Järki lähtee, ääni jää

1.

Kun joku sanoo puhuvansa jumalan kanssa esimerkiksi rukouksessa, on syytä epäillä ko. henkilön mielenterveyttä.

Skitsofrenia on sairaus, mutta jumalan kanssa jutustelu on ”normaalia”, jota uskovat jopa pitävät suotavana. Sanotaan, ettei hullu tiedä olevansa hullu. Tämä pätee kiihkoileviin uskoviin paremmin kuin hyvin.

Toki sitä voi keskustella myös itsensä kanssa kuvitellen puhuvansa jumalan kanssa.

Yhtään paremmin ei ole asiat niillä, jotka väittävät nähneensä enkeleitä; onpa itse paholainen ja Jeesuskin kuulemma ilmestyneet jollekulle.

Kaikenlaisia hassuja kuvitelmia sitä ihmisillä onkin, vaikka muuten olisivat aivan tavallisia.

2.

Uskonnollinen vakaumus saa erityisen sairaita piirteitä silloin kun lääketieteellisestä tarpeellisesta hoidosta kieltäydytään uskonnolliseen vakaumukseen nojaten.

Aikuisten kohdalla tämä on vielä jotenkin ymmärrettävää, mutta jos holhooja kieltää lapselta tarpeellisen lääketieteellisen hoidon, lähestytään pahoinpitelyä tai heitteillejättöä. Tiettävästi Jehovan todistajien lapsia on otettu kiireellisesti huostaan, koska vanhemmat ovat kieltäneet lapsilta verensiirron.

Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsien sairauksia hoidetaan rukoilemisella. Mitä jyrkempi on uskonnollinen vakaumus, sitä todennäköisempää on, että lapsi saattaa jäädä ilman tarvitsemaansa hoitoa. Tämä jos mikä on epäinhimillistä ja julmaa.

Rukouksen tehosta on tehty Yhdysvalloissa muutama tutkimus. Mitään korrelaatiota – saati sitten kausaalisuutta – ei ole todettu. Rukoilu parannuskeinona on turhaa.

Kuinka monta lasta Suomessa on kuollut sen takia, että on odotettu jumalan parantavan lapsi, kun oikealla lääketieteellisellä hoidolla olisi saavutettu tuloksia? Tapauksia tuskin on tilastoitu.

Parantumattomasti sairaat saattavat turvautua viimeisenä mahdollisuutena näihin ”parantajiin”. Viime aikoina paljon esillä ollut Pirkko Jalovaara ei ole lajissaan mitenkään ainutlaatuinen.

Uskooko parantaja itsekään, että hänen rukouksillaan olisi jotain vaikutusta sairaan tilaan? Epäilen. Rukouksella parantamiset ovat osa uskonnollista kusetusta. Tällä tavoin herätetään perusteetonta toivoa haavoittuvissa ihmisissä. Mahdollisesti jopa lisätään kärsimyksiä tarpeettomasti.

Vuosikymmeniä sitten tutkittiin Niilo Yli-Vainion kokouksissa koettuja parantumisia. Yhtään lääketieteellisesti verifioitavaa parantumista ei tapahtunut. Muutama ns. parantunut ehti kuollakin ennen kuin tutkija pääsi tapaamaan potilasta.

Edellä mainittu Jalovaara on vienyt rukouksella parantamisen niin pitkälle, että on väittänyt sairaiden olevan demonien riivaamia. Edelleenkään demoneja ei ole todennettu kuten ei ole todennettu mitään muita henkiolentoja.

Jalovaara on myös eräitä kertoja väittänyt esim. masennuslääkkeiden olevan demonisia. Tällainen käyttäytyminen on parantajilta edesvastuutonta. Näköjään uskon ja uskonnon nimissä voidaan tehdä jos jonkinlaista ketkuilua ja vielä selvitä niistä joutumatta edesvastuuseen.

Netin keskustelupalstoilla siten ”todistetaan” näistä ihmeparantumisista, vaikka maailmanhistoria ei tunne ainuttakaan todennettua ihmettä.

Kuinka tyhmä ihmisen pitää olla, jotta edes harkitsee ihmeparantajien ottamista tosissaan?

3.

Fundamentalistit ovat demonisoineet myös psykiatrian. Tämä on ymmärrettävää sillä perusteella, että psykiatri pystyy paljastaa uskon perusteettomuuden. Psykiatri näkee tilan sellaisena kuin se on – sairautena.

