseen sekä oppiin miesten ylempiarvoisuudesta naisiin nähden. Kristillisellä perinteellä voi olla kielteinen vaikutus ihmisten mieliin. Uskovainen voi kärsiä jatkuvista turhista syyllisyydentunteista, hän voi olla kohtalouskoinen ja nöyryys-käsitteen korostamisen vuoksi menettää vaikuttimensa toimia itsenäisesti, hän vaipua teeskentelyyn tai pelkotiloihin. Kristinusko on puuttunut myös politiikkaan ja tukenut vallankäyttöä: uskovat ovat usein vastustaneet yhteiskunnallisia uudistuksia.

Tuossa oli jo aika pitkä lista uskon ja uskonnon haitoista. Paljon edistystä on oikeuksien toteutumisessa tapahtunut, mutta paljon on vielä tehtävää.

Jo pelkkä evankelioiminen on yritys puuttua toisen ihmisen itsemääräämisoikeuteen: evankelioimisen prinsiippi on rangaistuksella uhkaaminen, vaikka mitään rangaistavaa ei olisi tapahtunut. Uhkaamalla kuvitteellisella rangaistuksella toinen saadaan luopumaan itsemääräämisoikeudestaan ja todennäköisesti vielä toimimaan omaa etuaan vastaan. Muinainen miekkalähetys on vain saanut hienostuneempia väkivallankäytön muotoja: Tee niin kuin minä sanon tai muuten!

Itsemääräämisoikeudet ovat pelkkää sanahelinää kunnes lainsäädäntö saadaan niin sekulaariksi, että lait eivät vähäisimmissäkään määrin suo mahdollisuutta sille, että uskovilla olisi mahdollisuus rajoittaa toisten itsemääräämisoikeutta.

Raamattukritiikkiä 2.11.2015

Hes 3:16 – 6:14

Joutuiko Hesekiel lepositeisiin seottuaan? 24. Silloin Henki valtasi minut ja nosti minut jaloilleni. Hän puhutteli minua ja sanoi minulle: "Mene, sulkeudu sisälle huoneeseesi.
25. Ihmislapsi! Sinut pannaan köysiin ja sidotaan niillä, niin ettet voi mennä ulos heidän luokseen.

Pähkähullua sakkia nuo profeetat ovat jokainen.

Ei vittu, tämän se vasta hullua onkin:

4. Asetu sitten makaamaan vasemmalle kyljellesi ja ota päällesi Israelin syntivelka. Niin monta päivää kuin makaat sillä kyljelläsi, sinä kannat heidän syntivelkaansa.

Ja hullummaksi vaan menee:

5. Minä panen sinulle saman luvun päiviä, kuin on heidän syntivelkansa vuosia: 390 päivää. Niin kauan sinun on kannettava Israelin kansan syntivelkaa. 6. Kun olet saanut ne päättymään, sinun on pantava maata toistamiseen, oikealle kyljellesi, ja kannettava Juudan kansan syntivelkaa 40 päivää. Päivän kutakin vuotta kohti minä olen määrännyt sinulle.

Tuon urakan jälkeen Hesekiel taisi olla hieman puutunut.

Nälkäinen profeetta: 12. Ohuina kakkuina sinun on leipä syötävä, ja ihmislannalla sinun on se paistettava heidän silmiensä edessä." LOL LOL LOL

Raamatullinen kannibalismi toistuu: 10. Sinun keskuudessasi isät tulevat syömään lapsiaan ja lapset isiään.

Jahve se vasta häijy paskiainen onkin: 12. Kolmannes väestäsi kuolee ruttoon ja nääntyy nälkään sinun keskuudessasi. Kolmannes kaatuu miekkaan sinun ympärilläsi. Kolmanneksen minä hajotan kaikkiin tuuliin ja ajan heitä takaa paljastetulla miekalla.

Heb 4:1 – 16

Taivaallinen tyranni toimii: 12. Jumalan sana on elävä ja voimallinen, terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, ollen sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.

Näyttää siltä, että ajattelukin on tuomittavaa: 13. Mikään luotu ei ole Jumalalle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

Ja tuolla perusteellako Jahven sadismi pyritään oikeuttamaan?

