Republikaanit tuhon tiellä, mahtavaa!

Maailman vaarallisin terroristijärjestö, Yhdysvaltain republikaaninen puolue, koki eilen kovan iskun, kun kolme Trumpin vaalikampanjassa mukana ollutta saivat syytteet.

Paul Manafort, Rick Gates ja George Papodopoulos saivat syytteet Washington D.C:ssä. Manafortia ja Gatesia syytettiin talousrikosten lisäksi salaliitosta Yhdysvaltoja vastaan. Papodopoulos sai syytteen mm. valehtelusta FBI:lle ja se on Yhdysvalloissa aika vakava rikos.

Manafort ja Gates väittivät olevansa syyttömiä ja se olikin varsin odotettua. Papodopoulos taas tunnusti syyllisyytensä. Hän oli vehkeillyt venäläisten kanssa, mutta valehdellut kuulusteluissa asiasta.

Papodopouloksen tunnustuksesta tulee mieleen vuosikymmenten takaisesta Wategate-skandaalista tutun E. Howard Huntin tunnustus. Hunt oli ensimmäinen tunnustus skandaalissa, joka myöhemmin johti presidentti Nixonin eroon. Tuosta Huntin tunnustuksesta lähti vyöry, jossa noin 50 henkilö sai vankeustuomion.

Papadopouloksen tunnustuksella saattaa olla merkittäviä seurauksia ainakin Trumpille hallinnolle, mutta toivottavasti se myös panee liikkeelle republikaanien tuhon, sillä republikaanit ovat suurin uhka koko maailmalle.

Watergate oli sisäpoliittinen skandaali, mutta Venäjän sekaantuminen eri maiden sisäisiin asioihin on kansainvälisen luokan skandaali. Republikaaneista tuli vuosikymmenten mittaan niin korruptoitunut organisaatio, että mikä tahansa terrorisoinnin muoto kelpasi ja kelpaa heille, eikä asia aiheuta edes polemiikkia heidän keskuudessaan.

Kaikki republikaaneja viime vuosikymmeninä äänestäneet ovat osallisia tuon puolueen nimellä kulkevan terroristijärjestön toimintaan. Kaikki syyt äänestää republikaaneja ovat samalla syitä tukea terrorismia. Ehkä vähältä näemme puolueen rakenteiden hajoamisen ja samalla tulee paljastetuksi kaikki se ympäristön ja koko maailman terrorisointi, mihin republikaanit ovat syyllisiä.

Fox Newsin yrityskulttuuri suosii seksuaalista ahdistelua

Kristofasistinen Fox Newsin puhuva pää, Bill O’Reilly on hyvin hyvin vihainen Jumalalle.

O’Reilly on näitä seksuaaliseen ahdisteluun syyllistyneitä Fox Newsin heppuja, jotka ovat onnistuneet välttämään oikeudenkäynnin maksamalla uhreilleen korvauksia. Suurin yksittäinen korvaus O’Reillyn tapauksessa oli 32 miljoonnaa dollari kokonaissumman kohotessa 42 miljoonaan taalaan.

Bill O’Reilly on tullut Fox Newsille kalliiksi ja kun summaan lisätään muiden Foxin kusipäiden vastaavista tapauksista maksamat korvaukset, niin kirjanpidossa nuo summat ovat aika karua kerrontaa. Seksuaalinen ahdistelu on ollut Foxilla niin tyypillistä, että sen voi sanoa kuuluvaan yrityksen kulttuuriin. Fox Newsin entinen johtaja Roger Ailes sai potkut hänkin seksuaalisen ahdistelun takia, ja kun saa potkut Foxilta silloin syytteet ovat aika raskauttavia. Ailes kuitenkin kuoli pian potkujensa jälkeen, joten hänen osaltaan asian käsittely loppui siihen.

Myös Bill O’Reilly sai fudut Foxilta viime keväänä, kun mainostajat vetivät mainokset pois ohjelmasta O’Reilly Factor.

O’Reillyn irvokas menettely on ollut Foxin johdon tiedossa jo pitkään, mutta siitä huolimatta he uusivat O’Reillyn sopimuksen vuosikorvauksen ollessa 25 miljoonaa dollaria. Pian uuden sopimuksensa jälkeen hän kuitenkin poistui kuvaruudusta häntä koipien välissä.

Viime viikolla O’Reilly palasi Foxille vieraillessaan toisen puhuvan pään, Sean Hannityn, ohjelmassa. Hannity taas on yksi idioottimaisimmista kaapelikanavien puhuvista päistä ikinä. Siinä sitten kaksi idioottia tarinoivat keskenään ja yhtä idioottimainen yleisö hurrasi.

Potkujensa jälkeen O’Reilly on jutustellut podcastissaan. Siinä hän vasta häiriintynyttä settiä heittikin. O’Reilly on vihainen Jumalalla, koska Jumala ei suojellut häntä. Sitä kuitenkaan O’Reilly ei selvitä, olisiko Jumalan pitänyt suojella häntä syytteiltä vai olisiko Jumalan pitänyt suojella häntä siten, ettei hän olisi syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Kun kyse on uskonnolliseen oikeistoon kuuluvasta hepusta, niin veikkaa ensimmäistä.

On tuo Foxin porukka täynnä vastenmielisiä mulkeroita!