Psyykkisiin sairauksiin on olemassa lääkkeitä ja näitä lääkkeitä on kehitetty kliinisesti vuosien – joskus vuosikymmenten – ajan. Lääkkeiden voidaan osoittaa toimivan tehokkaasti. Sen sijaan ääni kuulevalle ihmiselle ei tule suositella rukousta, koska tämä vain pahentaa hänen tilaansa.

Hokkuspokkus -temput kuuluvat historiankirjojen lehdille; ei nykyaikaiseen lääketieteeseen. Kaikkeen ei toki lääketiedekään pysty, mutta on aivan varmaa, että rukous ei pysty yhtään mihinkään.

4.

Perusteetonta taikauskoa löytyy (valitettavasti) turhan paljon. Taikausko olisi tullut jättää aavikkobarbaarien leiritulilla kerrottuihin tarinoihin. Sitkeästi uskonnollinen taikausko on selvinnyt meidän päiviimme asti.

Uskontoneutraali julkinen valta?

1.

Uskon ja uskonnon soluttaminen julkisen vallan toimintaan on epäilyttävää. Lainsäädännön tulisi olla uskontoneutraalia; yhdelläkään uskonnolla ei tulisi olla hegemonia asemaa – tai mitään asemaa – mitä tulee lainsäädäntöön tai toimeenpanovaltaan.

Suomi ei ole kristitty valtio, koska Suomi ei ole teokratia. Suomessa on uskonnonvapaus, mikä käsittää myös vapauden olla uskomatta yhteenkään jumalaan. Teokratiassa yhden uskonnon edustajat pystyvät sanelemaan lähes kaikesta. Ajattelunvapautta he eivät kuitenkaan pysty riistämään.

Teokraattisia pyrkimyksiä ei kuitenkaan pidä vähätellä. Onneksi Suomessa teokratian perään haikailevilla ei ole resursseja toteuttaa pyrkimyksiään. Heidän mediassa saamansa huomiokin on jotakuinkin olematon.

Humanistien tulee kuitenkin jatkaa ponnistelujaan yhteiskunnan sekularisoimiseksi. Uskovat voivat harjoittaa uskoaan kodeissaan tai kirkoissaan. Heidän ei tule kuitenkaan edes olettaa, että rationaaliset ihmiset olisivat samaa mieltä heidän kanssaan.

2.

Iltalehden verkkojulkaisu raportoi 2.2.2015, että jumalan nimeen vannomisesta ollaan luopumassa oikeudessa. Asiasta päättää Eduskunta tulevana torstaina.

Uudistuksen myötä oikeudessa annettaisiin vain vakuutus kunnian ja omantunnon kautta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ei ole hyväksyttävää, että ihminen joutuu tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan valaa annettaessa.

On valitettavaa, että jotkut ihmiset vannovat valan jumalan nimeen edes uskomatta yhteenkään jumalaan. Heille ei ole ehkä selvää, että valan voi antaa ilman viittausta todentamattomiin henkiolentoihin.

On myös valitettavaa, että valan vannomista jumalan nimeen pidetään ensisijaisena ratkaisuna. Tässä suhteessa viime vuosikymmeninä on tapahtunut edistystä: aiemmin ei esimerkiksi todistajia informoitu siitä, että valan vannomiselle on sekulaari vaihtoehto.

Uskonnollisen pluralismin aikana ei ole myöskään perusteltua vannoa jonkin tietyn jumalan nimeen. Vala ei eksplisiitisti viittaa kristinuskon jumalaan, mutta ainakin toistaiseksi jumala mielletään Suomessa kristinuskon jumalaksi.

Valan velvoittavuus vannottaessa jumalan nimeen on kyseenalainen. Jos joutuisin vannomaan jotain jonkin nimeen, johon en usko, voisin valehdella todistajana. Epätoden todistajalausunnon antaminen on Suomessa rangaistava teko riippumatta valan muodosta ja sisällöstä.

Kyse on periaatteellinen: ateistia tai epämääräisen jumalkäsityksen omaava ei mikään jumala velvoita puhumaan totta. Ateisti voi vannoa jumalan nimeen ja puhua oikeudessa puuta heinää.

Valan perustuessa omatuntoon, ei ko. porsaanreikiä enää ole. Oikeudessa on aina puhuttava totta.

3.

Kovimmat fundamentalistit vaativat itselleen mahdollisimman suurta uskonnonvapautta. Tämä heille suotakoon. He voivat harjoittaa uskontoaan omissa oloissaan, niin kauan kuin tästä ei haittaa yhteiskunnalla.