Snl 26:27

zzz…zzz…zzz

Transsendentistä puhuminen on pelkkää spekulointia

Wikipedia määrittelee transsendentin seuraavasti:

Transsendenssi eli transsendentaalisuus on filosofiassa käsite, jolla tarkoitetaan yleensä havaintokokemuksen ulkopuolelle jääviä ilmiöitä, joista ei voida saada järkitietoa. Tällainen ilmiö on transsendentti eli transsendentaali: käsityskyvyn ylittävä mysteeri.

Kristityt, ainakin ne fundamentalistisimmat, esittävät mielellään seuraavat oletukset: 1) Jumala on transsendentti; ts. jumala on aika-tila-avaruuden ulkopuolella. 2) Jumalasta saadaan tietoa jumalallisen ilmoituksen muodossa: pääasiassa Raamattu on jumalallisen ilmoituksen ilmentymä.

Täten jumala ei ole materiaalinen objekti vaan jotakin todentamatonta substanssia (mitä se sitten lieneekään). Tieteellinen metodi on ajanut transsendentin niin ahtaalla, että uskovat joutuvat esittämään lisäoletuksen: koska Jumala on transsendentti, niin Jumala on tieteellisen tutkimuksen tavoittamattomissa. Koska vain reaalimaailman olioista ja ilmiöistä voidaan puhua mielekkäästi, niin Jumalasta ei voi olla tietoa. 

Wikipedia määrittelee tiedon seuraavasti:

Tieto on filosofian tietoteorian perinteisen määritelmän mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus.

Koska Jumala tai jumalhypoteesi ei konstituoidu reaalimaailmassa, Jumalasta ei voi olla tietoa. Jumalan olemassaolon looginen perustelukin on parhaimmillaan horjuva, joten tässäkään mielessä Jumalasta ei voi olla tietoa: Jumala ei ole perusteltu tosi uskomus. Reaalimaailmassa Jumala ei ole tosi uskomus. Voin toki kuvitella mahdollisen maailman, jossa Jumala on tosi perusteltu uskomus, mutta samanaikaisesti voin kuvitella mahdollisen maailman, jossa näin ole.

Ollakseen välttämätön olio Jumalan olisi oltava olemassa kaikissa mahdollisissa maailmoissa ja koska näin ei ole, Jumala ei ole välttämätön olio.

Tieteellinen metodi käsittelee vain reaalimaailmaa, joten transsendentti joudutaan projisoimaan reaalimaailmaan, jotta siitä voidaan puhua millään tavoin mielekkäästi. 

Raamatun ilmoitus olisi parhaimmillaankin vain Jumalan kömpelö yritys todentaa olemassaolonsa. Jumalan kommunikaatiokyvyt ovat suorastaan surkeat, jos Raamattu millään tavoin edustaa oletetun jumalan oletettua ilmoitusta. Raamatun tekstit ovatkin erinäisten ihmisten eri aikoina kirjoittamia kertomuksia jostain jumalasta. Vaikka Jumala olisikin olemassa, niin Raamattu on niin epätäydellinen ja puutteellinen teos, että sen perusteella käsitys tuosta jumalasta on luotaantyöntävän vastemielinen. Taas olivat Jumalan kommunikointikyvyt ja –taidot pahasti puutteellisia.

Sitäkään ei voida todentaa, että Raamatun tekstien kirjoittajat puhuisivat totta; tai että itse Jumala puhuisi totta. Raamatun tekstien tulkitsijat mielellään sanovat, että Jumala ei valehtele koskaan, mutta tämäkin saattaa olla Jumalan esittämää valetta. Kun nuo uskovat niin mielellään vielä viittaavat Saatanaan yhtä todellisena oliona kuin Jumala on, niin Raamattu voi tietenkin olla Saatanan puhetta. Lopulta Raamatun tekstien kirjoittajat saattoivat valehdella rankasti. Mistään ei uskovalla voi olla tietoa. Uskova joutuu operoimaan aina vailla tietoa alueella, josta he omien apologioidensa perusteella eivät voi edes saada tietoa. 

Subjektiiviset kokemukset Jumalan ja Pyhän Hengen läsnäolosta ovat juuri sitä mitä niiden sanotaan olevan – subjektiivisia kokemuksia. Uskovien tilannetta helpottaisi, jos kokemukset olisivat testattavia, toistettavia ja todennettavia. Kokemukset eivät ole intersubjektiivisia vaan kokijan henkilökohtaisia ilmaisuja jostakin aivotoiminnasta, jonka hän nimeää Jumalan tai Pyhän hengen läsnäoloksi. Samanlaisia kokemuksia voidaan tuottaa hallusinogeeneillä. 