O’Reillyn monologin voi katsoa tuolta:

https://www.youtube.com/watch?v=tb27l5DD854

Amerikan uskonnollinen oikesto tuli ulos kaapista

Raw Story siteerasi Religion Dispatchia jutussa, jonka otsikkona oli: Religious right has come out of the closet – and it is everything its worst critics has claimed. Juttua laajensi Alternet omalla jutullaan otsikon ollessa: How America Charismatic Christianity Helped the Fantasyland Presidency of Donald Trump.

Aihetta on käsitelty tässä blogissa vuosien kuluessa monta kertaa ja monesta eri näkökulmasta. Historiaa voidaan kirjoittaa reaaliajassa dokumentoimalla tapahtumia. Amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston dokumentoitu historia ulottuu ainakin 40 vuoden taakse, jolloin perustettiin Moral Majority.

Uskonnollista oikeistoa syytettiin vuosien ja vuosikymmenten ajan siitä, että he olisivat kaapissa olevia teokraatteja. Uskonnollinen oikeisto tietenkin kielsi tällaisen tulkinnan omista motiiveistaan. Kaapissa ollessaan he kuitenkin toimivat systemaattisesti teokratian puolesta.

Donald Trumpin valinnan myötä uskonnollinen oikeisto tuli kaapista juhlimaan riemuvoittoaan. Sinänsä nuo juhlat ovat aika huvittavia. Kristinuskon ja muidenkin uskontojen merkitys on vähenemässä myös Yhdysvalloissa. Yhä harvempi ihminen identifioi itsensä mihinkään uskontoon kuuluvaksi. Samaan aikaan uskonnollisen oikeiston teokraattinen fundamentalismi on vahvempi kuin koskaan valtion hallinnon tasolla. Tässäkin asiassa USA on kenties polarisoituneempi kuin kertaakaan historiansa aikana.

Amerikkalainen versio fundamentalismista on hyvinkin erilainen kuin eurooppalainen vastineensa. Euroopassa fundamentalismi on kaiketi enimmäkseen ns. raamatullista fundamentalismia, kun Yhdysvalloissa fundamentalismi nykyään tarkoittaa kristinuskon politisoitua versiota kyseistä uskosta.

Tämän amerikkalaisen poliittisen ja uskontopoliittisen suuntauksen tyypillisin edustaja on varapresidentti Mike Pence. Donald Trump on vain hyödyllinen uskonnollisen oikeiston työrukkanen, joka oman etunsa nimissä ajaa siinä sivussa uskonnollisen oikeiston agendaa. Kaikilla tässä kappaleessa mainituilla instansseilla ihanteellisin hallitusmuoto on jonkinlainen totalitaristinen hallinto. Tätä asiaa on vatvottu tässä blogissa vähän väliä jo ennen kuin uskonnollinen oikeisto tuli ulos kaapista.

Trumpissa kulminoituu uskonnollisen oikeiston vihainen etnonationalismi, vaikka suuntauksesta löytyy myös yksittäisiä henkilöitä, jotka edustavat näkemystä, jonka mukaan USA:n on oltava eturintamassa rakentamassa globaalia kristillistä maailmanhallitusta.

Uskonnollinen oikeisto on vuosia ylpeillyt moraalisella ylivoimallaan ja sitten heidän edustajansa näkyvimmällä mahdollisella paikalla on kaikkea muuta kuin korkean moraalin omaava henkilöä. Tästä huolimatta uskonnollinen oikeisto tuskin tulee hylkäämään Trumpia, koska presidentti ajaa mallikkaasti heidän asiaansa; asiaa joka vie maan 1800-luvun moralismiin ja tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Moralismi ja moraali ovat aivan eri asioita.

Alternetin jutussa taas viitataan kirjaan Fantasyland: How America Went Haywire. Kirjassa käsitellään mm. sitä kuinka uskonnollinen oikeisto pääsi asemaan, jossa siitä on tullut uhka koko maailmalle. Kiitokset kuuluvat tietenkin Republikaaneille; puolueella josta on aivan perustellusti tullut maailman vaarallisin terroristijärjestö.

Alternet esittää em. kirjaan perustuen teesin, jonka mukaan uskonnollinen oikeisto pääsi valtaan amerikkalaisten hyväuskoisuuden takia. Aina kun joku uskonnollisen oikeiston edustaja sanoi jotain, kaikkein hyväuskoisimmat amerikkalaiset hyväksyivät väitteen tutkimatta lainkaan väitteen todenperäisyyttä. Yhdysvalloissa uskonnollisilla vaikuttajatahoilla on käsittämättömän suuri vaikutusvalta. Tilanne on muuttumassa, mutta tuskallisen hitaasti.

RawStoryn jutun voi lukea tuolta:

https://www.rawstory.com/2017/10/the-religious-right-has-come-out-of-the-closet-and-it-is-everything-its-worst-critics-claimed/

Alternetin juttu löytyy tuolta:

https://www.alternet.org/belief/evangelicals-helped-elect-trump

Wahlroosin perustuslaillinen rosvokapitalismi

Aamulehden näköispainoksesta löytyi merkittävä pääkirjoitus koskien rosvokapitalisti Björn Wahlroosin näkemyksiä perustuslaista.