On ristiriitaista, että nämä samat fundamentalistit vaativat uskolleen ja uskonnolleen erityistä suojaa esimerkiksi jumalanpilkkapykälän säätimestä rikoslakiin.

Joko kaikki uskonnot saavat suojan tai sitten mikään uskonto ei saa suojaa.  Yhteiskunnan ja ihmisarvon kunnioittamisen kannalta on perusteltua, ettei yksikään uskonto saa erityiskohtelua. Koskaan ei pystytä määrittelemään ”oikeaa” uskoa ja uskontoa, joten on hyvä syy pitää niitä kaikkia julkisen vallan kannalta väärinä.

Miksi jollekin uskonnolle tai uskonnolliselle näkemykselle tulisi taata immuniteetti kritiikiltä? Oletettu jumalan viha ei ole riittävä perustelu, koska jumalia on tuhansia. Ne kaikki ovat ihmisen keksimiä konstruktioita. Kaikki ideologioita – jollaisia myös uskonnot ja uskonkäsitykset ovat – tulee kritisoida. On enemmän kuin suotavaa, että uskonnollisia rakenteita kritisoidaan niihin liittyvän valtastruktuurin takia.

Toisaalta jumalanpilkka voidaan katsoa asianomistajarikokseksi. Yksikään jumala ei ole henkilökohtaisesti ilmaantunut tekemään rikosilmoitusta. Sitten kun tällainen poikkeuksellinen tapahtuma sattuu, niin jumalanpilkkapykälä voidaan ottaa lakiin. Siihen asti julkisen vallan ei tule asettaa yhtäkään jumalaa lain suojaamaksi.

Absurdia Koraania 4.2.2015

29:14

”Totisesti, Me lähetimme Nooan kansansa luokse, ja hän oleskeli siellä viisikymmentä vaille tuhannen vuotta. Sitten vedenpaisumus yllätti heidät, koska he olivat väärämielisiä.”

Raamatun mukaan Nooa oli tulvan aikoihin 600-vuotias. Niin tai näin, sekä Koraani että Raamattu ovat puppugeneraattorin tuotetta.

Raamattukritiikkiä 4.2.2015

2. Moos. 19:16 – 21:21

16. Kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida. Paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasuunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta.
17. Mooses vei kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he asettuivat vuoren juurelle.
18. Koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa. Siitä nousi savu kuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti.
19. Pasuunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä.
20. Herra astui alas Siinain vuorelle, vuoren huipulle, ja Herra kutsui Mooseksen vuoren huipulle. Mooses nousi sinne ylös.

Hahhah…haaa…hahhaahhaaah…!

Kuinka joku voi pitää tällaista todellisena tapahtumana? Mooses oli ihan pilvessä. Mitä lie kamaa tuolloin käytettiin.

Sitten päästään kymmeneen käskyyn ja lopulta orjuuden oikeuttamiseen. Orjuus on kuvottavan vastenmielistä, mutta Jahve toki kaikki kuvottavuudet miellyttävät.

Matt. 2313 -39

Jeesusta vituttaa rajusti, koska hänen vallankumouskiihotustaan ei oteta vakavasti. Miksi edes pitäisi?

Ps. 28:1 – 9

”Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa…”

Uskovat ovat kovia tempaamaan. Taannoin kirjoitin blogipostauksen tempauksen typeryydestä.

Snl. 7:1 -5

”…että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka liehakoi sanoillaan.”

Taas (!) puhutaan irstaista naisista. Miksi ei koskaan puhuta irstaista miehistä? Jos kristinusko on näin vihamielinen naisia kohtaan, niin miksi yksikään nainen on uskovainen? Pelottelutaktiikka on toiminut aivan liian hyvin.

Aito Avioliitto -yhdistys kusee nilkoille

Patmoksen bloggareista myös Juha Ahvio tekee itsestään pellen.

Ahviota kismittää se, että Eduskunta äänesti vuonna 2014 tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Tämä on ollut monelle uskovalla – niin liberaalille kuin fundamentalistille – kova paikka. Nämä änkyrät on ehdollistettu – eli peloteltu – niin pahoin, että mikä tahansa muutos on uhka heidän olemassaololleen.

Ahvio hehkuttaa Aito Avioliitto – yhdistyksen puolesta. Toki Ahvio saa näin tehdä. Ahvion näkemysten perusteella herää kysymys: Mikä on epäaito avioliitto?