Transsendentistä puhuminen on pelkkää spekulaatiota.

Matteus 1 vs. Luukas 1

MATTEUS 1:18-24

Jeesuksen syntymä

”18 Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin. Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. 19 Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. 20 Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. 21 Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä." 22 Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:

23 -- Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.24 Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. 25 Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.”

 LUUKAS 1:26-38

Jeesuksen syntymä

26 Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan 27 neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. 28 Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" 29 Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. 30 Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. 31 Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. 32 Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. 33 Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua." 34 Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." 35 Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. 36 Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! 37 Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 38 Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Ei tarvitse olla edes kovin tarkkaavainen lukija huomatakseen näiden Jeesuksen syntymäkertomusten olevan ristiriitaisia. Tarinoiden uskottavuus on olematon. Tarvitaan rankkaa itsepetosta, jotta näitä tarinoita pystyy pitämään tosina.

Matteuksen mukaan Pyhä Henki eli jumala itse pani Marian paksuksi ja tämä synnytti jumalan eli Jeesuksen.

Kummallinen on myös tämän enkelin (joka sekin on täysin epäuskottava olio) ilmoitus, että tämä jumala ja tuleva jumala, jonka sitten jumala lopulta tappaa, pelastaisi ihmisen jostakin ilmiöstä nimeltä synti, jonka taas väitetään olevan jollain sekavalla tavalla myötäsyntyinen ominaisuus.

Johtopäätös on: jumala pelasti itsensä synniltä. Vaikka tarinaa vääntäisi miten tahansa, loogisesti uskottavaa siitä ei saa millään.

Oli siinä Joosefilla ihmettelemistä näiden väitteiden kanssa.

Luukas aloittaa kertomuksensa vielä sekavammalla versiolla Johannes Kastajan äidistä Elisabetista. Näyttää siltä, että Luukkaan oli aivan pakko saada Johannes Kastaja ja Jeesus näyttämään sukulaisilta. Tällainen sepite tuhoaa kaiken uskottavuuden; varsinkin kun tätä sukulaisuussuhdetta ei sen koommin Raamatussa korosteta.

Yksi huikeimmista väärennöksistä on kaksi erillistä sukupuuta, joiden perusteella Jeesus saatiin kuuluvaksi Daavidin sukuun. Tuskinpa tuolloin kovin tarkkaa kirjanpitoa pidettiin siitä kuka kuului mihinkin sukuun. Suullisena perinteenä kerrottu sukupuu on takuulla putsattu vähänkään epäilyttävistä henkilöistä: Kuka oli sukupuun kamelivaras?

Kiinnostavaa olisi tietää, onko enkeli materiaalinen vai ei-materiaalinen olento. Yhtäkään enkeliä ei reaalimaailmassa ole havaittu, vaikka moni niitä väittää nähneensä, jotkut jopa puhuneensa enkelin kanssa. Mikään ei kuitenkaan edes etäisesti viittaa siihen, että enkeleitä olisi olemassa, koska ontologinen todistus puuttuu.

Jos enkeli taas on ei-materiaalinen, niin kuinka materiaton olento kommunikoi materiaalisen elävän olennon kanssa. Tästä mekanismistakaan ei ole muuta viitettä kuin erittäin epämääräinen pyhä henki, joka itsessään on jo ei-materiaalinen henkiolento.

Voiko ei-materiaalinen olento panna Marian paksuksi. Vastaus on: Ehdottomasti ei!

Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kirjoittajat (keitä he sitten olivatkaan) ovat vääntäneet Platonin ideoiden maailman sellaiseksi, että Platonia itseään varmasti hävettäisi sellainen vääristely. No, uskon nimissä on aina valehdeltu. Tämä taitaa olla se kaikkien uskon yhteinen ja ainoa vakio.

Tätä käsittämätöntä ”henkimaailmaa” kirkkoisä Augustinus muutama vuosisata myöhemmin vielä pönkitti niin, että platonismi oli kristillisen teologian perusta aina keski-ajalle asti. Tuomas Akvinolainen sitten paalutti Aristoteleen kristilliseen dogmiin. Siitä ei sitten seurannut mitään hyvää, ellei joku sadisti pidä inkvisitiota ihailtavana järjestelmänä.