Wahlroosin näkemykset eivät ole lainkaan yllättäviä, sillä muutama vuosi sitten Wahlroos nimesi Ayn Randin merkittäväksi ”yhteiskuntafilosofiksi”. Oikeasti Rand oli rosvokapitalismia ajava venäläissyntyinen kirjailija.

Wahlroos ruoskii Aamulehden pääkirjoituksen mukaan perustuslakivaliokuntaa. Wahlroos sanoo, että perustuslakivaliokunnan vetovoima on vähäinen, koska sen valiokunnan jäsenyys ei tuo pisteitä äänestäjien keskuudessa.

Mikäli tilanne todella on tuo, niin se on hyvin valitettavaa. Perustuslainhan tulisi olla se laki, johon kaikki muut lait suhteutetaan. Lakien perustuslaillisuus on syytä tutkia jo ennen kuin lakiehdotus etenee eduskunnan äänestykseen. Juuri näin toimitaan tällä hetkellä.

Wahlroos saattaa olla oikeassa siinä, että kansanedustajien osaaminen ei välttämättä riitä kunkin lakiehdotuksen perustuslaillisuuden arvioimiseen. Edelleen Wahlroos saattaa olla oikeassa siinäkin, että tilanne johtaa perustuslakivaliokunnan riippuvuuteen asiantuntijoista. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että perustuslakivaliokunnasta tulee luopua kuten Wahlroos ehdottaa. Perustuslakivaliokunnan jäsenten osaamista tulee sen sijaan parantaa.

Aamulehden mukaan ”Wahlroos kritisoi innokkaasti myös perustuslain perusoikeuksia ja vaatii niille sanatarkkaa tulkintaa ja sitovuuden selkiyttämistä.” Wahlroos kiemurtelee sanomalla: ”Perusoikeudet ovat liian epämääräisesti kirjoitettuja ja toisaalta ongelmallisia, koska ne ovat maksullisia oikeuksia.”

Kyseistä pääkirjoituksesta ei oikein selviä, mitä nämä maksulliset oikeudet ovat ja miten ne ovat maksullisia.

Edelliseen liittyen Aamulehden pääkirjoitustoimittaja sanoo kirjoituksensa lopuksi: ”Hämmästely on tervetullutta ja oikeutettua, mutta samalla esiin nousee huolestuttava ajatus. Jos rahaa vievien oikeuksien arvostus tai kunnioitus laskee tai niitä aletaan pitää ”liian hankalina”, mille ja millaiselle politiikalle avattaisiin ovet?”

Wahlroosille taitaa olla mahdoton ajatus, että oikeuksille ei tule antaa hintalappua; ei vaikka Ayn Rand olisikin toista mieltä.

Persuista sanottua

Tähän Uuden Suomen Puheenvuoron erään blogin kommenttiin ei ole mitään lisättävää.

Natsit ulkoilivat Tampereella

Viime viikonloppuna natsit harrastivat ulkoilua kävelemällä Tampereen kaduilla.

Ulkoilu ja kävely ovat oikein hyviä harrastuksia, mutta kun sen tekevät natsit mielenosoituksena, niin se antaa heille kyllä julkisuutta, mutta tuo julkisuus ei legitimoi natsien vastenmielistä agendaa.

Natsit ulkoilemassa ovat vastenmielisiä mulkeroita, kuten ovat myös Soldiers of Odin –sekopäät, Suomi Ensin – idootit ja Rajat Kiinni –juntit. Nämä kaikki puulaakit esiintyivät yhteisessä rintamassa Tampereella, joten mikään noista ryhmistä ei voi enää väittävänsä olevansa muuta kuin natsi; natsi ja siinä kaikki.

Ehkä näille ihmiskunnan pohjasakkaan kuuluville pitäisi järjestää oma reservaatti jostain susirajalta. Siellä he saisivat metelöidä ihan keskenään, mutta arvelen, että he riitaantuisivat keskenään. Kun kuviteltua vihollista ei olisi, niin he löytäisivät sellaisen omasta keskuudestaan.

Natsit kaiketi ulkoilivat kaiketi ”isänmaallisuuden” ja ”kansallismielisyyden” nimissä, mutta natseissa ei ole mitään isänmaallisuuteen tai kansallismielisyyteen viittaavaa. Heidän agendansa on niin junttia ja moukkamaista kuin vain ikinä voi olla. Peräkylän periferian pojat ovat ainakin älyllisestä periferiasta, vaikka ulkoilivatkin suomalaisen mittapuun mukaan suuren kaupungin kaduilla.

Näiden natsien vastustaminen on valitettavasti ulkoistettu Antifalle, joka on sekin toisen ääripään sekopäistä koostuva joukko. Siinä ovat vastinparit löytäneet toisensa. Tämä suotakoon molemmille osapuolille. Omaa kuoppaansa he siinä kaivavat. Natsien relevantti vastarinta täytyy järjestää muulla tavoin.

Tavalliset ajattelevat ihmiset eivät oikein ole aktivoituneet natsien vastaisessa taistelussa. Oikeastaan kyllä ymmärrän osallistumattomuutta. Natsit ovat pahasti haisevaa paskaa, eikä sellaiseen haluaisi koskea pitkällä tikullakaan. Täten natsien vastustaminen verkossa jää meidän harvalukuisen edistyksellisen joukon asiaksi.