Ahvio kirjoittaa: ”Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja vahvistaa miehen ja naisen välisen avioliiton asemaa ja merkitystä aitona, erityisenä, luonnollisena ja pysyvänä instituutiona suomalaisessa yhteiskunnassa ja lainsäädännössä.”

Se että hyväksytään tasa-arvoinen avioliittolaki, ei mitenkään vähennä juuri Ahvion avioliiton arvoa. Avioliitto – käsitteen alaa vain laajennetaan käsittämään myös samaa sukupuolta olevien liitot. Kristityt voivat edelleen pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona. Heillä vain ei ole etuoikeutta määritellä käsitteen sisältöä ja vaatia muita hyväksymään käsitteen sisällön kuten he ovat sen määritelleet.

Erittäin ongelmallisia ovat käsitteet aito, erityinen, luonnollinen ja pysyvä. Kirjoituksessaan Ahvio ei erittele näiden käsitteiden sisältöä. Uskonnollisen vakaumuksensa perusteella Ahvion voi olettaa viittaavaan Raamatun merkityssisältöihin. Raamatun merkityssisällöt eivät vain ole tulkinnanvaraisia vaan myös epätosia; so. niillä ei ole reaalimaailman relevanssia.

Aitona avioliittona voidaan pitää mitä tahansa yksilöiden välistä vapaa-ehtoista sopimusta, jolla säädellään yksilöiden välisiä suhteita. Avioliitolla on täten sopimusoikeudellinen luonne.

Mikään muu kuin juridiikka ei tee avioliitosta sen erityisempää. Lainsäädännöllä, joka on aivan maallista, voidaan säädellä yksilöiden välisiä suhteita vetoamatta todentamattomiin premisseihin perustuvaan Raamattuun. Ahvion käyttämässä merkityksessä ”erityinen” ei viittaa Raamatun ulkopuolelle. Avioliitto voi – ja ehkä onkin – erityinen uskoville, mutta se ei tee siitä silti erityistä yleisellä tasolla. Avioliitto(oikeuden) tulisi olla mahdollisimman yleinen. Ahvion ja kumppanit voivat sitten kaventaa yleisyyden alaa aivan omassa piirissään.

Kaikkein ongelmallisin Ahvion käyttämistä käsitteistä on ”luonnollinen”. Käsitettä ”luonnollinen” ei koskaan pystytä määrittelemään tyydyttävällä tavalla. Onko kerran maailmanhistoriassa tapahtuva ilmiö luonnollinen? Ahvio ei kykene puolustamaan avioliittokäsitystään argumentoimalla luonnollisuuden puolesta. Hänen argumenttinsa ovat vain ja ainoastaan subjektiivisia väitelauseita. Minä voin väittää, että mikään Raamatussa ei ole luonnollista. Tämäkin on enimmäkseen todentamaton subjektiivinen väitelause. Luonnollisuuden merkityssisältökään ei ole staattinen vaan dynaaminen.

Entä sitten pysyvyys? *Huokaisee* Raamatussa avioliitto on milloin mitäkin - polygamiasta monogamiaan kaikkine välimuotoineen.

Ahvion on aivan turha vedota avioliiton pysyvyyteen, jos hän on lukenut Raamattunsa (ja luulisi teologian tohtorin niin tehneen). Jos aloitetaan ihan Genesiksestä, niin Aatami ja Eeva eivät olleet naimisissa; ainakaan sellaisesta ei sanota mitään.

Yhdistyksestä sanotaan näin: ”Yhdistys on poliittisesti sitoutumaton ja ei-uskonnollinen, joten kaikki voivat tulla sen jäseniksi tai kannattajajäseniksi; myös seksuaalisten vähemmistöjen edustajat.”

Ehkä yhdistyksen perustamisasiakirjat näin sanovatkin, mutta yhdistyksen agenda huomioon ottaen, on melko selvää, että jäseniksi hakeutuvat tietyn suuntaisen uskonnollisen vakaumuksen omaavat. Eiköhän se poliittinen kanta ole enemmän oikealle kallellaan. Harvoin nämä yhdistykset pysyvät riippumattomina.

Avioliiton aitoutta ei määritä Ahvio, ei jokin yhdistys, eikä Raamatun (tai jonkin muun opuksen) jumala. Avioliittoa säätelee Suomessa avioliittolaki ja siihen ei ole jollain jumalalla sanomista. Avioliitto on avioliitto riippumatta sukupuolielinten rakenteesta – tai näin se voidaan nähdä. Ahvion ja kumppaneiden on ilmeisesti mahdotonta hyväksyä, että maailma on muuttunut. Suomalaisessa demokratiassa asiasta päättää Eduskunta, ei Aito Avioliitto – yhdistys. 