Kumpikaan filosofinen malli upotettuna teologiaan, ei vastaa kysymykseen: Kuka pani ketä, miten, missä ja milloin?

Hupaisaa – vai surkuhupaisaa – on se, että uskovat vääntävät Vanhan Testamentin profetiat messiaasta siten, että ne saadaan jotenkuten (siis huonosti) sopimaan juuri tähän kyseiseen heppuun, Jeesukseen. Missään Vanhassa Testamentissa ei esitetä ennustetta (siis arvaustakaan) Jeesus Nasaretilaisesta. Jos Vanha Testamentti olisi totta (mitä se ei ole), niin tiukan linjan judaistit olisivat oikeassa: mitään messiasta ei ole vielä syntynyt.

Juuri tässä mielessä judaistit ovat rehellisempiä kuin kristityt. Kaikessa muussa hekin ovat ihan yhtä pihalla reaalimaailmasta kuin kristityt.

Uteliaan uskovaisen tulisi viimeistään tässä vaiheessa kysyä: Onko jumalan DNA jäljitettävissä? Tämä mahdollisuus kuitataan sillä, että kanonisoidun Raamatun mukaan Jeesuksella ei ollut lapsia, joten jumalan DNA esiintyi ainutkertaisesti vain tässä yhdessä kiertelevässä pummissa, Jeesus Nasaretilaisessa. Mutta kun Raamattu sanoo Jumalalla olleen muitakin poikia kuin Jeesus.

Ehkäpä Jeesuksella oli kunnon kiertolaisena lapsia siellä sun täällä. Nekin tarinat on siivottu pois kanonisoidusta Raamatusta. Joissain apokryfisissa kirjoituksissa sellainenkin väite on heitetty. Niin tai näin, Jeesuksen DNA- ketju jää todentamatta. Joosef ei ainakaan ollut Jeesus Nasaretilaisen isä. Mutta kuka oli? Sitä emme saa koskaan tietää. Ai niin, kyseessähän onkin fiktiivinen teos, jonka juonen kannalta tällaisella seikalla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Onpas!

Edelleenkin on epäselvää kuka pani ja ketä?

Piispa Häkkisen joutavat jorinat pakanuudesta

Verkkojulkaisu Seurakuntalainen julkaisi 28.10.2015 Mikkeli piispa Seppo Häkkisen kirjoituksen, joka oli otsikoitu: Pakanuus tekee paluuta maahamme.

Häkkinen jättää kertomatta mitä tuo pakanuus aikoja sitten oli ja miten se liittyy nykyisiin ei-kristillisiin suuntauksiin Suomessa. Jotta asioista voitaisiin keskustella, niin käsitteiden tulisi olla hyvin määriteltyjä. Nyt Häkkisen kirjoituksen perusteella joutuu olettamaan, että kaikki mikä on ei-kristillistä, on pakanuutta.

”Virren veisaaminen, ruokarukous ja ylipäänsä kristillinen kasvatus kirvoittavat valituksia viranomaisille. Sen sijaan mindfullness, vuorikristallin näkeminen ja lapsijooga sopivat hyvin. Hindulaisuus tai buddhalaisuus ei näytä haittaavan lainkaan. Risti seinällä on sopimaton, mutta uushenkisyyteen liittyvä vuorikristalli sopii mainiosti”, Häkkinen totesi.

Totta kai virren veisaaminen, ruokarukous ja kristillinen kasvatus aiheuttavat valituksia, koska em. toiminnot ovat humpuukia; jo premisseiltään epätosia. Samanlaista humpuukia ovat kyllä hindulaisuus, buddhalaisuus. Humpuukia ovat risti ja vuorikristalli. Kummallakaan ei ole mitään todennettavaa vaikutusta.

En tiedä, mihin Häkkinen perustaa väitteensä, sillä mitään lähdettä ei esitetä. Ehkä Häkkinen on kuullut joltain jotain, ja tämän perusteella hän muodostaa argumenttinsa.

Lapsien kannalta sekä kristillisyys ja tämä Häkkisen kammoama pakanuus on valitettavaa. Siinä yksi humpuukin muoto on vain korvattu toisella. Tämä voidaan jopa todentaa.

Tässäkin blogissa on jo moneen kertaan osoitettu se, että lapset ansaitsevat parasta mahdollista validia ja relevanttia tietoa. Kristinusko ja mikään vuorikristalli tai itämainen uskonto ei ole tietoa: kaikki humpuuki on humpuukia.