Me emme ulkoile Tampereen kaduilla, emme myöskään aja totalitarismia ja pyri terrorisoimaan ja saastuttamaan ympäristömme kuten natsit heidän liepeillään hengaileva sekalainen seurakunta tekee. Me ajamme suvaitsevaa yhteiskuntaa, jossa on myös tilaa toisinajattelijoille, mutta ei koskaan natseille.

Katsotaan miten natsit reagoivat tähän vai reagoivatko mitenkään?

Oikeuslaitoksen riippumattomuus uhattuna sekä Suomessa että USA:ssa

Oikeuslaitoksen riippumattomuus on uhattuna sekä Yhdysvalloissa että Suomessa kuten myös monessa muussa maassa.

Yhdysvalloissa perustuslaki edellyttää oikeuslaitoksen riippumattomuutta lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta. Tähän on tullut muutoksia käytännön tasolla. Oikeuslaitosta on onnistuneesti politisoitu. Tällainen kehitys ei ole pelkästään Trumpin hallinnon syytä vaan se on pitkäaikaisen järjestelmällisen työn tulos.

Oikeiston, johon luetaan myös äärioikeisto, uskonnollinen oikeisto ja moni muu hämärä kuppikunta, pitkän tähtäimen suunnitelma laadittiin noin 40 vuotta sitten. Tämän ”pelikirjan” kirjoittivat evankelisista uskonnollisista vaikuttajista mm. Francis Schaeffer, Jerry Falwell ja Pat Robertson. Ajatuksena oli vallata kaikki demokraattisesti valitut instituutiot ja kun ne vallattu, niin asemat betonoidaan siten, että oikeisto pysyy vallassa ikuisesti. Vallanhalussaan ja –himossaan tämän hämärän oikeistolaisen agendan taakse ovat ryhmittyneet sellaiset toimijat kuin natsit ja tv-evankelistat. Ilman kitkaa he ovat toimineet yhteisyössä vuosikymmeniä.

Oikeuslaitos on Yhdysvalloissa se viimeinen instituutio, jota oikeisto ei ollut vallannut, mutta kun Korkein oikeus politisoitiin onnistuneesti, seuraavana ovat vuorossa liittovaltion oikeusistuimet eri puolilla maata.

Konservatiivit, kuten näitä oikeistolaisia kiltisti kutsutaan, saivat enemmistön Korkeimmassa oikeudessa jo Reaganin aikana. Viimeisin irvokas episodi tässä irvokkaassa näytelmässä oli Trumpin nimeämän ehdokkaan, Neil Gorsuchin, onnistunut Korkeimman oikeuden vapaana olleen tuomarin paikan valtaaminen. Obaman ehdokas Merrick Garland ei päässyt edes senaatin kuulemistilaisuuteen republikaanien konnailun takia. Republikaanit käyttivät enemmistöään senaatissa siten, että he blokkasivat Garlandin kuulemistilaisuutta siihen asti kunnes valta vaihtui Valkoisessa talossa  ja lopulta saivat itselleen mieluisan tuomarin Korkeimpaan oikeuteen. 

Viime viikolla paljastui sellainen oikeuslaitoksen riippumattomuuden kyseenalaistava seikka, että Trump oli jo kesällä henkilökohtaisesti haastatellut kahta liittovaltion oikeusistuimeen ehdolla olevaa juristia. Näiden kahden juristin toimialueena ovat Manhattan ja Queens sekä Washington D.C. eli juuri ne alueet, jossa Trumpin rikokset ja rikkeet ovat tapahtuneet.

Aiemmin tänä vuonna Trump oli antanut potkut Manhattanin ja Queensin syyttäjänä toimineelle Preet Bhararalle, koska hän tutki Trumpin rikoksia New Yorkissa. Pian tämän jälkeen Trump antoi potkut muille vastaavassa asemassa oleville. Virallisesti potkujen antaja oli USA:n oikeusministeriö, joka sekin on nykyään kristofasistien vallassa, kiitos Jeff Sessionsin.

Toki tuollainen em. menettely kuuluu presidentin toimivallan alaisuuteen, mutta nyt nähty on harvinaisen härski tapa vallata milloin mikäkin instituutio.

Suomessa tälle oikeuslaitoksen oikeistolaistamiselle antoi kasvot Björn Wahlroos viime viikonloppuna. Hän kaipaili Suomeen perustuslakituomioistuinta tai sitten Korkeimman oikeuden tulisi arvioida kunkin lain perustuslaillisuus, kuten tapahtuu Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä lakiehdotuksen perustuslaillisuus arvioidaan valiokunnassa, joka kuulee tarvittaessa asiantuntijoita.

Luopumalla perustuslakivaliokunnasta avataan tie oikeusistuimen politisoitumiselle. Tässä politisoimisessa oikeisto on ollut käsittämättömän hyvä. En näe ainuttakaan seikkaa, ettei Suomessakin siirryttäisi oikeuslaitoksen politisoimiseen amerikkalaisen esikuvan mukaisesti, jos Wahlroosin ehdotusta seurataan.