”Kenenkään ei pidä kokea joutuvansa painostuksen tai julkisen leimaavan nimittelyn kohteeksi siksi, että hän ei hyväksy avioliiton uudelleenmäärittelyä. Demokraattisessa yhteiskunnassa jokaisella tulee olla vapaus ilmaista ajatuksiaan. Näkemys avioliitosta miehen ja naisen muodostamana instituutiona nauttii suomalaisten päättäjien ja kansalaisten parissa yhä suurta suosiota ja siksi sitä tulee edelleen kunnioittaa.”

Nyt Ahvio markkinoi Patmoksen propagandaa. Kyselytutkimusten mukaan suomalaisten enemmistö kannatti vuonna 2014 tasa-arvoista avioliittolakia. Onko Ahvio vain tietämätön vai valehteleeko hän tarkoituksellisesti? Kallistun jälkimmäisen puolelle: uskonnollinen propaganda perustuu valehteluun. Mitä suurempi vale, sitä paremmin se voidaan perustella traditiolla ja jumalan tahtona.

Aito Avioliitto – yhdistys epäonnistuu vetoamisessa lapsen oikeuksiin. Merkittävä osa lapsista syntyy muissa suhteissa kuin avioliitossa. Tässäkin suhteessa maailma on mennyt menojaan ja Raamattu jäänyt jumittamaan paikalleen.

Lopulta voidaan kysyä: Onko avioliitto mielekäs, vaikka se määriteltäisiin juuri miehen ja naisen väliseksi (juridiseksi) suhteeksi? Rationaaliset ihmiset pystyvät määrittelemään suhteensa ilman juridiikkaakin keskinäisen sopimuksen varaisesti.

Humen giljotiini katkaisee Ahviolta kaulan: siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden tulisi olla.

Absurdia Koraania 3.2.2015

29:14

”Totisesti, Me lähetimme Nooan kansansa luokse, ja hän oleskeli siellä viisikymmentä vaille tuhannen vuotta. Sitten vedenpaisumus yllätti heidät, koska he olivat väärämielisiä.”

Raamatun mukaan Nooa oli tulvan aikoihin 600-vuotias. Niin tai näin, sekä Koraani että Raamattu ovat puppugeneraattorin tuotetta.

Raamattukritiikkiä 3.2.2015

2.Moos. 17:8 – 19:15

Jakson aluksi tapahtuu yksi monista Raamatun kansanmurhista. Vain sadistisesta heimojumalasta voidaan keksiä näin pöyristyttäviä väkivaltafantasioita.

Mooseksen appi Jetro tapaa Mooseksen. Mooses pröystäilee saavutuksillaan.

Mooses käy vuorella jututtamassa Jahvea.

”12. Vedä raja kansan ympärille ja sano sille: 'Varokaa nousemasta vuorelle tahi koskettamasta sen reunaankaan. Jokainen, joka koskee vuoreen, rangaistakoon kuolemalla.
13. Älköön kenenkään käsi koskeko häneen, vaan hänet kivitettäköön tai ammuttakoon kuoliaaksi. Olipa tämä eläin tai ihminen, älköön jääkö eloon.' Vasta torven pitkän puhalluksen kuuluessa he nouskoot vuorelle."

Taas kerran Jahve näkee tarpeelliseksi väkivallalla uhkailun. Aina vaaditaan ruumiita. Jahven rangaistusvalikoima on kovin suppea – kuolemantuomio sopii kaikkeen!

Matt. 22:34 – 23:12

Jeesus puhuu typeristä käskyistä. Kaikki nämä säädökset ovat mahdottomia noudattaa, joten niitä on turha pitää velvoittavina. Ei ihme että Jahve ja Jeesusta vituttaa, mitä menivät vaatimaan mahdottomia.

Jeesuksen vihamielisyys ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan ilmenee tästäkin katkelmasta.

Ps. 27:7 -14

”Vaikka isäni ja äitini minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.”

Tohdin epäillä tätä. Hylättyjen lasten ennuste ei ole hyvä. Aika voimaton on Jahve tässäkin asiassa.

Snl. 6:27 – 35

Mitään hyvää ei tässäkään Sananlaskussa sanota. Aina puhutaan vain rangaistuksista: mitä julmempi rangaistus, sitä parempi.