Hänen mukaansa julkisessa keskustelussa esiintyy jatkuvasti mielipiteitä, joiden mukaan uskontokasvatus joutaa kokonaan pois niin varhaiskasvatuksesta kuin kouluopetuksestakin.

Olisi todellakin aika päästä eroon lapsiin kohdistetusta uskontokasvatuksesta, sillä lapsien indoktrinointi johtaa siihen, että epätosia asioita aletaan esittää tosina ja tällaista epärehellisyyttä pidetään vielä hyveenä. Piispa Häkkinen saa itse uskoa vaikka kuinka hölmöihin juttuihin, mutta kun hän alkaa ”evankelioida”, niin silloin hänen typerät epätosiin premisseihin perustuvat uskomukset tulee paljastaa juuri siksi mitä ne ovat – humpuukiksi.

On sinänsä kovin hupaisaa kuinka Häkkinen uskoville kovin tyypilliseen tapaa näkee joogassa kaikenlaisia voimia, jotka saattavat olla haitallisia. Ehkä Häkkisen tekisi mieli väittää, että joogaan liittyy jopa demonisia voimia; sellaista argumenttia monen fundamentalistit oikein hellivät. Piispana Häkkinen varoo tekemästä itsestään ihan pelleä välttäen argumenttia joogan demonisuudesta.

Miten ”kristillinen” rukoilu, meditaatio, jooga jne. eroavat toisistaan? Humpuukia se on rukoilukin, eikä rukoilulla ole mitään todennettavia vaikutuksia.

Häkkisen loppukaneetti kuuluu: Nyt on rohkeasti puolustettava uskonnonvapauttamme, siis oikeuttamme oman uskonnon näkymiseen ja harjoittamiseen, myös julkisesti. Nyt on selkeästi asetettava painopiste kristillisen kasvatuksen vahvistamiseen, niin kodeissa kuin seurakunnissakin.

Julkisin varoin ylläpidetyssä koululaitoksessa ei tulisi olla minkäänlaista humpuukia. Kristinusko täyttää selvästi humpuukin kriteerit, mutta niin täyttävät kaikki joogat ja muut sellaiset. Kodeissa tapahtuva uskonnollinen indoktrinointi on taas lapsiin kohdistuvaa henkistä (vai pitäisikö sanoa hengellistä?) väkivaltaa.

Olisi jo aika luopua humpuukista.

Seurakuntalaisen jutun voi käydä lukemasta tuolta:

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/piispa-hakkinen-pakanuus-tekee-paluuta-maahamme/

Raamattukritiikkiä 1.11.2015

Hes 1:1 – 3:15

Hesekiel jatkaa profeetallista hulluutta: Ollessani pakkosiirtolaisten joukossa Kebarjoen varrella aukenivat taivaat, ja minä näin Jumalan näkyjä.

Tämän jälkeen Hesekiel kuvailee aika yksityiskohtaisesti näkemiensä neljän olennon ulkonäköä. Näitä hahmoja voisi kaiketi kutsua kerubeiksi. Kerubit taas kuuluvat Meinongin viidakkoon neliskulmaisten ympyröiden ja yksisarvisten kanssa.

Tämä se vasta hölmöä onkin: 1. Herra sanoi minulle: "Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat. Syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin kansalle." 2. Minä avasin suuni, ja hän antoi käärön minun syödäkseni.3. Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisimpäsi tällä kirjakääröllä, jonka sinulle annan." Minä söin sen, ja se maistui suussani makealta kuin hunaja.

Jos opiskelija syö tenttikirjan ennen tenttiä, niin osaako opiskelija kaiken kirjassa olevan materiaalin?

Heb 3:1 – 19

4. Jokainen talohan on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.

Paavali on varhainen ”älykkään suunnittelun” kannattaja. Paavalin väite tosin kaatuu kategoriavirheeseen ja todentamattomaan premissiin. Hassuja höpöttäjiä nuo kreationistit.

Paavalin höpinöistä voi tehdä sen johtopäätöksen, että naapurin kyttääminen on aivan eityisen hyvää: 13. Kehottakaa toisianne joka päivä niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi. Tuo on jo alistavaa sosiaalista kontrollia.

Snl 26:24 – 26

26. Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta kansankokouksessa sen pahuus paljastuu.

Lahkoissa tuota pahuutta on erityisen paljon.