Yhdysvaltain mallissa korporaatioiden etu lyö aina yksilön oikeudet. Näin lähes kaikissa ratkaistuissa tapauksissa. Perustuslakia tulkittaisiin jälkikäteen aina kulloistenkin poliittisten ambitioiden mukaan. Mitä tahansa oikeistolaista agendaa voitaisiin ajaa oikeusistuimessa maan edun nimissä sen sijaan, että perustuslakia arvioitaisiin demokraattisen instituution puitteissa, kuten nyt tapahtuu.

Wahlroosin motiiveja voi arvailla. Mikään yhteiskuntafilosofi hän ei ole, sillä jotakuinkin kaiken oikeistolaisen ideologiansa hän on kopioinut Ayn Randilta.

Amerikkalaisen militarismin viimeisimmät meriitit

Viikon idiotismi löytyy Yhdysvalloista, kuinkas muuten, kun maassa valtaa pitävien ominaispiirre on idiotismi, josta valtaa pitävät ovat vielä ylpeitäkin.

Maanantaina Donald Trump aukoi päätään Nigerissä kuolleiden merijalkaväen sotilaiden takia. Trumpin vittuilun ja äksyilyn kohteeksi joutui erityisesti yhden arfo-amerikkalaisen kuolleen sotilaan leski ja äiti.

Trump soitti tuolle leskelle juuri kun hän oli menossa noutamaan miehensä arkkua lentokentältä. Kuten arvata saattaa, puhelu meni ihan vituiksi. Valkoisessa talossa majaileva idiootti ei osannut hoitaa tuotakaan tilannetta kunnialla.

Tilannetta pahensi, että lentokentälle oli samassa autossa matkalla myös Floridan kongressiedustaja, joka sattui olemaan surevien omaisten perheystävä. Tämä kongressiedustaja tuli julkisuuteen asian kanssa: Hän kertoi tiedotusvälineille Trumpin epäempaattisesta tavasta hoitaa asia.

Polemiikki on nyt jatkunut koko tämän viikon. Samassa yhteydessä on paljastunut kaikenlaista sontaa siitä, miten epäempaattinen Trumpin johtama hallinto on ollut näiden kuolleiden sotilaiden omaisia kohtaan. Hallinto on valehdellut asioiden oikeasta tilasta aina Valkoisen talon henkilöstöpäällikköä ja lehdistövastaavaa myöten. Eikö Trumpin hallinnosta löydy edes yhtä rehellistä virkailijaa?

Samanaikaisesti Trumpin hallinto on pullistellut armeijan iskukyvyllä uhkaamalla sotilaallisesti milloin ketäkin ja milloin mitäkin maata. Tämä tietenkin on ollut militaristien märkäuni. Yhdysvalloissa perinteisesti armeija on ollut siviilien kontrollin alla, mutta nyt kenraalit ovat saaneet entistä suuremman jalansijan maan hallinnossa. Yksi kenraali (Micheal Flynn) on jo saanut potkut virastaan sotkeuduttuaan Venäjä-skandaaliin, mutta ylimmässä johdossa on vielä kolme kenraalia, jotka ovat viime aikoina olleet entistä näkyvämmässä roolissa.

Yhdysvalloissa on tapahtunut pienimuotoinen sotilasvallankaappaus. Militarismi voi maassa paremmin kuin koskaan.

Trumpin hölmöilyä Nigerissä kuolleiden sotilaiden omaisten kanssa tuli paikkaamaan tuo em. Valkoisen talon henkilöstöpäällikkö, eläkkeellä oleva neljän tähden kenraali John Kelly. Kun ihminen ei osaa, niin silloin pitäisi olla hiljaa. Kenraali Kelly meni politisoimaan oman poikansa kuoleman Afganistanin taisteluissa vuonna 2010 vain jotta Trumpin sanomiset eivät vaikuttaisi täysin tärähtäneiltä.

Nyt tilanne on se, että aika siloisen maineen omannut kenraali Kelly on ryvettynyt todella pahasti puolustaessaan Trumpin empatian puutetta suhteuttamalla asiat oman perheensä menetyksiin. Nyt sai neljän kenraali pahasti nenilleen. Jokainen joka on käynyt puolustamaan Donald Trumpia, joko virkansa puolesta tai vapaaehtoisesti, on ryvettynyt, eikä maineen palautus taida onnistua enää koskaan. Mitään nämä ihmiset, kenraalit mukaan lukien, eivät ole oppineet.

Nyt loppuviikosta mm. Intercept on tuonut julki asioita, joiden perustella kenraali Kellyn sanomiset jupakan yhteydessä eivät olleet onnettomia sanavalintoja vaan kuvastivat varsin tarkasti Kellyn pitkäaikaisia näkemyksiä.

Ensiksi, vuonna 2010 kenraali Kellyn mukaan kukaan armeijan ulkopuolinen ei voi legitiimisti  kritisoida armeijaa.

Kellyn teesin mukaan Yhdysvallat taistelee selviytyäkseen. Edelleen kenraaleista nykyinen puolustusministeri James Mattis lisättynä siviilipuolelta nykyinen ulkoministeri Rex Tillerson ovat sanoneet, että Yhdysvaltain armeijan tärkein tehtävä on ajaa amerikkalaisten yritysten etua.

Toiseksi, kukaan armeijassa työskentelevä ei koskaan kritisoi työnantajaansa.

Tämäkin Kellyn väite on perätön. Jotkut sotilaat ovat jopa todistaneet oikeudessa Yhdysvaltain armeijan tekemistä sotarikoksista.

Kolmanneksi, Yhdysvaltain käymät sodat ja aseelliset taistelut ovat aina olleet hyviä.

Tällainen retoriikka on niin tyypillistä, ei pelkästään amerikkalaisille vaan jokaiselle, militaristiselle maalle. Aina taistellaan vapauden puolesta, mikä itsessään on jo helkkarin perusteeton typerä väite.

Neljänneksi, seinähullut sekopäät uhkaavat USA:ta koko ajan.

Tällaisella vastakkainasettelulla, me vastaan muut, pyritään oikeuttamaan kaikenlainen epäeettinen militarismi. On aika hassu ajatus, että muutama tuhat radikalisoitunutta terroristia uhkaa yli 300 miljoonaa amerikkalaista koko ajan. Jo pelkkä maantiede tekee tästäkin Kellyn ajatuksesta typerän ja ennen muuta täysin perusteettoman.

Viidenneksi, lörpöttelevä luokka haittaa armeijan menestystä. 

Tässäkään Kellyn väitteessä ei ole mitään tolkkua. Se, että USA:n armeijan tekemisistä raportoidaan tiedostusvälineissä, on pelkästään positiivinen seikka: Yhdenkään instanssin toiminta ei saa olla kritiikin ulkopuolella tai muuten kritiikittömyys mahdollistaa irvokkaimmatkin epäeettiset menettelytavat.

Vietnamin sotaan kohdistunut kansalaisten harjoittama kritiikki nopeutti täysin tarpeettoman sodan loppumista. Nuo ihmiset kaiketi olivat sitä Kellyn tarkoittamaa lörpöttelevää luokkaa.

Amerikkalaisesta militarismista voisi kirjoittaa pitempäänkin, mutta tämä tällä kertaa. Edellisen perusteella ei ole lainkaan yllättävää, että Donald Trump ja kenraali John Kelly ovat löytäneet toisensa.

The Interceptin jutun voi lukea tuolta:

https://theintercept.com/2017/10/21/it-didnt-just-start-now-john-kelly-has-always-been-a-hard-right-bully/

Venäläisten masinoima totalitaristinen korruptio länsimaissa

Venäläiset tuntuvat olevan kovin ihastuneita kaikenlaisiin kiiltäviin prenikoihin, joiden saajina tällä kertaa ovat suomalaisista poliitikoista Paula Lehtomäki ja Eero Heinäluoma. Aiemmin samanlaisen mitalin on saanut mm. Yhdysvaltain nykyinen ulkoministeri Rex Tillerson. Voihan sitä noinkin vaikuttaa turhamaisiin ulkomaisiin päättäjiin.

Toinen päätöksentekijöihin kohdistuva vaikuttaminen on heidän nimeämisensä jonkin venäläisen instanssin konsulteiksi. Vaikka entiset pääministerit Esko Aho ja Paavo Lipponen eivät enää osallistukaan päivänpolitiikkaan, heidän sanomisillaan on takuulla painoarvoa. Toinen näistä hepuista puuhailee venäläisen pankin konsulttina ja toinen kaasuputkihankkeiden kanssa. Kummallakaan ei ole mitään erityisosaamista tehtäväänsä nähden, eikä venäläisten motiivit ole koskaan pyyteettömiä. Tällaiset seikat on ohitettu Suomessa sujuvasti. Ehkä viimeisimmät tapahtumat Amerikassa saavat vähän potkua suomalaiseen tutkivaan journalismiin.

Neuvostoliiton aikana Suomesta löytyi erinäinen joukko idänkaupan kanssa askartelevia vuorineuvoksia. Nämä lähes rock-tähden statuksen saaneet suomalaisen liikemaailman ykköspyssyt olivat kaiketi enemmän tai vähemmän jokainen Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. Olisiko ollut niin, ettei vuorineuvokseksi edes päässyt ilman tiiviitä idänsuhteita?

Englannin kielessä nämä ”ahot”, ”lipposet” ja muut suharit luokitellaan kategoriaan assets, varat. Varsinaisia vakoojia he eivät ole, mutta ovat muuten itänapaurin agendalle suopeita toimijoita. Joskus käy kuitenkin niin, että varat muuttuvat vastuiksi ja vahingoiksi (liabilities). Tällaisia sattumuksia löytyy Trumpin hallinnosta jo aika monta.

Venäläisvaikutus Suomen politiikkaan oli aika kattavaa. Suomen Kuvalehti (SK 17, 28.4.2017) julkaisi pitkän artikkelin siitä kuinka BBC.n kuvausryhmällä oli vuonna 1979 vaikeuksia saada dokumenttiin virallisia lausuntoja koskien Neuvostoliitto. Yksikään ministeri ei suostunut BBC:n haastatteluun. Tämä kertoo tilanteen vakavuudesta, sillä tuolloin ulkoministerinä oli julkisuudesta elävä ja Neuvostoliiton kätyrinä toiminut Paavo Väyrynen. Väyrynen vältti vaivoin valtakunnanoikeuden, vaikka hän oli todistettavasti vehkeillyt venäläisten kanssa. Samanlaista meno on nykyisessä USA:n hallinnossa.

Kun katsoo tuossa SK:n jutussa olevaa ministerien nimilistaa, niin aika moni on vielä hengissä, mutta harva enää osallistuu politikointiin aktiivisesti. Parasta mitä he voisivat tehdä, olisi kertoa avoimesti ja rehellisesti kaikesta mitä he näkivät ja kokivat Neuvostoliiton taholta. Se vasta olisi kunnioitusta herättävä teko, ei se että he näinkin kauan onnistuneet vähättelemään ja piilottelemaan omaa osuuttaan tapahtumien kulussa.

Neuvostoliitto tunkeutui moneen suomalaisiin ministeriöihin. Ulkoministeriössä, sisäminiteriössä, puolustusministeriössä ja mahdollisesti, jopa todennäköisesti, muissakin oli omat kätyrinsä. Tuolloin ei vielä käytössä nykyisen kaltaisia tietojärjestelmiä, joten urkkimisen hoitivat ihmiset.

Neuvostoliiton seuraaja Venäjä on ainakin Yhdysvalloissa saanut myötämielisiä toimijoita eri ministeriöihin tietomurtojen lisäksi. Tiedä sitten, missä venäläiset ovat harjoitelleet nykyisen maailmanmenoon soveltuvia toimintatapoja? Suomi on oikein hyvä veikkaus harjoituskappaleeksi monen muun Euroopan maan lisäksi.

Venäjälle myötämielisten toimijoiden kiemurtelusta saatiin hyvä esimerkki kaksi päivää sitten, kun USA:n oikeusministeri, Jeff Sessions, oli senaatin kuultavana. Ikääntyvällä ja uransa ehtoopuolella olevalla Sessionsilla oli tähtihetkensä. Saimme suorassa lähetyksessä nauttia hänen kiemurtelustaan vaikeiden kysymysten äärellä. Tällaisessa kiemurtelussa suomalaiset kunnostautuivat erinomaisesti vuosikymmeniä sitten. Ei ole lainkaan yllättävää, että suomalaiset pyrkivät välttelemään ulkomaisia tiedotusvälineitä kuten tuossa yllämainitussa BBC:n tapauksessa. Kotikentällä Neuvostoliiton kätyreiden jutut upposivat suomalaisiin ja sama näyttää toistuvan juuri nyt USA:ssa.

Venäläiset ovat onnistuneet erinomaisesti korruption levittämisessä yleiseksi toimintatavaksi länsimaiden hallintoon. Olisi mielenkiintoista lukea kattava tutkimus näiden kätyrien psyyken profiileista. Lieneekö sellaista tehty? Mikä motivoi toimimaan kätyrinä?

Hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä löytyy myös Trumpin ja Urho Kekkosen välillä. Molemmat olettavat olevansa ”vahvoja johtajia”, mutta lopulta molemmat ovat aivan seinähulluja. Kekkonen ja nyt myös Trump ovat tiukasti venäläisten talutusnuorassa. Heidän hallintonsa ainoa tehtävä on löytää sopivia selityksiä kulloisillekin menettelytavoille.

Molemmille seinähulluille presidenteille vapaa tiedonvälitys on myrkkyä, koska toisinajattelijat pääsevät ääneen. Kekkonen onnistui vaientamaan toisinajattelijat varsin tehokkaasti pelottelulla. Samaa pelottelutaktiikkaa yrittää nyt vuosikymmeniä myöhemmin Trump, mutta paljon heikommalla menestyksellä. Tiedotusvälineet ovat muuttuneet perusteellisesti jo pelkän teknologisen kehityksen ansiosta, joten niitä on entistä vaikeampi kontrolloida.

Kekkosen Suomessa toisinajattelijoilla oli kova kohtalo. Kekkosen diktatuuri läheni kaiken kattavaa totalitarismia. Ketään ei taidettu sentään vangita mielipiteidensä takia, mutta Trump on ollut vaatimassa sellaistakin toimintatapaa. Kekkosen Suomessa toisinajattelijoiden elämästä pyrittiin tekemään kaikin tavoin ikävää ja hyvin siinä onnistuttiinkin.

Toisinajattelijoista tuli epähenkilöitä, joille ei sijaa julkisten virojen tai luottamustointen täytössä. Tiettyjen puolueiden jäsenkirja oli Suomessa viran edellytys. Yhdysvalloissa saman asian ajaa nyt republikaanisen puolueen jäsenkirja. Nepotismikaan ei ollut eikä ole tuntematonta.

Edellä kuvattujen nolojen, oikeastaan häpeällisten, menettelytapojen tutkimusta on yritetty tehdä. Suomen kohdalla äänekkäät noina aikoina eläneet myötämieliset historioitsijat ovat säännöllisesti puolustelleet tutkimuskohteidensa toimintaa. Ensimmäisenä mieleen tulee kekkostutkija Juhani Suomi. Hän on ollut rakentamassa henkilökulttia, josta ei vieläkään ole päästy eroon, tuskin päästäänkään Venäläisten kätyrillä, Donald Trumpilla, on vielä pitkä matka kyseiseen asemaan. Taitaa Trumpia harmittaa se, ettei hän ole Kim Jong-un, eikä edes Kekkonen.

Yhdysvalloissa 1950-luvulla vallitsi maccarthyismi. Kommunisteja nähtiin kaikkialla ihan ilman perusteita. Näitä jahdettiin ja monet tuomittiin aiheetta. Suomessa jahdattiin neuvostovastaisuutta aivan Neuvostoliiton viime hetkiin asti. Eipä taida olla historiassa sellaista aikakautta, ettei aina jotakin ryhmää olisi syytetty jostain, jota ei koskaan pystytä näyttämään toteen.

Nykyään Suomessa, Yhdysvalloissa ja monessa länsimaassa oikeistopopulistit ovat ottaneet roolikseen uhriutua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että heitä jotenkin vainottaisiin ja sensuroitaisiin. Tämä metodi vain ei ole oikein toimiva. Oikeistopopulistitien argumentit tässä(kin) asiassa on helppo osoittaa pelkäksi mölinäksi.  On se kovaa kun he eivät itse pääse toteuttamaan sortavaa ja syrjivää politiikkaansa ja silloin kun pääsevät, on olemassa vastavoimia.

Venäläisten kätyrien kansallismielisyydestä on tullut tunkkaista ja nationalismista myrkyllistä. Oikeistopopulistit ovat ottaneet sanat ”kansallismielisyys” ja ”nationalismi” omaan käyttöönsä sellaisessa merkitysyhteydessä, että noista sanoista on tullut synonyymejä fasismille, fasismille jossakin muodossaan.

Nämä oikeistopopulistiset ”isänmaalliset” vyöryttävät keskustelupalstoja aika yhtenevästi kaikissa länsimaissa. Hyvin ovat venäläiset onnistuneet mobilisoimaan kätyrinsä ajamaan asiaansa ja monet kätyreistä eivät edes tiedä olevansa kätyreitä.

Nyt kun hämärät menettelytavat on paljastettu riittävällä varmuudella, demokraattisten voimien on korkea aika ryhtyä tarvittaviin vastatoimiin.

Mielelläni olen vihervasemmistolainen ja suvakki

Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa 17.10.2017 Antero Eerola mielipidepalstalla erinomaisen kirjoituksen, joka oli otsikoitu: Oikeistopopulistit eivät haasta todellista eliittiä vaan hyökkäävät vihervasemmistolaisten ja suvakkien kimppuun.

Otsikko kertoo jotakuinkin tarpeellisen, koska juuri Eerolan esittämä väite on dokumentoidusti totuusarvoltaan tosi.

Antero Eerola: Äärioikeistolainen populismi ei kuitenkaan haasta yhteiskunnan todellisia eliittejä. Se ei kyseenalaista suuryritysten, omistavan luokan tai finanssimarkkinoiden valtaa.

Tästä Eerolan väitteestä on olemassa paljon tutkimustietoa Atlantin molemmin puolin. Myös yksittäiset havainnot oikeistolaisten populistien menettelytavoista vahvistavat Eerolan väitettä. Oikeistopopulismiin liittyy toistuvasti ainakin implisiitti rosvokapitalismin tukeminen. Populismi pelaa ideologisilla ”nimilapuilla” silloinkin kun se ei ole validia ja relevanttia väitteen totuusarvon tutkimisen kannalta.

Demokratiaa nakertavaa EU-eliittiä he myös haukkuvat, mutta päätöksenteon hetkellä hallitusvallassa kaikki esitykset niellään. Tästä osoituksena Suomessa on kaikki se, mitä perussuomalaiset – tai heistä myöhemmin eronneet siniset – ovat hallituksessa tehneet.

Kuinka monta palstamillimeriä tuosta yllä olevasta on kirjoitettu? Enää ei liikuta palstamillimetreissä vaan sadoissa palstametreissä.

Eliitin haastamisen sijaan ­äärioikeisto etsii syntipukkeja. Se syyttää kaikista yhteiskunnan ongelmista maahanmuuttajia leimaamalla ja solvaamalla heitä. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että oikeasti puitaisiin ”maahanmuuttoon liittyviä ongelmia”

Maahanmuutto ja maahanmuuttajat onkin ollut sekin tyypillisin hyökkäysten kohde. Sen lisäksi moni oikeistopopulismin kriitikko on saanut kylkeensä nimilapun vihervasemmistolainen ja suvakki. Koskaan ei kuitenkaan kukaan kerro täsmällisesti, mitä nuo nimilaput tarkoittavat. Aina kun ko. termejä käytetään, niin silloin joutuu arvailemaan termien viittauskohdetta ja merkitysyhteyttä.

Lisäksi oikeistopopulismiin kuuluu epämääräinen identiteettitaistelu unohdetun valkoisen miehen puolesta. Tämän kuvitteellisen hahmon vihollisia ovat seksuaalivähemmistöjen oikeudet, sukupuolten tasa-arvo, feministit, ”vihervasemmisto” ja muut ”suvakit”.

Olen oikein mielelläni vihervasemmistolainen ja suvakki, eikä minä tarvitse edes ottaa kantaa siihen, mitä nuo sanat tarkoittavat. Voin asemoida itseni tietämättä sanojen merkitystä olettamalla, että ne tarkoittavat kaikkea muuta kuin oikeistopopulismi. Tässä merkitysyhteydessä minun ei edes tarvitse tietää mitä oikeistopopulismi tarkoittaa.

Olen mielelläni olen vihervasemmistolainen ja suvakki, jos se todella tarkoittaa kaikkea muuta kuin oikeistopopulismia.

Eerolan kirjoituksen voi lukea tuolta:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005410966.html